Lue keskustelun säännöt.
Perheessä lapsia,joilla täysin erilainen taloudellinen asema kuin muulla perheellä?
29.06.2009 |
Meillä käyvät loma-aikoina ja joskus viikonloppuisin miehen tytöt, jotka asuvat muulloin äitinsä kanssa. Tyttöjen toisessa perheessä (meidän) on minun ja mieheni lisäksi kaksi pientä lasta (6v ja 2v).
Meillä on sellainen rahatilanne kuin nyt normaalisti on, kun toinen on hoitovapaaalla ja toinen käy töissä (ja maksaa palkasta lisäksi reilut elatusmaksut). Isä maksaa tietysti myös mm. lasten matkoja meille (lentomatkat n. 600 euroa 3-4 kertaa vuodessa). Elämme siis aika säästeliäästi.
Tyttöjen äiti ansaitsee hyvin ja haluaa tietysti käyttää rahaa lapsiinsa. He matkustavat noin kerran kuukaudessa johonkin Euroopan kaupunkiin viikonloppumatkalle ja lisäksi 2-4 kertaa vuodessa johonkin kauemmas viikoksi tai pariksi. Tytöt eivät itse asiassa aina jaksaisi matkustaa meille, sillä he ovat kuulemma kyllästyneet jatkuvaan matkusteluun. Ulkomaanmatkoille he kyllä lähtevät mielellään. Mieheni joutuu siksi joskus lentämään tyttöjä tapaamaan ja yöpymään silloin hotellissa, syömään heidän kanssaan ulkona ym (meitä surettaa se, että koko perhe ei pääse silloin tapaamaan tyttöjä).
Tytöt ovat myös tottuneet siihen, että jos he haluavat jotain, he myös saavat sen. Jos uusi kännykkä menee rikki, he saavat heti uuden- ei sitä viedä edes huoltoon. Jos jompikumpi haluaa kannettavan, se käydään ostamassa (ja ei mikään halpa, vaan paras, mikä markkinoilla on), ja toiselle tietysti myös samanlainen. Ja pelejä. Jos peli on huono, käydään seuraavana päivänä ostamassa joku toinen. Elokuvissa tytöt käyvät kerran viikossa, joskus kaksi. Tässä vain pari esimerkkiä. Yhtään valehtelematta siis tyttöjen elämä on sitä, että jos he haluavat jotain, he myös saavat sen, hinnasta riippumatta.
Meille tullesssaan tytöillä on aina reilusti rahaa mukana- viimeksi kummallakin oli viikon reissulle 300 euroa. Tytöt ovat 11v ja 13v. Omia rahojaan he eivät kuitenkaan koskaan käytä, sillä heistä on mukava vain pitää niitä lompakossa. Tai sitten he saattavat ostaa esim. meikkejä tms. Kaikki muut (jäätelöt, karkit, limut, leffat, lehdet, vaatteet) kuuvuvat vanhempien maksettavaksi- siitä 100 euron kuukausirahasta huolimatta.
Mieheni on huolissaan siitä, että lapset eivät opi koskaan rahan arvoa eivätkä rahankäyttöä. Minäkin olen. Mieheni on koettanut jutella asiasta äidin kanssa, mutta hän ei halua kuunnella. Nyt tytöt ovat alkaneet valitella, kun me emme tee "mitään kivaa", kun he ovat meillä. Panostamme yhdessä olemiseen, telttailemme, retkeilemme, käymme uimassa, pyöräilemässä ym ja kerran kesässä huvipuistossa tms. Säästämme sitä varten ja käymme heidän kanssaan välillä myös syömässä ulkona ja jäätelöt ym saavat joka päivä. Mutta he kaipaavat ulkomaanmatkoja, leffoja, huvipuitsoihin ym (käymme leffassa ja huvipuitsossa heidän kanssaan välillä, kun on varaa). He ovat myös alkaneet "leveillä rahoillaan "kyllä MULLA on rahaa"/ "kyllä äiti maksaa" / "vitsit kun teilläkin olisi rahaa niin voitais"/ "mulla on jo kolmas pleikka kolmonen, eiks teillä oo yhtään"... Isompi lapsistani on alkanut jo kysellä, miksi hänellä ei ole sitä ja tätä ja miksi me ei koskaan matkusteta sinne ja tänne, missä siskotkin ovat matkustaneet..
Onko kenelläkään edes hiukan samankaltaista tilannetta?
Mieheni kärsii tilanteesta eniten perheessämme. Hankalaa, kun ei pysty vaikuttaa omien lasten arvomaailmaan.
Kommentit (188)
Oikeasti. Nyt he ovat vain väline jota kautta voit kauhistella miehen exän hirveyttä.
Toisin sanoen, kunhan ap alkaisi vähät välittää, mitä vieraille pennuille tapahtuu, pärjätköön elämässä miten pärjäävät? (siis itse en todellakaan ajattele lapsista noin eivätkä ole minulle vieraita lpentuja vaan rakkaita lapsia)
Tyttöjen äiti kuulostaa fiksulta ja pärjäävältä.Vielä kun ap vähän kasvaisi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elarit eivät tässä oikeastaan ole pääpointti, vaan sivuseikka. Mieheni ei aio niitä lähteä muuttamaan, sillä hän pystyy maksamaan ne.
elatusmaksut eivät ole mikään automaatti, vaan kulut jaetaan suhteessa ELATUSKYVYN mukaan - ja rikkaalla äidillä sitä elatuskykyä on rutkasti enemmän.
Mieheni ei aio (eikä minun mielestäni ole syytä) hakea muutosta elareihin, sillä niidenkin jälkeen meidän perhe tulee ihan hyvin toimeen, etenkin sitten, kun palaan takaisin töihin. Mieheni maksaa nyt 400 euroa/ lapsi. Ja elarit eivät sässä ommassa ole pääosassa.
Eihän tuo ole syy siihen, että nyt elatusavut ovat mitä ovat. Ne voi laskea uudelleen ihan koska tahansa ja eipä siihen miehesi asianajajaa tarvitse. On olemassa ihan viralliset laskukaavat tuota varten, joten jos äiti lähtee asian vuoksi käräjille, niin miehesi voi mennä sinne ilman omaa asianajajaa. Käräjäoikeus tarkistaa elatusavun suuruuden eikä tuohon auta mitään se, että äidin asianajaja koittaa kenties keksiä jotain pikkunäppärää.
Kuinka paljon miehesi maksaa elatusapua, jos se on kerran määrätty hänen ollessa vielä opiskelija??? Tätä voisit valoittaa hieman, niin saisi käsityksen siitä onko ne oikeasti isot vai ei.
Tyttöjen äiti ei suostunut keskustelemaan elareista miehen kanssa, vaan palkkasi asianajajan. Miehelläni (silloin vielä opiskelija) ei silloin ollut varaa kunnon asianajajaan, joten siinä suurin syy. Nyt elareitten maksu sujuu jo helpommin, kun miehellä on melko hyvät tulot. (Ja ennen kuin joku kysyy, niin mieheni ei alunperin halunnut eroa vaan tyttöjen äiti, koska oli löytänyt uuden miehen.)
Mutta kun toinen ei suostu asiasta keskustelemaan...
Sinänsä ihan kiva että maksaa mutta yhteishuoltajuus tarkoittaa asioiden ja pelisääntöjen sopimista molempien vanhempien kesken.
Yksi sovittava asia on juuri rahankäyttö.
Kiitos asiallisesta vastauksestasi.
Yllättävän monen mielestä ap on kateellinen- kirjoittajat itse taitavat edustaa tätä kansanperinnettä:) ja toinen asia mitä ihmettelen näitä kommentteja ettei pidä hankkia lapsia jos ei pysty elättämään- kyllä lapsia pystyy kasvattamaan erinomiasen hyvin ilman ökyelintasoakin. Itse asiassa paljon paremminkin- lapset saavat elämäänsä oikeita arvoja pelkän ahneuden ja kuluttamisen sijaan.
Mä ymmärrän ap;ta hyvin, musta on aivan kamalaa että lapset pilataan rahalla- joka tunnetusti on ei-läsnäolevien, ulkokultaisten vanhempien tapa lievittää omaa syyllisyyttään. Ja myös silkkaa tymyyttä- kun ei muusta, siitä oikeasta elämästä tiedetä.
Todellinen elämä ja se mitä lapset tarvitsevat ovat ihan muuta kuin kaikenmaailman huvitukset ja ostamiset. Sääli, että näitä tunneköyhiä on NÄIN paljon:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei köyhyys, ei tietenkään.
En itsekään ole köyhästä perheestä (vanhempani olivat erikoislääkäreitä), ei myöskään mieheni. Omatkaan lapseni eivät kasva köyhässä perheessä. MUTTA se pointti on se, merkitseekö raha kaikkea.
Ei mullakaan ollut koskaan puutetta rahasta lapsena eikä nykyäänkään ole ja ihan suhteellisen normaali minusta tuli. Ei köyhyys ole mikään hyvän ihmisen tekijäautomaatti
Olis mullakin tylsää jos joutuisin vierailemaan jossain, missä koko ajan annetaan rivien välistä ymmärtää, että en ymmärrä elämästä mitään ja että minut on hemmoteltu ihan pilalle.
Vähintään yhtä tylsää on isännälle/emännälle, jos koko ajan maristaan, miten teillä on niin tylsää kun ei eletä samalla tavalla kuin äidin luona eikä saa kaikkea mitä haluaa. Tämä on huonoa käytöstä, ja tuon ikäisten tyttöjen pitäisi jo todellakin osata käyttäytyä vähän paremmin. Jos tytöt ovat yleensä äidillään, ei äiti ilmeisesti osaa varakkuudestaan huolimatta opettaa tyttärilleen käytöstapoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toiselta osapuolelta tulisi viestiä, että mun täytyy kieltää lapsiltani normaaleja asioita joihin on ihan hyvin varaa siksi että he pelkäävät, että lapsistani tulee Michael Jackson.
Mutta kun toinen ei suostu asiasta keskustelemaan...
Sinänsä ihan kiva että maksaa mutta yhteishuoltajuus tarkoittaa asioiden ja pelisääntöjen sopimista molempien vanhempien kesken. Yksi sovittava asia on juuri rahankäyttö.
ydinperheiden lapsetkin marisevat jatkuvasti että on tylsää. Ei pidä hankkia lapsia, jos ei sitä kestä.
Olis mullakin tylsää jos joutuisin vierailemaan jossain, missä koko ajan annetaan rivien välistä ymmärtää, että en ymmärrä elämästä mitään ja että minut on hemmoteltu ihan pilalle.
Vähintään yhtä tylsää on isännälle/emännälle, jos koko ajan maristaan, miten teillä on niin tylsää kun ei eletä samalla tavalla kuin äidin luona eikä saa kaikkea mitä haluaa. Tämä on huonoa käytöstä, ja tuon ikäisten tyttöjen pitäisi jo todellakin osata käyttäytyä vähän paremmin. Jos tytöt ovat yleensä äidillään, ei äiti ilmeisesti osaa varakkuudestaan huolimatta opettaa tyttärilleen käytöstapoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei niinkään. Siis 400 e per lapsi ja mies oli opiskelija mutta elarit määrättiin miehen oletettujen tulevien tulojen perusteella (joka siis olikin aika oikein arvioitu). Äidillä oli hyvä asianajaja, jonka ansiosta esim. hänen tuloistaan ei koskaan vaadittu tositteita. Mies tiesi tietenkin, paljonko ne ovat, mutta asianajajan ansioista vain äidin sana painoi... mutat uskokaa nyt, elarit eivät ole tässä se pointti, niihin olemme ihan tyytyväisiä.
lepattaa ristiriitaisia riekaleita.
Kuinka paljon miehesi maksaa elatusapua, jos se on kerran määrätty hänen ollessa vielä opiskelija??? Tätä voisit valoittaa hieman, niin saisi käsityksen siitä onko ne oikeasti isot vai ei.
Toivon todella, etteivät mene. Kunahn pärjäisivät vastoinkäymistenkin tullen, sitä toivomme heille enemmän kuin mitään.
Oletus, että lapset menee pilalle jos on rahaa perustuu vain kateuteen.Ei köyhäily takaa oikeita arvoja eikä varakkuus tee ihmisestä tunneköyhää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun luulette, että se tekee lapsistanne idiootteja.
Ei köyhyys, ei tietenkään. En itsekään ole köyhästä perheestä (vanhempani olivat erikoislääkäreitä), ei myöskään mieheni. Omatkaan lapseni eivät kasva köyhässä perheessä. MUTTA se pointti on se, merkitseekö raha kaikkea.
Ei mullakaan ollut koskaan puutetta rahasta lapsena eikä nykyäänkään ole ja ihan suhteellisen normaali minusta tuli. Ei köyhyys ole mikään hyvän ihmisen tekijäautomaatti
Niin, ei toisen rahankäyttöön voi vaikuttaa kuin puhumalla- jos toinen suostuu kuuntelemaan.
En voi kuin hymyillä :). Yhteishuoltajuudesta huolimatta molemmat vanhemmat voivat tehdä luonaan käytännössä mitä lystää eikä toisella ole siihen pahemmin ruikuttamista. Tai ruikuttaa voi, mutta ei siitä mitään hyötyä ole. Käytännössä molemmat vanhemmat luovat omiin koteihinsa omat pelisääntönsä ja niillä mennään.
Tietysti olisi sivistynyttä päättää yhdessä yhteishuoltajuuden nimissä, mutta noin käy vain aniharvoin. Mikähän instanssi tosiaan sitten valvoisi, että yhteishuoltajat päättävät senkin yhdessä että kuinka paljon lapsi saa karkkipäivänä karkkia vai saako peräti joka päivä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, tuskin on. Tyttöjen äiti halusi eron uuden miehen takia ja muutti sen jälkeen ulkomaille. On muuttanut sen jälkeen neljä kertaa, joten aika mahdotonta olisi isän pitää kotia tyttöjen lähellä
No se on miehesi oma valinta että asuu kaukana lapsistaanSelvähän se on että tapaamisten järjestely on raskaampaa ja useammin voi tulla ongelmia jos asiaan liittyy lentomatkoja kuin jos isi asuu kulman takana.
Nämä asiat ovat paljolti riippumattomia siitä, paljonko heillä on rahaa. Säästäväisyys ei takaa kumpaakaan, eikä rikkaus merkitse sitä ettei saa noita muita.
Niin että mikä on se oikea ongelma?
Toivon todella, etteivät mene. Kunahn pärjäisivät vastoinkäymistenkin tullen, sitä toivomme heille enemmän kuin mitään.
Oletus, että lapset menee pilalle jos on rahaa perustuu vain kateuteen.Ei köyhäily takaa oikeita arvoja eikä varakkuus tee ihmisestä tunneköyhää.
No höpö höpö.
Emme tietenkään puhu lapsille näin kuin täällä kirjoitan, vaan samalla tavalla kuin yhteisille lapsillemme opetamme ajattelua ja rahankäyttöä. Ääneen mietitään, mennäänkö pelaamaan minigolfia vai heittelemään frisbeetä ja verrataan hintaa, tai mennäänkö ostamaan jätskit kahvilasta vai kauapsta ja verrataan hintoja. Siis ihan normaalia kasvatusta. (Ja kuten sanottu, emme ihan köyhiä ole itsekään mutta emme halua tuoda sitä julki liikaa.)
Tuo on ehkä se mitä haluaisitte opettaa, mutta se mitä käytännössä opetatte on se, että kuvittelette äitiä ja lapsia kaameiksi ihmisiksi jotka eivät ajattele muuta kuin rahaa ja että jos maailma olisi oikeudenmukainen niin kellään ei olisi enempää rahaa kuin teillä.
Asenteenne tulee kyllä läpi.
No höpö höpö. Emme tietenkään puhu lapsille näin kuin täällä kirjoitan, vaan samalla tavalla kuin yhteisille lapsillemme opetamme ajattelua ja rahankäyttöä. Ääneen mietitään, mennäänkö pelaamaan minigolfia vai heittelemään frisbeetä ja verrataan hintaa, tai mennäänkö ostamaan jätskit kahvilasta vai kauapsta ja verrataan hintoja. Siis ihan normaalia kasvatusta. (Ja kuten sanottu, emme ihan köyhiä ole itsekään mutta emme halua tuoda sitä julki liikaa.)
Tuo on ehkä se mitä haluaisitte opettaa, mutta se mitä käytännössä opetatte on se, että kuvittelette äitiä ja lapsia kaameiksi ihmisiksi jotka eivät ajattele muuta kuin rahaa ja että jos maailma olisi oikeudenmukainen niin kellään ei olisi enempää rahaa kuin teillä.
No sillä tavalla se liittyy, että lapset ovat tottuneet tekemään noita asioita lähes joka päivä eikä esim. huvipuisto enää tunnu oikein miltään, kun sellaiseen pääsee joka kesä sellaisen viitisen kertaa, plus vielä talvella muissa maissa huvipuistoon 4-6 kertaa. Mutta silti "mentäiskö vaikka huvipuistoon kun ei muutakaan keksitä".
Kyllä mun neljä- ja kuusivuotiaatkin haluaisi tehdä hauskoja asioita joka päivä vaikkei heillä kummallakaan ole yhtään rahaa. Saahan sitä pyytää, äiti sitten suostuu jos suostuu.
Ei tuo liity rahaan eikä lasten äitiin mitenkään.
Siis 400 e per lapsi ja mies oli opiskelija mutta elarit määrättiin miehen oletettujen tulevien tulojen perusteella (joka siis olikin aika oikein arvioitu). Äidillä oli hyvä asianajaja, jonka ansiosta esim. hänen tuloistaan ei koskaan vaadittu tositteita. Mies tiesi tietenkin, paljonko ne ovat, mutta asianajajan ansioista vain äidin sana painoi...
Miten ja missä maassa näin on päätetty ettei äidin tarvinnut lainkaan selvittää omia tulojaan ja opiskelijalle langetettiin 400€/lapsi elatusapua??? Ainakaan tänä päivänä tuo ei menisi Suomessa läpi, sillä asianajajista viis molempien on selvitettävä tulonsa ja elatus määräytyy molempien vanhempien elatuskyvyn suhteessa.
Voi, kuule. Ihan koko ajan olemme koettaneet tytöille tätä samaa linjaa vetää. Se vain on hyvin vaikeaa, kun suurimman osan ajastaan ovat äidin kanssa, jolla taas on aivan päinvastainen näkemys asioista. Ei tämä ole neidän perheessä mikään uusi asia.