Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olitko pienenä äidillinen? Entä nyt?
18.06.2009 |
En itse leikkinyt pienenä lainkaan nukkeleikkejä. Olin varsin poikamainen ja riehuin kavereiden kanssa puumajoissa puhallusputkinemme. Jos sain lahjaksi nukkeja tungin ne inhoa tuntien kaapin perukoille. Nuket olivat jopa pelottavia mielestäni (joskus pelkäsin niiden heräävän eloon ja kuristavan minut). Eläimiä hoidin hellästi. Olin isin tyttö ja opin tekemään monenlaisia "miesten töitä". Murrosiässä kiinnyin enemmän äitiini, joka ymmärsi naisellisia hömpötyksiä, kuten meikkaamista.
Lapsia olen aina halunnut (tai kouluikäisenä en muista asiaa ajatelleeni, mutta myöhemmin) ja kaksi niitä on meille tullutkin. Olen nyt kotiäitinä, mutta pian pitää palata takaisin töihin. Äitiys sopii mielestäni minulle oikein hyvin. Lasten- ja kodinhoito on minulle mielekästä hommaa jonka osaan hoitaa aika mukavasti. Eipä olisi uskonut siitä poikatytöstä.
Tyttäreni (2 v) on aivan toista maata. Hän hoitaa vauvanukkejaan jatkuvasti. Eilen hän leikki veljensä kanssa puujunanradalla. Leikissä hän luonnollisesti synnytti niitä radanpalasia ja helli niitä sylissään. Meidän pikkuäiti.
Kommentit (15)
En itse leikkinyt pienenä lainkaan nukkeleikkejä. Olin varsin poikamainen ja riehuin kavereiden kanssa puumajoissa puhallusputkinemme. Jos sain lahjaksi nukkeja tungin ne inhoa tuntien kaapin perukoille. Nuket olivat jopa pelottavia mielestäni (joskus pelkäsin niiden heräävän eloon ja kuristavan minut). Eläimiä hoidin hellästi. Olin isin tyttö ja opin tekemään monenlaisia "miesten töitä". Murrosiässä kiinnyin enemmän äitiini, joka ymmärsi naisellisia hömpötyksiä, kuten meikkaamista. Lapsia olen aina halunnut (tai kouluikäisenä en muista asiaa ajatelleeni, mutta myöhemmin) ja kaksi niitä on meille tullutkin. Olen nyt kotiäitinä, mutta pian pitää palata takaisin töihin. Äitiys sopii mielestäni minulle oikein hyvin. Lasten- ja kodinhoito on minulle mielekästä hommaa jonka osaan hoitaa aika mukavasti. Eipä olisi uskonut siitä poikatytöstä. Tyttäreni (2 v) on aivan toista maata. Hän hoitaa vauvanukkejaan jatkuvasti. Eilen hän leikki veljensä kanssa puujunanradalla. Leikissä hän luonnollisesti synnytti niitä radanpalasia ja helli niitä sylissään. Meidän pikkuäiti.
teksiä :) Olin myös päälle 20-vuotiaaksi sitä mieltä, etten ikinä tee lapsia. Kuitenkin mieheni tavatessani alkoi mietityttää, josko sittenkin ja nyt meillä on kaksi yhteistä lasta ja minulla krooninen vauvakuume :)
Naisellinen olen kyllä, vaikkakin kävin intin nuorempana. Meikkaan päivittäin ja pukeudun useasti hameeseen ja korkkareihin. Toisaalta taas minussa on se rento puoli, tulen miesten kanssa hyvin juttuun ja olen ns. hyvä jätkä. Olen kiinnostunut mm. metsästyksestä ja kalastuksesta, muun ohella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole edes kenenkään lapsen kummi. Aika outoa. Vaikka muuten kai olen ihan kiva ja seurallinen. Itselläni on yksi lapsi.
en ollut. En leikkinyt nukeilla enkä nukkekodillakaan, vaikka äiti yritti patistaakin. Nyt viihtyisin kyllä lasten kanssa kotona vaikka kuinka kauan, mutta en edelleenkään ole mikään superäidillinen lepertelijä. Hyvä äiti kuitenkin.
Mulla on kolme tyttöä ja olen hyvä äiti. Siitä huolimatta en miellä itseäni äidilliseksi.
Ei mun tytötkään ole mitään äidillisiä.
äidillinen lapsena, enkä ole vieläkään. Enkä lapsia haluakaan (niitä ei siis ole eikä tule)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikinä haaveillut sairaanhoitajan tai lastenhoitajan työstä.
Äidillinen on musta eri asia - koen olevani melko äidillinen kahdelle lapselleni. Tyttärenikään ei ole tippaakaan hoivaava, ei leiki nukeilla mutta tosi paljon eläinhahmoilla ja pehmoilla.
Lapsiani rakastan vimmatusti, vaikka heille huudankin (kuten toisessa ketjussa tunnustin).
Ja kun ei sit lapsia ollut vielä 15 vuotiaana niin mulla oli 9 koiraa (6 niistä pentuja), kaksi kissaa, kaksi kania ja hevonen... ;D Ja lisäksi hoidin naapurin tallin melkolailla kokonaan. :) eli 3 ponia ja 3 hevosta joista yks oli oma.
Ja sen jälkeen kun muutin kotoa niin koirat ja kissat ja kanit jäi pikkusiskolle ja hevonen vaan lähti mukaan, mut sit alko kertyä noita hevosia... Ja kissoja. Ja sit se lapsikin! Ja sit myin ne hevoset pois. Mut nyt on taas hevoskuume... ;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli nukkeja, myös nallet, hiirulais-ja pantteripehmot olivat lapsiani. Kuskasin niitä päivät pitkät nukenrattaissa, istuin keittiössä ja "syötin" niille mitä milloinkin. Iltaisin peittelin sänkyyn ja odotin malttamattomana aamua, että yhteiset hetkemme jatkuisivat taas. Musta tuli lastenhoitaja ja omat kaksi poikaani ovat elämäni tärkeimmät asiat. Edelleen haikailen nukkevauvoja, niiden pukeminen varsinkin olisi ihanaa, mutta eipä pojat ole kiinnostuneita ollenkaan.
Peppi ja poikatyttö lähes 20v saakka. Sitten sainkin esikoisen ja nyt lapsia on 4, ikää mullakin yli 40v. Ja juu - olen kuin leijonaemo:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut lapsesta asti heikkona vauvoihin.
Ennen lapsia hoidin eläimiä (ikävä kyllä allergisen lapsen tulo rajasi eläimet elämästäni pois :( ). Kiinnyn kaikkiin hoivaa tarvitseviin olentoihin todella herkästi, niin lapsiin, eläimiin kuin reppanoihin aikuisiinkin. Ammatti ei kuitenkaan liity mitenkään hoivaamiseen. :)
Toisaalta olen ollut aina rempseä poikatyttö, enkä näe hoivaviettiäni erityisen naisellisena ominaisuutena. Veljeni on aivan samanlainen! Enemmänkin se liittyy varmaan kasvatukseen, meillä on kotona aina kiinnitetty huomiota sellaiseen. Äitini ja isäni ovat molemmat aika herkkiä huolehtimaan niistä, jotka apua tarvitsevat.
Äitiys on ollut mulle itsestäänselvyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nuket oli ihania ja pienempiä lapsia minäkin hoivasin... ja sama jatkuu edelleen, kaikki vauvat aivan ihania edelleen :) isompien lasten kanssa en kuitenkaan jaksa leikkiä, tosi pitkästyttävää, melkein huono omatunto välillä kun välttelee niitä koti ja barbileikkejä... mutta vauvojen vaipanvaihdot ja syötöt edelleen ihania
nuket oli ihania ja pienempiä lapsia minäkin hoivasin... ja sama jatkuu edelleen, kaikki vauvat aivan ihania edelleen :) isompien lasten kanssa en kuitenkaan jaksa leikkiä, tosi pitkästyttävää, melkein huono omatunto välillä kun välttelee niitä koti ja barbileikkejä... mutta vauvojen vaipanvaihdot ja syötöt edelleen ihania
En minäkään oikein jaksaisi lasten kanssa kauheasti leikkiä, mutta toisaalta isompien lasten kanssa on ihana käydä keskusteluja ja pohtia maailmaa. Sieltä tulee monesti melkoisia ajattelun helmiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"möläytyksiä" joita voi sitten myöhemmin naureskella :)
Alue: Aihe vapaa
sekä nukeille että itseäni pienemmille lapsille. Hoivasin, leikitin, luin satua, vahdin jne.
Nykyään en ole äidillinen. Pidän huolta omasta lapsestani joka onneksi on jo kohtuullisen iso, muiden lapsista en ole kovinkaan kiinnostunut ja omaanikin suhtaudun pikemminkin arvostavasti kuin paapovasti.