Miksi naisten anopit on usein hankalampia kuin miesten?

Miehen äiti on varsin mukava.

Omasta en samaa sanoisi

Meillä miehellä on asialliset välit anoppiin, eli minun äitiin, mutta ei mitenkään erityisen läheiset. Juttelevat pintapuolisia, ovat kohteliaita toisilleen ja se riittää molemmille.



Minulla taas on anoppiini ristiriitaisempi suhde. Pidän hänestä ja hän minusta, hän on hyvä mummi ja äiti, hauska ja sydämellinen ihminen. Mutta silti välillä hän ärsyttää minua.



Meillä kyse on siitä, että sekä anoppi että minä pyrimme tavallaan läheisempiin väleihin keskenämme, ja sitten tulee juteltua kaikenlaista vähän arkaluontoisempaa, ja joskus tulee sanottua sellaista, mikä ärsyttää toista. Puolin ja toisin.



Jos pysyttelisimme yhteisellä "mukavuusalueella" emmekä juttelisi esim. lasten kasvatuksesta tai parisuhteistamme, niin välttäisimme erimielisyydet. Mutta toisaalta suhde antaisi molemmille silloin vähemmän.

Olen ihmisten kanssa jutellessa huomannut, että naisilla on paljon ongelmallisempi anoppisuhde kuin miehillä. Naisten anopit usein puuttuvat liikaa kaikkeen, hössöttävät, ilkeilevät naiselle jne. Miesten anopit taas eivät ole näin kontrolloivia ja inhottavia. Oletteko huomanneet saman? Voisiko johtua siitä, että miesten äitien mielestä kukaan ei ole tarpeeksi hyvä heidän pojalleen, mutta naisten äidit eivät ajattele näin?

miesten äitien täytyy tulla toimeen toisen naisen kanssa ja se on pirun vaikeaa. Naisten äideillä on helpompaa. He saavat kaveerata miehen kanssa ja se on kyllä huomattavasti helpompaa.

Ihmisten välisissä suhteissa on aina kaksi osapuolta. Miniät eivät suinkaan ole syyttömiä huonoihin anoppisuhteisiin. Mä en usko pätkääkään, että kaikki nää anopit olisi niin mahdottomia. Kyllä siinä on osansa sillä miniälläkin :)

siitä, että anoppi on pikkuisen yksinkertainen ja poikansa oman pesän likaaja. Aina, kun tulee jotain sanomista haukkuu minut äidilleen ja ikää siis jo 40-vuotta..

on ihan päinvastoin. Minulla on upea ja mukava, järkevä anoppi, ja miehelläni hirviö. Äitini on siis täysin sairas tapaus, kärsii mielenterveysongelmista ja on hirveä sekä lapsilleen että näiden puolisoille.

Onneksi sain sitten itse tuon mukavan anopin, en kestäisi jos sekä äiti että anoppi olisivat kamalia

Ja äiti on aina hitusen mustasukkainen pojastaan

Ja äiti on aina hitusen mustasukkainen pojastaan

meillä päinvastoin. todellakin. mutta yleensähän se menee kyllä noin.

mun äiti on niin ylihallitseva ollut mun elämässä, että ihan vain sen takia on mennyt välit poikki.

anoppi, eikä miehenkään anopissa ole valittamista.

se nyt niinki, ettei turhaa vittuilua tarvitse kenenkään kuunnella keneltäkään, jos ei halua. jos anoppi hyppii liiaksi silmille, voi asian ilmoittaa, ja todeta, että jos pään aukominen ei lopu, ei tarvi tulla kyläänkään. näin meillä. lapsenlapsiaan anoppi tapaa kyllä, miniä vaan ei ole läsnä.

ovat sen mukavampia miehille kuin naisillekaan. Siis lastensa puolisoille, olivat he sitten naisia tai miehiä. Kysehän on samasta naisesta, suhteessa poikiensa vaimoihin tai tyttäriensä miehiin.



Naiset vaan VALITTAA enemmän kuin miehet...



Ja voi se olla toki sitäkin, että naiset ylipäätänsä lukee niin maan helvatusti rivien välistä ja ylitulkitsee kaiken vittuiluksi, puolin ja toisin. Miehille on helpompaa antaa kommenttien mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Mulla on aivan upea anoppi! Ei puutu asioihin, ei tule käymään ilman kutsua tai ainakaan ilmoittamatta, neuvoo jos ja vasta sitten kun kysyy! Ja silloinkin kun neuvoo, itselle ei tuu sellainen olo että on tyhmä :)



Kun taas mieheni anoppi on aivan painajainen. Tuppautuu käymään milloin tykkää, jos sattuukin tulemaan kun ei olla kotona, soittaa ja kysyy, että missä me oikein luuhataan! Laittaa nokkaansa ihan jokaiseen asiaan ja voi hel*etti sitä neuvojen määrrää! Vaikkei edes tarvetta neuvoille ole...

Meidän perheessä mulla on se hankala anoppi. Mutta mies onkin ainoa lapsi. Mun äidillä taas on 3 lasta, joten sen ei tartte "ripustautua" kehenkään.