Paras Ystävä lakkasi vastaamasta puheluihini...

Taitaisin minäkin vähentää yhteydenpitoa ystävään, joka halveksuisi asioita, jotka ovat minulle maailman tärkeimpiä: perhe, oma lapsi, parisuhde, avioliitto, perhe-elämä, oma koti. Sinkkuajat sikuisiällä olivat kivoja ja opettavaisia, mutta sain niistä tarpeekseni ja aina etsin sitä puolisoa, jonka kanssa voisi toteuttaa todelliset haaveet.
Mitä sinulla olisi annettavaa tälle ystävyyssuhteelle, ap? Mitä haluaisit tehdä ystäväsi kanssa? Tuot selvästi julki, ettet ainakaan halua tutustua ystäväsi perheeseen ja nykyiseen elämään. Haluatko "vanhat hyvät ajat" takaisin?

Mulla on yksi kaveri, jonka kanssa ei oo enää oikein mitään yhteistä juttua, pitäisikö meidän väkisin nähdä? Kun nimenomaan niitä rippikoulujuttuja ei oikein jaksaisi vanhana enää.. En jaksa edes stressata, näen ketä näen. Viihdyn myös yksin...

Ja jotenkin kyllästyttää sellanen jatkuva anelu että "lähtisit nyt baariin jne"..! Kun ei kiinnosta enää ne darrat ja seuraavan viikon väsymykset, kun sinkkubiletystä takana ollut jo yli kymmenen vuotta ja se ei anna enää mitään itselle. Mieluummin oon oman ukon kainalossa perjantaina. 

Se on se kysynnän ja tarjonnan laki. Ne ei vaan enää kohtaa. Perhe ja työ vie aikaa ja sitten kun siitä on vapaata niin kovin harvoin niin sitä vaan ei jaksa vetää mitään reippaan tytön roolia skumppalasi kädessä ja muistella 80 lukua.
Puhuminenkin taitaa olla nykyää yliarvostettua. Ystävän kanssa suoraam puhumisen sijaan on niin paljon helpompaa haukkua huonoksi ystäväksi verkossa. Ystävyys on aina kahden kauppa, jossa pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan voisi miettiä olisiko kummassakin vikaa.

Mä etäännytin itseni yhdestä kaverista, kun menin naimisiin ja sain lapsen. En vaan jaksanut kuunnella sitä valitusta koko raskausaikani. Jatkuvaa vikinää siitä miten ruma maha mulla on ja varmasti jää raskausarpia, jalat kasvaa, perse ja tissit alkaa roikkua ja elämä on pelkkää paskavaippaa. Yksinkertaisesti kyllästyin katkeraan, negatiiviseen vähintään totaalisesti. Avioliitostakin piti mankua, miten en oo enää itsenäinen ja blaablaablaa. Huoh!

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 14:16"]Mä etäännytin itseni yhdestä kaverista, kun menin naimisiin ja sain lapsen. En vaan jaksanut kuunnella sitä valitusta koko raskausaikani. Jatkuvaa vikinää siitä miten ruma maha mulla on ja varmasti jää raskausarpia, jalat kasvaa, perse ja tissit alkaa roikkua ja elämä on pelkkää paskavaippaa. Yksinkertaisesti kyllästyin katkeraan, negatiiviseen vähintään totaalisesti. Avioliitostakin piti mankua, miten en oo enää itsenäinen ja blaablaablaa. Huoh!
[/quote]
Ja jätit ystäväsi roikkumaan löysään hirteen sanomatta miten asiat on?! Onko parisuhteennekin samanlaisia?! Toinen tekee sitä ja tätä, mutta asioista ei puhuta riittävän avoimesti, että toinen voisi muuttaa käytöstään.
Tuskin sinäkään olet virheetön, että voisit vaatia täydellisyyttä puhumatta siitä.

Ymmärrän ystävääsi. 40+ ei ole helppoa saada lapsia ja mieluiten kertoo lapsesta vasta kun se on syntynyt.

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 09:27"]

Olemme siis aikuisia ja olleet ensin työkavereita ja sitten toistemme varmasti parhaimpia ystäviä. Kunnes ystäväni meni naimisiin. Häihin tuli vielä kutsu minulle ja miehelleni. Sitten yhteydenotot harvenivat ja lähinnä tuli tekstiviesti sillain yleisesti ja aina töissä ollessa: "huh huh kun on kiire töissä, mutta vielä pitää jaksaa pari päivää" Sitten kun alkoi vapaat hänellä niin mitään ei kuulunut.

Yritin soittaa mutta hän ei vastannut eikä soittanut takaisin. Kerran soitin työpaikan kännykästä, eli numerosta jota hän ei tuntenut; vastasi heti. Yllätys ei ilmeiseti ollut mieluisa kun hyvä ystävä kyseli kuulumisia ja vointeja. Joo.

Lopetin sitten soittamast ja ajattelin että hän ottaa yhteyttä kun kiireet helpottaa.

Yhteyttä tulikin myöhemmin; massatekstiviesti kaikille  että "Onnelliset vanhemmat toivoittavat ihanan tyttäremme perheeseen" ! En edes tiennyt että hän on raskaana?

En tiedä mitä tapahtui ystävyydellemme. Enkä tajua että ihmisille voi tehdä noin. Minulla ei ole lapsia joten en tiedä, että oliko se 41- vuotiaana raskaaksi yrittäminen ja sitten vihdoin sen hajuherneen saaminen niin valtavan voimiakuluttava ponnistus, että ystävä jätetään.

Nyt sitten törmätään kaupungilla, entien paras ystävä halaa, on kiinnostunut meidän kuulumisistamme ja kutsuu (??) kylään. Tai en tiedä oliko edes tosissaan. Tai sitten vaan haluaa esitelllä rakennuksiaan.

Tästä on tällä palstalla ennenkin ollut puhetta, mutta vielä kerran kertaukseksi. Älkää jättäkö ystäviänne ihan noin vaan tyhjän päälle. Sanokaa että nyt on raskasta aikaa muutenkin, en ehdi enkä jaksa. Esim. tämä ystäväni ilmeisesti nuoremman miehensä painostuksesta piti alkaa sitä raskautta hankkimaan niin ettei ystäviä enää voinut olla.
Ja sitten kun sattumalta tapaatte näitä rannalle-jätettyjä-entisiä parhaita ystäviänne, niin älkää teeskennelkö että "heiiii, onpa hauska nähdä ja mitä kuuluu ja koska tulette kylään". Se on vaan toiselle hämmentävää.

Mieluimmin toivoisin rehellistä kertomista. Että nyt en jaksa. Olis kivempi mieli kaikilla.

[/quote]

Näiden kohtien takia vaikutat todella ikävältä ihmiseltä. En yhtään jotenkin ihmettele että "jäit rannalle" jos olet noin kova tekemään ihmeellisiä päätelmiä sinulle läheisistä ihmisistä. 

Mikä tässä nyt on ongelma?! Ystävä kutsui kylään. Se on sinun ongelma jos teet siitä jonkun ylianalyysin sen sijaan, että pitäisit sitä vilpittömänä tahtona ihan vaan tavata ja vaihtaa kuulumisia.

Joo, vaikutat juuri niin lapsenvastaiselta velalta että... Enpä kuule ihmettele miksei raskadesta ole halunnut kertoa sulle. 

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 09:48"]

Ystävyys on solmittu tietyssä elämänvaiheessa tai tiettyyn tarpeeseen, ja nämä alkuperäiset motiivit eivät enää täyty. Elämässä yleensä mennään eteenpäin. Luonnollinen osa elämää on, että siitä puolisosta tulee se bestis ja parisuhde maksaa aina sen yhden ystävän!

[/quote]

Silti koskaan ei voi olla liikaa ystäviä. Entä sitten kun se parisuhde vaikka loppuu? Puoliso kuolee ja jäät tyhjän päälle. Siinähän sitten orpona yksin olet.

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 14:39"]

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 09:48"]

Ystävyys on solmittu tietyssä elämänvaiheessa tai tiettyyn tarpeeseen, ja nämä alkuperäiset motiivit eivät enää täyty. Elämässä yleensä mennään eteenpäin. Luonnollinen osa elämää on, että siitä puolisosta tulee se bestis ja parisuhde maksaa aina sen yhden ystävän!

[/quote]

Silti koskaan ei voi olla liikaa ystäviä. Entä sitten kun se parisuhde vaikka loppuu? Puoliso kuolee ja jäät tyhjän päälle. Siinähän sitten orpona yksin olet.

[/quote]

Nojoo, tällä kaavalla pitäisi ylläpitää kamalaa kasaa ihmisiä elämässä ettei nyt vahingossakaan jää yksin jonkun kuoltua.

En ota suoraan kantaa tähän apn tapaukseen, mutta joissain tapauksissa ystäväsuhteita on ihan oikeasti järkevä lopettaa, jos toinen ei ymmärrä miten toksinen sellainen suhde on. Juurikin tälläinen lapsiasia voi olla kynnyskysymys, jos toinen ei tykkää lainkaan lapsista ja toiselle ne taas on todella tärkeitä. 

Minä olen tilanteessa, jossa "ystäväni" lähettelee viestejä kuinka rakastaa minua ja kuinka tärkeä hänelle olen. Itse ahdistus kyseisen ihmisen seurassa ja olen ollut jo pitkän aikaa aivan käsittämättömän huono ystävä. En vastaa puheluihin en viesteihin muuta kuin satunnaisesti. Ei mene perille, kun edelleen tulee näitä rakastan sinua- viestejä. Kai se pitää sanoa suorat sanat, että en halua hänestä enää ikinä kuulla sanaakaan. Se on jännä, miten ihmiset voivat ystävyydestä olla niin eri mieltä. Kannattaa lukea keskusteluja aloituksella "miten eroon itsekkäästä ystävästä".. suurimmassa osassa neuvotaan vain hiljaisuudessa katoamaan "ystävän" elämästä. Ehkä syy ei olekaan avioliitossa tai lapsessa, vaan ehkäpä sinussa?

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 09:27"]

Olemme siis aikuisia ja olleet ensin työkavereita ja sitten toistemme varmasti parhaimpia ystäviä. Kunnes ystäväni meni naimisiin. Häihin tuli vielä kutsu minulle ja miehelleni. Sitten yhteydenotot harvenivat ja lähinnä tuli tekstiviesti sillain yleisesti ja aina töissä ollessa: "huh huh kun on kiire töissä, mutta vielä pitää jaksaa pari päivää" Sitten kun alkoi vapaat hänellä niin mitään ei kuulunut.

Yritin soittaa mutta hän ei vastannut eikä soittanut takaisin. Kerran soitin työpaikan kännykästä, eli numerosta jota hän ei tuntenut; vastasi heti. Yllätys ei ilmeiseti ollut mieluisa kun hyvä ystävä kyseli kuulumisia ja vointeja. Joo.

Lopetin sitten soittamast ja ajattelin että hän ottaa yhteyttä kun kiireet helpottaa.

Yhteyttä tulikin myöhemmin; massatekstiviesti kaikille  että "Onnelliset vanhemmat toivoittavat ihanan tyttäremme perheeseen" ! En edes tiennyt että hän on raskaana?

En tiedä mitä tapahtui ystävyydellemme. Enkä tajua että ihmisille voi tehdä noin. Minulla ei ole lapsia joten en tiedä, että oliko se 41- vuotiaana raskaaksi yrittäminen ja sitten vihdoin sen hajuherneen saaminen niin valtavan voimiakuluttava ponnistus, että ystävä jätetään.

Nyt sitten törmätään kaupungilla, entien paras ystävä halaa, on kiinnostunut meidän kuulumisistamme ja kutsuu (??) kylään. Tai en tiedä oliko edes tosissaan. Tai sitten vaan haluaa esitelllä rakennuksiaan.

Tästä on tällä palstalla ennenkin ollut puhetta, mutta vielä kerran kertaukseksi. Älkää jättäkö ystäviänne ihan noin vaan tyhjän päälle. Sanokaa että nyt on raskasta aikaa muutenkin, en ehdi enkä jaksa. Esim. tämä ystäväni ilmeisesti nuoremman miehensä painostuksesta piti alkaa sitä raskautta hankkimaan niin ettei ystäviä enää voinut olla.
Ja sitten kun sattumalta tapaatte näitä rannalle-jätettyjä-entisiä parhaita ystäviänne, niin älkää teeskennelkö että "heiiii, onpa hauska nähdä ja mitä kuuluu ja koska tulette kylään". Se on vaan toiselle hämmentävää.

Mieluimmin toivoisin rehellistä kertomista. Että nyt en jaksa. Olis kivempi mieli kaikilla.

[/quote]

Aika paskamaista käytöstä kyllä,itse olin joskus vuoden vastaamatta parhaan ystäväni yhteydenottoihin,koska en tiennyt miten olisin kertonut että en voi hengailla sellaisen juopon kanssa(itselläni myös taipumusta ongelmajuomiseen),jatkoimme ystävyyttä kun hän oli saanut elämänsä kuntoon,ja ymmärsi itsekin miksi pidin etäisyyttä,nykyään olemme taas parhaat ystävät. Raukkamaista kyllä laittaa välit poikki ilman näkyvää syytä tai mitään selityksiä.

Kyllä oikean parhaanystävän seurassa ei tarvitse epäillä haluaako molemmat olla ystäviä. Tuore seurustelusuhde voi hetkeksi tehdä taukoja näkemisiin mutta kyllä parhaan ystävän kanssa voi aina jatkaa siitä mihin viimeksi jäätiin. Uskon ystäväsi kyläkutsun olleen vilpitön. Ehkä suurennettuna asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Ystävyys on solmittu tietyssä elämänvaiheessa tai tiettyyn tarpeeseen, ja nämä alkuperäiset motiivit eivät enää täyty. Elämässä yleensä mennään eteenpäin. Luonnollinen osa elämää on, että siitä puolisosta tulee se bestis ja parisuhde maksaa aina sen yhden ystävän!

Näin se on. Siitäs sai!

Ap on A) rasittava b) kateellinen.

Hyi helvetti jotain lapsia. Ei sellaiset kuulu ystävyyssuhteisiin. Naiset hoitaa lapset ja miehet juo.

Ei kenenkään tarvitse tehdä yhtään mitään mitä sinä haluat.

Vierailija kirjoitti:

Minäminämaassa onkin kovin yksinäistä. Yritä edes asettua ystäväsi asemaan! Lapsi on niin iso ponnistus ja muutos, että ei siinä enää jaksa jokaista kädestä pitää kiinni ettei vaan kenellekään tule pahamieli.

Onpas liioiteltua  :)