Tukeeko teillä vanhemmat/isovanhemmat elämistänne?

fyysisesti eikä henkisesti.



Eli miehen isältä ja tämän uudelta vaimolta ei tule rahaa, mutta eipä heitä kiinnosta vauvakaan.

Minun vanhemmiltanikaan ei tule rahaa ( en sitä odotakaan), mutta isäni on hulluna vauvaamme.

Ja miehen isukki on aika himmetin varakas.

saan anopilta kuukausirahaa 50 € kuussa. :D Kuulemma perinne, itsekin sai kun heillä oli pienet lapset...

Tyhmää se olisikin maksaa perintö- ja lahjaveroja, ovathan vanhempamme tienanneet rahansa rehellisellä työllä ja maksaneet niistä jo tuloveron.

Omat vanhempani ovat aikanaan saaneet tukea vanhemmiltaan samoin kuin minä saan nyt heiltä. Onneksi tämä ymmärretään monissa varakkaissa perheissä. AV:llahan se yleensä tuomitaan kun kaikkien pitää olla niin kamalan itsenäisiä.

Saan synttärilahjaksi joka vuosi 50 eur enkä mitään muuta. Mies samoin saanut aikoinaan. Sen sijaan mies on työttömänä joutunut pakosta auttamaan vanhempiaan joilta ei mitään kiitosta heru. Tuon takia työnsaanti on jäänyt ja alkaa olla jo ulkona markkinoilta. Minun vanhempani eivät onneksi mitään apua ole kinuamassa.

vanhemmiltaan? Vai vastaako vain ne, joita avustetaan?

että eniten saavat ne, joilla on itselläkin hyvät tulot. Esim kaveripariskunta (akateemisia molemmat, hyvät duunit) on jo kahdesti lomaillut lapsineen appivanhempien kustannuksella. Eli anoppi tai appi täytti jotain pyöreitä ja niitä sitten olivat juhlimassa tyyliin Venezuela tai Brasilia, en nyt muista kumpi. Ja appivanhemmat maksoivat. Toisen reissun heittivät sitten seuraavana vuonna Kanarialle, taas appivanh maksumiehinä.

Toinen kaveripariskunta taas sai appivanhemmiltaan rahaa uuteen farmariautoon jotain 10 000 euroa, loput laittoivat itse.

Meillä on kanssa mummo avustanut, on esim saatu upouudet Emmaljungat vauvalle, uusi sänky, syöttötuoli, tuhottomasti vaatteita, lastenkirjoja, kenkiä jne...

On se rahallinen apu varmaan jotain 2000-3000 euron luokkaa vuodessa mitä mummo meihin upottaa.

Kyllä mun mielestä tämä on aika yleistä, että jos isovanhemmat nyt edes jotenkuten tulevat toimeen, kyllä ne lapsensa perheelle antavat rahaa, eikä tällä ole mitään tekemistä sen kanssa, millaiset ovat ne perheen tulot.

Meillä nettotulot jotain 4000 euroa kuussa ja kyllä silti saadaan apuja, sekä taloudellista että esim jotain sapuskoja, piirakoita tms.

Jos käydään vaikka ostosreissulla Helsingissä, mummo maksaa bensat ja ostaa perillä kaikille ruoat jne.

ja vielä ei kertaakaan ole kummallekaan itse ostettu uusia kenkiä, aina saadaan mummulta. Mummu lähtee mukaan ja kenkäkaupasta ostetaan, ensikengät, talvikengät, kesäkengät, pihakengät, milloin mitäkin.

Ei nyt mitään työttömiä olla, mutta silti en kyllä laittaisi jonkun yksivuotiaan kenkiin 60 euroa, mutta onneksi mummu on aina ostanut. Mummulta menee tuo summa x 3 tai 4 per muksu vuodessa. Haluaa ostaa ja usein soittaa, että nyt pitäisi taas ostaa lapselle takki, kengät, housut ja milloin mitäkin.

Tekee myös heräteostoksia lapsille tosi usein kun ollaan kaupungilla.

Kummankin vanhemmilla on pienet eläkkeet, joten yritetään välillä ostaa niille jotain luksusta, mitä eivät itse raaski vähistä rahoistaan.

joskus rahanakin (tai lahjakorttina), risteilylla ollaan kayty heidan maksamana yms. Asumme ulkomailla, niin emme ole aina paasseet nauttimaan yhdessa muiden sisarusteni ja perheiden kanssa esim. kylpylaviikonlopuista joita aitini joskus haluaa tarjota...



Mieheni vanhemmilla rahaa onkin enemman, ja heilta saimme juuri 111 000 euroa korotonta 'lainaa', jossa on takaisinmaksuaika 25 v - eli on ihan yhteinen ymmarrys siita, ettei sita koskaan maksetakaan takaisin (miehen sisarukset ovata saaneet vastaavat summat omien talojensa ostoon). Tuo on ollut iso apu talon ostossa ja pienentanyt mukavasti tarvittavaa lainaa!!

... etta toisaalta myos mielellamme annamme itse kaikille neljalle mukavia ja joskus kalliitakin lahjoja. Varsinkin semmoista jota kummankin saastavaiset vanhemmat eivat itselleen ostaisi, vaikka meille kylla! (Ja vaikka olisi varaa).

Meidän molempien vanhemmat ostelevat lapsille kaikenlaista. Seuraavana hankintana leikkimökki... Selkeää rahaa eivät onneksi anna muuten kuin mun äiti lapsille 300€/vuosi lahjarahoina tavaralahjojen lisäksi.



Mutta jos on suht varakkaat vanhemmat, niin miksi niitä rahoja pihdatam, että me sitten saisimme maksaa perintöveroja? Mies töissä tosi hyväpalkkaisena ja minä hoitovapaalla.

Eika tarvitsekaan, meilla kuin on paremmat tulot kuin heilla. Opiskeluaikana tukivat kylla.

syntymäpäivälahjaksi ja joululahjaksi saadaan rahaa mutta muuten ei mitään. eivät oikeastaan ostakkaan meille tai lapsillemme mitään. ihan hyvä näin, ei jäädä turhaan "kiitollisuudenvelkaan".

siskoni käyttää rahat muuhun kuin lapsiinsa ja odottaa automaattisesti, että mummi maksaa lasten harrastukset ja vaatteet. surullista ettei 31v osaa ottaa vastuuta elämästään. eikä mummi tee tätä mielellään, synttäri ja joululahjat ovat eri asia.

Miehen vanhemmat ostavat jotain joulu- ja synttärilahjoja. Rahallisesti eivät avusta yhtään.



Minun vanhempani eivät anna rahaa eivätkä juuri lahjojakaan.



Kyllä käy teitä muita kateeksikin! Meidän pitää ostaa KAIKKI omilla rahoillamme. Kalliiksi tulee!

Aloitin mainoksien jaon 9-vuotiaana ja varsinaiset kesätyöt 13-vuotiaana. Itse olen tienannutjoka markan/euron ilman kenenkään tukea. Sama juttu miehelläni. Olen erittäin ylpeä itsestäni ja miehestäni me pärjäämme ihan omillamme aina !

parikymppisenä ostivat sohvan ja imurin, kun muutin omilleni, mutta ei mitään sen jälkeen enkä ole odottanutkaan. Lastenvahtimis- ja ikkunanpesuapua olen saanut myöhemmin ja se on ollut tervetullutta!

Tuntuisi kyllä tosi hölmöltä. Ollaan kuitenkin aikuisia työssäkäyviä ihmisiä.



Ajattelin ensin että ompa typerä kysymys... Mutta sitten tulin ajatelleeksi että kyllä mekin yleensä saadaan rahaa joululahjaksi. Mies saa vanhemmiltaan yleensä n.300-500€ ja minä suunnilleen saman verran omalta isältäni.

Mun vanhemmilla on kummallakin isot perinnöt, vaikka heidän oma itse tienattu varallisuutensa on tavanomaista. Noista perinnöistä on sitten siirretty meille kaikille lapsille osuuksia sopivin ajoin. Samoin sekä isovanhempani että vanhempani ovat myös lahjoittaneet aika ajoin arvokkaita lahjoja (koruja, astiastoja jne.).



Mieheni vanhemmat ovat taas huonotuloisia.



Me taas olemme hyvätuloisia, joten emme elämäämme ole noiden perintöjen varaan laskeneet. Mutta jo ihan verotuksellisistakin syistä on järkevää jakaa sitä omaisuutta vähitellen. Samoin on järkevää, että omaisuudenjako on selvillä jo ennen kuolemaa, perinnönjako on silloin paljon helpompaa.



Minun vanhempani ovat saaneet aikanaan itse asiassa vielä suurempiakin rahallisia avustuksia, esimerkiksi äitini vanhemmat ostivat heille aikanaan talon. En tiedä miten se meni verotuksessa silloin.

Olemme hoitovapaalainen ja opiskelija, ja kiitos opintolainaoikeuden, emme saa toimeentulotukea vaan elämme kuukausittain 300e alle minimitoimeentulon.



Sukulaiset ovat sanoneet että älkää hyvät ihmiset ottako opintovelkaa, ja antavat rahaa aina välillä. Jos ei ole tarvetta rahalle, kiitämme kohteliaasti ja sanomme että tällä hetkellä pärjäämme. Joskus on pakko ottaa vastaan vaikka se käykin ylpeyden päälle.

Hyvin harvoin joudumme pyytämään - lainaa, kuten pyykkikoneen hajotessa totaalisesti.



Viisihenkinen perhe.