Lue keskustelun säännöt.
Morsian pöyristyi lahjoista
09.06.2015 |
http://www.iltasanomat.fi/seksi-parisuhde/art-1433697792639.html
Juttua siitä, miten ei morsiamelle lahjat kelvanneet. Myös hääsuunnittelijat neuvovat kuuntelemaan ja kunnioittamaan parin lahjatoiveita, eikä esimerkiksi antamaan kaiken maailman kippoja ja kuppeja jos niitä ei ole toivottu.
Mitä mieltä?
Aikoinaan, kun itse kerroin tänne omista häälahjoistamme (saimme siis kippoa ja kuppia vaikka ei oltu toivottu mitään mutta halutessaan sai kartuttaa häämatkatiliä), minut haukuttiin kiittämättömäksi ja vailla käytöstapoja olevaksi bridezillaksi jolle ei mikään kelpaa :D
Kommentit (142)
Mikä yllätys, iltasanomien linkki vauva-palstalla..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 20:01"]Jaa, jos joskus pääsen naimisiin, niin mulle saa tuoda vaikka kukkasipuleita tai runoja lahjaksi. Ja hääkakkuni on valtava lettupino. Muttei o kukaan kosinu :-)
[/quote]
No onko sulla hyvä perse?
Nykymaailmassa krääsää on aivan liikaa. Veikkaan, että 99,98% suomalaisista on kaapeissaan turhaa romua. Minä ainakin haluan antaa hääparille (ja muutenkin) lahjan, joka ilahduttaa. En ymmärä miksi monilla tuntuu olevan tarve tai halu tehdä jotain aivan muuta. "Hehhehhee, ne toivoi valkoiset Teema-kupit, ostankin 3 Viivi ja Wagner -mukia, kjähkjähkjäh..!" "Hih, tiedän että ne on toivonut beigejä pyyhkeitä, hahhahhaa, vienkin sinipunakukallisia!" "Joo ne muutti just pienempään asuntoon ja sanoi että on nurkat täynnä tavaraa, ostankin tämän valtavan kokoisen puisen kirahvi-patsaan sinne." Siis miksi ihmeessä näin?
Me saatiin hirveä kasa LAKANOITA!!! Voi jumankauta oikeasti. Yhdet-kahdet olisi ollu ok mutta kun niitä oli 70% lahjoista (pienet n 20hengen häät) eli ainakin kymmenet niin voi morjens... Mitä ihmettä ihmisten päässä liikkuu? Ja pitäisi olla vieläpä kiitollinen??!! :D joo.. Onneksi ei ollut tuon isommat, oltais muuten jouduttu pulaan :D
[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 12:21"]
[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 11:51"]
Ihmiset ovat unohtaneet vanhan sanonnan: Lahjahevosen suuhun ei katsota. Ole iloinen siitä, että saat lahjan. Iloitse, että lahjan antaja on halunnut sinua muistaa. Varmasti kauppaan mennessään hän on ajatellut sinua ja yrittänyt löytää omaan elämäntilanteeseensa sopivimman lahjan sinua ilahduttaakseen. Lahjan saatuasi voit sitten päättää onko se se sinulle tarpeeton vai tarpeellinen ja toimia sen mukaan. Lahja on kuitenkin aina lahja.
[/quote]
Juuri näin.
Ja huomionarvoista on se, että vain harva ihminen tuntuu nykyisin kiittävän saamastaan lahjasta. Koskee etenkin lapsiperheitä, joissa toki on onneksi poikkeuksiakin. Mutta olen huomannut useasti, ettei lapsia ole opetettu kiittämään, ei lahjaa annettaessa tai jälkikäteen. Istutaan vaan mykkinä ja otetaan paketti vastaan, piilotetaan jonnekin. Siellä on myöhemmin antamasi tavarat lattialla, olit sitten ostanut kirjan, pelin tai uuden paidan. Edes aikuisilta ei tule mitään viestiä, onko lapselle lähetetty paketti saapunut perille tai vaikka rahalahja mennyt oikealle tilille. Saati että joku joskus lähettäisi oikean kortin, että "kiitos muistamisesta!". Ihme touhua. O_o
[/quote]
Muuten hyvä kirjoitus, mutta saanen huomauttaa, että jos antamasi lahja näkyy myöhemmin lattialla, on se merkki siitä, että tavara on ollut kovassa käytössä. Koriste-esinekin. Lapset muistavat hyvin lahjan antajan ja muistelevat silmät hehkuen anatjaa lahja kädessään (ja lopulta lattialta) monet kerrat. Eivät vain muista millään kiittää ,vaikka on opetettu. Ja sitten se, että lapsiperheen arki ja juhla-ajat on niin kiireistä, että kiittäminen usein ei ehdi perille ajoissa. Ja kun lopulta ehtisi, ei enää ole luontevaa. Lahjan antajiakin voi olla niin paljon, ettei perhe ehdi käydä kiitoksi läpi heitä muutoin, kuin mielessään. Tai muista, keitä jo kiitettiin ja kuka vielä jäikin kiittämättä. Muistiin lämpimien ajatusten kera kaikki lasten lahjat kuitenkin jäävät, se on varmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko ketju on minusta turhaa itkua ja ääriesimerkkien hakemista.
Jokainen menkööt toisen juhliin kunnioittavasti ja viekööt tuloihinsa sopivan katsomansa lahjan. Jos morsiuspari toivoo jotain, niin siitä voi ottaa kopin. Toki ei ole pakko, mutta miksei ottaisi, jos se ei ole jotain ihan äärettömän kallista. Helpommalla pääsee, ja tulee mieleinen.
Tuollaiset viinipullot ja arkivaatteissa menemiset on vaan huonoa käytöstä, ja näitä aina tuntuu riittävän joka häissä. Pääsääntöisesti juhlijat on kivaa ja fiksua porukkaa, ja morsiuspari on iloisia, kun vieraat ovat saapuneet juhliin. Juhlapari pääsääntöisesti fiksuna ymmärtää, jos jollain on tiukkaa budjetin kanssa, eivätkä edes odota tälläisilta ihmisiltä mitään tai ilahtuvat pienestäkin lahjasta. Uskon että suurin osa ajattelee juuri näin.
Mukavia kesän juhlia kaikille. Toivottavasti saisin itsekin kustsun joihin kivoihin juhliin :)
[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 09:34"]
[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 09:27"]
[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 08:08"]
[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 08:01"]
Jos lahjat on tärkeimmät niin ehkä kannattaa jättää häät pitämättä ja ostaa sillä järjestely kymppitonnilla mieleisiä "lahjoja"
[/quote]
Tämä on minusta kumma juttu. Me saimme todella ihania häälahjoja, mutta joukossa oli mm. Kaj Stenvallin ankkakuvalla varustettu palapeli, joka on edelleen avaamatta (häistä on viisi vuotta). Saimme peukalon kokoiset morsian ja sulhanen - nallet, jotka pölyyntyy jossain laatikossa ja lasiastian, joka on niin epäkäytännöllinen että sitä oli vaikea säilyttää missään saati käyttää. En ole näistä lahjoista millään tavalla kiitollinen, mutta siitä olen että lahjan antajat tulivat paikalle meitä juhlimaan :)
Minusta jotenkin tuntuu, että suomalaiset ei ole ylipäätään kiitollisia mistään mitä tulee juhliin. Siis vieraan ominaisuudessa. Aina löytyy valittamista ja urputtamista, ja tuntuu että harva ymmärtää miettiä mitä se valmistujaisten, tupaantulijaisten, häiden ym. järjestäminen vaatii. Olen todistanut monta kertaa, vieraana tai järjestäjänä, miten vieras saapuu paikalle nenää nyrpistäen, arkisissa vaatteissa ja lähtee mitään sanomatta tunnin kuluttua. Se on epäkohteliasta, mutta suomalaisesta on mukavampi ajatella että juhlan järjestäjä on tyytymätön nirppanokka koska täällä nyt ei muutenkaan saa kukaan koskaan olla huomion keskipiste. Sehän kertoo ylpeydestä, eikö niin?
[/quote]
No, jos porukka ei vaan viihtynyt sun häissä...?
[/quote]
Ehkä eivät viihtyneet, mutta olisi kohteliasta kertoa hääparille/juhlakalulle että me tästä lähdetään. Että kiitos juhlista ja hyvää jatkoa.
Sinun kommenttisi juuri kertoo siitä itsekkyydestä mistä puhuin. "Minä en tykkää joten minä saan tehdä mitä tahdon".
[/quote]
Jep, aika hyvä huomio yhden lauseen perusteella... :-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ihan ihme touhua. Itse olin morsian 2 vuotta sitten ja olin tyytyväinen KAIKKIIN lahjoihin oli ne sitten tarpeellisia tai eivät niinkään. Kaikista lahjoista kuitenkin huomasimme, että niitä oli ajateltu ja rakkaudella juuri meille hankittu. Oikeesti tärkeintä oli saada kaikki läheiset yhdessä koolle juhliimme & lahjat todellakin oli se mitätön sivuseikka ! Pitää todeta, että kummilapsista osa niin tottunut saamaan kaiken, että lahjoista ei edes kiitetä, vaikka olisi kuinka suuri hankinta tehty. Näköjään näiden "hirviömorsianten"jälkikasvua joille mikään ei kelpaa, tai suuret rahamäärät ehkä. hyväksytään."
Ihanaa, viimein löytyi onnellinen morsian, joka on tyytyväinen häälahjoihinsa. Minusta on samantekevää, onko sillä hetkellä häälahjasta hyötyä tai ei, kun elämää todennäköisesti on myös häiden jälkeen, jolloin häälahjojen tunnearvo ja tarinat säilyvät lähi hääparin elämän ja vielä seuraavallekin sukupolville, kun lahja muistuttaa siitä onnesta ja lahjanantajasta sukupolvien ketjussa. Sääli tämän päivän ahneita morsiamia, jotka mittaavat kaiken taloudellisessa edussa ja hyödyssä, jopa omat häälahjansa ja vievät näin perheeltään ja läheisiltään muistot ja tunnesiteet.
Itse olin oikein otettu, kun sain joululahjaksi isomummini aikoinaan häälahjaksi saaneen astiaston tai tyttäreni sai rippilahjaksi mumminsa häälahjaksi hopeisen kakkulapion, puhumattakaan muista saamistani häälahjoista, jotka antavat elämääni syvyyttä ja muistuttavat elämäni onnen hetkistä, eikä niitä mitata taloudellisessa hyötyssä tai rahassa, vaan muissa arvoissa, jotka elämässä ovat kuitenkin paljon tärkeämpiä, kuin pelkkä taloudelline hyöty tai raha.
Ikävää, ettei jotkut arvosta omia häälahjoja, mutta sitten ollaan kuitenkin mummojen ja pappojen kuolinpesissä kaiken tavaran perässä ja ollaan viemässä ne rintaperillisiltä, kun halutaan niin mummoista muistoja, mutta itse ei haluta laittaa tikkua ristiin, sukupolvien muistoissa ja perinteissä.
Ihmiset ovat unohtaneet vanhan sanonnan: Lahjahevosen suuhun ei katsota.
Ole iloinen siitä, että saat lahjan. Iloitse, että lahjan antaja on halunnut sinua muistaa. Varmasti kauppaan mennessään hän on ajatellut sinua ja yrittänyt löytää omaan elämäntilanteeseensa sopivimman lahjan sinua ilahduttaakseen.
Lahjan saatuasi voit sitten päättää onko se se sinulle tarpeeton vai tarpeellinen ja toimia sen mukaan. Lahja on kuitenkin aina lahja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 11:51"]
Ihmiset ovat unohtaneet vanhan sanonnan: Lahjahevosen suuhun ei katsota. Ole iloinen siitä, että saat lahjan. Iloitse, että lahjan antaja on halunnut sinua muistaa. Varmasti kauppaan mennessään hän on ajatellut sinua ja yrittänyt löytää omaan elämäntilanteeseensa sopivimman lahjan sinua ilahduttaakseen. Lahjan saatuasi voit sitten päättää onko se se sinulle tarpeeton vai tarpeellinen ja toimia sen mukaan. Lahja on kuitenkin aina lahja.
[/quote]
Juuri näin.
Ja huomionarvoista on se, että vain harva ihminen tuntuu nykyisin kiittävän saamastaan lahjasta. Koskee etenkin lapsiperheitä, joissa toki on onneksi poikkeuksiakin. Mutta olen huomannut useasti, ettei lapsia ole opetettu kiittämään, ei lahjaa annettaessa tai jälkikäteen. Istutaan vaan mykkinä ja otetaan paketti vastaan, piilotetaan jonnekin. Siellä on myöhemmin antamasi tavarat lattialla, olit sitten ostanut kirjan, pelin tai uuden paidan. Edes aikuisilta ei tule mitään viestiä, onko lapselle lähetetty paketti saapunut perille tai vaikka rahalahja mennyt oikealle tilille. Saati että joku joskus lähettäisi oikean kortin, että "kiitos muistamisesta!". Ihme touhua. O_o
Olen elämäni aikana ehtinyt nähdä lukuisat häät ja häälahjapöydät. Oli aina mielenkiintoista tutkiskella, mitä kaikkea nuoripari sai. Vielä muutama vuosikymmen sitten oli kirjoittamaton sääntö, että morsiusparin vanhemmat hankkivat mm. vuodevaatteita: komeita silkkitäkkejä ja tyynyjä sekä liinavaatteita. Lähisukulaisilla oli tapana hankkia astiasto. Jos sukua oli paljon, niin sovittiin, ketkä hankkivat ruoka-astiaston ja ketkä kahviastiaston. Nämä kaikki tulivat todelliseen tarpeeseen, sillä parihan alkoi nyt vasta perustaa yhteistä kotia. Taloustavaraa tuli myös paljon: useita kattiloita, ruokailuvalineita, kukkavaaseja, lasikulhoja ja -vateja ja silitysrautoja. Turhaa tavaraa ei ollut, kaikki löysivät käyttönsä, tai ainakin melkein kaikki, sillä perin vanhempieni jälkeen käyttämättömiä teelusikoita ym.
Kun sitten ensimmäiset omat kaverit alkoivat avioitua ja itse piti keksiä kivoja lahjoja vähistä opiskelijan rahoista, rakentelin useammankin kerran samantapaisen lahjan: valitsin kauniinvärisen sankon tai ison taikinakulhon, johon keräilin kaikenlaista pientä tarpeellistä kyökkitilpehööriä kuten paistinlasta, puuhaarukka, kauha, pölyhuiska jne. Yksikään morsian ei ruikuttanut vaatimattomasta lahjasta, vaan yleensä aina kiittelivät, että olinpa hoksannut hankkia käyttökelpoisia tavaroita. Nykymorsiameltahan pääsisi kaamea parku, jos tuollainen lahja olisi ilmestynyt paikalle. Kun pitää olla tiettyä sarjaa ja tiettyä väriä ja tiettyä kokoa, niin eihän tuollaiset arkiset lahjat ole mistään kotoisin.
Lyhytnäköisiä ovat tämän päivän nuoret morsiamet. Ottaisivat huomioon, että jos ja kun lapsi(a) tulee, niin kaikki ne väärää sarjaa olevat kipot ja kupit tulevat hyvään tarpeeseen, samoin ne pussilakanat, joiden kuosi ei nuorta rouvaa miellyttänyt. Hääsesongin jälkeen alkaa erilaisilla kirppareilla häälahjoista eroon -sesonki. Katselkaapa esim. Torilla ja Huutiksessa vaikkapa taloustavaraa, astioita ja ruokailuvälineitä sillä silmällä, niin sieltä ne saattavat teidänkin antamanne häälahjat olla myynnissä alehintaan. Ketuttaako?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos hääpari on jo lähemmäs kolmekymppinen ja ovat asuneet tovin yhdessä, on mielestäni typerää ostaa niitä kippoja ja kuppeja ja koriste-esineitä. Aivan varmasti näillä on jo kaapit pullollaan astioita ja he tuskin käyttävät vieraan valitsemaa kippoa, vaan se jää hyllyyn pölyttymään. Samoin kaikki etiketti- ja käytöskirjat, miksi hitossa näitä pitää antaa lahjaksi? Lahjakortit ja raha häämatkatilille on mielestäni ihan hyvä käytäntö ja ilahduttaa varmasti. Jotenkin vain vierailla tuntuu olevan halu muistuttaa lahjalla omasta olemassaolostaan, ei ilahduttaa morsiusparia. Mikä näkyy näistä "kehtaavatkin valittaa lahjasta"-kommenteista. Kiva että vaivauduitte tuomaan lahjan, mutta jos tarkoituksena on vain omasta itsestään muistutus eikä minun ilahduttaminen, niin millainen lahja se oikein on?
Jos niitä kippoja ja kuppeja on pakko antaa, niin sitten jotain erikoisempaa ja hienompaa. Kuten pöytähopeasetti tai kristallilasit. Mutta ei, pitää antaa jotain kastehelmi-tuikkuja tai aaltomaljakoita, joita kukaan alle 50-vuotias ei pidä kauniina saati käytännöllisinä.
Me ilmoitimme suoraan, että lahjoja ei tarvitse tuoda, sillä kaapit pursuaa tavaraa, mutta jos välttämättä haluaa jotain antaa, niin mieluummin pieni lahjoitus tilille. Niillä rahoilla maksoimme osittain auton ja loput meni asunnon käsirahaan. Kumpikin hankinta oli paljon tärkeämpi kuin kipot ja kupit. Onneksi kaikki vieraat olivat tietoisia näistä isommista "puutteista" elämässämme ja hyväksyivät toiveemme ilomielin :) Ja näistä lahjoista on paljon enemmän iloakin, kuin kaapissa pölyttyvistä tavaroista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 08:01"]
Jos lahjat on tärkeimmät niin ehkä kannattaa jättää häät pitämättä ja ostaa sillä järjestely kymppitonnilla mieleisiä "lahjoja"
[/quote]
Aivan. Ja viitsisivät edes pysyä sen pari vuotta naimisissa, ennen kuin "kasvavat eroon"
Itse olen muuttanut jo nuorena pois kotoa ja monenlaiset astiat ym tuli hankittua.
Pienissä tiloissaan asuttu, joten olen halunnut hankkia vain ne, mitä oikeasti tarvitsen.
Lahjaksi olen saanut mm. viinilaseja 6kpl, viinilaseja 4kpl (eri sarjoja), hopeiset kuohuviinilasit 2kpl, siniset kuohuviinilasit 2kpl, tavallisia kuohuviinilaseja 6kpö, isoja maljakoita 3kpl, lasikulhoja yms.
En oikeastaan pahemmin juo alkoholia ja vielä harvemmin minulla kylässä käy ihmisiä juomassa.
Myynyt olen surutta näistä suurimman osan, kun ei vain ole tilaa itselle turhia kippoja säilöä.
Mutta johan yksi lahjanantaja oli nähnyt myynti-ilmoituksen ja sitten oltiin mörrimöykyjä.
Jos väkisin haluaa antaa jotain tavaraa, eikä kysy yhtään lahjan saajan toiveita, niin kestäisi sitten sen riskin, että lahjansaaja ei välttämättä tarvitse sitä.
Tähän lahjakulttuuriin liittyy ihmeellistä jeesustelua puolin ja toisin. Vieraat kyselevät täälläkin riittääkö tämä, kehtaako antaa. Ja silti juhlakalun pitäisi olla syvästi kiitollinen kaikesta ja kuvitella, että lahjan antaja olisi ajatellut juuri häntä ja hänen ilahtumistaan. Mielestäni lahjoista valittaminen on moukkamaista, mutta eikö se sentään ole parempi tehdä esim. tällä palstalla anonyymisti kuin vaikkapa facebookissa?
Olen itsekin saanut useita tavaralahjoja joita en ole osannut toivoa, enkä millään muotoa voi sanoa että olisin kaikista kiitollinen, saati että lahjoista näkisi antajan hankkineen sen ajatuksella.Paitsi jos ajatus on se, että mitä saa mahdollisimman halvalla ja mahdollisimman helposti, tai mikä vastaa antajan omaa makua.
[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 12:49"]
Me ilmoitimme suoraan, että lahjoja ei tarvitse tuoda, sillä kaapit pursuaa tavaraa, mutta jos välttämättä haluaa jotain antaa, niin mieluummin pieni lahjoitus tilille. Niillä rahoilla maksoimme osittain auton ja loput meni asunnon käsirahaan. Kumpikin hankinta oli paljon tärkeämpi kuin kipot ja kupit. Onneksi kaikki vieraat olivat tietoisia näistä isommista "puutteista" elämässämme ja hyväksyivät toiveemme ilomielin :) Ja näistä lahjoista on paljon enemmän iloakin, kuin kaapissa pölyttyvistä tavaroista.
[/quote]
Nämä ovat juuri niitä juhlia, joissa soitan ja ilmoitan, että kiitos kutsusta, mutta käyttäkää tarjoilurahat minun osaltani siihen autoon. Eli jos ei ole varaa järjestää juhlia, laittakaa rahat suoraa siihen perheelle tarpeelliseen sen sijaan, että maksatetta asunnon käsirahan tms. vierailla.
[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 13:09"]
[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 12:49"]
Me ilmoitimme suoraan, että lahjoja ei tarvitse tuoda, sillä kaapit pursuaa tavaraa, mutta jos välttämättä haluaa jotain antaa, niin mieluummin pieni lahjoitus tilille. Niillä rahoilla maksoimme osittain auton ja loput meni asunnon käsirahaan. Kumpikin hankinta oli paljon tärkeämpi kuin kipot ja kupit. Onneksi kaikki vieraat olivat tietoisia näistä isommista "puutteista" elämässämme ja hyväksyivät toiveemme ilomielin :) Ja näistä lahjoista on paljon enemmän iloakin, kuin kaapissa pölyttyvistä tavaroista.
[/quote]
Nämä ovat juuri niitä juhlia, joissa soitan ja ilmoitan, että kiitos kutsusta, mutta käyttäkää tarjoilurahat minun osaltani siihen autoon. Eli jos ei ole varaa järjestää juhlia, laittakaa rahat suoraa siihen perheelle tarpeelliseen sen sijaan, että maksatetta asunnon käsirahan tms. vierailla.
[/quote]
Mekin mietimme häitä ja sitä, millaiset pidämme. Oli 20 000 euroa tilillä säästössä. Päätimme käydä maistraatissa ja maksoimme sillä 20 000 eurolla talolainaa. Helppoa ja mukavaa.
"Lyhytnäköisiä ovat tämän päivän nuoret morsiamet. Ottaisivat huomioon, että jos ja kun lapsi(a) tulee, niin kaikki ne väärää sarjaa olevat kipot ja kupit tulevat hyvään tarpeeseen, samoin ne pussilakanat, joiden kuosi ei nuorta rouvaa miellyttänyt."
No en kyllä ala säilömään mitään kippoja ja lakanoita 20-30vuotta pienessä asunnossa jossa säilytystilaa muutenkin vähän.
Terveisin ensi viikonlopun nuori morsian
Onneksi mulla ei ole yhtään ystävää ja onneksi sukulaisetkin on suht vieraita mulle, että en joudu niiden pippaloihin. Siskoista toinen käväs maistraatissa viettämässä häänsä ja toinen tuskin koskaan menee kihlattunsa kanssa naimisiin, vaikka yhdessä ovat olleet jo kymmeniä vuosia, joten säästyin näidenkin "häähössötykseltä". Ei mun hermot kestäis tällaista säätämistä mitä tässä ketjussa on ollut. Huh helpotus..