Lapsi nyt vai myöhemmin?
Haluaisin saada teiltä äideiltä positiivisia sekä negatiivisia lausuntoja siitä, miksi pitäisi tai ei pitäisi hankkia lasta vielä. Annan aluksi hieman esitietoja meistä. Minä olen 20.v opiskelija, jolla olisi opintoja jäljellä lapsen syntymän jälkeen (jos oletetaan että tulisin heti raskaaksi) puolitoista vuotta. Töitä tulevaisuudessa on varmasti. Olen pienestä asti hoitanut lapsia eli kokemusta lasten parissa löytyy. Mieheni on 29.v, jolla on vakipaikka(=säännölliset tulot). Olemme seurustelleet pian 2 vuotta. Kysymys siis kuuluu, hankkisitko sinä meidän tilanteessa lapsia nyt vai myöhemmin?
Mielipiteitä, miksi minun mielestä pitäisi:
-Mies on "jo" 29-vuotias ja meillä on suunnitteilla saada 2-4 lasta. Tuossa iässä melkein pitäisi jo aloittaa lasten teko, jos haluaisi saada lapset alle 40-vuotiaana. Myös, jos minun olisi vaikea tulla raskaaksi, haluaisin aloittaa lapsenteon mahdollisimman pian, koska koskaanhan ei voi tietää.
-Pärjäisimme taloudellisesti, vaikka minun äitiysrahani ei olisikaan hävin suuri. Miehellä kuitenkin hyvät tulot, ja olemmehan eläneet hänen tuloillaan + minun opintotuella tähänkin asti.
-Olisin lapsen kanssa 1-2 vuotta kotona, jonka jälkeen jatkaisin opintojani. Äitiysloman yhteydessä yrittäisin suorittaa kursseja, jotka ovat mahdollisia. Tekisin loppuvaiheessa myös keikkahommia.
-On terveempää olla raskaana nuorena kuin vanhana.
-Ja tärkein, haluaisimme kumpikin lasta, mutta miksi odottaa sitä? Jotenkin tuntuu, että opinnot pitäisi suorittaa ensin, mutta silti ajattelen, että miten elämäntilanne periaatteessa muuttuu siitä, että olenko koulussa vai töissä.. Koen kuitenkin pystyväni kasvattamaan lapseni hyvin näilläkin olosuhteilla. Rakastan lapsia.
Mielipiteitä, miksi minun mielestä ei ehkä vielä pitäisi:
-Opintoni jäisi kesken ja valmistuminen lykkäytyisi vuodella tai parilla.
-Joutuisimme muuttamaan, koska asuntoomme ei mahtuisi vauvaa. Tai vauva mahtuisi, mutta vauvan tavarat eivät. Tosin muutto on edessä joka tapauksessa, joten tuskimpa sillä on merkitystä muutammeko ensi vuonna vai myöhemmin..
-Olen kuullut tai saanut sellaisen kuvan, että opiskelu on raskasta silloin, kun on pieni lapsi kotona. Olenkohan liian väsynyt suorittamaan opintojani? Itse uskon, että pärjäisin, sillä olen aina suorittanut kouluasiani hyvin. Toisaalta en voi taata, että jaksamiseni olisi parhaimillaan lapsen aikana, kun kokemusta opiskelusta lapsen aikana ei kuitenkaan ole.
Kommentit (27)
Ilman muuta hoitaisin opintoni loppuun ensin. Luulen, että helpompi opiskella lapsettomana. Ja, kun niitä opintoja on enää noin vähän.
Taidat olla hieman liian nuori äidiksi, kun tätä tällä tavoin pohdit... Ehkä sitten myöhemmin "omalla ajallaan/painollaan" ei asiaa tarvitse miettiä.
niin antaa palaa vaan! :) Kyllä te itse tiedätte milloin on hyvä aika aloittaa ja jos se on nyt niin se on sitten niin. Onnea yritykseen! :)
Kympille:
Puolitoista vuotta ehdimme odottaa kyllä hyvin, olet oikeassa. Tällä hetkellä olisi kuitenkin vielä 3 vuotta aikaa valmistumiseeni. Hitsi, kun en millään malttaisi vauvakuumeessani odottaa enään yhtäkään kuukautta enempää :)
Minä sinuna ap odottaisin kaksi vuotta ja alkaisin sitten yrittää vauvaa. Saisit vauvan sitten samoihin aikoihin kun valmistut, jos heti tärppäisi.
Opiskelu vie enemmän aikaasi kuin töissä käynti. Opiskellessa joutuu aina lukemaan tentteihin kotona ja kirjoittamaan esseitä ja tekemään muita "läksyjä". Tällaisiin hommiin keskittyminen tulee olemaan vaikeaa pienen lapsen kanssa. Olen samaa mieltä aikaisemman kirjoittajan kanssa, että saattaisit kokea huonoa omaatuntoa tästä ajasta. Että se siis olisi ns. lapselta pois.
Olet myös vielä hyvin nuori. Itse olen 30 ja samanikäisessä tuttavapiirissäni moni nuorena perheen perustanut ja vakiintunut koki muutama vuosi sitten, että heiltä oli nuoruus jäänyt elämättä ja huolettomat menovuodet elämättä ja parisuhteita kariutui. En usko, että heistäkään kukaan sinun ikäisenäsi olisi saattanut kuvitella tuntevansa näin myöhemmin.
Odota kaksi vuotta, vietä huoletonta opiskelijaelämää ja nauti kahdenkeskeisestä ajasta miehesi kanssa sekä ystäviesi seurasta ilman vauvan mukanaan tuomia velvollisuuksia. Ehditte "tehdä" neljä lasta hyvin, vaikka aloittaisittekin kahden vuoden päästä. Sinä olet nuori ja niin on miehesikin.
t. miehesi ikätoveri
Jos raha ratkaisee, odottakaa. Jos kestät pienen äitiyspäivärahan, antaa mennä vaan. Meillä lapset syntyi reilun vuoden ikäerolla minun opiskellessa ja miehen ollessa matkatöissä. Olihan se välillä hurjaa, mutta toisin en tekisi. Liika laskelmointi pois lapsen teosta, jos teistä tuntuu, että lapsi tulisi vahvaan ja rakastavaan parisuhteeseen, niin yrittäkää vaan perheen lisäystä. Lapset on kuitenkin ihan parasta elämässä, kaikki muu kyllä hoituu!!
Minustakin kannattaisi käydä koulu ensin loppuun, opiskelu on todella rankkaa eikä etukäteen voi tietää esim. onko lapsi terve vai sairaus, miten synnytys sujuu, tuleeko esim. masennusta, miten parisuhde kestää lapsen tulemisen vai tuleeko ongelmia. Toivon todella, että kohdallanne kaikki menee hyvin, lähinnä toin esille vain muutamia realitetteja mitä VOI tapahtua iästä riippumatta. Ja jos koulu on käytynä, on talous turvatumpi kaikinpuolin.
N. 1,5v. menee todella nopeasti ja sitten heti lapsia hankkimaan. ;)
Toki yhteiset hetket mieheni kanssa ovat ihania, mutta onhan niitä lapsen synnyttyäkin, tosin vähemmän. Tuosta, kun mainitsit,että nauttisin ajasta ystävieni kanssa, niin lähes kaikilla ystäväpariskunnillamme on lapsia eli lapset ovat jokatapauksessa läsnä!
Olen hieman eri mieltä kanssasi opiskelun ja työn eroista/yhtäläisyyksistä. Tietysti kaikki riippuu siitä, missä on töissä tai mitä opiskelee. Itse olen kokenut opiskelun "helpommaksi" kuluneena vuotena kuin työssaolon (vuodeosastolla) tällä hetkellä..
Nuoruusvuosista ja huolettomista menovuosista sen verran, että emme me muutenkaan kamalan villiä elämää elä. Elämä jatkuisi lähes samanlaisena, tietysti kokemusrikkaampana, lapsen synnyttyä.
Liikaa ei tosiaan kannata suunnitella, koska kaikissa tapauksissa voi jokin asia mennä pieleen. Olin sitten opiskelemassa, töissä, nuori, vanhempi tms =)
ap
Kamala kuinka kirjoitankin pelkkiä puolustuksia siitä, miksi minun täytyisi saada lapsi :)
Että en mä huonona ratkaisuna pidä sitäkään, että odotatte opintojen päättymistä, koska olet silloinkin vielä nuori äiti! Ja pointti tosiaan on siinäkin, että sitä äitiysrahaa voisi saada enemmän, jos olisi jonkun aikaa töissäkin siinä.
Mutta ajattelin vaan tuoda tätä näkökulmaa esille, kun moni saattaa vaan tuomita ja käskeä odottaa! Teidän päätös, tietty! :)