~~~Heinähattujen alkuviiko 26~~~

Ja voi tsiisus sitä menoa siellä...

Siis ruuhkat jatkuu, jipii.



Kätilö kysyi multa et mitä varten tulin sinne, niin kerroin tulevani hakemaan sektio ajan sovitusti.

Noooh, Pirjo kipeenä ja koitti taivutella mua tulemaan uudelleen huomenna, en suostunu. (ihan kuin se ruuhka helpottais yhdessä päivässä??)

Loppujen lopuks sanoi et voi mennä kahteen asti, (ja varattu aikahan oli klo 10.00) katoin sitä hetken aikaa, että siis mitä?



Sit alko taas hieman sappi kiehahtaa, ja annoin tulla napakkaan sävyyn, että anteeksi vaan tuo aikataulu heitto ei ihan riitä, että mulla on lapsenvahti varattu tunniksi ja tarviin jonkun näköisen aikamarginaalin tähän tilanteeseen, heti.

Kätilö veti puheitaan takas, ja sanoi, et vitsillä hän heitti sen kahteen asti menon....



Ahaa, kylläpä nauratti.

Loppujen lopuks, pääsin lääkärille, sille joka sunnuntaina mut passitti kotio, eikä muuten esitelly edelleenkään itseään.

Ja en ees jaksanu esittää mukavaa vaan annoin palaa kärttyisenä, etten jaksa tätä jatkuvaa supistelua/issias kipuja yms mitään enää, et se leikkuriaika mahdollisimman pian kiitos.



Ja sehän tuli. Meidän vaavi syntyy ens viikolla.

Ellei sitkeesti yritä omin luvin poistua yksiöstään ennen sitä!

Käyrälle pisti myös hetkeks tsekatakseen sydänäänet ja kuulemma olivat ihan ookoo, vaikka musta se käyrä näytti varsin erilaiselta kuin mitä se on ollu aimmin.



Joten minä huokaan helpotuksesta ja pistän kintut ristiin loppuviikoks! ja aion ottaa ihan rennosti, ainakin stressi häippäs samantien ja nyt sit vaan odotellaan, odotellaan, odotellaan, odotellaan.....



T Helga rv38+2

Nimballe piti sanoa, et hassua miten toisen kauhistus on toisella maailman normaalein juttu.



Jokainen tyylillään, mut realistina ei vaan pää ymmärrä miten se sektio on sit niin kamala?

Siis johtuuko se vaan tekotavasta vai mikä siinä on?

Ja se haavan puhtaanapito ei oo sit yhtään sen vaikeempaa kuin alakerran tikkien kanssa toimiminen! Voisin väittää jopa helpommaks... =D

Meillä oli tänään sijainen, oli muuten vallan mukava ihminen :) Ens viikolla on kans, mutta vaan kuulemma eri täti.



Eli siis: rauta-arvo noussu n.kuukaudessa 110->135, verenpaine 104/70, samaa luokkaa kun tähänkin asti.Paino laskenu viikossa 300gr.(mietin jo tossa että jos en ois vetäny tätä määrää karkkia mitä nyt syöny, paljoko se paino ois laskenu).Sykkeet 150, hyvin vaihteluin.RT:ssa edelleen ja sen verran syvällä, että täti oikein ihmetteli että miten pystyn istumaan suhkot normaalisti.Fundus mitta on 29 (viikko sitten 30.5, joka oli korkein mitta koko aikana), osaks selittyy eri mittaajalla ja osaks laskeutumisella.Kuulemma jos ens vkolla viel tipahtanu ni mietitään vaavelin ultraamista ja koon kattomista.Kaikki siis ok.Ja nytkun niitä supistuksia sais tulla viikkojen puolesta ni ei näy eikä kuulu juurikaan!



Nimba: mä yhdyn ihan täysin sun mielipiteeseen, ällöttää itseäni kans tuo leikkausajatus.Syytä en tarkemmin osaa sanoo ja kyllähän jos se on leikattava niin siihen mennään, mutta muuten kyllä alakautta saa luvan tulla maailmaan.



Mutta nyt ruokalevolle..oli mies tehnyt täällä makaroonilaatikkoa :)



Miinnu ja Himpula 36+5

Jenniliini, laitoinkin tossa aijemmin jotain muistoja esikoisen käynnistetystä synnytyksestä, joka siis siellä koksissa ..... ennen juhannusta kai oli.

Joo mies on siellä töissä joskus sairaalalla joskus toimistolla kotkassa, joskus kuusaalla. Täällä pohjois-kymenlaaksossa asutaan, mutta sen verran sivussa että meilläpä asioidaan lahteen, eli sillä sairaala vaihtui. Asuttiin ennen jopa kauempana, mutta kymenlaakson shp:n alueella.



Mulla on mutsi siellä koksissa töissä samoin täti. Mutsi luuttuaa siellä sun täällä ja tätsy hoitelee keuhkoja ;-)



Kropan muutoksia jännä seurailla, maitoa alkaa vähän tihkumaan, nivelet kipeytyy öisin enemmin ja enemmin, jos on koko päivän liikkeellä, niin kyllä tosiaan tuntuu missä vauvan pää on ja noi pölkyt ( jalat ) on ihan järkyt !



Sektiosta, ekalla kerralla pelotti oikesti se mahdollisuus. Mulle jotenkin se kokemus ja tunne siitä että synnytän oli tosi tärkeä. Pelkäsin sektiossa sitä että paikat puudutettuna joku rääkyvä mytty kaivetaan mahasta ulos ja tyrkätään syliin ja ilmotetaan että tämmönen. Eli itse kyllä koin tarvitsevani synnytyksen lähinnä henkisistä syistä.

Mökiltä kotiuduttiin siis eilen ja ihan yhtenä pakettina =) Ihan mukavahan tuo maiseman vaihdos sitten olikin. Mun äiti juoksi tytön perässä niin tuli siinä samalla sitten levättyäkin. Saunassakin tuli käytyä joka päivä, ei muuten aiheuttanut mitään tuntemuksia, joten se S:ssä ei ainakaan vielä vaikuta tuon taivaallista.



Täällä on ollu niin jännät paikat toisilla! Jenniliinille täältäkin tsemppiä matkaan. Toivotaan, et alkaa käynnistysyritys tuottamaan toivottua tulosta. Helgalle kans onnittelut sektioajankohdasta. Muutama muukin siellä taisi jo kaivella lähtökuopissa. Nyt vaan jännätään, kuka ehtii ensin =)



Mulla oli tänään vika lääkärineuvola ja siellä kaikki ennallaan. Eli tilanne sama kuin 6viikkoo sitten. Supisteluista ei enää tietoakaan ja sisäsuu kiinni, ulkosuu auki ja kanavaa reilu 2cm jäljellä. Sanoi lekuri, ettei tämä täältä ainakaan seuraavaan viikkoon ole tulossa. Toisaalta hyvä niin, koska mun tarttee nyt alottaa siivous tääl kämpillä. Ikkunat tarttee luututa, samoin lattiat. Anoppi ja appi lupas pestä mein matot =) Seuraava neuvolakäytni onki sitten vasta 39+1. Vauva rt:ssa, muttei vielä kiinnittynyt. Sf mitta jatkaa omaa voittokulkuaan ollen 36. Välillä hengitys tuntuu salpautuvan..



Limatulpasta ja edellisestä synnytyksestä.. Limatulppa tuli noin 1 1/2vrk;tta ennen H-hetkeä. Tyttö syntyi 40+3. Alkoi kovilla ja säännöllisillä suppareilla n 2.00 ja sairaalaan mentiin 5.00. Sain epiduraalin, jonka haluan nytkin. Ei ehkä toiminut ihan nappiin, mut siinä tilassa parempi, et vaikutti edes sinnepäin ;) Tyttö syntyi sitten 11.00 eli sairaalassa ehdin olemaan 6 tuntia. Kotiin päästiin 2 vrk:den kuluttua. Oli silloinkin kova ruuhka osastolla.



Toiveista tähän synnytykseen..Alakautta haluaisin synnyttää. Epiduraali ja ilokaasu, niillä aattelin mennä. Ompeluun mulle kans kunnon puudutteet ja väliliha leikataan vaan jos pakko. Eipä siinä muuta. Mennään tilanteen mukaan. Jakkaraa olis kiva kokeilla.



Joku kyseli viimeviikon tai tän viikon pinossa, en muista...Ylävatsakivusta, et mitä vois olla? Mulla ollu sappikipua ylhäällä oikealla, tuntuu tuossa rinnan alla polttavana ja pistävänä kipuna. Joskus kovempaa, joskus vähemmän kovempana. Mulla vaivas ko kipu jo esikon aikana ja helvetti pääs valloilleen, kun tyttö syntyi. Olin jo leikkausjonossakin, mut tulivat sit itekseen pois, joka kuulemma erittäin harivinaista. Niin kirurgi leitto mut pois jonosta! Sanoi, ettei leikkaa tervettä sappirakkoa....ja nyt ollaan samassa tilanteessa. Oikeen kauhulla odotan, jos tää toistaa samaa kaavaa...No, nyt meni jo asian vierestäkin. Mut siis raskaus voi toisilla provosoida tuota sappivaivaa ja monesti esim kivet kehittyy just raskausaikana nopeammin.



Kuulostellaan taas



Hepe ja möttönen rv 37

Aamupäivä vietettiin tytön kanssa uimarannalla, olipa ihanaa :) Harmi vaan kun itse ei voi enää uida, neuvolalääkäri kielsi kun se kohdunsuu vähän auki. helel ei ole aiheuttanut turvotusta (ainakaan vielä), jota ihmettelen, koska viime helteillä olin aivan turvoksissa :0



Yhdyn Miinnun ja Nimban aatteisiin sektioista, myöskään minä en haluaisi joutua leikattavaksi kuin ihan viimeisessä hädässä. Esikoista odottaessa salaa toivoin, että jostain syystä jouduttaisiin leikkaamaan, koska ajattelin sen olevan helpompi ja kivuttomampi tapa synnyttää. Mutta alatiesynnytys olikin niin positiivinen kokemus ja toivuin niin nopeasti, että toivon ettei nytkään tarvitsisi leikata. Tosin synnytys oli varmaankin melko helppo ja puudutukset kohdallaan, että omat ajatukset voisivat olla ihan toiset, jos kaikki ei olisi sujunut niin mutkattomasti.



Synnytystoiveista ollut puhetta. En oel tehnyt listaa, enkä ajatellut tehdäkään, en tehnyt myöskään esikoisesta. En toivo mitään muuta, kuin että saan kivunlievitystä kun sitä haluan (epiduraalin) ja että ennemmin haluan välilihan leikattavan puudutuksessa kuin että repeän ilman puudutusta. Samat toiveet olivat esikoisen synnytyksessä ja ne toteutuivat hyvin. Toivon myös, että voitaisiin kotiutua nopeasti, viimeksikään ei oltu kuin vähän vajaa 2 vrk, vaikka olin ensisynnyttäjä.



Yöheräilyt on tainnut tulla tännekin jäädäkseen. Aamuyöstä pyörin sängyssä ihan pirteänä, nyt kyllä väsyttäisi... Viime yönä luulin herännääni vessahätään, mutta kun ponkaisin sängystä ylös, hyvä ettei jalat mennyt alta kun olikin niin kipeä supistus. Taisin siis siihen supistukseen herätä, mutta siihen yhteen se sitten jäikin.



Vauva on ollut eilisillasta lähtien tosi rauhallinen, sen verran liikkuu, että tietää hengissä olevan, mutta moneen kertaan olen pojua joutunut tönimäänkin kun on alkanut jo huolettaa liikkumattomuus... Huomenna neuvola, jossa onneksi pääsee kuulemaan sydänäänet. Ja onneksi tosiaan sen verran liikkuu tuolla masussa, että tietää hengissä olevan.



Tulipahan taas tarinaa... Jenniliinille tsemppiä sairaalassa oloon! Ja onneksi Helga sait sen sektioajan, kuulostaa kyllä aikamoiselta tuo sairaalan touhu...



Ansqu ja poju rv 36+4 ja tyttö 06/06

Moikka kaikille!!



Ensiksi selvitän kaikille et olen toi annukka-72 jouduin rekisteröitymään uusiksi..

No tosiaan minulla on tulossa 4 lapsi ja laskettuaika on 16.7 eli viikkoja on nyt 36+5

Miinnulle tiedossa että minä asun Linnainmaalla.. onko sulla mese osotetta voitaisiin viestitellä, asumme näköjään samalla suunnalla ja laskettuaika on ihan samana päivänä :)



anne-72 ja vauveli

eli muutosta tilanteeseen .. tänään olo todella hyvä, ei ole juurikaan supistellut, ja muutenkin olo sellainen kuin ei edes raskaana olisi. omituista. saattaa tietää sitä, että lähellä ollaan h-hetkeä, tai sitten ei :-)) mutta eikös yleensä ennen h-hetkeä vointi saata muuttua hyväksi ja nukkunutkin olen viime yönä toooosi hyvin, klo23-9.30 .. eikä painanut mikään mihinkään ja vauvakin oli aikas rauhallinen masussa.



nlassakin oltiin ja siellä kaikki hyvin, taas viikon kuluttua uusi käynti.



jenniliinille paljon tsemppiä sinne sairaalaan, ja en muista nikkiä kuka jo kirjoittikin, ennen synnytyksen käynnistäminen saattaa viedä enempi aikaa ja olla rankempikin kuin silloin, jos vauva itse olisi tulossa. toivottavasti kestät ja jaksat, ja hyvä, että on tietsikka käytössä, ja pääsee surffailemaan :-)) käyhän kertomassa miten tilanne etenee, jos pystyt .. justiinalle tervetuloa :-)) !!!



synnytystavoista, itsekin haluan mielelläni synnyttää alakautta, vaikka kammoksun kipua. jotenkin se kuiteski tuntuu helpommalta, mutta, jos jotakin ongelmia tai sairauksia olisi mitkä vaatisivat leikkauksen niin toki sen silloin ottaisin. äidit varmaan jakautuu molempiin ryhmiin yhtä paljon. ja olen kuullut, jos esikko on tullut keisarinleikkauksella niin silloin äiti yleensä haluaa ja toivoo leikkausta muillakin kerroilla. tiedä sitten häntä.



itse olen päätymässä spinaaliin + kohdunsuuta puuduttavaan. petidiinin sain viime kerralla, ja kyllähän se kolahti nuppiin todella hyvin, ja vei kivunkin pois, mutta oksensin aivan kamalasti. joten en ihan hirmu innokkaasti sitä ottaisi, mutta ilokaasua kyllä kiitos ..



nyt nauttimaan auringosta ja lämmöstä !!! emmi rv-39+ esikko 2v2kk

helgalle piti toivottaa tsemppiä ensi viikolle. toivotaan, että vauva pysyy kiltisti masussa !!!



kiva olisi kuulla ellurankin tilanteesta, jokos vauvaa on koitettu kääntää ???



emmi

Kotiuduin juuri neuvolareissulta,tai käytiin samalla kaffella,kun mies haki tytön hoidosta ja palautti mulle,että pääsi salille.



Paino tippunut 200 g eli nyt hieman maltillisemmin kuin viime viikolla.Hb otettiin täl kertaa kans 121 eli sama kun viimeksi.Onneks on nyt pysynyt kohtuullisella tasolla ettei välttämättä tartte syödä rautatabletteja,laittaa meinaan pakin sekaisin.

Pissa oli ihan puhdas,sormet kuin HK:n siniset ja vauva köllötteli aika rauhallisesti,sai oikein tuuppia et saatiin heräämään =)



Ja sitten siihen tärkeimpään. Ensi maanantaina on seuraava neuvola-aika ja jos ei vielä tuolloin ole kaveri tullut ulos,niin varataan aika käynnistykseen. Viime synnytys oli kuitenkin sen verran kauhea (3x imukuppi,ei pahemmin annettu puudutusta ja lopulta sektio),et ei anneta tämä mennä yli LA:n. Kaveri on kuitenkin jo suht nelikiloinen eli kyl tässäkin on punnertamista,jos meinaa alakautta mahtua tulemaan.

Eli hyvässä lykyssä ollaan Helgan kans samaan aikaan sairaalassa =). Miestä kuitenkin toppuuttelin,et käynnistyksessä saattaa mennä parikin päivää,ennenkuin alkaa tapahtumaan.

Toivottavasti Jenniliinillä on jo nyytti sylissä.



Että selaista tänne.



Marika ja toukka 38+5

ihan ensimmäiseksi MIKSULIINU...Mulla on ennestään kaks tyttöä ja poika,ja miehellä on tyttö....ja tää tulokas on meille eka yhteinen ja tyttö,eli akka valta senkun kasvaa meillä=)

Mies lupaski mulle jo alku raskaudesta et hän tekee vain tyttöjä...ja niinhän se sit näyttäski.Tekis vaan poikiakin,ku haluisin tolle pikkumiehelle velusiaki eikä vaan siskoja.



Omaan oloon....sen eilisen synnärillä käynnin jälkeen on tullu supistuksia aika paljon,ja sitä kirkasta limaa jossa seassa verta....oli se lääkärimuija kyl sen verran kovakouranenki sisätutkimusta tehhessä,et koko eilisilta alaselkäki oli kipee.

Mut eipä tuo mittää,paikat valmistautuu siihe et mä parin viikon päästä pykään ton tyttösen tuolta ulos....se on päätetty ja päätös pitää :)

Mut nyt muksuille laittaan parvekkeelle uima-allas et saavat vähä viilennystä tähä hommaan...



Jenniliinille paljon tsemppiä käynnistykseen, ja meille kaikille näissä helteissä,muistetaan juoda paljon nesteitä...

-Johanna & lotta 37+6

Nyt vois kyllä väittää olevansa rikki poikki puhki ja katki.Käytiin tossa kaupungilla pyörimässä ja näillä vähillä unilla, johon lisätään tuo ilman lämpö, niin hieman laittaa väsyttämään.



Anne-72: mun mese osote on arja_leena@suomi24.fi Lisäähän toki omaan mesees niin voidaan kirjotella :) Toki siis muutkin saa lisäillä, jos kiinnostusta on.



Mulla on ollut noita sappikivi-vaivoja ennen raskautta.Kovinkaan kiva vaiva ei moinen ole, nyt onneksi (kopkop, koputan puuta) raskauden aikana ei ole ollut ja pysyköönkin poissa!!



Nyt ei kyllä ajatus kulje yhtään, joten kirjottelen myöhemmin/huomenna lisää.



Miinnu

Toivottavasti Jennilliinin tilanne edityisi!



Mulla olis varmaan jo itku päässy jos olis ollu Helgan tilallal, hyvä että sait sektioajan!



Minäkin yhden Miinnun, Nimban ja Ansqun ajatuksiin sektiosta. Se on oikeastaan ainut mikä enää pelottaa enää. Esikoisen synnytys oli omasta mielestä helppo, ja toivoin todelle nopeasti siitä. Ja ajatus siitä ettei leikkauksen jälkeen saisi nostelle kuin vauvan painoista kuulostaa aika mahdottomalta.. Eihän me päästäis mihinkään lähtemään..



Viime yönä näin unen jossa jouduin sektioon kesken synnytyksen. Pahin pelko tuli siis jo uneenkin..



Omaan napaan ei erikoista, neuvola ens keskiviikkona jolloin onkin jo heinäkuu. :) Poju riehuu edelleen välillä todella kipeästi, suppareita en usko vielä tulleen. Niitä kivuttomia harkkareita kylläkin..



Saiskohan mistään tietää pääseekö Kanta-Hämeessä synnärillä ollessa nettiin?



Jännityksellä odotetaan kuka saa ekana nyytin syliinsä. :)



Bejpi, Poju 36+0 ja Eveliina 12/06

osallistun minäkin tähän keskusteluun. Luonto on meidät luonut alateitse synnyttämään, mutta jos lapsen tai äidin henki on vaarassa niin sektio ilman muuta. Jos os on jaksanut kantaa masukkia 9 kk, niin miksi ihmeessä se pitäisi väen väksin tiettynä päivänä leikata pois ilman lääketieteellistä syytä? Mutta mielipiteitä/ajatuksia on yhtämonta kuin on äitiäkin, elämä olisi liian tasapaksua jos kaikki olisivat aina samaa mieltä. Eikö? Eikä tälläkän palstalla juttua riittäisi.



Takana on normaali synnytys, vko40+4, kesto n 14 tuntia sekä käynnistetty (41+6), kesto 4 h. Molemmat erilaisia, väsymys oli kova ekalla kerralla. Käynnistys oli kivulias, mutta se tuska kesti vain hetken. Itselläni oli sen verran raju käynnistys että meinasi henki lähteä. Olen jälleen menossa käynnistykseen vauvan ison koon vuoksi,se kestääkö käynnistys 4 tuntia vai 4 päivää jää nähtäväksi.



Kaikesta huolimatta, tulkoon vauva maailmaan miten tahansa, on se arvokas luonnonlahja jokaiselle äidille ja perheelle. Kaikilla ei tähän ole mahdollisuutta.

Ihan ekana: Jännää miten osa suhtautuu teistä sektioon! Ei sen puoleen mä kestän olla erimieltä asioista, mut mun mielestä synnytystapa keskustelu on samaa kaliberia kuin tää perinteinen imetätkö ja kuinka kauan. Porukka menee kahtia/kolmia aina.

(ihme kun imetyksestä ei meidän poppoossa oo tullu vielä juttua?)



Enkä muuten allekirjota tuota jos sektiolla eka niin äidit haluis seuraavankin sektiolla!

Mun kavereista joka ikinen muu haluis koittaa toisen kanssa normisynnytystä ja joukossa on niitä kellä sektio on menny malliin 10+ ja niitä jotka on jotain ihan horror-tarinoita.



Mulla painaa vaakakupissa oma nupin kestävyys, sekä tuo pirun tyrä.

Ja pakko sanoa et olen ylpeä itsestäni,et oon jo jotenkin hyväksyny mahdollisuuden, et vielä tää vauveli voi ponkasta omin avuin maailmaan ja silloin edessä on normi synnytys.

Mutta se sektio on mulla nro 1.



Marikalle viel, et ookkei... me siis todennäköisesti ollaan samaan aikaan laitoksella! Laskeskelin päiviä ja 50-50 mahikset et siellä joutuu olemaan viikonlopun yli =/ Toki jos on ruuhkaa niin ehkä pääsis aiemmin lähteen... (ja sitä ruuhkaahan on! Tänään kuulemma joka ikinen vuodepaikka täynnä..)

Mut jos käy niinku viimeks, et vauva kellastuu niin siellähän kökötän sitten vajaan viikon. =(



Ootteko muuten kuullu et se kellastuminenkin kulkee "suvussa"?

me ollaan molemmat oltu keltaisia miehen kanssa vauvana, esikko meni keltaiseks myös, muttei joutunu valopedille asti.



Ja siitä imettämisestä nyt sitte... =D

Mielenkiinnolla odotan tuleeko siitä tälläkään kertaa mitään! maitoa tuli viimeksikin, mut kun ei mun ja vauvan anatomiat kohdannu niin se oli yhtä taistelua ja mun hermot loppus sit vajaa 3kk kohdalla. Hyvinpä tuo kasvoi korvikkeellakin!

Todella kovat keskustelut käynnissä koko ajan, hyvä niin. En edes muista nikkejä ja kuka on mitäkin kirjoittanut, on niin ruuhkaa täällä =)



Jenniliini: Tsemppiä sinne sairaalaan, toivotaan että on alkanut jo tapahtumaan ja saat nyytin syliin nopeasti!



On: Tänään äitipolilla käyty, kaikki on hyvin. Vauva on vain hirmuisen pieni, painoarvio nyt vain 2700g eli tosi pikkuinen. Jos menee laskettuun aikaan niin hyvä jos 3kg vauva painaisi. Kohdunsuu oli edelleen pehmeä ja sormelle auki, kanava oli onneksi jo lyhentynyt 1,5cm:n. Kätilö sanoi vain että nyt 3 s:ää käyttöön ahkerasti =) Täytynee aloittaa ainakin saunomisella tänään =) Vaikka olenhan muutenkin saunonut koko raskauden ajan.



Jännitellään josko joku olisi jo jakautunut!!!



mp73 ja Sissi 38+2

Tuosta sektiosta/alateitse synnyttämisestä.

Joku mainitsi että lähinnä henkistä tuo minkä takia haluaa synnyttää alakautta, sama pätee varmasti osaltaan itseenikin.Jotenkin sen tuntuu vaan luontevalta tavalta mulle itselleni.Toisille sektio on taas sitten se oikeampi vaihtoehto.Kumpaakaan en tuomitse ja jokainen synnyttää omalla parhaalla katsomallaan tavalla (ottaen huomioon terveysseikat, vauvan koon yms).



Helga:Tuota imetyskeskustelua olen itsekkin odotellut tänne.

Itse en lähde ketään tuomitsemaan sen mukaan imettääkö vai ei, kuinka kauan jne.Itse olen saanut kuulla nämä "kyllä äidin oma maito on lapsen parasta ravintoa"-kommentit.Minkäs teet kun maito loppuu 2kk jälkeen ja oma terveys vaatii että imetys on lopetettava.Taikka jos se imetys ei suju, niin se ei suju ja turha siinä on rassata äitiä taikka lasta.



Nää on näitä ikuisia keskusteluita jossa kukaan ei ole täysin oikeassa, mielipiteitä toki saa olla ja kuuluukin :)



Saakohan tästä mitään tolkkua kun tyhjää kolisee edelleen korvien välissä.



Miinnu (joka toivoo että saisi ensi yönä nukuttua)

Esikon ollessa just n 3-4kk ikäinen oli serkun avopuolison valmistujaiset, joihin osallistuin tytön kanssa.



Siellä sitten juhlakalun täti päätti ohjeistaa minua kesken ruokailun, kuinka äidin maito on se kaikista paras ja ainoa ravinto vauvalle...

Tuumasin siinä suu salaatissa, että tyhjästä on paha nyhjästä. (siinä vaiheessa maito oli jo ehtyny) kehtas se täti vielä sanoo, et no voi sitä tyhjääkin rintaa lutkuttaa, et on se parempi kuin ei mitään????



Siis voi tsiisus.

Ja sekin on jännää miten neuvolassa suhtaudutaan tähän asiaan!

Esikon aikaan ei mitään painostusta yms.

Mut nyt jo sain kuukausi sitten selittää, ettei mulla mitään paineita ole imettämisestä, se onnistuu jos on onnistuakseen ja that´s it. Ja silti neuvolan täti jaksaa jahkata siitä. Se oikeesti kuvittelee et mulla on joku stressi tulossa siitä!

No jos ei ennen oo ollu niin kohta on, kun ei ymmärrä ettei siitä oo tulossa ongelmaa ellei se sitä itse mulle aiheuta! =D



T helga rv38+2

Eli mulla meni eka kiireelliseen sektioon. Häntäluun kohta on ahdas,mut esikoisen kohdalla lukee et lantion mitat normaaleissa rajoissa,mitä sitten tarkoittaakin.

Nyt tämän toisen kohdalla luulin,et menee varmaan suoraan sektioon,mutta kuten aiemmin kerroin,niin vaikka esikoinen olisi ollut parikiloinen ei olisi tullut alakautta.

Ei minua asiassa mikään muu hermostuta,mutta kun esikoisen kanssa sain kaiken kivan kokea,aukeamisen 10 senttiin jne,niin tekisi sitten mieli myös viedä homma kokonaan loppuun asti eikä niin et taas homma loppuu viime metreillä ja sit taas saliin leikkaukseen. Vielä,kun tuo esikoinen on erityislapsi,jonka diagnoosille ei mitään merkittävää syytä ole löytynyt,niin olen miettinyt onko sillä synnytyksellä ollut jotain tekemistä asian kanssa.



Sitten tuohon imetykseen. Esikoista imetin 1v2kk ja viimeiset kolme kuukautta olin ihan hermona,et eikö se millään meinaa luopua tissistä. Aivan alussa käytin rintakumia,kun isorintaisena rinnat oli niin täynnä maitoa,ettei tyttö saanut kunnon otetta. Alussa myös otettiin hiukan huikkaa pullosta imetyksen lisäksi,mutta kun tyttö huomasi että rinnoista tulee ihan tarpeeksi tavaraa,niin pulloilu lopetettiin. Eikä koskaan enää suostunut pullolle. Nyt odotan mielenkiinnolla,miten tämän kanssa käy imetyksen suhteen =)



Marika ja toukka 38+5

Pakko oli tulla kurkkimaan, josko Jenniliinistä olisi jotain kuulunut. Mutta ehkä hiljaisuus tarkoittaakin sitä, että homma edistyy :)



Sektio vs alatiesynnytys-keskusteluun sen verran, että mulla ei ole henk.koht. sektiosta kokemusta ja ehkä juuri siksi se onkin ajatuksena pelottava myös mulle. Silti olen samaa mieltä kuin muutkin, että jos tilanne sitä vaatii, niin vastaan en tietenkään ala pullikoimaan. Eikä tämä ajatus tarkoita ollenkaan sitä, että pitäisin sektiolla synnyttäneitä äitejä jotenkin "vähemmän" synnyttäneinä. Mun mielestä tärkeintä on lopputulos, ei se, miten siihen on päädytty. Ja tuosta Marikan kertomuksesta (häntäluun osalta) tuli mieleeni viime kerta sairaalassa, kun yhtenä vieruskaverina oli äiti, jolla oli häntäluu katkennut synnytyksessä. Vauva oli tullut alakautta, mutta äiti oli ihan tautisen kipeä ja on ollut varmaan pitkään. Jos olisi tiennyt etukäteen niin käyvän, olisi taatusti valinnut leikkurin.



Imetys on samoin mun mielestä niin henkilökohtainen juttu, että siitäkään on kenenkään turha vetää muiden puolesta palkokasveja nenään. Jos se ei toimi, niin se ei toimi ja varmasti jokainen siinä tilanteessa käy itsensä kanssa jonkinasteisen keskustelun asiasta. Itse olen imettänyt kahta ensimmäistä lasta 6kk, jonka jälkeen vauvat itse päättivät, että kiitti mulle riitti, eikä siinä silloin auttanut maamme laulukaan. Kolmosen kanssa mentiin jo 10kk imetyksellä, nelosta imetin 11kk ja kuopusta 1v1kk. Mutta mulla on myös välillä ollut hyvin ristiriitaisia tunteita koko imetystä kohtaan. Esimerkiksi silloin, kun kolmosen kanssa jouduin kaksi päivää kotiutumisesta takaisin sairaalaan antibioottitippaan, kun iski niin hirveä rintatulehdus. Seuraava tulehdus tuli vauvan ollessa kolmiviikkoinen ja siinä kohtaa ajattelin, että en uskalla enää imettää. Noin vuorokauden yritin olla imettämättä, mutta mulla oli niin kova halu imettää, että jatkoin sitten kuitenkin. 10 kk:n imetysaikaan mahtuikin sitten 8 rintatulehdusta :( Jokaisen lapsen aikana mulla on ollut tulehduksia, mutta tuo oli kaikkein pahin imetys. Rintamaidolla meillä on muksut myös kasvaneet kohisten, tämä kyseinen kolmonenkin painoi 3kk:n neuvolassa tasan 8kg, vaikka oli niitä tulehduksiakin :)



Nyt vielä iltapalalle ja sitten on kohta jo suunnistettava petiin, josko vaikka täälläkin ensi yönä saisi vähän nukuttuakin (toivossa ainakin on hyvä elää...).



M