Tukeeko teillä vanhemmat/isovanhemmat elämistänne?

emme saa muuta kuin lapsille synttäri- ja joululahjat, ja olemme melko tiukilla, koska mies opiskelee ja lapsia on kaksi.

Mulle kyllä kelpaisi esim. juuri kenkien ostaminen lapsille tai muu välttämätön, mutta kallis hankinta (sukset, pyörät, luistimet...)

Olemme sisarussarjojen vanhimmat, ja kummankin nuorempi sisarus saa vanhemmiltaan taloudellista tukea, me ollaan kai jo liian vanhoja siihen (kuitenkin yli 33v)...

Ottaisin kyllä vastaan.

Miehen vanhemmat ovat jo kuolleet. Me sen sijaan avustamme välillä vanehempiani.

sata tonnia,että siinä sitä tukea. Velkarahalla, takausvelvollisena,luottotiedot menneenä. Ei omaa omaisuutta, autonroppanaa lukuunottamatta.

vanhemmilta.

Tai no joskus äitini ostaa meille jotain ja antaa lahjaksi rahaa tms. mutta ei tosiaan mitään säännöllistä tukea ole tullut edes opiskeluaikoina.

Miehen isä mm. maksoi aina meidän puhelinlaskut ja saattoi monestikin käydä itse tankkaamassa meidän auton tankin täyteen.



Omat vanhempani ovat tukeneet rahallisesti aina, heillä tilanne se että rahaa ja omaisuutta on ja haluavat siitä sitten muillekin antaa. Ovat esim. ostaneet auton meille, asuimme 4v ajan heidän omistamassaan asunnossa yhtiövastikkeen hinnalla ja isäni on ostanut nyt esikoisellemme harrastusvälineitä & maksanut lisenssit jne.



Anoppi ja äitini ostavat lapsille myös paljon vaatteita, ovat kumpikin shoppailuihmisiä :)

Mun vanhemmat,miehen eivät.



Mutta tän ketjun mukaan aika vähän näköjään :D Itse oon ajatellut,et he antaa jo ihan liikaakin!! Me ollaan pieni tuloisia joten apu kelpaa kyllä (minimi äitiysrahalla+miehen tulot 2000e/kk).



Auton ostivat meille velaksi kun esikoinen syntyi (auto maksoi 2000e),olemme maksaneet takaisin.



Mun isä haluaa väkisin hoitaa auton katsastuksen joka vuosi ja jos on jotain korjattavaa siis siinä samalla ilmenevää niin maksaa aina sen (ja käyttää samalla siis siellä huollossa). Auto on nyt ollut meillä 6 vuotta ja korjattavaa on ollut katsastuksen aikaa max 2krt noin 50e arvosta... Muuten siis huollamme kyllä auton itse!!



Ja mun äiti nyt ostelee joskus pojille vaatteita tmv mut aika vähän. Kampaajan saattaa mulle joskus kustantaa.

Olisi aika luksusta, jos 300 euroa nousisi tulot/kk. Ne, joilla on siihen varaa, on todella fiksusti tehty antaa ennakkoperintönä.

Tietty siten että lapsemme menevät nyt viikoksi mummulaan, muuten pärjäämme yksin ja ilman lastenhoitoapua.

Me ei olla tosiaankaan kultalusikka suussa syntyneitä. Miehen vanhemmat eivät osta edes lapsille lahjoja, eikä minun isänikään, äitini ostaa lahjoja ja satunnaisesti vaatteita lapsille ja antaa joskus namirahaa. Rahat on vähissä kun hoidan lapsia kotona ja miehen palkkakaan ei päätä huimaa mutta pärjätään. Tiedän perheen jossa mies menee aina ruinaamaan appivanhemmiltaan vaikkapa uusia vanteita autoon jonka appivanhemmat ovat ostaneet, sitten kiukkuaa kuin pahainen teini jos ei saa tarpeeksi rahaa näiltä appivanhemmiltaan, se on outoa:D

ja italialainen anoppi on todella antelias ja avulias tapaus. Vielakin muistelen lammolla, kuinka han asui meilla pari viikkoa vauvan synnyttya, laittoi ihanaa ruokaa, siivosi ja auttoi vaikka keskella yota vauvan royhtayttamisessa tai sopivan imetysasennon loytamisessa. Oikea kultakimpale koko nainen :)



Han myos ostelee jatkuvasti lahjoja vauvalle (ainoa lapsenlapsi) ja viimeksi meidan neiti sai lahjaksi mm. Baby Dior-hienostelutakin.



Omat vanhemmat lahettelevat lahjoja Suomesta ja viimeksi aitini lahetti omatekeman villapaidan. Heilla on varallisuutta jonkin verran ja kun puoli vuotta sitten jouduimme taloudellisesti tiukalle asunnonvaihdon takia, vanhempani olivat valmiita lainaamaan minka summan tahansa maarittamattomalla takaisinmaksuajalla. Haluasimme/haluamme parjata omillamme, joten kieltaydyimme.



Anoppi antoi meille viime visiitilla pari sataa euroa. Yritin antaa rahan takaisin, mutta anoppi oli itsepintainen.

tule mitään tukea. Lastenhoitoapua olisin kaivannut useinkin, mutta vain isä on ollut aktiivisempi siinä suhteessa; häneltä viitsii jopa pyytää apua. Joihinkin isoihin hankintoihin olen saanut tukea tässä yksin olon aikana ja lapsille jonkun verran vaatetta tms. Kun aikoinaan opiskelin vuosikausia korkeakoulussa, en saanut vanhemmilta yhtikäs mitää tukea, vaikka silloinkin heillä olisi ollut varaa antaa sata euroa silloin tai tällöin. Silloisen avomiehen vanhemmat olivat paljon pienituloisempia, ja avustivat hyvin avokätisesti...



Mun vanhemmilla on varallisuutta, ja äiti aina hokee, että jakavat heti kaiken kun jaettavaa on... - toistaiseksi ei siis ole kai ollut (mitä nyt uusiin autoihin, matkoihin ja mökkeihin).



Meidän suvussa on jonkunlainen kirottu perinne, että omista rahoista pidetään kynsin hampain kiinni. Mummot mieluummin pitävät tilillä satoja tuhansia euroja, kuin antavat mitään opiskeleville tai muuten vähätuloisille lapsilleen tai lapsenlapsilleen.



Itse en varsinaisesti odota mitään tukea keneltäkään, mutta se kyllä ihmetyttää, että sitä rahaa kerrytetään tilille ihan loppuun saakka. Vaan eihän sekään mitenkään harvinaista ole.

Olemme 30 vuotiaita aikuisia ihmisiä, ja itse elämämme tehneet sellaiseksi kuin se on. NAurettava ajatus, että vanhempamme kustantaisivat osan elämäämme. En edes kehtaisi pyytää=) No..joo lapsille antaa syntäärilahjan rahana, muuta ei saada enkä edes ottaisi vastaan.

Ostavat kyllä lapsille synttäri- ja joululahjat ja hoitavat heitä.

Äitini avustaa joskus, esim. tuo kaupasta jotain tai ostaa jotain lapsille. Pienituloinen yksineläjä jolla ei paljoa varman palkasta käteen jää.

Isäni avustaa, pari kertaa on antanut rahaa reilumminkin. Synttärilahjaksi antaa 20e vaikka olen jo nelikymppinen :D

Täytyy sanoa, että kateelliseksi tässä tulee :)

Ja varmasti tulisivatkin. Mutta ei nää kultalusikka suussa syntyneet voi tietää miltä se tuntuu, kun yrittää itse pärjätä omilla palkoilla samaan aikaan, kun toisille jaetaan rahaa ihan vain lahjaksi.

esikoisen syntymän jälkeen ostivat rattaat. Nyt tuntuisi vähinkäänkin oudolta, kun tienaan varmaan tuplat, vaikka eronnut olenkin (vanhempani siis eläkkeellä) lastenhoitoapua kyllä saan päivisin ainakin, jos tarvitsen, ja siitä olen todella kiitollinen!

Herranen aika me ollaan aikuisia ihmisiä :D Ei ole ikinä edes tullut mieleen että joku aikuinen ihminen saisi kuukausirahaa vanhemmiltaan :) Eihän siinä ikinä opi jos mammat ja paapat hyysäävät :)

enkä saa sukulaisilta minkäänlaista rahallista tukea. Pärjään omillani, enkä edes ilkeis ottaa rahaa vastaan. Lapsen isän vanhemmat ostaa kyllä lapselle jonkun verran vaatteita ym.

Lain puitteissa, onneksi tässä "sosilalistisessa" maassa ei sentään tavaraa veroteta. Ihan kummallista, että on olemassa perintövero ja lahjavero, siis on suorastaan velvollisuus rahoittaa "köyhiä". Voihan suomalainen verotus... Mietimme takaisin Sveitsiin muuttoa, kun en pidä pahana ja tuomiollisena olla "rikas".