Miksi naisten anopit on usein hankalampia kuin miesten?

joku kiintymyssuhdeongelma äideillä usein poikiin. meillä ainakin mies on omalle äidilleni kuin oma poika, mutta minä en todellakaan ole anopille kuin oma tytär. näkee poikansa ylijumalana ja kaikki mikä ei miellytä pojassa/meidän tekemisissä on automaattisesti minun vikaani. todellisuudessa ei tunne poikaansa yhtään ja se on aika säälittävää, että kieltäytyy näkemästä lapsensa niin hyvine kuin huonoinen puolineen..

miesten äidit haluaisivat, että vaimokkeet toimisivat perheen ja kodin asioissa samoin kuin he itse toimisivat ja liiallisen sekaantumisen vuoksi ongelmia pääsee syntymään. Miesten anopit taas ovat kasvattaneet ne vaimokkeet sellaisiksi kuin ovat, joten heidän ei juurikaan kasvatusmenetelmistä tule nipottamista. Enkä nyt vaimokkeista puhuessani tarkoita, etteivätkö miehet kasvattaisi lapsia ja hoitaisi kotia.

neuvo, joka otetaan innoissaan vastaan omalta äidiltä, tulkitaan vähintäänkin v****uiluksi anopilta, yleensä sen pohjalta voi ottaa eron siitä äidin helmoissa pyörivästä luuserista.



Kaksi naista yhdessä ei vaan toimi, ei pkodissa, ei työelämässä eikä joulupöydässä.

Olen huomannut tämän lähipiirissäni. Heti alkaa pojan ylistys ja se jatkuu koko elämän.



Lisäksi anoppi haluaa, että miniä hoitaa kotiaan kuten hän itse. Miniä taas on saanut opit omalta äidiltään. Miehiä ei kodinhoito kiinnosta, eikä anoppi yleensä huomauttele auton hoidosta...

mutta en käsitä, miksi tällä palstalla on niin vaikea ymmärtää, että oikeasti on todella veemäisiä anoppeja olemassa, omani mukaan lukien. voisin tässä luetella vaikka kuinka monta elävää esimerkkiä, mitä kauheaksia olen saanut kuulla ja kokea. tosin jo kun aloimme seurustelemaan , sain miehen kaveripiiristä varoituksia "hieman" omistushaluisesta ja ilkeästä anopista, että anopin tempaukset ei sinänsä tulleet puskan takaa.

useasti tällä palstalla törmää ajatteluun, että anopeilla on lukemattomia oikeuksia, ei yhtään velvollisuutta ja käytöstapoja ei tarvitse olla, että se on sitten miniän omistushaluisuuutta, typerää katkeroitumista tai nipotusta, jos anopin käytös ei miellytä. aarghh.

neuvo, joka otetaan innoissaan vastaan omalta äidiltä, tulkitaan vähintäänkin v****uiluksi anopilta, yleensä sen pohjalta voi ottaa eron siitä äidin helmoissa pyörivästä luuserista. Kaksi naista yhdessä ei vaan toimi, ei pkodissa, ei työelämässä eikä joulupöydässä.

Mutta nämä ilkeät anopit ei näköjään tajua sitä, että jatkaessaan ilkeilyä saattaa hyvinkin todennäköisesti menettää lapsenlapsensa. Mun anoppi oli ihan kamala mulle ja osittain miehelle myös. Me päätettiin, että meidän lapsen ei tarvitse tutustua sellaiseen hirviöön. Nyt anoppi vinkuu, kun ei tulla enää kylään.

Miniät valittaa joka asiasta, ja heikko itsetunto johtaa anopin pelkoon ja ärsyyntymiseen. Vahva ja terve ihminen pärjää kyllä vaikeammankin miniän/anopin kanssa jos vaan haluaa.

Siis miten ne suhtautuu lapsiinsa. Mun mielestä poikien äidit holhoo poikia enemmän kuin tyttöjen äidit. Eli taas on kasvamassa uusi sukupolvi inhottavia anoppeja jotka tunkee ittensä joka asiaan.

että kyse on juuri tuosta, mitä useat ovat esille tuoneet. Naiset ovat yleensä enemmän vastuussa yhteydenpidosta sukuun, kodinhoidosta jne... Tällaiset asiat opitaan omalta äidiltä. Anopilla saattaa olla eri käsitykset tavasta hoitaa lapsia jne... Kun miniä sitten tekee tavallaan, tämä voi ärsyttää. Tosiaan harvemmin naiset puuttuvat auton tai veneen huoltoon. Toiminta-alueet ovat erilaiset -edelleenkin. Appi toimii eri alueilla, eikä siitä syystä synny ristiriitoja.



Lisäksi olen huomannut, että tyttäriin suhtaudutaan usein arkisemmin. Lisäksi poika tosiaan saattaa olla äidille vieraampikin kuin tytär, jonka kanssa on oltu aikuisiälläkin tiiviisti tekemisissä. Anoppi ei itse asiassa tunne aikuista poikaansa, vaan jonkinlaisen haavekuvan pojasta. Sitten kaikki ne muutokset, joita pojassa on vuosien saatossa tapahtunut, ovat miniän syytä.



No, toimeen on parasta yrittää tulla. Avoin keskustelu on hyväksi -ja kunnioitus.

Miniät valittaa joka asiasta, ja heikko itsetunto johtaa anopin pelkoon ja ärsyyntymiseen. Vahva ja terve ihminen pärjää kyllä vaikeammankin miniän/anopin kanssa jos vaan haluaa.

Perinteet istuvat tiukasti näissäkin kuvioissa. Vaikka olisi mitkä koulutukset ja paperit taskussa, perinne on usein se joka säätelee käytösmallit ja -roolit sekä suvun nokkimisjärjestyksen. Katso tarkemmin niin huomaat.

Kyllä täytyy sanoa, että olen onnekas miniä. Minulla on aivan loistava anoppi. Hän on tukenut minua kaikessa, neuvonut pyydettäessä, ollut suureksi avuksi, kun sairastuin, mutta talous piti hoitaa... Ei puutu turhia, ei kommentoi kaikkea, ei tyrkytä omia tapojaan. On toki eri mieltä monista asioista mm. lastenkasvatuksessa, mutta tukee meitä meidän tavassamme kasvattaa lapsemme.



Mieheni anoppi (hah, oma äitini siis) on aivan kaamea! Puuttuu kaikkeen, tyrkyttää omia ratkaisujaan, ei todellakaan tue, jos ei itse hyödy siitä jotenkin, ei jaa omia kokemuksiaan muuten kuin kertomalla olevansa aina oikeassa jne.



Kyllä minä käännyn ehdottomasti anopin puoleen, kun synnytys pelottaa tai imetys tuntuu hankalalta. Omalle äidilleni puhun kahvipöydässä kuin hyvän päivän tutulle. Meillä ainakin kyse siitä, että minun anoppini on rakastava, lämmin ihminen, kun taas mieheni anoppi kylmä, itserakas ja "täydellinen" ämmä.

Miehet eivät takerru pieniin yksityiskohtiin (eikä välitä isommistakaan) anoppiinsa liittyen, kun taas naisilla on tapana valittaa pienemmästäkin asiasta. Näin ainakin meillä, voin myöntää ihan rehellisesti!

Naisella anoppisyndrooma iskee sillä hetkellä kun synnyttää pojan. Olen huomannut tämän lähipiirissäni. Heti alkaa pojan ylistys ja se jatkuu koko elämän.

Lisäksi anoppi haluaa, että miniä hoitaa kotiaan kuten hän itse. Miniä taas on saanut opit omalta äidiltään. Miehiä ei kodinhoito kiinnosta, eikä anoppi yleensä huomauttele auton hoidosta...

todella osuvasti sanottu!!

Anoppi ei itse asiassa tunne aikuista poikaansa, vaan jonkinlaisen haavekuvan pojasta. Sitten kaikki ne muutokset, joita pojassa on vuosien saatossa tapahtunut, ovat miniän syytä.

Syy on ehkä siinä, että miehen anoppi on nainen, eli muodostuu mies - nais -parivaljakko. Kun taas naisen anoppi on (yllätys yllätys myös) nainen, jolloin on nais - nais - parivaljakko. Oiskohan tässä syy? Minun anoppini soittaa pojalleen ehkä kerran vuodessa, mutta tyttärelleen viikottain jollei päivittäin. Eli hänen äitinsä suhtautuu täysin eri tavalla tyttäreensä ja poikaansa. Onneksi äitini on ottanut mieheni kuin omaksi pojakseen.

Lisäksi olen huomannut, että tyttäriin suhtaudutaan usein arkisemmin. Lisäksi poika tosiaan saattaa olla äidille vieraampikin kuin tytär, jonka kanssa on oltu aikuisiälläkin tiiviisti tekemisissä. Anoppi ei itse asiassa tunne aikuista poikaansa, vaan jonkinlaisen haavekuvan pojasta. Sitten kaikki ne muutokset, joita pojassa on vuosien saatossa tapahtunut, ovat miniän syytä. No, toimeen on parasta yrittää tulla. Avoin keskustelu on hyväksi -ja kunnioitus.

Mua oikein surettaa, miten huonosti anoppi tuntee mieheni. En tiedä tunsiko hän miestäni kunnolla edes miehen lapsuudessa. Anoppi usein "opettaa" minulle millainen mieheni on ja sanoo, että tuntee mieheni parhaiten maailmassa, mutta tosi asiassa vain minä tiedän millainen hän on ja vain minulle hän uskaltaa puhua avoimesti kaikesta...

on vienyt heidän nuppunsa pois äidin helmoista.



Itse pelkään pahasti tuota paha anoppi leimaa, minulla nääs on 4 poikaa..

Naiset kuvittelevat tietävänsä, miten toisten naisten kuuluu käyttäytyä ja tehdä asiat. Miesten asioihin ja juttuihin ei niinkään puututa. Varsinkin kun on kyse oman läheisen (lapsen, puolison) kohtelusta, niin naiset haluavat ITSE päättää ja tietävät parhaiten mitä naisten kuuluu tehdä ja miten olla. Jos toiset naiset (anoppi, miniä) eivät tähän sopeudu, niin hankalaa on.



Miesten elämä on aikojen saatossa keskittynyt enemmän kodin ulkopuolelle eikä appiukkojen ja vävyjen välille näin ollen kehity samanlaista väittelyä siitä, miten asiat pitää hoitaa, kun ei oikeastaan edes nähdä ja teidetä miten ne hoidetaan kun korkeintaan sitten kun tulee isoja ongelmia.



Ongelma on siis siinä, että tasa-arvoa ei ole, vaan vähintäänkin jompikumpi - anoppi tai miniä - kuvittelee, että naisen rooli kotona on jotenkin erilainen kuin miehen rooli ja näistä roolikäsityksistä sitten tulee ristiriitaa. Useissa perheissä nainen päättää ja tekee enemmän kotiasioissa. Sitten kun tasa-arvo toteutuu, voi kukin äiti kasvattaa poikansa ja tyttärensä tasa-arvoon ja tekemään asiat tavallaan ja silloin lapset tekevät omassa kodissaan kuten itse tahtovat eikä anoppien ja appien tarvitse puuttua tekemisiin.

olisi sen mukavampi myöskään tyttäriensä puolisoille. Se ei ainakaan osoita mitään erityisempää kiintymystä poikiaan kohtaan, ja minua se inhoaa ihan muista syistä kuin siksi että olen naimisissa sen pojan kanssa (minulla on väärä ammatti, olen kaupunkilainen enkä ole hiljainen ja ujo). Mutta se ei ehkä ole muutenkaan tyypillisin mahdollinen anoppi. En usko että se pitää kovin monesta ihmisestä maailmassa.



Omat lapset ovat vielä niin pieniä että on hankala arvioida tulenko itse olemaan mustasukkaisempi pojasta kuin tytöstä. Noin pieniin sitä suhtautuu automaattisesti niin suojelevasti, olivat kumpaa tahansa sorttia.

Monella anopilla voi olla aika kamalat kokemukset omasta anoppi-miniä-suhteesta ja tiedostamatta toistaa sitä asetelmaa.

Totta varmasti tuokin, ettei anoppi useinkaan tunne poikaansa samalla tavoin kuin tytärtään, ja joku ihannekuva säilyy. Toisaalta tytär säilyy äidilleen läheisempänä ja niinpä esimerkiksi mummot kiintyy ja pitää yhteyttä helpommin tyttären lapsiin kuin pojan. Samoin tytär tukeutuu äitiinsä lastenkasvatuksessa ym. ongelmatilanteissa, kun taas miniällä on oma tapansa, joka voi jopa olla jonkunlainen uhka itselle ja arvomaailmalle.

Jokainen kai haluaa olla paras äiti lapselleen ja erilaisuus voi olla uhka, jota halutaan torjua. Lisäksi naisethan täällä palstallakin arvostelee herkästi toisten imetystä/pulloruokintaa, töihin menoa/kotihoitoa, lastenkasvatustapoja jne. Näihin puututaan, varsinkin jos ratkaisu on erilainen kuin oma. Ei siis ihme, että ratkaisut aiheuttavat närää myös anoppi/miniä suhteissa. Lisäksi anoppi voi olla sukupolvea, jolle vanhempi ihminen oli aina auktoriteetti, kun taas miniällä on tasa-arvoisempi käsitys. Ehkä miniän korkeampi koulutus tai erilainen kulttuuritausta voi myös aiheuttaa hämmennystä. Miniä taas on juuri vauvan saaneena erittäin herkkä kaikenlaisille kommenteille ja ottaa ne helposti arvosteluna.

Lisäksi on tuo asetelma, että miniä on ottanut paikan pojan elämässä ensimmäisenä naisena ja usein nainen on vieläkin perheessä se traditioiden ja perinteiden luoja. Tällaiset asiat sitten korostuu esim. juhlapyhinä joihin luodaan muutenkin ylimääräisiä odotuksia.

Voisi melkein pitää ihmeenä, että on anoppeja ja miniöitä jotka tulevat toimeen.