Lue keskustelun säännöt.
Perheessä lapsia,joilla täysin erilainen taloudellinen asema kuin muulla perheellä?
29.06.2009 |
Meillä käyvät loma-aikoina ja joskus viikonloppuisin miehen tytöt, jotka asuvat muulloin äitinsä kanssa. Tyttöjen toisessa perheessä (meidän) on minun ja mieheni lisäksi kaksi pientä lasta (6v ja 2v).
Meillä on sellainen rahatilanne kuin nyt normaalisti on, kun toinen on hoitovapaaalla ja toinen käy töissä (ja maksaa palkasta lisäksi reilut elatusmaksut). Isä maksaa tietysti myös mm. lasten matkoja meille (lentomatkat n. 600 euroa 3-4 kertaa vuodessa). Elämme siis aika säästeliäästi.
Tyttöjen äiti ansaitsee hyvin ja haluaa tietysti käyttää rahaa lapsiinsa. He matkustavat noin kerran kuukaudessa johonkin Euroopan kaupunkiin viikonloppumatkalle ja lisäksi 2-4 kertaa vuodessa johonkin kauemmas viikoksi tai pariksi. Tytöt eivät itse asiassa aina jaksaisi matkustaa meille, sillä he ovat kuulemma kyllästyneet jatkuvaan matkusteluun. Ulkomaanmatkoille he kyllä lähtevät mielellään. Mieheni joutuu siksi joskus lentämään tyttöjä tapaamaan ja yöpymään silloin hotellissa, syömään heidän kanssaan ulkona ym (meitä surettaa se, että koko perhe ei pääse silloin tapaamaan tyttöjä).
Tytöt ovat myös tottuneet siihen, että jos he haluavat jotain, he myös saavat sen. Jos uusi kännykkä menee rikki, he saavat heti uuden- ei sitä viedä edes huoltoon. Jos jompikumpi haluaa kannettavan, se käydään ostamassa (ja ei mikään halpa, vaan paras, mikä markkinoilla on), ja toiselle tietysti myös samanlainen. Ja pelejä. Jos peli on huono, käydään seuraavana päivänä ostamassa joku toinen. Elokuvissa tytöt käyvät kerran viikossa, joskus kaksi. Tässä vain pari esimerkkiä. Yhtään valehtelematta siis tyttöjen elämä on sitä, että jos he haluavat jotain, he myös saavat sen, hinnasta riippumatta.
Meille tullesssaan tytöillä on aina reilusti rahaa mukana- viimeksi kummallakin oli viikon reissulle 300 euroa. Tytöt ovat 11v ja 13v. Omia rahojaan he eivät kuitenkaan koskaan käytä, sillä heistä on mukava vain pitää niitä lompakossa. Tai sitten he saattavat ostaa esim. meikkejä tms. Kaikki muut (jäätelöt, karkit, limut, leffat, lehdet, vaatteet) kuuvuvat vanhempien maksettavaksi- siitä 100 euron kuukausirahasta huolimatta.
Mieheni on huolissaan siitä, että lapset eivät opi koskaan rahan arvoa eivätkä rahankäyttöä. Minäkin olen. Mieheni on koettanut jutella asiasta äidin kanssa, mutta hän ei halua kuunnella. Nyt tytöt ovat alkaneet valitella, kun me emme tee "mitään kivaa", kun he ovat meillä. Panostamme yhdessä olemiseen, telttailemme, retkeilemme, käymme uimassa, pyöräilemässä ym ja kerran kesässä huvipuistossa tms. Säästämme sitä varten ja käymme heidän kanssaan välillä myös syömässä ulkona ja jäätelöt ym saavat joka päivä. Mutta he kaipaavat ulkomaanmatkoja, leffoja, huvipuitsoihin ym (käymme leffassa ja huvipuitsossa heidän kanssaan välillä, kun on varaa). He ovat myös alkaneet "leveillä rahoillaan "kyllä MULLA on rahaa"/ "kyllä äiti maksaa" / "vitsit kun teilläkin olisi rahaa niin voitais"/ "mulla on jo kolmas pleikka kolmonen, eiks teillä oo yhtään"... Isompi lapsistani on alkanut jo kysellä, miksi hänellä ei ole sitä ja tätä ja miksi me ei koskaan matkusteta sinne ja tänne, missä siskotkin ovat matkustaneet..
Onko kenelläkään edes hiukan samankaltaista tilannetta?
Mieheni kärsii tilanteesta eniten perheessämme. Hankalaa, kun ei pysty vaikuttaa omien lasten arvomaailmaan.
Kommentit (188)
Kiitos asiallisesta vastauksestasi!
Teidän perheessä on teidän sännöt ja tavat
Nimenomaan :) .
En näe tässä kovin suurta ongelmaa, koska ylipäätään uusperheet joutuvat monestakin eri asiasta vastaavien tilanteiden eteen.
Tiedän :). Tuttua, muut ongelmat, mutta kaikesta selviää :) .
Vaikka kysymys olisikin vain siitä, että mieheni poika saa äidillään katsoa K15-leffoja (poika on 10v.), mutta meillä ei saa. Tottakai lapsi kapinoi sääntöjämme vastaan, mutta tylysti sanottuna elämä on. Meillä on meidän säännöt ja niitä noudatetaan, äitinsä luona on sitten sen perheen säännöt.
Hyvin tuttua. Meillä on sama sääntö- meillä ollessaan eivät tytöt saa edes ostaa kuin heille sallittuja leffoja, vaikka olisivat saaneet äidiltään rahat k-15-leffoihin. Tästä asiasta on väännetty kättä sekä äidin että tyttöjen kanssa. Mutta meillä ollessa emme jousta siitä yhtään.
Älkää ihmeessä lähtekö mukaan tuollaiseen systeemiin, että teilläkin pitää olla mammonaa tarjottavana tytöille.
Ei, nimenomaan siihen emme ole lähteneet mukaan tietoisesti- vaikka meillä olisi rahaakin (ennen lasteni syntymää oli mutta emme silti eläneet toisin).
Teillä on teidän elämä, johon tytöt tulevat vierailulle ja sillä selvä.
Eivät vierailulle vaan toiseen kotiinsa, mutta kuitenkin.
Te voitte koska hyvänsä perustella, että te ette halua elää tuhlailevasti, teidän lapsenne ovat sen verran pienempiä ettei huvipuistot ja leffat tule tämän tästä kysymykseen muutenkaan jne.
Tuokin on hyvä perustelu, olemme myös joskus käyttäneet sitä. Mutta yleensä haluamme vedota siihen, että ne maksavat paljon (että sitä rahantajua kehittyisi).
Ei teidän pidä muuttaa omaa elämäänne aina sen mukaan, kun tytöt tulevat. Annatko omille lapsillesi joka päivä jäätelöä? Jos et, miksi hitossa annat sitten tyttöjen ollessa teillä jäätelöä joka päivä?
Nimenomaan emme muuta elämäämme sen mukaan, että lapset tulevat. Ainoa, mikä muuttuu, on se, että sovimme mahdollisimman vähän omia menoja ja koetamme olla mahdollisimman paljon perheen kesken. Ja juu, kesällä meillä syödään joka päivä jäätelöä, olivat tytöt meillä tai eivät :) .
Lapsilta puuttuvat selvästi rajat, en ole huolissani tuosta raha-asiasta vaan siitä, että te rahanpuutteessa pyritte luistamaan ihan perusasioista.
En oikein tiedä, mitä peruasioita nyt tarkoitat. Tytöt eivät todellakaan pompota meillä, samoin kuin eivät pienemmätkään, vaan aikuisten laatimien pelisääntöjen mukaan mennään. Jopa se jäätelönsyönti joka päivä kesällä on aikuisten sopima juttu ;) . Jos selvennät hiukan, mitä tarkoitit, voidaan jatkaa keskustelua.
Tai jos lapsilla on mukanaan noin paljon rahaa, te tietysti edellytätte, että he maksavat sillä itse vaateostoksensa (isähän maksaa elatusapua, ei hän ole velvollinen ostamaan ainuttakaan vaatetta tytöille) ja vaikka leffaliput, jos kahdestaan lähtevät leffaan. Ruoat maksatte tietysti te vanhemmat.
Olemme (tai mies siis) koettaneet tätä, mutta silloin tytöt mieluummin jättävät menemättä leffaan ja vaateostoksesta soittavat äidille ja sopivat, että äiti ostaa sitten, kun menevät äidille. Ihan hyvä niin, mutta siis oman rahan käyttö ei toimi. Ruoat tietysti maksamme me- tarkoitin nyt lähinnä sellaista, kun tytöt menevät esim. leffaan kavereitten kesken (siellä äidin luona) ja ennen sitä käyvät esim. hampurilaisella (vaikka ovat syöneet jo kotona) niin niihin ei äidin mukaan tarvitse käyttää kuukausirahaa, vaan äiti antaa rahana niihin erikseen. Miehen ja minun mielestä esim. noiden maksaminen kuukausirahasta olisi oivaa rahankäytön harjoittelua.
Te nimenomaan voitte vaikuttaa lasten arvomaailmaan omalla esimerkillänne.
Tähän uskomme :) .
Älkää pyrkikö antamaan kuuta taivaalta ja ostamaan sitten kaikkea mahdollista huvipuistoista vaatteisiin ja leffalippuihin, kun tytöt tulevat teille. Eihän se ole normaalia elämää muutenkaan. Ei teidän kuulu säästää sen vuoksi, että sitten 4 kertaa vuodessa, kun tytöt tulevat teille, voidaan syödä ulkona ja tuhlailla.
Aiemmista viesteistäni varmaan jo huomasitkin, että emme me tosiaan näin teekään. Kerran kesässä tai kahdessa olemme vieneet lapset huvipuistoon. Leffaan he päsevät meillä noin kaksi kertaa vuodessa (siis niin, että isä maksaa). Vaatteita ostamme, jos he oikeasti tarvitsevat, esim. sukat ovat rikkinäisiä tai pieniä tai ei ole tarpeeksi lämmintä mukana. Ulkona käymme syömässä silloin tällöin, ehkä kerran viikossa pitemmillä lomilla ja ehkä kerran yhden viikonloppuloman aikana. Niihin tosiaan vähän säästämme muulloin, koska ihan kiva se on tarjota tytöille (ja koko perheelle) joskus sellaistakin. Säästöjä emme ole niihin käyttäneet, vaan mieluummin säästämme sitten vähän jostain muusta. Niinhän ydinperheissäkin tehdään. Mutta tuhlailua emme kyllä harrasta.
Hyvänen aika, noille lapsille tekisi hyvää vain olla ja nauttia kiireettömästä elämästä aina kun teille tulevat.
Siihen pyrimme, vaikka ensimmäiset neljä päivää onkin aina ttyyylssäääää.... Sitten alkaa mielikuvitus toimia ja keksiä tekemistä.
Turhaan mietitte noita kommenttaja, että voi kun teillä olisi sitä sun tätä ja rahaa jne. Niitä kommentteja tulee kaikkien teinien suusta, ovat he sitten asuneet ja eläneet missä hyvänsä.
Oikeasti emme harmittele sitä, ettei meillä ole rahaa tehdä kaikkea, mitä lapset haluaisivat. Nimenomaan emme haluaisikaan antaa heille kaikkea, mitä keksivät pyytää. Mutta jos aina tottuu saamaan kaiken, mitä haluaa, käy pian kuten Micael Jackson-paralle- ei mitään käsitystä rahasta, pelkkää velkaa, ja oikea elämä jää elämättä. Pahimmillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en tajua miksi teillä pitää siivota ja elää muutenkin mahdollisimman ankeasti? Luulisi että isä keksisi fiksumpaakin tekemistä, kun kerran harvoin lapsiaan näkee.
Niinpä! Ja miten ihanaa aikaa se olikaan! Sitä haluaisimme meidänkin perheen kaikille lapsille tarjota.
Tuon ikäisenä ennen ahmittiin kesäisin kirjoja ja kehiteltiin kaikenlaisia tyttöjen juttuja. Hoplopit ja risteilyt on tainneet amputoida lapsiraukoilta mielikuvituksenkin kokonaan.
Voi olla ihan totta. Viimeksi kyseessä oli viikon vanha puhelin, joka oli takataskussa ja vääntyi.
Muuhun en puutu mutta jos känny menee rikki eikä se mee takuun piikkiin niin ei sitä todellakaan kantsi viedä huoltoon, tulee kalliimmaksi kuin uusi.
sitten kenenkään ei pidä hankkia lapsia.
Kuka tahansa voi sairastua, vammautua, jäädä leskeksi, menettää työpaikan.
32, ei pidä hankkia lapsia,jos ei pysty heitä elättämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leiki käpylehmillä niiden omiesi kanssa.
en ruikuta ja määi vaan kun ketjun aloittaa, on mielestäni myös vastauksiin vastattava. Ja olenpa huomaavinani, että ketjulla on ehkä jonkinlainen tilauskin. Ehkä joku, edes yksi, alkaa miettiä tolkutonta rahansyytämistä muultakin kuin sen hetken parhaan kannalta.
kun täällä ruikutat ja määit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta fiksu ja kypsä ihminen jättää kuollessaankin perintöä, sijoituksia jne. eivätkä lapset jää tyhjän päälle.
Sairastuminen tai vammautuminen tai leskeys tai työttömyys eivät ole mitään syitä olla elättämättä lapsiaan.
Ei niitä elatusmaksuja muunnella tilapäisen hoitovapaan vuoksi. Ja mieheni tienaa ihan hyvin, joten pystyy maksamaan alatusmaksut. Perheeni ei joudu kitkuttelemaan, vaan elämään kohtuullisen säästeliäästi. Mistään ei ole puutetta. Onneksi. Mutta kiitos neuvosta :) .
maksaa liikaa elatusmaksuja. Kipin kapin tarkistamaan tilanne lastenvalvojalle. Elatusmaksut jaetaan elatuskyvyn mukaan. Ellei miehesi saa TODELLA hyvää palkkaa, tai jos hänellä ei ole TODELLA suuri omaisuus, elatusmaksu on yksinkertaisesti virheellinen, ja perheesi kitkuttelee aivan turhaan.
Kolmas vaihtoehto on tietysti, että AP asuu Amerikan Porvoossa eli Houstonissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme (tai mies siis) koettaneet tätä, mutta silloin tytöt mieluummin jättävät menemättä leffaan ja vaateostoksesta soittavat äidille ja sopivat, että äiti ostaa sitten, kun menevät äidille. Ihan hyvä niin, mutta siis oman rahan käyttö ei toimi. Ruoat tietysti maksamme me- tarkoitin nyt lähinnä sellaista, kun tytöt menevät esim. leffaan kavereitten kesken (siellä äidin luona) ja ennen sitä käyvät esim. hampurilaisella (vaikka ovat syöneet jo kotona) niin niihin ei äidin mukaan tarvitse käyttää kuukausirahaa, vaan äiti antaa rahana niihin erikseen. Miehen ja minun mielestä esim. noiden maksaminen kuukausirahasta olisi oivaa rahankäytön harjoittelua.
Jos se lasten äiti antaa heille sen kuukausirahan niin minusta on hänen asiansa sopia lasten kanssa siitä, mihin se käytetään ja mihin hän antaa sen lisäksi vielä rahaa. Ei sen murehtiminen mielestäni oikeastaan kuulu teille.
Oikeasti emme harmittele sitä, ettei meillä ole rahaa tehdä kaikkea, mitä lapset haluaisivat. Nimenomaan emme haluaisikaan antaa heille kaikkea, mitä keksivät pyytää. Mutta jos aina tottuu saamaan kaiken, mitä haluaa, käy pian kuten Micael Jackson-paralle- ei mitään käsitystä rahasta, pelkkää velkaa, ja oikea elämä jää elämättä. Pahimmillaan.
Tuskinpa noille tytöille on niin käymässä. Ihan turha pelko. Kuulostavat tavallisilta teineiltä minusta. Friikki-Jacsoniin vetoaminen ja muu ylenpalttinen liioiteltujen kauhukuvien maalailu siitä, miten hirveitä näistä lapsista kasvaa ei paranna teidän välejänne näihin lapsiin.
Olis mullakin tylsää jos joutuisin vierailemaan jossain, missä koko ajan annetaan rivien välistä ymmärtää, että en ymmärrä elämästä mitään ja että minut on hemmoteltu ihan pilalle.
aika eri tavalla vaan.
3 ja 5 -vuotiaat pojat omistavat kumpikin n. 7000 euron pankkitilit. Esikoinen on "varaton".
Elämä vaan on erilaista, pikkupoikien rahalähde on heidän isosetänsä, esikoiselle ei isän puolelta rahoja tipu. Toisaalta esikoisella on silti äärimmäisen läheiset välit mumminsa kanssa ja hän on saanut muuten kuin rahallisesti elämässään paljon.
Ap:n tapauksessa olisi kai järkevää kertoa tytöille, että mitkä ovat perheen tulot ja mitkä ovat menot. Ovat jo sen ikäisiä että olisi ihan järkevää kertoa taloudesta tiettyjä faktoja.
Nämä vastaukset lukematta ketjua kokonaan, aloituksen vain luin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miestäni huolettaa aika paljon se, että noinkohan pääsevät hyviin töihin ja opiskelemaan. Kummallakaan ei ole mikään hyvä todistus, eikä kauheasti opiskelumotivaatiota. Toinen pääsi viimeksi hädin tuskin luokalta- ja sai silti äidiltä 200 euroa samana päivänä. Ei huonolla todistuksella pääse opiskelemaan. Ja miksi mennä töihin, jos rahaa tulee kuitenkin?
Toivomme toki, että lapset ovat sen verran fiksuja, että tajavat asiat jossain vaiheessa.
(Ja omani telttailupohjalta ponnistaa mihin ponnistaa, ainakin hän oppii rahan arvon ja sen, mikä elämässä on oikeasti tärkeää- yhdessä oleminen ja tekeminen.)
Mitäs heille sen ihmeempää tapahtuisi?Pääsevät hyviin töihin ja perivät aikanaan äitinsä rahat.
Ja sinua jurppii entistä enemmän, kun omasi eivät telttailupohjalta ponnista yhtään minnekään. Oppivat vain kadehtimaan vierestä.
Kiva kuulla :). Toivon, että miehen lapset pärjäävät myös elämässään.
Ei munkaan kotona rahasta pihistelty. Ihan normaali ihminen musta on kasvanut. Opiskelu elämä oli oikeastaan ihan kivaa ja oli mukava huomata että pärjäsin omillani kotoa pois muutettuani.
Ja vaikka sain aika paljon kotona asuessani rahaa, niin kyllä me silti vietettiin myös yhdessä aikaa ja annettiin sitä läheisyyttä toisillemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot että rakastatte ja välitätte näistä lapsista mutta se ei välity kun vertaat heitä pedofiileihin ja muistat joka välissä tuoda esiin kuinka kamalia sellaiset ihmiset ovat, joilla on rahaa.
en ruikuta ja määi vaan kun ketjun aloittaa, on mielestäni myös vastauksiin vastattava. Ja olenpa huomaavinani, että ketjulla on ehkä jonkinlainen tilauskin. Ehkä joku, edes yksi, alkaa miettiä tolkutonta rahansyytämistä muultakin kuin sen hetken parhaan kannalta.
kun täällä ruikutat ja määit.
Odotankin. Mutta nämä lapset ovat olleet näin materialistisia jo 3-4 vuotta. Ja olen tuntenut heidät jo lähes 10 vuotta...
Odotas kun omat lapsesi ovat teini-iässä.Tyypillistä pienten lasten äitien tekopyhyyttä.
ja hyviin töihin tienaamaan. Jääpähän enemmän aikaa olla yhdessä.
Miestäni huolettaa aika paljon se, että noinkohan pääsevät hyviin töihin ja opiskelemaan. Kummallakaan ei ole mikään hyvä todistus, eikä kauheasti opiskelumotivaatiota. Toinen pääsi viimeksi hädin tuskin luokalta- ja sai silti äidiltä 200 euroa samana päivänä. Ei huonolla todistuksella pääse opiskelemaan. Ja miksi mennä töihin, jos rahaa tulee kuitenkin? Toivomme toki, että lapset ovat sen verran fiksuja, että tajavat asiat jossain vaiheessa. (Ja omani telttailupohjalta ponnistaa mihin ponnistaa, ainakin hän oppii rahan arvon ja sen, mikä elämässä on oikeasti tärkeää- yhdessä oleminen ja tekeminen.)
Mitäs heille sen ihmeempää tapahtuisi?Pääsevät hyviin töihin ja perivät aikanaan äitinsä rahat. Ja sinua jurppii entistä enemmän, kun omasi eivät telttailupohjalta ponnista yhtään minnekään. Oppivat vain kadehtimaan vierestä.
Kiitos asiallista vastauksestasi. Ajattelet hyvin pitkälti samoin kuin minä ja mieheni.
Ensinnäkin: älä väitä noista "sä olet vain kateellinen"-kärisijöistä. Taisi muijilla itsellään mennä herne nenään, kun lukivat miehesi ex-vaimon tulotasosta. Tai sitten kuvailusi yhdessä tekemisestä sai omantunnon kolkuttamaan, ehkä nämä kärisijät ovat näitä "meidän perhe menee viettämään laatuaikaa joka lauantai klo 12-16 Jumboon/Itikseen tms"-tapauksia ;)
Miehesi tehtävänä on sanoa tytöilleen, että teillä eletään toisella tavalla kuin äidin luona. Teillä nautitaan mieluummin yhdessä olemisesta ja tyttäret voivat nauttia toisenlaisesta elämisestä äitinsä kanssa. Teidän ei todellakaan tarvitse muuttaa elämäntyyliänne kahden piloille hemmotellun pikkudiivan takia. Kenenkään lapsen ei tarvitse eikä itse asiassa edes kuulu saada heti kaikkea, minkä haluaa, ja ainakin minusta on todella vastuutonta opettaa lapset siihen, että jos jokin menee rikki tai jokin ei olekaan "hyvä", käydään ostamassa saman tien uusi tilalle. Eipä sitten ihme, että mikään muu ei tunnu hyvältä kuin ostaminen, ostaminen ja ostaminen. Tässä taitaisi olla monella palsta mamalla oikeasti miettimistä.
Toisin sanoen, kunhan ap alkaisi vähät välittää, mitä vieraille pennuille tapahtuu, pärjätköön elämässä miten pärjäävät? (siis itse en todellakaan ajattele lapsista noin eivätkä ole minulle vieraita lpentuja vaan rakkaita lapsia)
Tyttöjen äiti kuulostaa fiksulta ja pärjäävältä.Vielä kun ap vähän kasvaisi...
määrättiin isot elarit.
Ei niitä elatusmaksuja muunnella tilapäisen hoitovapaan vuoksi. Ja mieheni tienaa ihan hyvin, joten pystyy maksamaan alatusmaksut. Perheeni ei joudu kitkuttelemaan, vaan elämään kohtuullisen säästeliäästi. Mistään ei ole puutetta. Onneksi. Mutta kiitos neuvosta :) .
maksaa liikaa elatusmaksuja. Kipin kapin tarkistamaan tilanne lastenvalvojalle. Elatusmaksut jaetaan elatuskyvyn mukaan. Ellei miehesi saa TODELLA hyvää palkkaa, tai jos hänellä ei ole TODELLA suuri omaisuus, elatusmaksu on yksinkertaisesti virheellinen, ja perheesi kitkuttelee aivan turhaan. Kolmas vaihtoehto on tietysti, että AP asuu Amerikan Porvoossa eli Houstonissa.
Me olemme tasaisesti köyhiä, joten ei ole tuollaisia ongelmia ;) Ja lasten isältä ei tasan tarkkaa tipu penniäkään minimielatusmaksujen päälle.
Teidän on vain oltava tarpeeksi vahvoja aikuisia ja toistaa tarpeeksi usein, että teillä ei ole yhtä paljon rahaa kuin lasten äidillä, mutta siitä huolimatta olette onnellisia ja että on paljon ilmaista mukavaa tekemistä. Tytöt sopeutuvat varmasti asiaan ja toivon mukaan pääsevät nirppanokkavaiheestaan ohi. Jos eivät pääse niin se ei ole ainakaan teidän syytänne. Yksi psykologi sanoi kerran, että toiset ajavat Mersulla, toiset Ladalla ja siihen on vain opittava ;)