Mitä asioita ihmetteli lapsiperheissä ennen omia lapsiasi?
Minä aina ihmettelin, kun kaverit tuli lasten kanssa kylään ja heitti pöydälle tuttipuolloja, sosepurkkeja jne. että pitääkö se kakara aina syöttää JUST NYT, eikö voisi odottaa että ollaan kahviteltu rauhassa ja syöttää vaikka kotona? No, ymmärsin kun oma vauva oli noin tunnin ikäinen että ei sitä ruokaa hirveästi odotella ;)
Kommentit (45)
en keittänyt yhtään sosetta vauvalle enkä keitä äidit tekevät yhä monen asian turhan mutkikkaaksi
tuo kyl on todella kummaa jos pitää tätä miettiä tai ihmetellä.
itse ainaki haluan antaa lapselle kotiruoka purkkiruoan sijaan aina kuin mahdollista, eikä ole kova homma keittää perunoita, porkkanoita, maissia kesäkurpitsaa, kukkakaalta ymym kerran viikossa kattilallinen, soseuttaa se ja laittaa annospusseissa pakkaseen. siis yhtä helppo ku menet kauppaan ja kannat ne purkit kotiin ja paljon halvempaa.
laiskuutta tai saamattomutta on ettei yhtä perunaa voi soseuttaa vauvalle. minua taas just ihmetyttää se valmispurkkiruokien käyttö jopa yksi vuotiaalle aina ja joka pv. joskus reissussa ymmärrän, mutta ettei anneta lapselle kotiruokaa. itekkään en haluais aina syödä jotain einespaskaa.
Eipä ole helpompaa juttua kuin tehdä sosetta. Keittää vaikka porkkanaa, sitten pari survaisua sauvasekoittimella ja that´s it. Paljon raivostuttavampaa oli roudata niitä purkkeja kaupasta ja sitten palauttaa lasinkeräykseen se hirveä vuori...
miten lapsia syytetään talon sotkuisuudesta. Toki ymmärrän, että leluja ym. tavaraa on ympäri kämppää, mutta jotkut selittää varsinaista saastaisuutta lapsilla. Kertokaa siis
a)miksei astioita voi laittaa astianpesukoneeseen heti syönnin jälkeen kuten ennenkin
b)miksei sänkyjä voi pedata
c)miksei haisevaa vaippaa voi laittaa roskikseen vaan se jätetään esim. pöydälle
jne jne.
Pelkääkö joku OIKEASTI, että lapsi saa traumoja siinä parin sekunnin aikana kun äiti kumartuu laittamaan pari lautasta koneeseen? Tai petaa äkkiä sängyn? Tai kantaa vaipan roskikseen?
miksi lasten syntyessä perheeseen syntyy kaksi "joukkuetta": toisella puolella äiti ja lapset ja toisella puolella mies. Äiti ja lapset ovat kuin liimattu toisiinsa, syövät yhtä aikaa, heräävät yhtä aikaa, saunovat yhtä aikaa... mies tekee kaiken omassa kuninkaallisessa rauhassaan ja jos kerran kesässä lähtee mukaan puuhamaahan niin ollaan ihan oooh, aaah, KOKO PERHE koolla!
Tämä siis koskee yllättävän montaa tuttavaperhettä, onneksi oma mies eri maata.
miksi lasten syntyessä perheeseen syntyy kaksi "joukkuetta": toisella puolella äiti ja lapset ja toisella puolella mies. Äiti ja lapset ovat kuin liimattu toisiinsa, syövät yhtä aikaa, heräävät yhtä aikaa, saunovat yhtä aikaa... mies tekee kaiken omassa kuninkaallisessa rauhassaan ja jos kerran kesässä lähtee mukaan puuhamaahan niin ollaan ihan oooh, aaah, KOKO PERHE koolla!
Tämä siis koskee yllättävän montaa tuttavaperhettä, onneksi oma mies eri maata.
mitään kun en tuntenut yhtään lapsiperhettä. Esikoisen sain 21 vuotiaana ensimmäisenä tuttavapiirissäni ja toisen 22 vuotiaana. En vieläkään jaksa ihmetellä kenenkään muun kersojen hoitamista.
kanssa oli sovittu sillä varauksella, että heidän lapset eivät ole kipeitä. Olin oikein ärsyyntynyt kun mitään ei voitu pitää varmasti sovittuna ja oikein ihmettelin, että ei kai ne lapset voi olla AINA kipeitä ja miksi lähdetään siitä ajatuksesta, että ne on kipeitä.
Noh, nyt on jo omia lapsia ja oikein mitään ei tosiaan haluta kamalasti suunnitella, koska silloin lapset on takuuvarmasti sairaana. Sairastelua on ollut ihan kylliksi.
ei ollut kertaakaan aikaa soittaa, mailata tai edes puhua, jos itse soitin etukäteen sovittuna aikana. Ei siis kertaakaan.
Näin kaupan sieinällä ilmotuksen imetystukiryhmästä enkä ollut koskaan moisesta kuullutkaan. Siskolleni (jolla oli lapsi) kummastelin, että eikös imetys ole maailman luonnollisin asia. Nyt ymmärrän ettei imettäminen lainkaan aina ole se helpoin ruoka ja syöttötapa kuten olin kuullut sanottavan.
miksei pöytää voi siistiä ruuan jälkeen.
Mulla on kolme alle kouluikäistä lasta. Nuorin on ruuan jälkeen väsy, vien hänet heti vaunuihin päikkäreille ja silloin on mun takuu varma kahvitauko, JOS pidän sen heti. Kuopuksesta kun ei tiedä miten lyhyet unet vetäisee. Oma kahvitauko on nyt niin tarpeen, kun päivät on tooosi pitkiä, kun miehellä raksaprojekti. Mä en jaksais ilman tota mun omaa hetkeä. Isommat leikkii sen ajan mielellään vaikkapa barbieilla.
No sitten kun on kahvi rauhassa kiskaistu kiduksiin ja vähän facebookkailtu:) niin jaksaa taas siivota pöydän. (tietty kylmään menevät oon laittanut silloin heti.)
Viimeistään huomasin, kun kunnallinen päivähoito maksoi 428 e yht kahdesta lapsesta/ kk
tai ruokakaupapan 4 hkö perheen vkl ruokalasku/-vaippa
oli 250 e ( ei lidl)
miten lapsia syytetään talon sotkuisuudesta. Toki ymmärrän, että leluja ym. tavaraa on ympäri kämppää, mutta jotkut selittää varsinaista saastaisuutta lapsilla. Kertokaa siis a)miksei astioita voi laittaa astianpesukoneeseen heti syönnin jälkeen kuten ennenkin b)miksei sänkyjä voi pedata c)miksei haisevaa vaippaa voi laittaa roskikseen vaan se jätetään esim. pöydälle jne jne. Pelkääkö joku OIKEASTI, että lapsi saa traumoja siinä parin sekunnin aikana kun äiti kumartuu laittamaan pari lautasta koneeseen? Tai petaa äkkiä sängyn? Tai kantaa vaipan roskikseen?
Jos siivoamiseen menisikin pari sekuntia niin kaikilla meillä olisi siistit kodit. Reilu 1-vuotias kun syö niin keittiön siivoamiseen menee vähintään 10 minuuttia joka ruokailun jälkeen. Jos pitää pestä lattiat, seinät, syöttötuoli, pyyhkiä pöytä ja parhaimmassa tapauksessa myös lapsi niin aikaa menee huomattavasti enemmän ja voipi olla että ne asitat jää tiskialtaaseen lojumaan. Mä en jaksa stressata jostain astioista, laitan ne sitten seuraavan ruokailun jälkeen....
Ja sillä aikaa kun mä kuuraan keittiötä lapsi purkaa jossain huoneessa laatikoista tavaroita lattialle, jotka myös vaativat sitten laittamista paikoilleen.
miten muka miehet eivät osallistu kodin ja lasten hoitoon (melko) tasapuolisesti. Jaoimmehan oman mieheni kanssa siivoukset, ruuanlaitot yms. hyvin kahtia.
Sitten syntyi lapsi ja toinenkin ja huomasin hoitavani kodin ja lapsen lähes kokonaan yksin. Mies teki töissä pitkää päivää ja minullahan oli aikaa kotona ollessa tehdä kaikki. Luonnollisesti yöheräilyt kuuluivat minulle koska mies ei voinut imettää eikä muutenkaan herännyt vauvan itkuun. Minun töihinlähtöni ei tietenkään muuttanut kuviossa mitään. Edelleen kotityöt ja lastenhoito kuului minulle. En olisi ennen lapsia uskonut että näin kävisi meille.
Ennen myös ihmettelin miksi lasten kanssa pitää herätä ennen kukonlaulua vauvaiän jälkeenkin. Kummasti nuo meidänkin kullanmurut heräsivät 4-vuotiaiksi asti 6 aikoihin arkena ja pyhänä riippumatta siitä mihin aikaan on käyty illalla nukkumaan.
Ihmettelen myös vintiöitä jotka juoksentelevat ja kiljuvat kaupassa, ja ottavat tavaroita hyllyiltä, ja vanhemmat vain jatkavat ostoksiaan kuin mikään ei olisi pielessä. Tätä olen ihmetellyt varsinkin kun olen itse ollut myyjänä pienessä kaupassa, en haluaisi itse mennä komentamaan toisten lapsia, ja vanhempia ei näytä kiinnostavan lastensa käytös.
Noh, oma esikoinen syntyy ihan kohta... ehkä sitten ymmärrän =)
minulla kolme lasta jotka olen opettanut siihen, että kaupassa vain niihin tavaroihin kosketaan jotka ostetaan (eri asia tietysti vaatekaupassa kun pitää sovittaa yms.)
Itsekin olen kaupassa töissä ja nähnyt mm. kun n. 2 -vuotias viskoo tuotteita hyllyjen alle minkä ehtii ja vaikka vanhemmat seisoo vieressä eivät sano mitään ettei pikku prinssi vaan hermostuisi puhumattakaan siitä että nostaisivat tuotteet takaisin paikoilleen... Mielestäni siis vanhempien laiskuutta.
Minulla on kolme lasta jotka osaavat käyttäytyä (ainakin ;)) kaupassa.
miten joku jaksaa sietää lapsia päivästä toiseen. En pitänyt lapsista oikeastaan.
Kun muutin kotoa 19v:nä oli pikkusisaret 5 ja 10v. Ja oma esikoinen syntyi kun olin 21.
Mutta niistä soseista on pakko sanoa että kaks ekaa lasta söi vlmis soseita ja muita pilttejä monta vuotta. Kuopukselle olen keittänyt kaikki soseet eikä se niin vaikeeta ole.
oikein kovasti huutavat ja jatkuvasti kiukuttelevat lapset on huonosti kasvatettuja.
Nooh, nyt mulla on kolme lasta ja tiedän, että kaikki ei ole kasvatuksen tulosta, vaan lasten tempperamentit ovat tosi erilaisia..meilläkin väännetään päivittäin monestakin asiasta, vaikka olemme johdonmukaisia ja tiukkojakin vanhempia.
...kun pikkulapset vanhempineen tönöttivät pihalla hiekkalaatikolla sunnuntaiaamuna puolikymmenen aikaan...
itse siihen aikaan vasta heräiltiin ja naapureitten touhu näytti meistä omituiselta... ei näytä enää:-)
Siis sitä, että kun lapsiperheessä oltiin kylässä niin monesti sai istua sohvalla omassa rauhassaan, kun äiti pomppi pissattamaan taaperoa, vaihtamaan vaippaa vauvalle, syöttämään, nukuttamaan... Muistan olleeni jopa varsin loukkaantunut tuollaisissa tilanteissa :DDD
oma mieheni tukee minua lasten hoidossa ja kodinhoidossa ja kaikessa muussakin, mutta lapsemme on pahasti allerginen. Itkee oikeastaan joka yö paljon, ja minulla on jatkuvasti univelkaa. Jos mieheni ei omalta osaltaan hoitaisi öisin, olisin varmaan jo hypännyt kiikkuun kaulastani...