Paras Ystävä lakkasi vastaamasta puheluihini...

Kyllä he sitten alkavat uudelleen soitella, kun mies löytää nuorempia. Saat olla olkapäänä ja lohduttaa. Tosi ystävät pysyvät rinnalla, vaikka mikä olisi. Hyvät sanat ovat Ystävän laulussa, esittäjänä mm Jaakko Ryhänen.

Tuo on kyllä törkeää. Noin tekee varmaan sellaiset ihmiset jotka ajattelee että kavereita tulee ja menee, ja heille kaveruus on puhtaasti elämäntilannekaveruutta jolla ei ole väliä, jos intressit ei enää ole 100% samoissa asioissa ja elämäntilanne vaihtuu. Ei ollut ystäväsi, vaan tuttu jota luulit kaveriksi.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tilanteessa, jossa "ystäväni" lähettelee viestejä kuinka rakastaa minua ja kuinka tärkeä hänelle olen. Itse ahdistus kyseisen ihmisen seurassa ja olen ollut jo pitkän aikaa aivan käsittämättömän huono ystävä. En vastaa puheluihin en viesteihin muuta kuin satunnaisesti. Ei mene perille, kun edelleen tulee näitä rakastan sinua- viestejä. Kai se pitää sanoa suorat sanat, että en halua hänestä enää ikinä kuulla sanaakaan. Se on jännä, miten ihmiset voivat ystävyydestä olla niin eri mieltä. Kannattaa lukea keskusteluja aloituksella "miten eroon itsekkäästä ystävästä".. suurimmassa osassa neuvotaan vain hiljaisuudessa katoamaan "ystävän" elämästä. Ehkä syy ei olekaan avioliitossa tai lapsessa, vaan ehkäpä sinussa?

Jätit kertomatta että miksi ahdistut ja miksi et pidä hänestä?

Minun hyvä ystävä ghostasi ilman tietämääni syytä. Aina hän oli sellainen ettei vastannut kaikkiin viesteihin mitenkään tai edes puheluihin. Sitten tuli ihme stoppi, ettei oltu puoleen vuoteen yhteydessä muuten kuin itse pari kertaa yritin soittaa ja viestitellä, joihin ei tullut vastausta.

Sitten hän soitti ja sovittiin tapaaminen, johon hän teki oharit. Ihme selittelyä jälkeen viestillä, johon en ole tänä päivänäkään mitään vastannut. Se oli siinä. En vain käsitä. Eräälle yhteiselle tutulle oli sanonut, että on hukannut numeroni ja oli pyytänyt välittämään viestin, että minä soittaisin. Löydyn suomesta ja numeroni löytyy numerotiedustelusta. 

Minulla ainakin on vielä jäljellä ihan kansakoulukavereita yli 65 vuoden takaa. Viikoittain soitellaan ja kymmeniä tekstareita viime yönäkin liittyen Euroviisuihin läheteltiin. Ei siinä ole miehet ja lapset yhtään haitanneet. Hekin ovat näitten ystävieni ystäviä. Kaikilla meilla on kiireiset akateemiset urat ja isot huushollit olleet hoidettavina. Ystävät ovat olleet virkistäviä keitaita kaiken raadannan keskellä.

Yhteinen elämänhistoria esim muistamme toistemme vanhemmat jne antavat persoektiiviä, kun on tullut vaikeuksia, ja olen kysynyt heiltä neuvoja ja oikeita suhtautumistapoja ongelmiin.

Ystävyyttä ei ole koskaan liikaa.

Miehet ja rakkaudet tulevat ja menevät. Ystävyys säilyy.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se raivostuttaa kun kaverit unohtuu heti jos vakituinen vitunreikä löytyy. Sitten eron jälkeen ollaan heti parasta kaveria ja pitäisi nähdä aina kun heille sopii. Saavat painua perseeseen.

Minulla kävi myös niin.

Omat rajat tuli vastaan. Siellä on vaikka mitä, mitkä ei liity siihen ystävään.

Ei tiedä mitä siellä vaikuttaa.

Ehkä hän tiesi sinun suhtautuvan passiivis aggressiivisesti raskauteen ja äitiyteen yleensä. Eli mitään henkistä  tukea ja kiinnosta toisen perhetilanteeseen ei olisi oikeasti edes ollut. 

Esimieheni (lapseton n. 15 vuotta minua vanhempi nainen) alkoi suhtautumaan minuun nihkeästi kun sain esikoisen. Olin hieman yllättynyt. 

Vierailija kirjoitti:

Minun hyvä ystävä ghostasi ilman tietämääni syytä. Aina hän oli sellainen ettei vastannut kaikkiin viesteihin mitenkään tai edes puheluihin. Sitten tuli ihme stoppi, ettei oltu puoleen vuoteen yhteydessä muuten kuin itse pari kertaa yritin soittaa ja viestitellä, joihin ei tullut vastausta.

Sitten hän soitti ja sovittiin tapaaminen, johon hän teki oharit. Ihme selittelyä jälkeen viestillä, johon en ole tänä päivänäkään mitään vastannut. Se oli siinä. En vain käsitä. Eräälle yhteiselle tutulle oli sanonut, että on hukannut numeroni ja oli pyytänyt välittämään viestin, että minä soittaisin. Löydyn suomesta ja numeroni löytyy numerotiedustelusta. 

Minun lapsuudenajalta jo tuttu ystävä alkoi toimia ihan samalla tavalla. Itsellä kun ei kauheasti ole kavereita muutenkaan niin pidin kyllä häntä tärkeänä vaikkei niin usein ehkä nähty. Minusta tuntui välillä että hän oli suutahtanut minulle jostain, mutta ehkä vain inhosi minua salaa. Lopulta lähes kävi samoin kuin teille.

Käyttäjä7437 kirjoitti:

Minulla ainakin on vielä jäljellä ihan kansakoulukavereita yli 65 vuoden takaa. Viikoittain soitellaan ja kymmeniä tekstareita viime yönäkin liittyen Euroviisuihin läheteltiin. Ei siinä ole miehet ja lapset yhtään haitanneet. Hekin ovat näitten ystävieni ystäviä. Kaikilla meilla on kiireiset akateemiset urat ja isot huushollit olleet hoidettavina. Ystävät ovat olleet virkistäviä keitaita kaiken raadannan keskellä.

Yhteinen elämänhistoria esim muistamme toistemme vanhemmat jne antavat persoektiiviä, kun on tullut vaikeuksia, ja olen kysynyt heiltä neuvoja ja oikeita suhtautumistapoja ongelmiin.

Ystävyyttä ei ole koskaan liikaa.

Miehet ja rakkaudet tulevat ja menevät. Ystävyys säilyy.

Joo no ei se säily kun ne ystävät vaan ghostaa.

Käyttäjä7437 kirjoitti:

Minulla ainakin on vielä jäljellä ihan kansakoulukavereita yli 65 vuoden takaa. Viikoittain soitellaan ja kymmeniä tekstareita viime yönäkin liittyen Euroviisuihin läheteltiin. Ei siinä ole miehet ja lapset yhtään haitanneet. Hekin ovat näitten ystävieni ystäviä. Kaikilla meilla on kiireiset akateemiset urat ja isot huushollit olleet hoidettavina. Ystävät ovat olleet virkistäviä keitaita kaiken raadannan keskellä.

Yhteinen elämänhistoria esim muistamme toistemme vanhemmat jne antavat persoektiiviä, kun on tullut vaikeuksia, ja olen kysynyt heiltä neuvoja ja oikeita suhtautumistapoja ongelmiin.

Ystävyyttä ei ole koskaan liikaa.

Miehet ja rakkaudet tulevat ja menevät. Ystävyys säilyy.

Meillä taas ystäväpiirissä miehet ovat pysyneet. Kun on töiden perässä muutettu, niin ystävät ovat jääneet satojen kilometrien päähän. Moni ystävyys lopulta hiljalleen hiipunut. 

Vierailija kirjoitti:

Minun hyvä ystävä ghostasi ilman tietämääni syytä. Aina hän oli sellainen ettei vastannut kaikkiin viesteihin mitenkään tai edes puheluihin. Sitten tuli ihme stoppi, ettei oltu puoleen vuoteen yhteydessä muuten kuin itse pari kertaa yritin soittaa ja viestitellä, joihin ei tullut vastausta.

Sitten hän soitti ja sovittiin tapaaminen, johon hän teki oharit. Ihme selittelyä jälkeen viestillä, johon en ole tänä päivänäkään mitään vastannut. Se oli siinä. En vain käsitä. Eräälle yhteiselle tutulle oli sanonut, että on hukannut numeroni ja oli pyytänyt välittämään viestin, että minä soittaisin. Löydyn suomesta ja numeroni löytyy numerotiedustelusta. 

Aivan käsittämättömän törkeää ja tökeröä käytöstä! En ikipäivänä antaisi anteeksi ja et tietenkään soittele sinnepäin, kaikkea ne jotkut kuvitteleekin!

Minäkin olen menettänyt parhaan ystäväni ja työstän asiaa edelleen ja yritän ymmärtää mitä tapahtui. Ollaan tunnettu ala-asteikäisestä asti, käyty koulut yhdessä lukioon asti ja opiskelemaan lähdettiin kauas toisistamme eri kaupunkeihin ja täysin eri aloja. Molemmat seurusteltiin silloin nuorena aikuisena ja opiskeluaikana. Sitten minä erosin ennen vähän ennen kolmekymppisiäni ja hän perusti perheen miehensä kanssa. Minä aloin niin sanotusti tekemään uraa ja hän keskittyi perhe-elämään, vaikka töissä ihan normaalisti kävikin. Mikään näistä ei meitä erottanut, paljon viestiteltiin ja lomia ja vapaa-aikoja suunniteltiin ja vietettiin yhdessä. Ajelin usein vanhalle kotipaikkakunnalle heitä tapaamaan ja he kävivät luonani suuremmassa kaupungissa illanvietoissa ynnä muissa riennoissa. Hänen koko perheensä oli minulle todella tärkeä ja niin minäkin luulin olevani heille, olen myös yhden heidän lapsensa kummi. 

Kunnes nyt viime vuosina seurani ei jostain syystä enää kiinnostakaan. Mitään varsinaista riitaa ei ole ollut. Huomaan vaan somesta, että vapaa-aikaa vietetään nyt perheellisten kavereiden kanssa. Eikä siis edes perheiden kesken, vaan naisten iltoja kavereiden kanssa, joilla on lapsia ja miehet. Mikä tekee asiasta todella ikävää on se, että ystäväni on useampaan kertaan valehdellut minulle härskisti päin näköä menoistaan ja siten tehnyt selväksi, että seurani ei ole toivottua. Eipä tästä muuta johtopäätöstä voi tehdä kuin, että sinkkuystävän seura ei enää kiinnosta jostain syystä, vaikka aiemmin erilaiset elämäntilanteet eivät ole olleet mikään este. Välillämme on tapahtunut jo niin ikäviä juttuja, että olen jo pikku hiljaa luovuttamassa, vaikka monta vuotta jaksoin uskoa että olemme edelleen parhaat ystävät. Pakko se on ollut myöntää, että emme kai enää ole. Aina tulee kyllä itku, kun asiaa mietin. 

Minunkin paras ystävä lakkasi vastaamasta puheluihin, koska hän kuoli.

No en varmasti lähde mitään pikkuvauvaa katsomaan. Sama kun kutsuttaisiin katsomaan muoviämpäriä. Ja oikeastaan se muoviamparikin on minulle henkilökohtaisesti tarpeellisempi. Hyvä ryynätä sellaseen krapulassa tai nopeet kuset jos ei raidien välissä ehdi vessaan lorottelemaan.

Ihmissuhteet yksinkertaisesti väljehtyvät. Sitten kysellään kun kadulla tavataan viimeiset kuulumiset ja siinä se koko tarina on.

En haikaile vanhojen ystävyyksien perään. Oma elämä on ollut elämisen arvoista.

Löysin sattumalta kauppakierroksella lähellä asuvan hekilön, jonka kanssa aiomme mennä teatteriin tai konserttiin.

Olen tyytyväinen tähän osaan elämää, joka on vaihtelua arkeen. Se riittää. Apua miten nuorena oli kavereita ja aina oltiin menossa raflassa, laivamatkalla tai Lapissa vaeltamassa, kaikkeen oli sopiva henkilö. Naisystäviä siis olen nainen.

Aplle semmonen että jos tunnet että muut jättää taka-alalle niin siitä pitää pystyä puhumaan. Jos ystävyys ei kestä konflikteja, niin se on ollut hyvin hauraalla pohjalla alun alkaenkin. Itse tapasin muutamia vuosia sitten frendin, jonka tunsin läpi lapsuuteni. Oli aivan eri ihminen, eikä meillä ollut enää mitään puhuttavaa kun toinen meistä oli muuttunut niin paljon. En tiedä kumpiko, mutta mitkään jutut eivät kolisseet ja kummallakin oli vaivaantunut ja ärtynyt olo. Yksi erittäin vahva merkki on se jos toisen juttuja ei siedä kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Minä jätin täysin muutavan ystävän mentyäni naimisiin. Tapasin mieheni työn parissa ja menimme aika nopeasti naimisiin a nyt meillä on jo 2 lasta ( 4 vuotta on tunnettu). Ystävien kanssa lähinnä biletin, istuin kahviloissa ja puhuimme miehistä. Jotenkin heihin ei vaan ole mitään yhteyttä enää. En silti hylännyt kaikkia ystäviäni , sisareni ja parin lapsuudenystäväni kanssa pidän paljonkin yhteyttä. 

Nämä ystävät , jotka jäivät taakse, ovat jotenkin jämähtäneet johonkin nuoruuteen. Ollaan kuitenkin jo nelikymppisiä, mtta toiset vaan jaksavat suunnitella ryyppäämisiä ja arvostella miehiä. Itse elän onnellisessa suhteessa ja nautin pienistä lapsistani, en jaksa kuunnella mitään bilejuttuja.

Kun menin naimisiin ja oli pienet lapset, ajattelin juuri noin. Nyt nelikymppisenä eronneena kun lapset on jo isompia, puhun jälleen bilejuttuja, suunnittelen ryyppäämistä ja puin miesjuttuja. Elämäntilanne vaikuttaa ja se voi muuttua täysin vaikka moneen kertaan. 25 vuotiaana ajattelin etten jaksa mitään sinkku biletysjuttuja vaan kuinkas sitten kävikään. Eri elämäntilanteisiin muodostuu erilaiset kaveriporukat mikä on ihan normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä hän tiesi sinun suhtautuvan passiivis aggressiivisesti raskauteen ja äitiyteen yleensä. Eli mitään henkistä  tukea ja kiinnosta toisen perhetilanteeseen ei olisi oikeasti edes ollut. 

Esimieheni (lapseton n. 15 vuotta minua vanhempi nainen) alkoi suhtautumaan minuun nihkeästi kun sain esikoisen. Olin hieman yllättynyt. 

Kateus.

Vierailija kirjoitti:

Minun hyvä ystävä ghostasi ilman tietämääni syytä. Aina hän oli sellainen ettei vastannut kaikkiin viesteihin mitenkään tai edes puheluihin. Sitten tuli ihme stoppi, ettei oltu puoleen vuoteen yhteydessä muuten kuin itse pari kertaa yritin soittaa ja viestitellä, joihin ei tullut vastausta.

Sitten hän soitti ja sovittiin tapaaminen, johon hän teki oharit. Ihme selittelyä jälkeen viestillä, johon en ole tänä päivänäkään mitään vastannut. Se oli siinä. En vain käsitä. Eräälle yhteiselle tutulle oli sanonut, että on hukannut numeroni ja oli pyytänyt välittämään viestin, että minä soittaisin. Löydyn suomesta ja numeroni löytyy numerotiedustelusta. 

Joku sopi ienemmän kuin ehtii toteuttamaan. Voi olla ihan puhtaasti, että on ollut liian monta rautaa tulessa.