~~~Heinähattujen alkuviiko 26~~~

Eilen illalla poltteli aivan julmetusti alavatsaa ja selkää, kuumaan kaurapussiin jouduin turvautumaan. Sitä kesti muutaman tunnin kunnes helpotti. Paha olokin siinä iski ja taas sain olla oksentamassa... Kipu oli aaltoilevaa, muttei kyllä mun mielestä varsinaisesti supistellut.



Neuvolassa siis käyty tänään, kaikki ok. Sf-mitta pysynyt 3 viikkoa samassa (32 cm), mutta th:n mielestä ei aihetta huoleen, koska totesi vauvan laskeutuneen ja pään kiinnittyneen. Näin itsekin uumoilin olevan. Vauvan syke vaihteli tosi paljon, 110-150. Olin itse vähän huolissani tuosta 110:stä, mutta th:n mielestä myös se ihan normaalia, koska syke vain pikaisesti kävi niin alhaalla ja nousi heti.



Th sanoi, että sitähän ei voi tietää koska vauva syntyy, mutta hän kyllä ihmettelee jos menee la:n asti. Varsinkin kun kerroin eilisistä poltteluista ja vauva tosiaan on jo lähtövalmiudessa. Mutta mun tuurilla menee vielä yliaikaakin :D



Imetyksestä: Esikoista täysimetin 1 kk kauhealla tappelulla, tyttö raivosi aina rinnalla ollessaan. Rintamaitoa kyllä pullosta suostui syömään, korvike maistui silti paremmin. Osittaisimetin 5 kk ikään asti (aamuisin onnistui imetys joten kuten), jolloin tyttö itse päätti, että nyt loppui imetys. Silloinen th sanoi, että vauvan "imetysvastaisuus" voi johtua siitäkin, että synnytyksestä 4 vkon kuluttua mulla alkoi yllättäen kuukautiset ja se voi kuulemma vaikuttaa äidinmaidon makuun.



Toivon imetyksen nyt onnistuvan paremmin, mutta jos ei onnistu, niin en aio siitä potea samanlaisia "huono äiti"-fiiliksiä kuin viimeksi. Ihan terve ja normaalin oloinen tuosta tytöstä on korvikkeellakin kasvanut...



Ehkäisystä: viimeksi mentiin aika pitkään kondomeilla, kunnes aloin syömään pillereitä. Nyt en ole edes koko asiaa ajatellut :D, ehkäpä samoilla mennään taas...



Ihmettelen, ettei helle ole muhun juuri vaikuttanut, mitään turvotuksia ei ole! Raskauden alussa ja keskivaiheilla kädet ja jalat turposi tosi helposti, nyt ei mitään... :o Ja normaaliolotilassakin turpoan helteillä tosi helposti, kummaa etten nyt! Mutta hyvä näin :)



Jenniliini taitaa tosiaan olla tositoimissa kun mitään ei ole nyt kuulunut...? Ja missä luuraa miraana/cheryll, ei hänestäkään ole pitkään aikaan kuulunut ellen ihan väärin muista?



Nyt takapihalle nauttimaan auringosta :) Vointeja ja jaksuja kaikille!



Ansqu ja poju rv 36+5 ja tyttö 06/06

Minunhan on ihan pakko jorista omat juttunu ilmoille tuon Nimban viestin jälkeen!



Höpsis löpsis...



Tikit sulavat mahasta ihan samalla lailla kuin sieltä alakerrastakin, ei ne mitään poistettavia ole, tai jos ovat niin sitte on kiinni sairaalasta millä kursivat umpeen.



Suihkutella ei tartte yhtään sen enempää kuin normaali oloissa, ellei merkkejä tulehduksesta ala tulla. Mutta samahan pätee alakertaakin, jos meinaa tulehtua niin siinähän otetaan järeemmät aseet myös käyttöön, eiköstä vaan.



Arvesta, tuntuu??? Eikä tunnu, mulla ainakaan, mut tämähän on kiinni ihotyypistä ja tikkaajasta!

Näkyy? No jos joku sitä tuolta karvojen seasta haluaa etsiä.... Leikkaushaavahan tulee melkein poikkeuksetta karvarajan alapuolelle.

Tunnottomuus on taas ollu monen ongelmana myöhemmin, mutta suurimmalla osalla palautunut n.1v sisällä leikkauksesta. Niin myös minulla.



Öö, olikohan muuta vielä... Ei vissiin?



Siks mä näihin sektio juttuihin takerrun, kun jos joku siihen joutuu pakon edessä niin on tietoa asiasta eikä heti iske se paniikki päälle, et nyt elämästä tuli tosi vaikeeta ja kaikki on peestä, kun joutuikin leikkuriin!



Ai juu se nostelu juttu vielä, tosiaankin vauvaa painavempaa ei suositella nosteltavan, mutta kukas normisti synnyttäny jaksaa/pystyy myöskään ekaan kuukauteen juokseen puntilla/huhkimaan peltohommissa/yms ylenmäärin fyysistä ekstraa tekemään... Kyllä nuo normisynnyttäjät on mun tuttavapiirissä myös vetäneet ekan kk kans aikalailla iisisti. =)

Molemmilla tyyleillä on riski saada kohdunlaskeuma aikaiseksi, jos ei älyä ottaa rauhallisesti alkuun! (Ja sektio äideillä kiinnikkeitä.)





Nimba, eikä tää mitenkään hyökkäysenä sua kohtaan, mut elä hyvä nainen turhaan yleistä/pelottele aisioilla mitkä ei välttämättä pidä paikkaansa.



Peace, Helga =)

Minä kyllä nautin tästä lämmöstä, vaikka välillä pitääkin vetäytyä sisälle ja turvotus yrittää hyökkäillä.



Jeniliini lienee päässyt tositoimiin, jee, kohta saadaa vauva! Siis Jenniliini saa meidän palstalaisten yhteisen ensimmäisen =D



Näppis, hyvä naislaumahan teillä alkaa olla kasassa, ajattele miten hienoa sitten isona on olla omien tyttärien kanssa tekemässä kaikkia tyttöjen juttuja! Meillä tuo poikatoive oli vähän vastaava, toivoin kolmosesta poikaa, jos meille kokskaan poika olisi enää tulossa, etteä ikäero ainoaan poikaan eli esikoiseen pysyisi mahdollisimman pienenä. No tyttöhän tietysti tuli kun erehdyin noin ajattelemaan =D Ja nyt kun ei ole toivetta mihinkään suuntaan ja eroa esikkoon jo aika paljon, niin poikaa odotellaan... Pitää olla varovainen toiveiden kanssa :)



Minun lusikkani puuttuu sektiosopasta, hauska hämmentää, kun ei varmaan toivottavasti kenellekään ole oikeasti loppujen lopuksi niin kovin tärkeää tuo toisten synnytystapa (kauhea lause). Itselleni olisi kanssa leikkaus aika järkytys ja kauhistus, oikeista syistä tietysti välttämätön ja jopa toivottava. Eivätkä meillä vauvat ole edes tulleet kovin helposti ja vähin vaurioin, mutta silti olen sitä mieltä. Toisaalta lääketieteellisistä syistä tehdyt sektiothan ovat hieno juttu, jos muuten ei voisi turvallisesti saada vauvoja. Mutta, olen kutakuinkin samaa mieltä nimban kanssa, sektio ei ole ilman syytä luonnollinen tapa synnyttää, leikkauksenakin se on todella suuri leikkaus, sitä ei pidä vähätellä. Sektioäidit paranevat kyllä hormooneista jne. johtuen kohtuu nopeasti verrattuna muihin yhtä suuriin leikkauksiin ja yleensä kaikki menee hyvin, mutta silti se on suuri leikkaus jossa on leikkauksen riskit. Ja synnytyksessäkin on riskinsä, tietysti, mutta lopulta pienemmät kuitenkin. Enkä tosiaan vähättele sektioita, sisarellenikin kaikki tulevat lapset syntyvät leikkaamalla ja silti on hyvä äiti :)



Meillä nuo imetykset ovat teknisesti menneet aina tosi helposti synnytyssalista lähtien. Neitien imuhalut ovat tosin olleet niin kovat ekan kuukauden, että olen ollut ihan poikki kuollut, kun koskaan ei ole ehtinyt nukkumaan kunnolla. Maitoa on tullut kyllä yli omankin tarpeen, joten sen puoleen ei ole tarvinnut murehtia.Imetykset olen sitten joutunut aikanaan lopettamaan lasten allergioitten takia, kun oma dieetti on ollut kanssa aika kova, paino ainakin on pudonnut :-p



Kertokaa tarkemmin kokemuksia renkaasta ja käsivarsikapselista!!! Meillä on ehkäisykeino hakusessa, enkä tiedä toimiiko noistakaan kumpikaan, kun minulla hormooniehkäisyt vähentävät haluja eli siis oikeastaan toimivat liian hyvin :( Jos kondomeilla pitää mennä, niin meillä on kohta paaaaljon lapsia. Kakkosen ja kolmosen välissä oli Mirena, menkat hävisi muutaman kuukauden aikana ja oli kutakuinkin ok... mutta mutta... iho ei ole koskaan ollut niin huonossa kunnossa, ekan vuoden aikana silloin tällöin kohtu kramppasi (=supisteli?) niin kipeästi, että olin oksentaa kivusta, enkä ole sitä tehnyt synnytyksissäkään. Kuulemma luultavasti johtuu supistusherkästä kohdusta (raskaudetkin supistelee läpi, kamalat jälkisupistukset jne.). Langat olivat hukkuneet kun piti poistaa, ihan normaalia, mutta piti käydä poistattamassa sairaalassa, kun eivät tk:ssa saaneet. Onko kellään ollut kuparikierukkaa? Kokemuksia siitä?



Ja nyt kotihommiin takas.



Miksu 38+6

ihan kiva kun aurinko paistaa jne. mutta iltaa kohti saisi aina viilentyä reippaasti. Muuten on nukkuminen yhtä tuskaa.



Maanantaina kävin neuvolassa, eipä ihmeitä sielläkään. Kaikki ok. Vauva ei kuulemma ole laskeutunut. Välillä pikkasen supistelee, mutta ei mitään suurempia tuntemuksia ole ollut.



Imetyksestä. Itse imetin 10kk, ja koin imetyksen tosi helpoksi. Imetys loppui myös aika helposti vauvan nuhan aikana, ei siis itse halunnut enää tissiä ja mulle se sopi oikein hyvin.

Toivottavasti nyt sujuu yhtä kivasti, mutta jos ei niin ei voi mitään. Mitään stressiä en aijo asiasta ottaa.

Sen verran täytyy sanoa, että mun mielestä jotkut tuskastuu ja lopettaa imetyksen liian helposti.

Enkä nyt puhu kenestäkään täällä vaan omasta lähipiiristäni.

Mutta eipä se imetys kenestäkään sen parempaa äitiä tee :)



sektiosta ei ole kokemusta. Itse toivon, että siihen en joudu kun pakon edestä.



Mikäs ketju siellä av:lla oli? olisi ollut mielenkiintoista lukea. En varmaan tarpeeksi pitkälle jaksanut selata kun en löytänyt.



Jaksamista kaikille ja onnea jenniliinille jolla varmaan pian alkaa jo nyytti olemaan sylissä.



vivi rv 37+3

Ainoo mikä aluks oli hakusessa oli se renkaan laitto.

Mutta kun sen osas laittaa kunnolla paikalleen sitä ei todellakaan huomannu millään lailla!



Mieskään ei sitä tuntenut sekstaillessa, mutta jos mies sen tuntee niin siks aikaa sen voi ottaa pois. Kunhan vain muistaa laittaa takaisin ;)



Iho ei reagoinu millään lailla siihen, eli pysyi ihan yhtä hyvänä kuin pillereillä ja ilman pillereitä.

Myöskään mitään mieliala muutoksia en huomannut, paino ei noussut/laskenut yms.

Vuoto lisääntyi hitusen, mikä ei mua häirinny, koska muutenkin menkat kesti tyyliin 3pv ja se siitä. Ja melkein kellosta pystyi katsomaan menkkojen alkamisen!



Eli kyllä itse pysyisin vielä renkaassa, jos se vaan olisi halvempi!



Mäkin haluan tietää lisää tuosta kapselista????

Ja on noita supisteluja tullut harvakseen pitkin iltapäivää, taas. No lähestyy synnytys kun lähestyy. Ei nyt kovin montaa viikkoa voi mennä.. näillä merkeillä. (Enkä oli uskonut näillä supistuksilla ja limatulpalla että puhe viikoista, ei tunneista tai päivistä).



Antaa sen av jutun jäädä omaan arvoonsa ja ö-mappiin:)



Ehkäisystä. Mulla oli tuo hormoni kierrukka vajaa viisi vuotta. Heti opiskelut saatuani päätökseen otatin sen pois, koska aiheutti samanlaista hormoni heilahtelua kuin odotus ja imetys aika - ehkä voimakkaampaakin. Olin siis usein ärtynyt. Ja vaikutti se myös aineen vaihduntaan. Menkat se vei kyllä kokonaan. Ja koska lukio aikoina olin kärsinyt pitkistä menkoista sain sen kela korvauksen, eli jäi maksettavaksi itselle jotain 60e.

Sitten kokeilin ehkäisy laastareita, eli laastari vaihdetaan viikon välein ja neljäs viikko ollaan ilman laastaria. Ovat aika kalliita ja aiheutti mulle pieniä rasvapatteja ja yksi rasvapatti kasvoi isoksi paiseeksi selkään. Sitä sai sitten käydä puhkomassa ta:lla kahdesti ja onkalohaavan hoito kesti kolmekuukautta viime elo-lokakuussa. Jäi sitten selvä kuoppa yläselkään ja viereen pieni rasvapatti. Josta päästiin kondomin käyttöön:)



Imetyksestä. Maidon määrästä ei ole ollut ongelmaa, joten jos en lääkkeitä joudu jostain syystä ottamaan niin ajattelin taas sitä äidinmaitoa luovuttaakin. Pitää myös kilot kurissa, kun rinnat tyhjentää säännöllisesti. Sehän haetaan pääkaupunkiseudulla kotoa.

Ja ehkäisee rintatulehdusta kun rinnat on tyhjinä...



t:Tai

Ja vielä lämpimämpää on luvattu, huh! Nilkat on kadoksissa täälläkin, ja sitä vielä pahentaa mulla se, että vauva nojailee mun vasempaan nivuseen, eli vasen nilkka on vielä enemmän pölkky kuin oikea :( Näin oli viimeksikin.



Tänään on oma napa supistellut taas enemmän kuin aikaisempina päivinä, mutta kun ei nuo mokomat tee edes kunnolla kipeää ja väliäkin piisaa, niin mitäs iloa niistä sitten muka on? Muuten olo on ollut yllättävän hyvä, johtunee viime yön unista, jotka siis olivat paljon paremmat kuin toissayön uneton yö.



Ehkäisyasioista oli ollut juttua. Mä olen elämäni aikana käyttänyt tasan 2kk pillereitä, jotka ei sopineet ollenkaan mulle. Kamala päänsärky ja turvotus oli koko ajan päällä. Samoin rengasta olen käyttänyt pari kk:tta ja siitä kyllä ihan tykkäsin. Ainoa mainittava sivuvaikutus oli aikamoinen palelu, mutta se olisi varmaan ajan kanssa tasaantunut, jos olisin käyttöä jatkanut. Silloin vaan annettiin viitoselle lupa tulla ja siksi jäi käyttö siihen. Helppo oli munkin mielestä rengasta käyttää, eli siihen ei ainakaan kaadu hankinta. Nyt haaveilen minäkin hormonikierukasta tämän vauvan jälkeen ja toivon, että sen kanssa ei tulisi isompia ongelmia.



Tuosta sektion "luonnottomuudesta" tuli muuten vielä mieleeni, että aika harvoin kai kuitenkaan (toivottavasti ainakaan!) äiti ihan vain haluamisen ilosta sitä saa? Tarkoitan siis sitä, että lääkäri kai viimekädessä päättää, leikataanko vai ei. Siitä olen samaa mieltä nimban kanssa, että "turhaan" ei pitäisi leikata, mutta siis kuka määrittelee, mikä on turhaan? Ovatko toiset lääkärit sitten oleellisesti hövelimpiä lupaamaan sektion kuin toiset? Mene ja tiedä, kun ei tosiaan omakohtaista kokemusta ole.



Taille vielä kommentti tuohon rintojen tyhjentämiseen vs rintatulehdukseen. Eli mulla ei ole ollut merkitystä tulehdusten tulon kannalta sillä, onko rinta tyhjä vai täysi (toki alussa ovat aina hetkittäin tooosi täynnä ja siksi rintapumppu kovassa käytössä. Kuin ei myöskään sillä, onko kylmä vai kuuma (olen kesähelteilläkin kyllä pitänyt villaisia rinnanalämmittimiä, joskus jopa villakaulaiinaa rintoja lämmittämässä). Tai pesenkö kädet ennen ja jälkeen imetyksen, käytänkö käsidesiä jne. Ainoastaan se, ovatko rinnanpäät menneet kovin rikki alussa, on ollut selkeä riskitekijä, mutta sekin vain muutaman ekan päivän ajan. Nykyisen kuopuksen imetyksessä mulla oli vain yksi tulehdus ja sekin tuli vasta vauvan ollessa puolivuotias, mukavasti jouluaattona :( Toki se, että rinnat ovat jatkuvasti liian täynnä on riskitekijä, mutta ei ainoa sellainen.



Juups, tässähän tätä taas tuli :) Jenniliinin vauvauutisia odotellessa!



M ja sitkeä sissi mahassa rv 39+3 (mahtaako odotella mun omaa synttäriä, joka on perjantaina :) )

Hih ,meil on peräkkäisinä päivinä synttärit =)



Mulla tulee huomenna lisää kilometrejä mittariin.



Turhuudesta, mun mielestä se on monien asioiden summa millä se päätös tehdään. Enkä kyllä oo kuullu et sitä vaan pelkästä haluamisesn ilosta sais? Taitaa olla juur päinvastoin, et niitä keskusteluja ja kontrollikäyntejä on "miljoona" ennen kuin se lupa heltiää. (tai siltä musta ainakin tuntus, kaiken kaikkiaan polikäyntejä tulee sektiosta/peloista/tyrästä puhuen plakkariin mulla 5!!Eli ei todellakaan helpolla se "lupa" tullu)





Blääh mä meinaan ehkä pökrätä tässä helteessä vaikka miten jois ja söis ja yrittäis olla. Taidan pistää miehen hakemaan anopilta tuulettimen lainaa....

Mulle se tarkoittais vielä 2,5 viikon odotusta, jos siihen mennään! Ja huomenna sentään on 39 täynnä... Synnytyksestä on yhtä pajlon tai vähän merkkejä kuin kuukausi sittenkin eli plaah! Toisaalta kun ei sitä odotakaan tapahtuvaksi ei korkealta putoakaan.



Miksu

Moi,



Jenniliinin kuulumisia odotellaan...



Helgalle, onnittelut sektioajasta! Voin kuvitella miten helpotti... (tai oikeastaan tiedän). :)



Taidetaan olla Helgan kanssa melkeinpä ainoat, jotka preferoivat sektiota alatiesynnytykseen verrattuna. Lähisuvun synnytyksillä lienee suuri syy minun mielipiteisiini.



Imetyksestä ja ehkäisystä: Tämä kakkonen jäänee meidän kuopukseksi, mutta ehkäisyä ei ole vielä mietitty... katsellaan nyt mikä tuntuu hyvältä ja kiva, että käytte läpi vaihtoehtoja tässä. Esikkoa imetin kaikkiaan 13 kk ja rankaa oli... melkoinen tisutakiainen kyseessä. :) Nyt ei repeä moiseen, joten korvikelinjalle lähdetään helpommin... and that's fine.



Oma napa: Maanantaina oli synnytystapa-arvio, joka meni ihan kivasti. Mukava ja asiallinen lääkäri. Kannusti alatiesynnytykseen, koska absoluuttista estettä ei ole... haastava tulee kyllä olemaan hänenkin mielestään... mutta eipä ottanut magneettikuvia. Syntymäpainoarvioksi antoi 3,7-3,9 kg, nyt paino noin 2,9-3 kg (lääkäri sanoi, että tuntuu käteen hiukka isommalta, mutta nuo mitat ultralla). Käynnin jälkeen jäi fiilis, että kaipa alatiesynnytystä voisi yrittää... jos kerta seuraavat tarkemmin ja jos ei etene leikkaavat hyvissä ajoin vaarantamatta vauvaa. No se fiilis ei kauaa kestänyt, eilisestä lähtien ollut täysi paniikki. Huoli vauvan saamisesta terveenä ulos on päällimmäisenä. Kipukynnykseni pitäisi olla ihan ok, joten se ei huolleta. Alatiesynnytyksessä pelottaa lapsen terveyden vaarantumisen vuoksi lisäksi jonkin verran se, että jos se ei mene putkeen saa mahdollisten repeämien lisäksi myös sektiohaavan. Sektiohaava itsessään ei oman kokemukseni mukaan ole ongelma, mutta esikoisen kanssa olikin oppikirjamalliin tehty ei hätäsektiohaava. Jonkin verran tietty aluksi aristaa. Fyysinen kova suoritus ei pelota, mutta jos toipuminen viivästyy se on meidän kohta 2 vuotiaan kanssa hankalampi homma.



Nyt en tiedä miten toimisin. Sain ajan rv 39 käydä vielä sairaalalääkärillä, mutta todennäköisesti yritän aikaistaa sitä ja/tai päästä uudelleen pelkopolille keskustelemaan... sillä tätä nykyistä panikoivaa olotilaani ei kestä... en minä, ei mies eikä tytär... pahimmillaan 6 viikkoa..



Esikoisen kanssa oli kamala synnytystapa-arvio ja nyt taas lääkäri tosi mukava... taisin hämääntyä vähän. Mies sanoi, että taisin olla arviossa vääränä päivänä, enkä pitänyt puoliani kunnolla...



Mila 36+3

Meillä kun esikoinen on syntynyt mun nimipäivänä, niin tämä se kivasti sulkisi ympyrän syntymällä mun synttärinä :) Nykyisellä kuopuksella on synttärit tulevana lauantaina, eli viimeksi mulla meni vedet vielä synttäripäivän puolella, mutta neiti syntyi sitten seuraavan päivän puolella. Ja kahdella muullakin meidän lapsista on kesäkuussa synttärit, mutta ne jo meni moelemmat.



Helga, tota mä juuri tarkoitin sillä "turhalla" sektiolla. Eli aika harvoin varmaan ihan kevyin perustein leikataan?



M - taas...

Yhtenä kappaleena ollaan ja tukevasti... ei juuri minkäänlaisia merkkejä siitä, että jotain saattaisi tapahtua. Juhannus mökkeiltiin ja siellä tuli touhuttua halon hakkuusta lähtien kaikenlaista ja saunottuakin joka ilta oikein kunnolla. Tuloksena oli sunnuntai-iltana jonkilaisia supistuksia n 3 tunnin ajan, mutta rauhoittuivat, kun menin nukkumaan.



Tänään oli nauvola ja siellä ei mitään uutta. Hb oli 128 ja verenpaineet 88/140, joten nekin tuota samaa hieman korkeahkoa kuin aikaisemminkin. Juhannuksen syöpöttelystä olin saanut hamkittua melkein 2 kiloo painoo viikossa, joten nyt päästiin jo 7 kilon kokonais painon nousuun tämän raskauden aikana. Pissa oli puhdas ja SF mitta edelleen laskenut ollen nyt 31 cm. Tosin jo aamulla huomasin koko mahan pudonneen tosi alas. vauvan pää on todella alhaalla lantiossa ja kiinnittynyt jo ollut pitkän aikaa.



Ehkäisystä sen verran, että minä ainakin meinaan jatkaa Cerazet-minipillereillä, joita söin myös ennen raskautta. Aurallisen migreenin takia en voi syödä korkeahormoonisia valmisteita, ja Cerazetet kävivät minulle ainakin tosi hyvin. Mulla jäi menkat kokonaan pois ja eivät vaikuttaneet seksihaluihin/mielialoihin, niinkuin yhdistelmäpillerit. Minusta oli myös helppo muistaa ottaa pillerit, kun niitä syötiin tauotta koko ajan. Lisäplussana ainakin tällä seudulla on se, että neuvolasta saa 6 kk:n Cerazette pillerit ilmaiseksi synnytyksen jälkeen.



Sektiosta sen verran... olen samaa mieltä kuin usemmat, että jos on pakko leikata niin sitten leikataan, mutta muuten en leikkausta itse ainakaan kannata. Haluasin myös kovasti, että synnytys käynnistyisi omin avuin, eikä tarvitsisi mennä käynnistykseen. Minä olen niitä ihmisiä, jonka mielestä luonnollisuus on a ja o ja kaikki kemiallinen on ylimääräistä. Paitsi jos tietysti on jotain fysiologisia tms tekijöitä, jotka pakottavat turvautumaan keinotekoisiin apukeinoihin. Ymmärrän esim. hyvin sen, että jos edellisellä kerralla on äidillä häntäluu murtunut synnytyksessä ja hän haluaa toisen synnytyksen sectiolla, tai jos laspi ei mittojen mukaan mahdu tulemaan alakautta, niin onhan se selvää sitten, että sectio on se viisaampi vaihtoeht, kun riskeerata sekä äidin, että vauvan hyvinvointi. Itsellä on kovasti sellainen kutina, että saattaa olla käynnistys edessä ja sittenhän se on vain tehtävä, jos muuta keinoa ei ole...



Tästä päästäänkin siihen, että TSEMPPIÄ Jenniliinille ja Justiinalle. Toivottavasti antaisivat kunnon tropit, että ei tarvitsisi päivätolkulla käynnistellä.



Itsellä on ollut tosi loistava olo ja nukkunutkin olen tämän viikon tosi hyvin. Mistä lie johtuu, mutta energiaa riittää vaikka muille jakaa. Olenkin sitten kyllä käyttänyt tätä olotilaa hyödyksi ja siivonnut ja pessyt pyykkiä oikein urakalla ja koiran kanssa on tullut myös lenkkeiltyä ja ulkoiltua paljon. Eilen kävelin koiran kanssa kolmatta tuntia ja ihan hyvin pystyi taapertamaan. Ainut mikä edelleen vaivaa on käsien pirullinen puutuminen ja myös muut nivelet ovat alkaeet kipeytyä... no enää ei ole pitkästi korkeintaan 3 viikkoa.



Jaksuja kaikille!



Mirable ja masuasukki 38+1

tokihan tikit mahasta sulavat, mutta ihon pinnasta ne joutuu kuitenkin ottamaan vai laitetaanko nykyään ihoonkin tikkejä, jotka sulavat? Hienoa, jos näin on. Ja lähinnä minä ajattelen arven tuntumisella myös sitä, että parille tutulle on jouduttu tekemään kolme sektiota (toiselle hätä sellaisia, mikä on poikkeuksellista) ja toinen vain toivoi, että saa sektion ja sai ensin siksi, ettei lapsi lopulta tullut muutoin ulos (=hyvin pitkä synnytys, eikä tapahtunut mitään) ja toiset kaksi sitten käytännössä puhui itselleen, koska pelkäsi synnytystä (tämä on siis hänen itsensä suusta). Ja molemmille on toisen jälkeen sanottu, että kolmas raskaus on sektioarpien takia jo riskiraskaus. Molemmille on myös sanottu, ettei neljättä kannattaisi tehdä (itseasiassa tuolta jälkimmäiseltä se kiellettiin), koska kohtu ei välttämättä kestä. Harva kai meistä kuitenkaan sitä neljättä edes tekee, jos keskimäärin lapsia on 1,8 (vai 1,9) perheissä.



Enkä minä halua pelotella, jos sektioon todella joutuu, mutta kun se nyt ei kuitenkaan ole mikään "pikku juttu", joka nyt vain tehdään ilman todella tärkeää syytä. Eikä se ole minulta pois, jos joku sektion haluaa, minä en vain ymmärrä, miksi sitä haluta ilman vakavaa syytä, koska riskejä kuitenkin on, kuten aina leikkauksissa!



Ja haavat vain ovat sellaisia, että helposti tulehtuvat. Myös alapään haavat toki myönnän, mutta kuten laitoin, niin eipä sinne välttämättä haavoja tule.



Siihen en ota mitään kantaa, että mitä jaksaa kannniskella sektion jälkeen. Vauva, esikoinen (n. 15 kg tuolloin) ja kauppakassit ovat menneet ihan hyvin synnytyksen jälkeen. Ei ole tarvinnut varoa, enkä nyt muista ottaneeni mitenkään erityisen rauhallisesti. Tai valehtelen itseasiassa. Esikoisesta otin, mutta hemoglobiini oli sairaalasta lähtiessä n. 90, joten siinä syy.



Onneksi Suomessa ei tähän "haluan sektion, koska se on jotenkin kivempi, eikä satu" -trendiin ole lähdettykään, kuten esim. tuntuu olevan trendinä vaikkapa jenkeissä.



Ja minähän olen itse todennut kuopuksen jälkeen kätilöille, että jos tänne kolmannen kerran tulen, niin varmaan joudun jostain syystä sektioon, enkä pääse siksi kotiin ajoissa. Kätilö totesi, etteivät pidä enää sektioäitejäkään 6 vuorokautta sairaalassa. Eli minä varmaan pelkään myös sitä, että kirjoitin itselleni tuolloin ennustuksen, miten tuleman käy. Uskokaa vain, tulen tänne kertomaan, kuinka mulle tehtiin hätäsektio...



Ja huomenna neuvolaan, tänään rv:t 36+0

Esikoisesta jouduin olemaan sairaalassa ennen synnytystä verenpaineiden takia ja siellä oli yksi äiti, jolle tehtiin käynnistystä diabeteksen takia (=ei haluttu, että lapsi kasvaa liian isoksi). Hän kertoi, että oli tuolloin ollut siellä (kun hänen kanssaan juttelimme) jo 2 vuorokautta (toinen lapsi oli hällä) ja hän sai cytotecia aina juuri aamuisin ja sitten supisteli, mutta taas illaksi hiipui :-( Ja hän oli myös vähän hernis nenässä, kun hoitaja toi hälle cytotecit, mutta yhtä toista äitiä lääkäri tuli katsomaan ennen häntä ja tälle toiselle äidille laitettiin nuo cytotecit ensin (siis tämän vieressäni olleen äidin pöydältä!) ja tämä jo 2 vrk kärvistellyt joutui odottamaan iltapäivän kiertoa sillä erää! En muista, miksi hoitaja ei ns. voinut hakea lisää niitä murusia, mutta joku syy/kiire siinä oli. Olikohan joku sellainen, että salissa oli sen verran kiire, ettei haluttu sinne sillä hetkellä kuin max. yksi äiti lisää. Tosi reilua vaan tuollainen...



Minusta hän kuitenkin pääsi saliin ennen minua (minut taidettiin heivata vielä kotiin odottamaan), tosin en sitten tiedä, miten ja milloin vauva hälle syntyi. Mulle ei cytotecejä laitettukaan, vaan suoraan tippaa, kun periaatteessa kai tilanne oli ns. kypsä, mutta kun ei meinannut supistella.



Toivottavasti cytotecit kypsyttävät tilannetta ja saat pian vauvasi syliin!

Mistille: Oli pakko tulla kertomaan (jollen ole aikasemmin maininnut), meillä on myös synttärit ensi la, esikko täyttää vuosia.



Lyhyesti virsi kaunis tällä kertaa :) Pakko laittaa sohvalle maate, jos vaikka tässä saisi unen päästä kohta pian kiinni kun sängyssä se ei onnistu.



Miinnu

Jenniliinille pitää heti laitta mahti stemppaus. Toivon, että synnytys on lähtenyt käyntiin. Tiedän tasan ja tarkkaan minkälainen meininki siellä vallitsee..ensin lääkärin odottelua, sitten kivulias sisätutkimus, sitten nappi jos kello antaa myöten ja sitten käyrää..ja taas sama uudestaan. Viimeksi pidettiin 2-3 päivän jälkeen päivän tauko ja sitten taas jatkettiin. Ja aina verhon takaa putkahtaa uusi ronkkija...Suunnitelmia tehdään ja niitä jännitetään mutta joka pirun päivä toivoo sen lapsen syntyvän ja hermoja riipivän käynnistysjakson loppuvan. Tämä ikävyys kohtaa tosiaan yleensä vain niitä joiden tilanne on epäkypsä. Henkisesti todella piinaavaa.

Onnellisia ovat ne joiden kalvot saadaan rapsittua puhki..minultakin viimeksi lopulta ne rapsittiin vaikka kovin oli hankalaa sekin.



Olisi ihanaa kokea aivan normaali itsestään käyntiin lähtenyt synnytys jota ei vauhditeta loppuun asti oksitosiinilla..Muuhun en puutu mutta epiduraalia en anna laskea pois ennnen kuin on pää pihalla.



Ja saako tänne valittaa..lisää? Huomenna kuulen koska lähden käynnistykseen..on jotenkin henkisesti ja käytännön asioidenkin puolesta todella valmistautumaton olo lapsen tuloon. Talon ympärillä pyörii täysi remppa..olo on aamuisin ja päivisinkin melko pönkerö pyörryttävä ja huono..illalla sitten jaksaa vaikka maansiirtohommia:) Anoppi on hoitanut 2 veetä lomallaan tosi paljon ja auttanut ruokkimaan työporukkaa..onneksi. Tuntuu vaan härdelli olevan kova ja nyt kaipaisi todella hidasta ja rauhallista menoa..niin voinhan tietenkin levätä laitoksella :( tuntuu niinkuin olisi jotenkin hulluuden rajamailla, eikä saa vauhtia pysäytettyä...jospa se tästä hiljenisi.



Kuulun kyllä alateitse synnyttäjiin ..olin todella kipeä pariviikkoa viimesynnytyksen jälkeen ja manasin alimpaan hele..28 tikkiä jotka olivat..siis alapäässä..mutta sitten kun alkoi parantuminen se tapahtui todella nopeasti. Olisinhan saanut nyt sektion mutta en halua..aluksi halusin mutta en halua enää..en usko toipuvani niin isosta leikkauksesta noin vain koska en ole niin hyväkuntoinen ..Tsemppiä teille jotka siihen ryhdytte, syistä viis.



Huomiseen.

Huomenna mennään....leikkurisaliin...



Lääkäri pudotti aamulla ensin pommin että tänään pidetään taukopäivä cytotekistä ja ruvetaan mittailemaan ja kuvaamaan lantiota...mahtuuko Justiina edes ulos...(ihme että nyt vasta havahdutaan moiseen)vai pitäskö kuitenkin leikata...

No siitä sitten hiukkasen suivaantuneena hetkeä myöhemmin utelin josko jätetään turhat kuvailut tekemättä ja mennään suosiolla leikkuriin, että saatais päätökseen tämä kissa-hiiri leikki...



Ainiin, eilen illalla tosiaan oli niitä suppareita kolmen minuutin välein, ei nyt kauheen kovia, mut tuntu kuitenkin ja henkeekin joutupidätteleen kun kovisti niin...

Saatiin supparit selkeesti käyrällekin...

Noh, mitäs sit muuta kun särkynappi naamariin ja käyppäs maate....

Aamulla supistukset tiessään ja tuli tosiaan tää pommi taukopäivästä ja lantionkuvauksesta...



ensin piti sitte jännätä pääsenkö edes tänään sinne kuvaan kun on ruuhkaista...onnkes pääsin...

Paria tuntia myöhemmin tohtor tuli kertomaan uutiset että tilaa ois kyllä syntyä...mutta...

Justiina onkin sitte päättänyt kääntyä jossain ihmeen välissä perätilaan

(en kyl tajua miten se on mahtunu kääntymään)

Tästä asiasta viisastuneena sitten pantiin leikkuriaika aamulle varaukseen ja sitä nyt intopinkeenä odottelen.

vähä tietty kyl harmittaa kun oisin alakautta mieluiten homman hoitanu, mut tilanne tämä ja sillä mennään...elämäähän tää vaan on...



Ihmeellisesti tohtor kyl viel sano, että aamulla viel tarkistetaan neidin asento että josko ois kööntyny takas oikeinpäin, että sitten ei leikattais....ois liian noloa leikata oikeinpäin oleva....

Ihmettelen vaan...haloo....sehän on noloo vaan Justiinalle ja sekään ei ymmärrä...

Mut tuurilla sitte alettais taas miettimään cytotekkejä ja just ennen alapäänulostuloa neiti tietty kiepsahtais tääs nurinpäin ja kiireellä leikkuriin....

Toivottavasti nyt kaikki menis hyvin eikä tulis tollasta lisä sählinkiä....kyl tää saa jo riittää...



Eli tällänäkymällä huomen aamulla juhlitaan Justiinan synttäreitä...ellei joku kiireellinen kiilaa, mut huomenna kuiteskin!



Tälläisin terkuin tälläkertaa!

Nyt vähä jännittää, mut ei pelota!





Jenniliini ja Justiina ...joka muutes ristitään sitten Emma Alma Justiinaksi =)

On sitä tässä illan aikana sen verran mikrossa pimputettu, et haiskahtaa kärähtäneelle...

Jep, eli tas mukavasti illaksi alkoi supistella, onneksi loppuvat kun selkään heittää kuuman säkin!

Sanoin jo miehelle, et jos tuo säkki ei auttais enää, mut synnytyskään ei käynnistyis niin voi jee, mulla sekois pää....



NImballe vielä, et kyllä vaan sulavat tikit laitetaan täällä iholle mitään ei oteta pois.

Ja ihmiset on erilaisia kaikkea ei voi järkeistää niin, että kun minä pystyn siihen on kaikkien muidenkin pystyttävä siihen.

Ei se elämä vaan mene niin.

Enkä minäkään vähättele sektiota leikkauksena, toki se on suuri operaatio mistä voi tulla vaikka mitä ongelmia yms. Mutta ei siitä kannata kamalaa mörköäkään tehdä. =)



Apua nyt unohtui nikki, mut sinä jolla, vaikutteet lähisuvun synnytyksistä jne: Huoh, kuinkahan mulle onkin sattunu kaveripiiriin niin monta erilaista synnytystä. On erittäin hyviä ja erittäin kamalia. =/

Hyvä että sulle sattui nyt kivä lääkäri arvioon, mut tosiaankin, mikä siinä on et sitte menee ite lukkoon ja tavallaan unohtaa puolet niistä jutuista mitä on pitäny kysyä/puhua?

Ja soita ihmeessä neuvolaan/polille ja pyydä uus aika keskusteluun aikaisemmin!

Mun mies sanoi kans, et alan olla vähä pirun takakiree, kun tätä säätämistä ja vääntämistä ja kesti ja kesti.

Mutta hyvä kun kesti ja toisaalta hyvä et tuli käytyä synnärillä se yöllinen visiitti. Tulipahan sekin selvitettyä et se tyrä todellakin vaikeuttaa asioita niinkuin aavistelinkin. (aika hankala hengittää supistuksia pois, kun pelkkä puoliteholla hapen haukkominenkin sattuu s******ti palleaan)



Mun neuvo kaikille juupas eipäs painiskelijoille: Luottakaa itseenne!



Ja hih, täällähän on monta ketkä vois tehdä itselleen synttärilahjaa vaavista!

Mutta joka tapauksessa taitaa käydä niin että tulevaisuudessa minä ja tulokas juhlitaan samana päivänä, kun taas mies ja tyttö juhlii yhdessä. (heillä 10pv ero synttäreissä!) Eli meillä ois kuukaudessa 4 eri synttärit jos kaikki viettäis omansa erikseen... huh, ei kiitti sille kakku rumballe! =D



Aah, kerroinko jo, että mä oon rakastunu tuulettimeen..... Jos kerrankin sais taas vähä paremmin unta kun on sentäs viileetä.



Käynnistykseen menijöille tsemppiä kovasti, se jos mikä taitaa kysyä hermoja rutkasti!!



T Helga rv 38+3 (kohta 4 )

Mila sulle siis tarkoitin tuon sektio löpinäni!



Misti: juu ei tuu helpolla, sitä keskustellaan ja punnitaan vaihtoehtoja ja todennäköisyyksiä yms kaikkea mahdollista. ja siks niitä aikoja oli ainakin mulla niin monta et periaatteessa joka kerralla tuli ilmi aina jotain lisää mitä piti mietiskellä seuraavaan kertaan.



Justiinalle peukut pystyyn, että hää päättäis pysyä yön yli aloillaan ja Jenniliini pääsisi piinasta!!!

Huiii....hiukan jännää miten mahtaa käydä, meneekö leikkuriin vai jatkatteko käynnistystä!

Just kun tuossa edellisessä viestissä kehuskelin miten hyvin oon saanu nukuttua, niin nyt se sit loppu. Ei nukuta sit niin yhtään ja asukkikin pitää mahassa sellaista mellakkaa, että ei kyllä pysty mitenkään itsekään rauhoittumaan.



Jenniliinille paljon tsemppiä huomiseen ja Justiinalle terveisiä, että yritä nyt pysyä sit samassa asennossa aamuun saakka, niin pääsette kummatkin "helpommalla" :)



Mulla ei ole mistään supistuksista tietoakaan, mutta lapsi myllää niin, että se tekee välillä tosi kipeetä. Ei auta, kun yrittää koht takas untenmaille...toivottavasti vähän paremmalla menestyksellä.



Öitä :)

Mirable ja masuasukki 38+2