Perheessä lapsia,joilla täysin erilainen taloudellinen asema kuin muulla perheellä?
Meillä käyvät loma-aikoina ja joskus viikonloppuisin miehen tytöt, jotka asuvat muulloin äitinsä kanssa. Tyttöjen toisessa perheessä (meidän) on minun ja mieheni lisäksi kaksi pientä lasta (6v ja 2v).
Meillä on sellainen rahatilanne kuin nyt normaalisti on, kun toinen on hoitovapaaalla ja toinen käy töissä (ja maksaa palkasta lisäksi reilut elatusmaksut). Isä maksaa tietysti myös mm. lasten matkoja meille (lentomatkat n. 600 euroa 3-4 kertaa vuodessa). Elämme siis aika säästeliäästi.
Tyttöjen äiti ansaitsee hyvin ja haluaa tietysti käyttää rahaa lapsiinsa. He matkustavat noin kerran kuukaudessa johonkin Euroopan kaupunkiin viikonloppumatkalle ja lisäksi 2-4 kertaa vuodessa johonkin kauemmas viikoksi tai pariksi. Tytöt eivät itse asiassa aina jaksaisi matkustaa meille, sillä he ovat kuulemma kyllästyneet jatkuvaan matkusteluun. Ulkomaanmatkoille he kyllä lähtevät mielellään. Mieheni joutuu siksi joskus lentämään tyttöjä tapaamaan ja yöpymään silloin hotellissa, syömään heidän kanssaan ulkona ym (meitä surettaa se, että koko perhe ei pääse silloin tapaamaan tyttöjä).
Tytöt ovat myös tottuneet siihen, että jos he haluavat jotain, he myös saavat sen. Jos uusi kännykkä menee rikki, he saavat heti uuden- ei sitä viedä edes huoltoon. Jos jompikumpi haluaa kannettavan, se käydään ostamassa (ja ei mikään halpa, vaan paras, mikä markkinoilla on), ja toiselle tietysti myös samanlainen. Ja pelejä. Jos peli on huono, käydään seuraavana päivänä ostamassa joku toinen. Elokuvissa tytöt käyvät kerran viikossa, joskus kaksi. Tässä vain pari esimerkkiä. Yhtään valehtelematta siis tyttöjen elämä on sitä, että jos he haluavat jotain, he myös saavat sen, hinnasta riippumatta.
Meille tullesssaan tytöillä on aina reilusti rahaa mukana- viimeksi kummallakin oli viikon reissulle 300 euroa. Tytöt ovat 11v ja 13v. Omia rahojaan he eivät kuitenkaan koskaan käytä, sillä heistä on mukava vain pitää niitä lompakossa. Tai sitten he saattavat ostaa esim. meikkejä tms. Kaikki muut (jäätelöt, karkit, limut, leffat, lehdet, vaatteet) kuuvuvat vanhempien maksettavaksi- siitä 100 euron kuukausirahasta huolimatta.
Mieheni on huolissaan siitä, että lapset eivät opi koskaan rahan arvoa eivätkä rahankäyttöä. Minäkin olen. Mieheni on koettanut jutella asiasta äidin kanssa, mutta hän ei halua kuunnella. Nyt tytöt ovat alkaneet valitella, kun me emme tee "mitään kivaa", kun he ovat meillä. Panostamme yhdessä olemiseen, telttailemme, retkeilemme, käymme uimassa, pyöräilemässä ym ja kerran kesässä huvipuistossa tms. Säästämme sitä varten ja käymme heidän kanssaan välillä myös syömässä ulkona ja jäätelöt ym saavat joka päivä. Mutta he kaipaavat ulkomaanmatkoja, leffoja, huvipuitsoihin ym (käymme leffassa ja huvipuitsossa heidän kanssaan välillä, kun on varaa). He ovat myös alkaneet "leveillä rahoillaan "kyllä MULLA on rahaa"/ "kyllä äiti maksaa" / "vitsit kun teilläkin olisi rahaa niin voitais"/ "mulla on jo kolmas pleikka kolmonen, eiks teillä oo yhtään"... Isompi lapsistani on alkanut jo kysellä, miksi hänellä ei ole sitä ja tätä ja miksi me ei koskaan matkusteta sinne ja tänne, missä siskotkin ovat matkustaneet..
Onko kenelläkään edes hiukan samankaltaista tilannetta?
Mieheni kärsii tilanteesta eniten perheessämme. Hankalaa, kun ei pysty vaikuttaa omien lasten arvomaailmaan.
Kommentit (188)
Tuo onkin maksimissaan.
Tytöt asuvat ulkomailla, joten ainakin yksi matka tulee siitä. Samoin lasten kummit asuvat ulkomailla, joten sekin lisää reissaamista. Tiedän kyllä, että tämä on keskivertoa enemmän mutta senkin voi tehdä eri tavoin, me emme esim. tapaa yöpyä 5 tähden hotelleissa kuten tytöt.
Ulkomaanmatkoja 2-3 kertaa vuodessa on aikas lailla jotain muuta kuin mikä on normikäsitys rahankäytöstä :-).
Siis 400 e per lapsi ja mies oli opiskelija mutta elarit määrättiin miehen oletettujen tulevien tulojen perusteella (joka siis olikin aika oikein arvioitu). Äidillä oli hyvä asianajaja, jonka ansiosta esim. hänen tuloistaan ei koskaan vaadittu tositteita. Mies tiesi tietenkin, paljonko ne ovat, mutta asianajajan ansioista vain äidin sana painoi...
Miten ja missä maassa näin on päätetty ettei äidin tarvinnut lainkaan selvittää omia tulojaan ja opiskelijalle langetettiin 400€/lapsi elatusapua??? Ainakaan tänä päivänä tuo ei menisi Suomessa läpi, sillä asianajajista viis molempien on selvitettävä tulonsa ja elatus määräytyy molempien vanhempien elatuskyvyn suhteessa.
No en tosiaankaan anna tytöille mitään tuollaista käsitystä, eikä miehenikään. Hoh hoijaa, voi sinun kanssasi. Tyttöjen rahankäyttöä emme koskaan arvostele heidän kuultensa, emmekä heidän äitiään. Sitäpaitsi äiti on muuten ihan mukava ja jopa kyläilemme puolin ja toisin.
Koetapa asettua tyttöjen asemaan. Jos sinä olisit teini niin haluaisitko sinä telttailla jonkun sellaisen kanssa, jonka mielestä sinulla on liikaa rahaa, jonka äidistä et pidä ja joka vihjailee joka käänteessä, että sinusta on kasvamassa itsekäs ahne paskiainen, joka ei tule pärjäämään elämässä?
Ja toinen kysymys tuli mieleeni, että mahtaako tyttöjen äidin uudella miehellä olla jotain tekemistä siihen elintasoon, mitä tyttöjen äiti pystyy nyt elämään?
Nyt ei ole mistä kuvioissa mukana..
Te pidätte telttailusta, joten asutte teltoissa ulkomaan matkoillanne. Tyttöjen äiti ei pidä, joten hän asuu lapsineen hotellissa.
Teet nyt ongelmia AIVAN tyhjästä, koska haluat salaa vihata sitä exää ja lapsia.
Tuo onkin maksimissaan. Tytöt asuvat ulkomailla, joten ainakin yksi matka tulee siitä. Samoin lasten kummit asuvat ulkomailla, joten sekin lisää reissaamista. Tiedän kyllä, että tämä on keskivertoa enemmän mutta senkin voi tehdä eri tavoin, me emme esim. tapaa yöpyä 5 tähden hotelleissa kuten tytöt.
Ulkomaanmatkoja 2-3 kertaa vuodessa on aikas lailla jotain muuta kuin mikä on normikäsitys rahankäytöstä :-).
11 ja 13v eivät vielä ole kovin teinejä, eivät ainakaan nämä. Ihan pikkutyttöjä ovat vielä. Ja Burberry nyt oli yksi esimerkki. Niitä ovat tottuneet käyttämään pienestä asti.
Kuinka moni teini valitsee Burberryn tanttamaiset vaatteet jos saa itse valita mitä haluaa?
Tietenkin on! Markkinoiden kalleimmat pöytäkone ja läppäri kummallakin, lisävarusteineen. Ja samoin markkinoiden parhaimmasta päästä olevat kamerat ja digikamerat, uudet kun kaksi vuotta sitten hankitut olivat niin vanahnaikaiset. 11- ja 13-vuotiailla täytyy olla tietysti nämä kaikki parasta laatua.
Musta kuulostaa ihan täysin normaalilta, että teinillä on käytössään tietokone ja kamera.
En tunne ketään jolla ei olisi.
Voi olla ihan totta. Viimeksi kyseessä oli viikon vanha puhelin, joka oli takataskussa ja vääntyi.
Muuhun en puutu mutta jos känny menee rikki eikä se mee takuun piikkiin niin ei sitä todellakaan kantsi viedä huoltoon, tulee kalliimmaksi kuin uusi.
Kuka tyttöihminen pitää kännykkää takataskussa? Ja jos kännyn saa vääntymään omalla painolla, niin täytyy olla jo jonkin sortin paino-ongelma!
Sinä ajattelet, että lapset ovat pilalle hemmoteltuja ahneita pikkuriiviöitä, joista ei koskaan tule yhtään mitään.
On erittäin epärealistista kuvitella, että olisit niin ihana kasvattaja, täydellinen tunteidesi peittäja ja muuten rakastava olento etteivät lapset huomaisi että tässä on nyt jotain teennäistä ja valheellista.
No en tosiaankaan anna tytöille mitään tuollaista käsitystä, eikä miehenikään. Hoh hoijaa, voi sinun kanssasi. Tyttöjen rahankäyttöä emme koskaan arvostele heidän kuultensa, emmekä heidän äitiään. Sitäpaitsi äiti on muuten ihan mukava ja jopa kyläilemme puolin ja toisin.
Koetapa asettua tyttöjen asemaan. Jos sinä olisit teini niin haluaisitko sinä telttailla jonkun sellaisen kanssa, jonka mielestä sinulla on liikaa rahaa, jonka äidistä et pidä ja joka vihjailee joka käänteessä, että sinusta on kasvamassa itsekäs ahne paskiainen, joka ei tule pärjäämään elämässä?
vaatteita, joista hän pitää. Niin varmaan itsekin teet. Sen sijaan yritit käyttää sitä esimerkkinä siitä, että lapset saavat kaiken mitä keksivät haluta.
Mikä on Porvoon lähellä paras leirintäalue?
11 ja 13v eivät vielä ole kovin teinejä, eivät ainakaan nämä. Ihan pikkutyttöjä ovat vielä. Ja Burberry nyt oli yksi esimerkki. Niitä ovat tottuneet käyttämään pienestä asti.
Kuinka moni teini valitsee Burberryn tanttamaiset vaatteet jos saa itse valita mitä haluaa?
No sillä tavalla se liittyy, että lapset ovat tottuneet tekemään noita asioita lähes joka päivä eikä esim. huvipuisto enää tunnu oikein miltään, kun sellaiseen pääsee joka kesä sellaisen viitisen kertaa, plus vielä talvella muissa maissa huvipuistoon 4-6 kertaa.
Tämähän kuulostaa ihan joltain leffa-sloganilta :). Mikään ei enää riitä ja mikään ei tunnu enää miltään.
Minusta ap miehensä kanssa voisi ehkä vähemmän yrittää kertoa lapsille näitä "kun tämä maksaa niin paljon" ym. pikkuvinkkejä, jotta lapsille ei toisaalta asiaa liikaa korostettaisikaan. Kieltämättä joidenkin muiden kommentit siitä, että lapset voivat ajatella/tuntea tuon olevan arvostelua heidän äidin luona olevaa elämäänsä kohtaan, pitänevät aivan paikkaansa.
Itse elän uusperheessä ja pyrin olemaan arvostelematta/arvioimatta/kommentoimatta lasten elämää toisten vanhempiensa luona. Tietysti kommentoin, että kiva kun äiti/isi vei teitä sinne tai tänne tai kiva kun äiti/isi laittoi ruoaksi kalaa (jota minä inhoan enkä sitä koskaan tee ;). Siis positiivisista asioista kommentoin, mutta en omasta näkökulmastani ajateltuna niitä negatiivisia asioita. Kyllä lapset sitten huomaavat muutenkin, että meillä on tapana elää ja toimia toisin. Ja jos he sitten kysyvät, että miksi näin, niin voin perustella asiaa monin argumentein - muussakin kuin rahamielessä.
Minusta voisitte ehkä mieluummin sanoa lapsille, että kiva kun pääsitte johonkin huvipuistoon ulkomailla äidin kanssa. Lapset kuitenkin kaipaavat sitä, että teidän silmissänne heidän äitinsä on hyväksyttävä ihminen, koska hän on lapsillekin tärkeä.
Luottakaa siihen, että aikanaan lapset tajuavat kyllä rahan merkityksen, ei sitä oppia oikein voi tuputtamallakaan tuputtaa - teineille varsinkaan :). Yleensä elämä opettaa!
Jos emme pitäisi heistä, miksi viettäisimme kaiken aikamme heidän kanssaan, kun he ovat meillä? Miksi emme antaisi heidän vain istua koneillaan ja tehdä, mitä lystäävät. Miksi emme menisi ja tulisi omia menojamme ja antaisi vain rahaa käteen, että menevät, minne haluaavt menmnä. Jos emme pitäisi heistä, miksi välittäisimme tippaakaan siitä, kasvaako heistä oikeasti onnellisia ihmisiä, jotka välittävät pehmeämmistäkin arvoista. Miksi haluaisimme nähdä heitä mahdollisimman paljon, miksi haluaisimme välittää heille yhdessäololla ja yhteisellä tekemisellä, että he ovat meille rakkaita perheenjäseniä. Jos emme pitäisi heistä, olisi paljon helpompaa vain antaa rahaa, että he menisivät jonnekin. Olisi paljon helpompaa antaa heille käydä, miten käy.
Näin ehkä haluatte tehdä, mutta oikeasti opetatte, ettette pidä heistä koska heillä on enemmän rahaa kuin teillä.
Olisi pitänyt kynsin ja hampain kiinni noin varakkaasta vaimosta, niin ei tarvitsisi laskea pennosia uudessa liitossa.
Ei sillä olekaan. Ainoa, mikä huolettaa, on se, millaisen kuvan tytöt saavat maailmasta ja rahankäytöstä ja miten he selviävät, jos rahantulo joskus loppuu.
Mitä ihmeen väliä heidän rahankäytöllään siis on sinun perheesi kannalta?
ettei tämä ketjun ap ole todellinen ihminen...
Valittaa ettei ole varaa mutta mies maksaa 800e/kk elareita... Ei kenellä tahansa ole varaa sellaiseen eikä yksi lapsi kuluta 400e/kk ja jos olettaisi että äiti vielä maksaisi puolet lasten elatuksesta kun hänen luonaan asuvat niin näihin lapsiin syydettäisiin rahaa 1600e/kk. Minä en oikein usko tähän juttuun...
Tietenkin se on pakkopullaa! Ja siksi haluamme, että tytöt osallistuvat siihen myös. Että elämä ei olisi pelkkää kivaa vaan joskus pitäisi ponnistella saavuttaakseen jotain.
Elariasiaa kommentoin jo, mutta ennen sitä on näköjään tullut paljon viestejä. Siis 800e ne ovat.
kenestä siivoaminen olisi jotain muuta kuin vastenmielistä tai vähintäänkin pakkopullaa? Voi elämä sentään, en siivoaisi koskaan jos meillä olisi itsestään siistiä :).
Ehkä ap:n jutut alkavat kuulostaa vähän siirappisilta, koska ovat itsekin näemmä varsin hyvin toimeentulevia. Ja veikkaanpa, että opiskelijana miehelle on määrätty korkeintaan minimielatusmaksut koska ap ei suostu niitä edes kommentoimaan. Jossain vaiheessa hän puhui 100€ kuukausirahasta, joten onko tuo sitten se elatusavun määrä/lapsi?
Kiitos viestistäsi. Tuota tosiaan yritämme lapsille välittää :) .
Me olemme tasaisesti köyhiä, joten ei ole tuollaisia ongelmia ;) Ja lasten isältä ei tasan tarkkaa tipu penniäkään minimielatusmaksujen päälle.
Teidän on vain oltava tarpeeksi vahvoja aikuisia ja toistaa tarpeeksi usein, että teillä ei ole yhtä paljon rahaa kuin lasten äidillä, mutta siitä huolimatta olette onnellisia ja että on paljon ilmaista mukavaa tekemistä. Tytöt sopeutuvat varmasti asiaan ja toivon mukaan pääsevät nirppanokkavaiheestaan ohi. Jos eivät pääse niin se ei ole ainakaan teidän syytänne. Yksi psykologi sanoi kerran, että toiset ajavat Mersulla, toiset Ladalla ja siihen on vain opittava ;)
Jos todellakin pidätte heistä ja heidän äidistään niin kovin niin miksi kirjoitat heistä siihen sävyyn, että lapset ovat poispilattuja rahanahneita paskiaisia, joista ei tule ikinä mitään ja äiti lapsiaan laiminlyövä vain rahaa ajatteleva ihminen, joka ei osaa yhtään kasvattaa lapsiaan niin että niistä tulisi ihmisiäkään edes?
Minä kun en asu Porvoossa, niin meillä ei ole tapana puhua tuohon sävyyn ihmisistä joita rakastamme ja joista välitämme.
Jos emme pitäisi heistä, miksi viettäisimme kaiken aikamme heidän kanssaan, kun he ovat meillä? Miksi emme antaisi heidän vain istua koneillaan ja tehdä, mitä lystäävät. Miksi emme menisi ja tulisi omia menojamme ja antaisi vain rahaa käteen, että menevät, minne haluaavt menmnä. Jos emme pitäisi heistä, miksi välittäisimme tippaakaan siitä, kasvaako heistä oikeasti onnellisia ihmisiä, jotka välittävät pehmeämmistäkin arvoista. Miksi haluaisimme nähdä heitä mahdollisimman paljon, miksi haluaisimme välittää heille yhdessäololla ja yhteisellä tekemisellä, että he ovat meille rakkaita perheenjäseniä. Jos emme pitäisi heistä, olisi paljon helpompaa vain antaa rahaa, että he menisivät jonnekin. Olisi paljon helpompaa antaa heille käydä, miten käy.
Näin ehkä haluatte tehdä, mutta oikeasti opetatte, ettette pidä heistä koska heillä on enemmän rahaa kuin teillä.
Emme halua lasten kokevan olevansa meillä vieraita, joita passataan ja palvellaan, vaan täysivaltaisia perheenjäseniä. Siihen kuuluu niin etuja kuin velvollisuuksiakin. Tämä on heidän toinen kotinsa. Kotitöihin osallistuminen ei mielestämme tee meilläoloa ankeaksi, kun niitä tehdään yhdessä. Yhdessäolo nimenomaan on se, mitä haluamme painottaa, oli se sitten kotitöitä tai muuta tekemistä. Meistä nimenomaan se on parasta, mitä lapsille voi tarjota. Äidin kotona lapset saavat materiaalisesti kaiken mutta eivät aikaa.
Jos he käyvät luonanne harvoin,en tajua miksi teillä pitää siivota ja elää muutenkin mahdollisimman ankeasti? Luulisi että isä keksisi fiksumpaakin tekemistä, kun kerran harvoin lapsiaan näkee.
Sen kun sanotte että ei nyt tänään mennä sinne eikä tänään tehdä sitä. Niin muutkin joutuu lapsilleen sanomaan.