Kantavatko jotkut naiset pahannäköiset raskausarpensa
todellakin ylpeydellä? Nostan kyllä hattua heille, jos asennoituvat noin kypsästi. Itse pelkään niitä saavani koska mielestäni ne pilaavat vartalon lopullisesti, siis sellaiset leveät sinipunaiset ryppyiset arvet, jotka tekevät vastanahasta lörspsähtäneen näköisen ryppykasan :(
En voisi ikinä tuntea itseäni enää viehättäväksi sellaisena :(
Kommentit (31)
että itsetunnon säilyttämiseksi on pakko sanoa olevansa ylpeä niistä, siis ettei ottaisi niin paljon päähän. Kyllä kai jokainen nainen olisi mielummin ilman raskausarpia?
arvet on aika ohuita ja vuosien myötä haalistuneet. Vain valossa näkyvät. En mä silti niitä ylpeänä esittele.
Mutta kudostyyppini on sellainen etten voi sille mitään että kroppani on täynnä niitä. Selkääni "koristavat" liekkimäiset arvet, vatsassa on jopa 1,5cm levyisiä arpia, joissa itsessään on arpia lisäksi...en käy uimassa, en ole edes vähissä vaatteissa julkisesti. Arpia on käsissä, jaloissa, nilkoissa ja olkapäissä. Olen 24. Pikkaisen ottaa itsetunnon päälle...
Minulla on pahat arvet kasvoissa, mutta ei se haittaa mitenkään. En edes muista niitä, muuta kuin joskus jos joku kysyy. Yllättävän usein on kysytty ihan suoraan, että mistä tuo on tullut. Siihen en oikeen meinaa tottua, vaikka eihän siinä mitään pahaa ole, että kysyy. Itse ei vaan tulisi mieleen mennä kyselemään toiselta, että mistäs olet tuollaisen arven hankkinut.
käsiinkin??
Mutta kudostyyppini on sellainen etten voi sille mitään että kroppani on täynnä niitä. Selkääni "koristavat" liekkimäiset arvet, vatsassa on jopa 1,5cm levyisiä arpia, joissa itsessään on arpia lisäksi...en käy uimassa, en ole edes vähissä vaatteissa julkisesti. Arpia on käsissä, jaloissa, nilkoissa ja olkapäissä. Olen 24. Pikkaisen ottaa itsetunnon päälle...
voihan niistä tietysti olla tavallaan ylpeäkin, onhan se ruma arpi parempi kuin kuollut vauva, mutta kai sitä mieluummin olisi kuitenkin ilman arpia? Eihän ne nyt ketään kaunistakaan. Tietty jos ei välitä ulkonäöstään niin sitten lienee se ja sama.
Minä ainakin inhoan näitä arpia. Olen viimeisilläni raskaana ja todellakin järkytyin näistä arvista. En ennen raskautta edes tajunnut, että tällaistakin on tiedossa. Ei siis bikineitä koskaan enää.
Todella typerää, että pitäisi olla ylpeä. Ihme porukkaa täällä aina muutenkin, kun mistään ei saisi olla tyytymätön ja kaikki ovat aina olevinaan niin kypsiä ja henkeviä.
Osa tuli itsestään sen jälkeen. En tiedä mikä noita aiheuttaa eikä niistä ole sinänsä muuta haittaa kuin tuo kosmeettinen puoli :/.
t. arvilla oleva 24-vuotias
halua koskeakaan arpiseen naiseen. Itse sain murkkuiässä, koska kasvoin pituutta vauhdilla, raskauksissa (lihoin vähän) ja nyt, kun sairauteni takia lihoin. Kudostyyppi.
Arvet oksettavat!
kun ei ne häpeilemälläkään muuksi muutu. :D
Minun oikeastaan ainoa raskausarpeni on alavatsassa vasemmalla puolella oleva n. 4-5cm pitkä ja 4-5mm leveä. muuten maha on yhtä litteä kuin ennenkin, ja kyllä voin ihan rehellisesti sanoa että vaikka saisin jonkinlaisen taianomaisen mahdollisuuden päästä siitä eroon niin sanoisin kyllä että ei kiitos. Ehkä en ajattelisi niin jos minulla olisi koko kroppa niitä täynnä mutta tuon yhden pidän kyllä mielelläni muistona. :)
Eikä ole kyse siitä että en välittäisi ulkonäöstäni, välitän nimittäin todella paljon, haaveilin jopa mallin urasta nuorempana. :)
En tajua tätä noitavainoa arpisia kohtaan. Jotta pääsisin eroon arvistani, tarvitsisin uuden nahkan- mitä se hyödyttää että istun itkemässä kudostyyppiäni? Oma mieheni suukottelee arpiani ja pitää minua aidosti kauniina, kehuu päivittäin ja sanoo että rakastaa. Ainoa ihminen jonka edessä uskalsin olla alasti...juuri siksi että ihmiset ovat kuin korppikotkia nykyään. Tuijotetaan vaan että kuka näyttää miltä, muusta viis.
T. edelleen se nuori arpinen
edes haluaisi jonkun seksipalstamiehen koskettelevan itseään???
Itselläni on arpia, ensimmäisestä raskaudesta jo haalenneet, mutta en minä niistä välitä, eikä miehenikään.
Ne ei kyllä ole sinipunasia, vaan ihonvärisiä. Eikä mun vatsanahka myöskään roiku ollenkaan, arvet vaan on.
lopeta esim. ystävyyttä sillä perusteella, että toiselle on ilmestynyt miljoona raskausarpea. Eikä minuakaan häiritsisi, jos miehellä olisi niitä vaikkapa lihomisen seurauksena. Siltikin itseäni vituttaa, jos mulle sellaisia joskus tulee, haluaahan sitä näyttää omastakin mielestä hyvältä. Mutta en nyt mene silti hirteen, jos niitä arpia ilmestyy, pakkohan niiden kanssa on sitten vaan elää.
Ei paljon jaksa kiinnostaa niiden olemassaolo muiden arpien loistossa.
t: tulipalossa ollut
3 lähes aikuista fiksua lasta, mutta ei ne noita arpia himmennä.
Mutta onhan kukittu kerran.
ja rakastan häntä mielettömästi. Minusta hän on maailman haluttavin uros. Merkit eletystä elämästä ei minusta ole mikään häpeän aihe. Mulla on kyljissä raskauksien jäljiltä pari viirua mutta liekö mies edes niitä huomannut.
jMerkit eletystä elämästä ei minusta ole mikään häpeän aihe.
Kyllä ihmisen elämä mahtaa olla onnetonta, jos pitää itkeä ja menettää itsetuntonsa ja tasapainonsa elämän jättämien merkkien vuoksi.
En todellakaan haluaisikaan, että mies, joka pitää raskausarpiani oksettavina, koskee minuun. Meitä ihmisiäkin on niin erilaisia; niitä, joiden elämänsisältö on oma ulkonäkö, ja niitä, jotka keskittyvät enemmän kaikkeen muuhun, kuten sisältöön.
Olen jopa ylpeä pitkästä pystyyn leikatusta sektiohaavasta, jonka ansiosta lapsi ei kuollut. En ole enää teinityttö. Miksi minun pitäisi näyttää siltä?