Kuinka nauttia odotuksesta
Kertokaa ihmiset kuinka te olette osanneet nauttia odotuksestanne?
Olen aina ajatellut, että sitten kun jään raskaaksi niin se olisi ihanaa aikaa (pahoinvoinneista huolimatta) ja olisi hienoa nähdä masun kasvavan yms. Odotan nyt siis ensimmäistä ja pari kolme viikkoa on vaivannut ihan mieletön ahdistus, pelko ja epävarmuus.
Kaikki sanoivat että ensimmäiset kolme kuukautta on ne pahimmat ja sen jälkeen keskenmenon riskit pienenee jne. No en edes ollut huolestunut ensimmäisellä kolmanneksella, ajattelin että jos menee kesken niin sitten menee, ei voi minkään.
Nyt kun siitä on selvitty niin ahdistus alkoi samantien...En pysty ajattelemaan muuta kuin sitä että sikiö kuolee tonne masuun. Näen painajaisia ja panikoin jokaista nytkähdystä ja pientä kipua mikä tuntuu masussa.
Haluaisin iloita, mutta päivät täyttyy ahdistuksesta. Odottelen vain seuraavia neuvola ja ultra käyntejä jotta näkisin että kaikki on kunnossa...
Onko muilla samoja fiiliksiä vai oonko ainut jolla nuppi viskaa?
Kaikki kommentit on tervetulleita, myös ne jossa todetaan että älä nyt pienistä inise iso ihminen =)
Terkuin, Firesun + pallero 15+3
Kommentit (4)
Kurjaa, että joudut miettimään tuota pahinta vaihtoehtoa, jopa uniin asti. Itselläni oli samoilla viikoilla pientä paniikkia, vaikka jo kolmas raskaus ja kaksi onnellista ja huoletonta odotusta/synnytystä takana.
Se mikä oikein helpotti tilannetta oli kun sai tuntea nämä päivittäiset liikkeet (ja minä tunnen aina ne tosi myöhään, esikosta vasta 20+jotain!) Ny kaveri liikkuu voimakkaammin ja ilmoittaa vähän väliä olostaan. Toki sitten hermoja raastaa päivät, kun se ei niin liikukkaan. Viikko sitten oli yksi päivä ja söin jo ihan pahoinvoivana kaikki suklaat mitä kaapista löysin ja 3 kuppia kahvia, että tuntisin jotain. No, tätähän se välillä on, mutta olisi tosi hyvä jos saisit relattua, ainakin viimeistään silloin kun liikkeet tuntuvat.
Totta on myös se, että ikäviä asioita tapahtuu ja kaikki tietysti niitä pelkäävät. Etukäteen stressaaminen vaan ei auta yhtään, niinkuin tietysti tiedätkin sen.
Mun nykyinen paniikki koskee lähinnä näitä syntyneitä lapsia...pelkään että jäävät auton alle, saavat sairauden yms. Pakko siinäkin vähän hellittää välillä, mutta sitä se sitten on kun ne pienokaiset tähän maailmaan saattaa...huolta, huolta ja huolta. Eikä varmasti parane, kun joskus saavat mopot ja autot käyttöönsä!
pp 20+3 ja Hjördis
jos ei olisi niin suurta menetyksen pelkoa, niin ei ehkä sitten siitä lopputuloksestakaan osaisi niin onnellinen olla?
Aikamoiseen rääkkiinhän sitä kuitenkin äiti aina vauvan kanssa joutuu, odotuksineen, synnytyksineen ja lapsivuodeaikoineen. Kai se menetyksen pelko pitää kaidalla tiellä ja saa huolehtimaan siitä, että ei ota vauvan takia riskejä?
Itsekin näitä pohtinut.
itsellä oli aina vähän väliä raskauden aikana vastaavanlaisia pelkoja. minulla auttoi se, että tein paljon töitä, näin kavereita ja järjestin jatkuvasti erilaista aktiviteettia itselleni. muuten en olisi saanut ajatuksiani pois raskaudesta. sinulla tulee vielä pitkä raskaus ellet saa ajatuksiasi pois raskaudesta. yritä elää ihan normaalia elämää, harrasta liikuntaa, käy kahviloissa, tee kivoja juttuja ja unohda tässö vaiheessa koko raskaus. voin vakuuttaa että kun viimeinen kolmannes sinulla alkaa, ehdit murehtia ja kärsiä ihan tarpeeksi erilaisia raskausvaivoja ison mahan kanssa. kannattaisi siis nauttia tästä ns. välikolmanneksesta, niin jaksat sitten paremmin loppuraskaudestakin. sikiö voi paljon paremmin masussasi kun et stressaa ja mieti sitä jatkuvasti vaan yrität elää mahdollisimman normaalia elämää. tsemppiä, kyllä se siitä.
ps. ja vaikka sattuisit välillä stressaamaan, ei sikiö siihen kuole. itse stressasin välillä useita päiviä putkeen ja terveen tyttövauvan sain silti runsas 5 viikkoa sitten
fanny81 + prinsessa 5 vkoa 4 pvää
En nyt äkkiseltään osaa sanoa, mikä auttaisi suunnattomaan huoleen. Tuota se äitinä olo lienee tästä hetkestä siihen kunnes sitä poistuu tästä maailmasta.
Itselläni on Angelsounds kotidoppler, jolla voin kuunnella sydänääniä aina silloin kuin itseä huvittaa. Auttaisiko tuo? Itse en ihan noin paljoa stressaa, mutta toisinaan rauhoittaa kummasti tarkistaa, että pikkuisella on kaikki hyvin!
Neuvolassa kannattaa varmaan myös mainita tuosta ahdistuksesta. He varmasti ovat törmänneet tuohon aiemminkin ja osaavat auttaa. Tsemppiä! Ei ole mitään syytä olettaa etteikö kaikki menisi hyvin jos raskaus on ollut normaali tähänkin asti.