Äidit! Kun näette äidin ja selvästikin adoptoidun lapsen,

Olen jo pitkään haaveillut perheen kasvattamisesta adoption kautta.

T:Kahden äiti.

mutta myös kunnioitus että on antanut kodin sitä tarvitsevalle lapselle.

Heidi Klum jolla on iso musta aviomies! Hui! Ja sekarotuiset lapset :D

tuntemani down-lasten vanhemmat ovat lapsen syntyessä oleen kolmenkympin molemmin puolin. Eli eivät todellakaan "tyypillisiä" down-vanhempia.

T: 40-vuotiaana terveen lapsen saanut, nyt 43 ja raskaana (eikä vieläkään down-vauvaa tulossa)

Sehän on fakta, että down-riski kasvaa suuresti mitä enemmän ikää vanhemmilla on.

Silti sinusta on kummallista, että jossain näkyy enemmän vanhoja vanhempia down-lasten kanssa kuin nuoria..?

T: 40-vuotiaana terveen lapsen saanut, nyt 43 ja raskaana (eikä vieläkään down-vauvaa tulossa)

Oletko käynyt seuloissa? Kai tiedät, ettei ultra ole 100 % luotettava? Oletko siis käynyt punktiossa? Miksi? Mitä JOS sinulle OLISI down-lapsi tulossa?

Kiellätkö sen tosiasian, että down-riski suurenee iän myötä?

Minä en huomaa adoptiolapsen käytöksessä oitis mitään sen kummempia merkkejä yhtikäs mistään.



t. kahden adoptiolapsen äiti

kuin vesi. Joskus ei.

Olen itsekin kyllä joskus ajatellut että tuossa näkyy se sama loppumaton hyväksynnän nälkä, pärjäämisen tarve ja hylkäämisen pelko kuin omissani. Mulla on myös 2 lasta, nyt jo koululaisia.

Minä en huomaa adoptiolapsen käytöksessä oitis mitään sen kummempia merkkejä yhtikäs mistään.

t. kahden adoptiolapsen äiti

koululaisia minullakin, koulussa paljon adoptiolapsia. En kyllä näe päältä mitään eroa heissä ja muissa.



Ja nythän on tuore jenkkitutkimus, joka kertoo, että Kiinasta adoptoineet pärjäävät sosiaalisesti ja koulussa paremmin kuin "tavalliset" biolapset.

Sympatiaa tunnen siis.



Näin ajattelen jos ylipäätään ajattelen mitään.

Yleensä ajaudumme juttusille, koska minullakin on kaksi adoptiolasta.



Minua luullaan yleensä nuorimmaisemme bioäidiksi, koska hän on niin näköiseni, ja silloin saan kyllä yleensä paljon törkeämpää kohtelua. Humalaiset huutelevat, mummot tönivät jne.

silloin saan kyllä yleensä paljon törkeämpää kohtelua. Humalaiset huutelevat, mummot tönivät jne.

Käsittämätöntä...

Olen ihmetellyt sitä itsekin.



3

että olen saanut huonoa kohtelua, ja myös muilta kuin humalaisilta. Humalaisilta yleensä tulee sitä maahanmuuttovihaa, siis luulevat että on joku ulkomaalainen mies.



Mutta ihan parilta puistoäidiltäkin olen saanut ylenkatseita, supattelevat jotain, että en mä vaan voisi rakastaa jonkun mun lasta jne.



Lapsi on Kiinasta, ja myöskin jollain lailla mun näköinen, kasvojen muoto ja suu ja olen itsekin tumma & ruskeasilmäinen.



ap

että olen pullossa kasvanut. Itselläni ei ole adoptiolapsia mutta en olisi voinut kuvitellakaan että joku toinen ÄITI viitsii noin kiusata! Hyi olkoon!



Lapsi kun on kaikkeen ihan viaton, hän ei ole pyytänyt päästä tähän näköjään HYVIN ahdasmieliseen maailmaan.



Tsemppiä _kaikille_ vanhemmille!

eli lapsi yleensä muistuttaa ulkonäöltään äitiä.



Minulle eivät ole sanoneet mitään tuollaisia, mutta yksi asia, mitä minä olen ihmetellyt on se, että miksi ihmeessä täysin ventovieraallee adoptioäidille vuodatetaan omat lapsettomuusongelmat jne.? Ihan paikkaa ja aikaa katsomatta. Se on todella noloa, jos joudumme olemaan sitten jatkossakin tekemisissä keskenämme ja minulle on vuodatettu hyvinkin henkilökohtaisia juttuja. Varsinkin kun itselläni ei lapsettomuustaustaa edes ole, enkä tiedä siitä yhtään mitään! Omat lapseni sain vieläpä hyvinkin helposti nopeiden jonojen aikaan.

Humalaisilta yleensä tulee sitä maahanmuuttovihaa, siis luulevat että on joku ulkomaalainen mies. Mutta ihan parilta puistoäidiltäkin olen saanut ylenkatseita, supattelevat jotain, että en mä vaan voisi rakastaa jonkun mun lasta jne.

Uskomattomia juntteja =0

En ajattele mitään erityistä miksi pitäisikään, korkeintaan tulee ajatus että onkohan lapsi adoptoitu.

yleensä aina parempaa käytöstä kuin ns. biolapsilta.

onnellisia ihmisiä, kun ovat saaneet toisensa. Siis äiti/vanhemmat kaipaamansa lapsen ja lapsi kaipaamansa turvallisen kodin. Mitäpä sitä muuta ajattelemaan..

Mummot ei meitä töni, mutta aina pysähtyvät ja ihastelevat. Sekin välillä huvittaa, välillä ärsyttää. Vieraat mummot bussissa tai kaupassa eivät oo adoptiosta puhuneet, varmaan olettavat että on mun biolapsi.



Asiasta tietävät mummoikäiset kun yleensä muistavat päivitellä, kuinka lapsi saa olla niin onnellinen ja kiitollinen, kun pääsi tänne...



Äidit saattavat laukoa sellaista, että jos heliittelen kultaani, ja sanon että äidin rakas kulta, niin että "noin kai se on pakko ajatella, kun ei oo muuta saanut".



Vähän se pöyristyttää muakin, vaikka neuvonta tähän valmisti jollain lailla.



Mua ei haittaa, jos kerrotaan omista lapsettomuusongelmista, koen että he jollain lailla ymmärtävät. Me ollaan lapsettomuustaustaisia, kuten kuitenkin on varmaan reilusti suurin osa adoptoivista.



ap