Kantavatko jotkut naiset pahannäköiset raskausarpensa

Sellaista se eletty elämä on ja mun itsetunto ei siitä hetkahda puoleen tai toiseen. Ei arpia älyttömästi ole, mutta ne olevat siedän hyvin. Ei ole käynyt mielessäkään hävetä ja bikeneissä kuljen hienosti, jos vaan muuten kropan puolesta kehtaa. En oikeasti tunne ketään naista, joka miettisi raskausarpiaan... Kyllä ne muut läskit ja selluliitit enemmän vaivaa kuin alamahan arvet!

En todellakaan haluaisikaan, että mies, joka pitää raskausarpiani oksettavina, koskee minuun. Meitä ihmisiäkin on niin erilaisia; niitä, joiden elämänsisältö on oma ulkonäkö, ja niitä, jotka keskittyvät enemmän kaikkeen muuhun, kuten sisältöön.

ei siis ole minkäänlaisia ulkonäkö"vaatimuksia" miehelle? Ei haittaa, vaikka hän painaisi 400 kiloa tai olisi 96 cm pitkä?

tosin eihän ne arvet enää mitään sinipunaisia ole vaan haalistuneet ihan vaaleaksi, näkyvät kuitenkin selkeästi kun niitä niin paljon on. Pystyviiltokin sektion jäljiltä löytyy.

Enkä kyllä näitä mitenkään ylpeydellä kanna. Todella paljon mielummin olisin ilman arpia, mutta en nyt hyvänen aika näitä häpeäkkään.

Olen simpsakassa kunnossa, kyljissä on muutama vaalea raskausarpi, bikinirajassa sektiohaava ja vasemmalla alavatsassa sentin viiltohaava laparoskopiasta, jonka yhteydessä kohdunulkoisen johdosta possahtanut munajohdin poistettiin. Rinnoissa myös muutama haalean vaalea kasvuarpi.



Omana itsenäni kuljen bikineissäni. Tunnen hyvää oloa nahoissani, en nyt kuitenkaan ylpeyttä ehkä kuitenkaan. Se tuntuisi oudolta, tuntea ylpeyttä kropastaan. Toki olen ylpeä siitä, että se on tehtävänsä toimittanut ja se kyllä näkyy kropassani.

eikä raskausarvistakaan ole huolta. Mietin vain että miksi tulet sillä leveilemään tähän ketjuun...

Olen simpsakassa kunnossa, kyljissä on muutama vaalea raskausarpi,

Itselläni on erittäin pahat raskausarvet, ja mahanahka tuhoutui raskauksissa niin täysin että sitä pitää pikkuhousujen sisään ihan taitella. Iho roikkuu siis löysänä pussina jota ei tosiaankaan jumpata tai laihduteta pois. En kanna sitä "ylpeydellä", mutta tietysti se auttaa kestämään että tiedän uhrauksen menneen hyvään tarkoitukseen. Jos tällaista kävisi minulle ilman että palkkiona olisi ihanat lapseni, olisin todella surkea siitä että olisin syntynyt näin pahasti epämuodostuneena.

ei ole mielestäni kauheasti raskausarpia, mutta en todellakaan kiinnitä niihin mitään huomiota. Kyllähän niitä on, mutta olkoot. Ei ne siitä mihinkään häviä, jos niitä koko ajan alkaisin voivotteleen. Uimassa yms ei kyllä tule käytyä enkä kulje napapaidoissa yms, mutta sekään ei johdu raskausarvista ja en todellakaan töllää muiden äitien raskausarpia :)

tulette tähän ketjuun kertomaan että teillä onnellisilla tätä ongelmaa ei ole?



Jos ketju olisi että "miten tulet toimeen pyörätuolisi kanssa" niin juoksisitte varmaan sinne sitten kertomaan kuinka kivaa on kun ei tarvitse pyörätuolia.

http://www.bellemodeste.com/kagal.php



Nimimerkillä myös löllömaha kuriin sillä heti synnytyksen jälkeen ;)

Ulkonäkö ja vartalo muuttuu elämän myötä ja mun mielestä se on hieno asia. Kohotetut, kiristetyt, silikonoidut ja botoxoidut keski-ikäiset naiset ja miehet on mun mielestä pelottavan näköisiä.

Aluksi inhosin niitä kauheasti, itketti ja oksetti. Mulla oli ennen ollut todella ihana ja litteä vatsa, jota saatoin ylpeänä esitellä bikineissä.



En vieläkään raskausarvista pidä, mutta niitten kanssa oppii elämään. Ja onhan ne onneksi haalistuneet. Joskus salilla vaatteita vaihtaessa olen niistä jopa ylpeä siinä mielessä, että kaikki näkevät minun olevan äiti - ja siitä olen hurjan ylpeä.

Itse osaan kantaa itseni arvokkaasti, en jaksa murehtia eletyn elämän jälkiä, ne kuuluu tähän pakettiin jota elämäksi kutsutaan.

Ei kai kaikkien raskausarpia (+muita arpia omaavien, kuten minä) tarvi olla lihavia ja masentuneita? ToiToivon todella niin!

T: Se, joka edelleen pitää itseään simpsakkana, vaikka jokusen vekin ja arven omistaakin :)

eikä raskausarvistakaan ole huolta. Mietin vain että miksi tulet sillä leveilemään tähän ketjuun...

Olen simpsakassa kunnossa, kyljissä on muutama vaalea raskausarpi,

Itselläni on erittäin pahat raskausarvet, ja mahanahka tuhoutui raskauksissa niin täysin että sitä pitää pikkuhousujen sisään ihan taitella. Iho roikkuu siis löysänä pussina jota ei tosiaankaan jumpata tai laihduteta pois. En kanna sitä "ylpeydellä", mutta tietysti se auttaa kestämään että tiedän uhrauksen menneen hyvään tarkoitukseen. Jos tällaista kävisi minulle ilman että palkkiona olisi ihanat lapseni, olisin todella surkea siitä että olisin syntynyt näin pahasti epämuodostuneena.