ADD-ihmiset

Ihan kuin minä olisin kirjoittanut tuon tekstin, siis täysin mun elämästä ja olen jo pari vuotta ollut varma että mulla on add, paljon sitä tutkinut ja asiaa lueskellut ja suurin osa natsaa. En tiedä teenkö itse diagnoosilla mitään, olen kuitenkin selvinnyt tähänkin asti elämässä.

Näissä lääkkeissä on erittäin hyvä väärinkäyttöpotentiaali.

Onkohan kukaan tappanut itseään adhd-lääkkeen takia?

Luultavasti masennuslääkkeiden takia tehtyjä itsemurhia on pilvin pimein.

Up

Up

Monet psykiatrit ovat erikoistuneet neurologisiin poikkeavuuksiin ja myös julkisella puolella neuropsykiatrian poliklinikalla työskentelee psykiatrian erikoislääkäreitä, jotka diagnosoivat esim. keskittymishäiriöitä tai aspergerin syndroomaa. Titteliä ei siis kannata liikaa tuijottaa, vaan valita lääkäri hänen osaamisensa ja kiinnostuksensa kohteiden perusteella.

Mua on hoitanut niin neurologi kuin psykiatrikin. Tutkimuksia tehty kahdessa eri paikassa 10 vuoden sisällä. Nyt olen ollut ilman lääkkeitä kolme vuotta ja elämä polkee paikoillaan. Opiskelut kesken, laskut maksamatta, kämppä sekaisin... jeejee ¤vitutus¤ Minä "hoidin" itseäni amfetamiinilla lukioaikoina. Silti se kesti neljä ja puoli vuotta. Ilman piriä en olisi kirjoittanut.  Olen muutenkin ollut varsin päihdeorientoitunut koska eri tropit muuttaa päänsisäisen sekamelskaan hieman rauhallisemmaksi.

Sitä en ole käsittänyt miksi joidenkin ihmisten mukaan tällainen häiriö olisi jotenkin hienoa omata. Aivovammaliiton sivuilla on lista oireista eriasteisissa aivovammoissa. Niin adhd- kuin add-oireetkin löytyvät siitä.

En ole edes kuullut ADD:stä, mutta nyt mietin onko minullakin se.. Monet oireet täsmäävät. Olen erittäin huono saamaan aikaiseksi asioita, juurikin mm. tiskaus, pyykinpesu, kaikki muu siivous, parerihommat, opintojen loppuun vieminen, kaikki isommat työprojektit, jne. Jätän aina kaiken viime tinkaan ja sitten teen asiat deadlinea edeltävänä yönä tai jätän kokonaan tekemättä. Siirrän tärkeitäkin asioita päivällä, viikolla, kuukausilla ja vuosilla. Olen perfektionisti ja asioista kiinnostunut, mutta laiska (?). Unohdun omaan maailmaani, eli haaveilen ja suunnittelen, mutta minulla ei ole energiaa toteuttaa asioita tai viedä projekteja loppuun. Tunnen häpeää tekemättömistä asioista ja sekin lisää asioiden loppuun viemisen vaikeutta entisestään. Aloitan tekemään jotain ja sitten unohdun tuntikausiksi tekemään jotain "turhaa", esim. selailemaan nettiä. Olen aina ollut iltavirkku tai suorastaan yökukkuja. Vrk-rytmi menee helposti sekaisin, jos ei ole asioita (työ, koulu, toisten ihmisten läsnäolo) pitämässä minua ruodussa. Opinnoissa menestyin hyvin yliopiston puoliväliin saakka. Olen ollut nyt viisi vuotta "gradua vaille valmis", ja tuntuu etten tule ikinä valmistumaan, koska minulla ei riitä energia ja keskittymiskyky gradun loppuun viemiseen. Muistiongelmia ja hajamielisyyttäkin on. Muistan ihmisten kasvot selkeästi, mutta nimet unohtuu helposti. Unohdan idean tai jonkun tärkeän ajatuksen, jonka sain n. sekunti aikaisemmin. Teen koko ajan listoja, mutta en saa kaikkia asioita tehdyksi. Ja ne jotka saan, teen aina viime tingassa. Muuten koen olevani ns. normaali ja onnellinen. Olen miettinyt onko minilma burn out, masennus, add (josta kuulin vasta nyt) vai olenko vain laiska.

Samankaltaisia oireita voi tulla burn outistakin.
Add on adhd:n muoto, johon ei kuulu hyperaktiivisuutta. Netistä löytyy jotain suuntaa-antavia adhd-testejä, joilla voi katsoa, miten paljon diagnostisia kriteerejä täyttyy. Esimerkiksi Päivi Tasalan blogista löytyy hyvä testi suomeksi.

Varsinaisissa tutkimuksissa poissuljetaan kaikki muut vaihtoehdot, mistä oireet voivat johtua. Tällaisia ovat esimerkiksi juurikin se burn out, erilaiset persoonallisuushäiriöt, bipolaarinen mielialahäiriö, aivovaurio jne.
Add:n kohdalla yksi merkittävä kriteeri on se, että oireita on ollut läpi koko elämän, eli alkanut lapsuudessa. Tämän vuoksi tutkimuksissa mielellään haastatellaan vanhempia siitä, millainen tutkittava henkilö on ollut lapsena.

Add on tietysti tässä kohtaa vähän vaikeampi havaita kuin adhd, sillä add-lapset ovat yleensä hyvin kilttejä, rauhallisia ja omiin maailmoihinsa unohtuvia. Selkeimpänä merkkinä varmaan yleinen huolimattomuus ja alisuoriutuminen. Päätä olisi enemmän kuin mitä sitä viitsii käyttää.

Mistä saa Tampereella tuota ilmaista yksilövalmennusta ilman lähetettä?

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 01:03"]Sitä en ole käsittänyt miksi joidenkin ihmisten mukaan tällainen häiriö olisi jotenkin hienoa omata. [/quote]

Eihän kukaan niitä oireita halua, vaikka diagnoosin voisikin haluta. Koska ilman diagnoosiahan niillä oireila näyttää ulkomaailmalle vain laiskalta, tyhmältä ja itsekkäältä.

Itse en ole ADD (vaikka kaikkien muiden ihmisten lailla tietenkin pidän helpompana keskittyä kiinnostaviin asioihin kuin puuduttavan tylsiin, vihaan siivoamista ja muita ikäviä velvollisuuksia ja mieluiten jättäisin ne tekemättä, jne.) mutta puolisoni ilmeisesti on. Hän ei ole tutkimuksissa eikä ole menossakaan, hän vain kokee että on koko ikänsä kärsinyt ADD-tyyppisestä oireistosta. En alkuun juurikaan noteerannut tätä hänen näkemystään, koska se oikeasti vaikutti vain lässyn lässyn laiskuuden ja itsekkyyden puolustelulta (tyhmältä hän ei koskaan ole vaikuttanut), ja ajattelin että olkoon aikuinen ja ryhdistäytyköön. Mutta nyt kun myös yksi lapsistamme vaikuttaa todella ADD:lta (on menossa tutkimuksiin, vielä ei ole diagnoosia), huomaan että diagnoosi helpottaisi ihan ilman mitään lääkityksiäkin sekä käytännössä (esim. koulu saattaisi suhtautua ongelmiin eri tavalla eikä pelkästään syyllistäisi meitä vanhempia siitä ettemme kasvata yhtä lapsistamme oikein) että henkisesti. Olisi jotenkin helpompi hengittää kun tietäisi mistä on kyse, en ehkä suuttuisi niin helposti enkä koko ajan pettyisi kun asiat eivät minun jatkuvasta yrittämisestäni huolimatta koskaan ala mennä paremmin...

Minä epäilen olevani myös ADD. Olen vasta hiljattain koko kirjainyhdistelmään törmännyt ja pelottavan hyvin kyllä täsmää. 7v poikani sai ADHD diagnoosin viime talvena ja muistan kun lääkäri kysyi, että onko meillä ADHD:ta suvussa kun on usein perinnollinen. Vastasin ei, ja mietin tuolloin olevani niin kaukana ADHD:sta kuin kukaan voi olla. Olenhan äärimmäisen rauhallinen, suorastaan jumittava ihminen joka voisi istua tuntikaupalla paikoillaan vain haaveillen. Olen koko ikäni rakastanut esim. junalla matkustamista. Ihana istua vain paikoillaan omiin ajatuksiin uppoutuneena ja katsoa kun maisevat vilistävät ohi. Muistan jo lapsena miettineeni matkustaessa että "kunpa aika nyt pysähtyisi", voisin istua siinä loputtomiin eikä tarvitsisi nousta ollenkaan.

Töissä pärjään, koska siellä on määritelty hyvin tarkasti tehtävät mitkä pitää missäkin vuorossa hoitaa (hoitoala). Lasten asiat saan hoidettua nippanappa (neuvolat, lääkärit, vanhempainillat jne.) Kotona ja omassa elämässä vallitseekin sitten täysi kaaos. Kaikki paperiasiat, lomakkeet, laskut yms on täysin retuperällä. En saa niitä yksin hoidettua ja käytännössä mieheni pakottaa minut asioiden hoitoon. Joskus olen leikilläni todennut miehen olevan minunkin huoltajani. Onneksi on luonteeltaan kärsivällinen ja "ymmärtää" vaikeuteni näissä asioissa. Itsekseni olisin varmasti jo menettänyt luottotietoni. Ja vaikka kuinka päätän aina tsempata, on lopputulos sama. Hammaslääkäriä olen ollut varaamassa itselleni reilut 1,5v.

Minulla on tänään vapaapäivä ja tarkoitus oli siivota, mutta käytännössä en ole saanut mitään aikaiseksi. Pyykit on koneessa, pyykkitelineet täynnä kuivaa pyykkiä, vaatevuoret khh:n pöydällä odottamassa kaappeihin vientiä, tiskikone pitäisi tyhjentää ja täyttää, lelut raivata ja imuroida. Olen tehnyt kaikkea hieman, mutta en vain kykene pitkäjänteiseen ja järjestelmälliseen toimintaan. Aloitin kyllä kesken tämän siivousyritykseni uusien villasukkien teon, kun löysin kateissa olleen lankakerän. :D

Jopa tässä ketjussa mainitut janontunteen puute ja korkea kipukynnys täsmäävät minulle. Sattumaako, en tiedä?

Koko ikäni olen pitänyt itseäni laiskana ja tyhmänä, vaikka mielestäni en sitä kuitenkaan ole. Muistini on periaatteessa erittäin hyvä, mutta rajoittunut. Tietyt asiat vain eivät jää päähäni vaikka takoisin niitä sinne kuinka. Koulussa alisuoriuduin ja minulta puuttuu täysin kunninhimo. Tehtävät ja kokeisiin luvun tein edeltävänä yönä viime tipassa. Se oli ainoa hetki jolloin sain itsestäni riittävästi irti. Tavallaan on ollut helpotus löytää selitys näille kaikille vaikeuksilleni, mutta en usko että lähden (ts. saan koskaan aikaiseksi) viemään tätä asiaa eteenpäin diagnoosin saamiseksi. Joskus on käväissyt mielessä että kokeilisin poikani lääkettä, Medikinet cr, itselleni ihan kokeilumielessä. Mutta ehkäpä kokeilen kuitenkin alkuun täällä mainittua tehtävälistojen tekoa.

Siis tietääkö joku, miten Tampereella mennään ilmaiseen yksilövalmennukseen?

Olen aina tiennyt olevani erilainen. Näen maailman eri tavalla kuin muut. Menin myöhemmällä iällä psykologille selvittämään asiaa, vaikka olen aina tiennyt syyn outouteeni: Olen nero. Jo pienenä hahmotin asiat paremmin kuin muut. Diagnoosi oli seuraavanlainen: Lievä add ja lievä epäluuloinen persoonallisuus asperger- ja määrittelemättömillä ahdistuneisuuspiirteillä höystettynä. Psykologi kertoi tämän liittyvän usein nerouteen. Tein Mensan nettitestin, mikä kertoi ÄO:ni olevan keskimääräistä korkeampi, joten kyllä nämä asiat liittyvät toisiinsa. Lisäksi ainakin Mv-lehdessä ja magneettimediassa on ollut uutinen, jonka mukaan nämä liittyvät toisiinsa.

Plaah. 

Mites noi lääkkeet? Jos ruokahalu katoaa kokonaan. Olen jo valmiiksi tosi laiha ja mun mielestä laihat muijat on rumia. Hyi jos laihdun edelleen. 160cm ja 42kg, ja ruoka ei vaan maistu, paitsi herkut.

Ap, oletko sinä minä? Tänä aamuna etsin puoli tuntia avaimia, jotka olivat kaulassa. Mulla on myös vaikeuksia keskittyä lukemiseen, mutta en ikimaailmassa unohda mitään numeroita. Lapsena olin neuvolassa sellainen, että vain seisoin ja menin leikkipaikalle vasta kun joku terkkari tuli sanomaan, että mene leikkimään. Sama toistui joka kerta. Äiti ei rohkaissut kun oli ylpeä kiltteydestäni. Olen ollut ylikiltti ja erittäin huolimaton jo lapsena. Olen yhä samanlainen. 

Kysyn vielä, miten yksilövalmennukseen?

Mä näen myös paljon värikkäitä unia ja puhun unissani.

[quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 20:22"]Liittyykö addhen kömpelyyttä? Minä usein esimerkiksi törmäilen kaappeihin kun kävelen ja usein on käynyt niin että teen ruokaa ja sitten koko ruoka lipsahtaa kädestä :S
[/quote]
Mulla putoaa tavarat usein kädestä, etenkin lääkleet. Kolistelen paljon ja törmään usein huonekaluihin. Olen norsu posliinikaupassa. Vaikka olen vähän alle 160cm ja 45kg.

Ai mitä haluatte siitä lääkityksestä tietää?

- Metyyilifenidaatti muistuttaa rakenteeltaan amfetamiinia, mutta vaikutukset ovat kuulemma lähempänä kokaiinia. Lääkekäytössä annokset kuitenkin ovat pieniä ja jakaantuvat tasaisesti pitkin päivää joko depot-kapselin ansiosta tai lyhytvaikutteisia lääkkeitä tasaisin väliajoin syömällä.

- Lääke ei mene add-henkilöllä päähän sitäkään vähää, mitä se menisi "normaalilla". Se tehostaa keskittymiskykyä sen verran, että on ainakin melkein samalla viivalla normiväestön kanssa sen 8 tuntia, mitä lääke vaikuttaa.

- En itse huomaa lääkkeen vaikutusta sen aikana juuri ollenkaan. Huomaan jälkikäteen, että olen saanut työt tehtyä jokseenkin mallikkaasti, enkä ole mennyt työpaikan vessaan piileskelemään ihmisiä tai kovia ääniä enkä rähäjdellyt kenellekään mistään mitättömistä aiheista.

- Lääkkeen kanssa on tärkeää huolehtia normaalia paremmin syömisestä ja juomisesta. Nälkää ei tunne kunnolla, mutta silti pitää syödä, mielellään vieläpä aika tasaisesti. Nälkäisyys tuntuu lisäävän lääkkeen ikäviä sivuvaikutuksia ja tekevän koko vaikutuksesta ennalta-arvaamattoman ja liiallisen terävän.

- Riittävä nesteen juominen on myös tosi tärkeää, sillä metyylifenidaatti lisää hikoilua ja aiheuttaa helposti ikävän nestehukan, jos vettä ei juo normaalia enemmän.

- Lääkkeeseen ei nouse toleranssia. Oma annostukseni on pysynyt samalla tasolla sangen pitkään, lukuunottamatta sitä, kun itse pyysin lääkäriä pienentämään annosta.

- Taukoja on joka tapauksessa hyvä pitää. Itse pidän vähintään kaksi lääkkeetöntä päivää / viikko. Tämä vähentää haittavaikutuksia. Jos olen syönyt lääkettä vaikka viikon putkeen, ensimmäisenä lääkkeettömänä päivänä minulla on normaalia väsyneempi olo. Seuraavana päivänä olo on yleensä ihan normaali. Tietenkään asioita ei saa tehtyä samalla tavalla kuin lääkittynä, mutta se nyt kuuluukin asiaan. Tämän enempää "vieroitusoireita" lääkkeen lopettamisesta ei tule, kun sitä käyttää oikein.

- Metyylifenidaattia on mahdollista käyttää väärin, jolloin siihen on myös mahdollista jäädä koukkuun. Useimmille adhd-ihmisille läkitys kuitenkin mahdollistaa normaalin elämän siinä määrin, ettei väärinkäyttöhommiin ole tarvetta. (Minä olen lopettanut miltei kaiken päihteidenkäytön lääkityksen saatuani. Alkoholia juon pari kertaa vuodessa.)