Paras Ystävä lakkasi vastaamasta puheluihini...

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen menettänyt parhaan ystäväni ja työstän asiaa edelleen ja yritän ymmärtää mitä tapahtui. Ollaan tunnettu ala-asteikäisestä asti, käyty koulut yhdessä lukioon asti ja opiskelemaan lähdettiin kauas toisistamme eri kaupunkeihin ja täysin eri aloja. Molemmat seurusteltiin silloin nuorena aikuisena ja opiskeluaikana. Sitten minä erosin ennen vähän ennen kolmekymppisiäni ja hän perusti perheen miehensä kanssa. Minä aloin niin sanotusti tekemään uraa ja hän keskittyi perhe-elämään, vaikka töissä ihan normaalisti kävikin. Mikään näistä ei meitä erottanut, paljon viestiteltiin ja lomia ja vapaa-aikoja suunniteltiin ja vietettiin yhdessä. Ajelin usein vanhalle kotipaikkakunnalle heitä tapaamaan ja he kävivät luonani suuremmassa kaupungissa illanvietoissa ynnä muissa riennoissa. Hänen koko perheensä oli minulle todella tärkeä ja niin minäkin luulin olevani heille, olen myös yhden heidän lapsensa kummi. 

Kunnes nyt vii

Tämä tuntuu niin pahalta, koen että itselle kävi vähän sama juttu. Yhtäkkiä seurani ei kiinnostanutkaan. Haluaisin niin kovasti tietää syyn tähän, koska nyt pitkä ystävyys vaan hiipui hänen puoleltaan eikä ole aavistustakaan miksi. On aika traumatisoivaa kun noin käy eikä saa mitään selitystä.

Vierailija kirjoitti:

Aplle semmonen että jos tunnet että muut jättää taka-alalle niin siitä pitää pystyä puhumaan. Jos ystävyys ei kestä konflikteja, niin se on ollut hyvin hauraalla pohjalla alun alkaenkin. Itse tapasin muutamia vuosia sitten frendin, jonka tunsin läpi lapsuuteni. Oli aivan eri ihminen, eikä meillä ollut enää mitään puhuttavaa kun toinen meistä oli muuttunut niin paljon. En tiedä kumpiko, mutta mitkään jutut eivät kolisseet ja kummallakin oli vaivaantunut ja ärtynyt olo. Yksi erittäin vahva merkki on se jos toisen juttuja ei siedä kuunnella.

Tuskin ap on täällä lukemassa vastauksia kymmenen viotta sitten tehtyyn aloitukseen. Ihmetyttää aina tämä porukan lukutaito...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen menettänyt parhaan ystäväni ja työstän asiaa edelleen ja yritän ymmärtää mitä tapahtui. Ollaan tunnettu ala-asteikäisestä asti, käyty koulut yhdessä lukioon asti ja opiskelemaan lähdettiin kauas toisistamme eri kaupunkeihin ja täysin eri aloja. Molemmat seurusteltiin silloin nuorena aikuisena ja opiskeluaikana. Sitten minä erosin ennen vähän ennen kolmekymppisiäni ja hän perusti perheen miehensä kanssa. Minä aloin niin sanotusti tekemään uraa ja hän keskittyi perhe-elämään, vaikka töissä ihan normaalisti kävikin. Mikään näistä ei meitä erottanut, paljon viestiteltiin ja lomia ja vapaa-aikoja suunniteltiin ja vietettiin yhdessä. Ajelin usein vanhalle kotipaikkakunnalle heitä tapaamaan ja he kävivät luonani suuremmassa kaupungissa illanvietoissa ynnä muissa riennoissa. Hänen koko perheensä oli minulle todella tärkeä ja niin minäkin luulin olevani heille, olen myös yhden he

Kun se nyt vaan yhteydenpito helposti hyytyy. Et sinä ole hänen maailmassaan ainoa henkilö. Ei siihen sen kummempia syitä tarvita tai mitään draamaa. Elämä vie. Ei aina tarvitse olla etsimässä syitä toisesta tai itsestäkään. 

Käyttäjä7437 kirjoitti:

Minulla ainakin on vielä jäljellä ihan kansakoulukavereita yli 65 vuoden takaa. Viikoittain soitellaan ja kymmeniä tekstareita viime yönäkin liittyen Euroviisuihin läheteltiin. Ei siinä ole miehet ja lapset yhtään haitanneet. Hekin ovat näitten ystävieni ystäviä. Kaikilla meilla on kiireiset akateemiset urat ja isot huushollit olleet hoidettavina. Ystävät ovat olleet virkistäviä keitaita kaiken raadannan keskellä.

Yhteinen elämänhistoria esim muistamme toistemme vanhemmat jne antavat persoektiiviä, kun on tullut vaikeuksia, ja olen kysynyt heiltä neuvoja ja oikeita suhtautumistapoja ongelmiin.

Ystävyyttä ei ole koskaan liikaa.

Miehet ja rakkaudet tulevat ja menevät. Ystävyys säilyy.

Kansakoulu ja akateemiset urat. Näenkö ristiriitaa? No voihan aikuisenakin toki opiskella.

Tuossa ikäpolvessa monet pysyivät koko ikänsä samalla paikkkunnalla, eivätkä lähteneet opintojen perässä ympäri maata. Näin ollen myös niitä lapsuudenystäviä on jäänyt mukaan enemmän. Nykyään elämä on liikkuvaisempaa.