Lue keskustelun säännöt.
Miten saan eron aikaan alkoholismiin taipuavaisesta miehestä?!
07.06.2015 |
Tätä samaa kierrettä jo vuosikaudet. Välillä hyvin, sitten repsahtaa, ja pahinta ei ole pelkkä juominen (ei edes isoja määriä), vaan sen aiheuttama hänen kokonaisvaltainen persoonallisuuden muutos: hän on masentunut, tympeä, ei nuku, ihan eri ihminen, sanoo ikäviä asioita (kuten pahimmillaan tokaissut "tapa ittes ettei tartte kattella tollasta" ja tänään esim. "haista sinä pitkä paska".
Ja yrittää hakemalla hakea asioita että minä olisin tehnyt jotain väärin, esim. väitti että olen paiskonut nurin yhden telineen jonka tuuli oli yöllä kaatanut kuistilla, ja oli kuulemma minun syy että koira oli pissannut yölllä sisälle, ja ei uskonut että olin ulkoiluttanut illalla; hän siis itse kun oli poissa koko päivän, häipyi kiukkupäissään aamulla ja tuli yöllä...)
Ja häipyi siis taas tänään; aina kun yritän nostaa näitä onglemia esille (joo, kyllä vähän kiukkuiseen sävyyn nykyään, mun mitta ja se "ymmärrys"vaihe on niiiin ohi nyt...) niin hän häipyy.
Sanoin että jos hän nyt jälleen häipyy niin se on siinä. En tiedä missä on. Eilen väittä olleens atöissä, ilmeisesti työpaikallaan tissuttelee ja tekee töitä (siis oikeasti, kuka menisi konttorille vk-loppuna tekemään töitä ja tissuttelee samalla?? Ei edes oma huone vaan avokonttori.)
No, miksi en ole saanut eroa aikaan vaan aina antanut periksi vaikka tämä sama kierre toistuu aina 1-3 vk välein, että hänellä on monta huonoa päivää / huono viikko
- hän on tosi kiva ja juuri hyvä mies kun on oma itsensä
- kun hän on huonona, ei pystytä sopimaan mistään talon myyntiin laitosta, elatusavusta yms. (Kun häneen ei saa kontaktia).
- kun taas hyvät päivät, niin aina nuo asiat jää... lastenvalvojalle oli aika keväällä mutta minä idiootti peruin sen kun silloin taas meni hyvin. Ja täällä on puolen vuoden jonot sinne eli sitä ei voi jäädä odottamaan.
- pelkään miten pärjään yksin lasten kanssa kun tukiverkkoja ei juurikaan ole. Mulla on esim .tosi vaativa työ ja päivät venyy usein - miten mä pääsen hakemaan lapsia ajoissa pv-kodista/koulusta?? KUka niitä vahtii työmatkojeni aikana? MIten ylipäänsä jaksan itse??
- miten sitten uskallan antaa lapsia tapaamisiin tuolle ihmiselle?
- miten pärjää kun on tottuntu kuitenkin säännölliseen tyydyttävään seksiin?? (No enää ei niin usein kun hän on niin usein tuollainen, harvoin edes nukkuu vieressä, mutta edes ehkä pari kertaa kuussa.)
- en ole mikään varsinaisesti luonnostani "nätti", ja lievästi on ylikilojakin, eli en edes ole mitenkään miehiä viehättävä (tuntuu että aika raadollista on se touhu... ja en mä toisaalta itsekään nyt kumppaniksi haluaisi "ihan ketä vaan")
- en tiedä edes miten pitäisi tehdä. Ensin talo myyntiin (tosi kova paikka molemmille olisi tästä luopua..)? Mutta mihin sitten jos se menee kaupaksi? Lähimmät vuokra-asunnot on liian kaukana lasten koulua ajatellen ja en haluaisi muuttaa koko ajan (kallista, hankalaa yksin...)
- Vai yritänkö itse muuttaa kuitenkin tästä johonkin lasten kanssa? Pankki vaan ei antanut lainaa että olisin voinut ostaa mitään ennenkuin talo on myyty...
- Vai mieskö pois (no käskinkin häntä kyllä tänään muuttaa pois; eli en tiedä tuleeko edes takaisin. Ärsyttävää vaan että hän voi sitten olla päiväkausia vastaamatta puhelimeen, eikä tiedä yhtään missä mennään.) Mutta se että me jäädään tähän taloon, on vaan väliaikaisratkaisu, en pysty yksin maksamaan ja liian isokin meille... Ja edellyttäisi että hän edelleen tosiaan maksaisi osuutensa lainoista jne. Mutta kun hän ei suostunut nyt taaskaan sopimaan elatusasioista väliaikaisesti tai mistään, huusi vaan että "ei todellaakaan voida sopia".
Miten te olette saaneet setvittyä kaikki asiat erotilanteessa, jos on vaativa työ, isot lainat, talo joka hidas saada kaupaksi, tunteita pelissä, rahaa ei ole liikoja järjestellä asioita, on omaa epävarmuutta rutkasti (jos hän raitistuukin?? Sitten katuisin varmasti. Kirjoitti jo antabus-sopimuksen ja meinasi aloittaa ne kai ensi viikosta... mietin vaan miksi vasta silloin kun hän kävi lääkärillä jo viime ma ja sen jälkeen on juonut varmaan joka päivä kun olen itse ollut poissa...), avioliitto tuo turvallisuuden tunnetta ja miehestä on kumppaniksi kuitenkin hyvinä hetkinään...
Kommentit (12)
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 12:19"]
Kuulostaa siltä, että te ette todellakaan voi jatkaa yhteiseloa. Tiedän miltä tuntuuu erota ihmisestä, jota yhä rakastaa, mutta olosuhteet menevät liian vaikeiksi elää yhdessä. Lapset oli vietävä turvaan, samoin itseni.
Ehdotan samaa kuin vastaaja no:1, eli varaa aika lastenvalvojalle ja vaikka hänen avullaan sosiaalityöntekijälle, jotta voitte pohtia todelliset vaihtoehdot. Ensimmäiseksi voisit päästä muuttamaan pois talostasi vaikka vuokralle jonnekin, jotta talon myyntiprosessi saadaan alkuun.
Jakeudu myös mielenterveystoimistoon, jotta voit ammattilaisen tuella selvittää ajatuksiasi. Suhteenne ei ole rakkautta, vaan riippuvuutta, uhkailua, kiristystä, lahjontaa ja uutta uhkailua ja toisen latistamista. Henkistä vallankäyttöä.
[/quote]
Harmi tosiaankin kun täällä on lastenvalvojalle niin pitkät jonot, että kriisiytyneessä tilanteessa oikein voi sitä jäädä odottamaan, vaan itse pitäisi päästä asiassa eteenpäin...
MT-toimistoakin pelkään (vaikka voisi olla varmasti minulle tarpeen päästä johonkin juttelemaan kaikista vuosien ikävistä jutuista ja pinnalle nousee myös lapsuuden asiat),mutta tuntuu että ei nykyään ihmisille riitä resursseja kuin pillerireseptin kirjoittamiseen, ja sitä taasen en koe tarvitsevani. Ja sitten leimautuisin jonnekin papereihin että olen ollut MT-toimistossa asiakkaana. SEhän on nykyään oikeasti paha juttu, esim. ei saa pankista edes lainaturvavakuutusta (kokemusta on, ei saatu miehelle).
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilanteesi vaikuttaa niin sekavalta, ettet kestä enää kauan. Lastesikin tilanne mietityttää.Kierre pitää saada katki.
Varaa aika sosiaalitoimistoon, jossa tilanteesi kartoitetaan. Elatusmaksut saa, vaikkei toinen maksaisi.AA:lla on omaisten ryhmiä. Lasten olisi myös hyvä päästä purkamaan mieltään.
Jos kotona on oikein pahoja tilanteita, ota yhteys turvakotiin.
Jos-raitistumisen varaan ei voi myöskään rakentaa. Miehesi vaikuttaa olevan tilanteessa, jossa todellinen raitistuminen vie vuosia. Hän vain pelaa aikaa sinun ja lasten kustannuksella. Hän ei ota aikuisen miehen tunnevastuuta.
Toisen puolesta ei voi raitistua, eikä toisen aivoja rakastaa/suunnitella/ajatella terveiksi. Kukaan ei estä rakastamasta häntä, mutta perhe voisi paremmin erillään. Kun tuollaisesta tunnetaakasta pääsee, vapautuu yleensä energiaa lapsiin ja ajatukset selkiytyvät. Huomaa että mies on ollut lähinnä ylimääräinen lapsi. Näin ainaki olen itse kokenut.
Hyviä miehiä löytyy, ja kauneus on katsoja silmässä. Parmpi laittaa ensin oma elämänsä kuntoon.
Kuulostaa siltä, että te ette todellakaan voi jatkaa yhteiseloa. Tiedän miltä tuntuuu erota ihmisestä, jota yhä rakastaa, mutta olosuhteet menevät liian vaikeiksi elää yhdessä. Lapset oli vietävä turvaan, samoin itseni.
Ehdotan samaa kuin vastaaja no:1, eli varaa aika lastenvalvojalle ja vaikka hänen avullaan sosiaalityöntekijälle, jotta voitte pohtia todelliset vaihtoehdot. Ensimmäiseksi voisit päästä muuttamaan pois talostasi vaikka vuokralle jonnekin, jotta talon myyntiprosessi saadaan alkuun.
Jakeudu myös mielenterveystoimistoon, jotta voit ammattilaisen tuella selvittää ajatuksiasi. Suhteenne ei ole rakkautta, vaan riippuvuutta, uhkailua, kiristystä, lahjontaa ja uutta uhkailua ja toisen latistamista. Henkistä vallankäyttöä.
Niinpä..mutta MITEN... Oon jo niin poikki etten saa enää otetta mistään. Niin monta kertaa oon suunnitellut lähdön, katsonut asuntoja, hakenut lainaa (jota en saanut).. Ja aina hänell sitten huonojen päivien mentyä ohi tulee taas se oikea ihminen esiin, ja eroaikeet taas vaan jää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehelläsi on kolme suhdetta, suhde sinuun, lapsiin ja alkoholiin. Suhde alkoholiin on hänelle tärkein, koska hän valitsee sen kahden muun sijaan. Sinun ei pidä jäädä tähän suhteeseen jossa olet ikuinen kakkonen tai kolmonen. Sinä et myöskään voi mitään muuttaa koska tämä on miehesi ja alkoholin välinen asia. Hae apua ensin sos.toimistosta, siitä asiat lähtevät rullaamaan.
T: Perheensä tuhonnut ex-juoppo
Harvoin tilanne ainakaan paranee. Juominen vaan lisääntyy, ellei miehesi todella päätä raitistua. Oma isäni ei halunnut raitistua. Minä en kärsinyt hänen juomisestaan, mutta äitini takia olisin toivonut, että olisi ottanut eron. Pahimmillaan puolisolla menee oma terveys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloita soittamalla sos.toimistoon. Sitten ne asiat lähtee rullaamaan, yksi askel kerrallaan. Ei sun tarvitse enää tehdä kaikkea yksin.
Soita jo huomenna. Lupaatko?
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 12:22"]
Niinpä..mutta MITEN... Oon jo niin poikki etten saa enää otetta mistään. Niin monta kertaa oon suunnitellut lähdön, katsonut asuntoja, hakenut lainaa (jota en saanut).. Ja aina hänell sitten huonojen päivien mentyä ohi tulee taas se oikea ihminen esiin, ja eroaikeet taas vaan jää. Ap
[/quote]
Minun polkuni oli se, että hakeuduin ihan ensimmäiseksi Al-Anoniin, joka on AA-kerhon omaisten ryhmä siellä esiinnyin pelkällä keksityllä etunimellä, niin voi tehdä halutessaan, koska siellä ollaan ehdottomasti anonyymejä. Kesti pari vuotta sillä vertaistuella tajuta, että mies on sairas, mutta olen sairastunut siinä sivusssa itsekin hankalaan läheisriippuvuuteen. Hakeuduin seuraavaksi omaisille tarkoitetulle hoitojaksolle, miestä en saanut mukaan. Kyse oli Myllyhoidosta, mutta minä siis sielläkin perheenjäsenten ryhmässä. Siellä mm. kirjoitin kirjeen itselleni vuoden päähän miten toivoisin asioiden olevan. Ihan sellaisia konkreettisia asioita, jotka kuitenkin tuntuivat ihan mahdottomilta saavuttaa: toivoin asuvani lasten kanssa yksi, toivoin sinikukallisia keittiönverhoja... Ja se kirje piti piilottaa itseltä jonnekin kaapin perukoille.
Hakeuduin MTT:oon hakemaan apua päätöksen ja ratkaisun tekoon. Hidas se prosessi oli ja sinäkin aikana otin vastaan mieheltä vielä huorittelua, väkisinmakaamista, tönimistä. Hän alkoi muuttua väkivaltaiseksi.
Kun lopulta koitti se päivä, että uskalsin lähteä kokonaan, soitin ystävilleni ja he riensivät apuun pakettiautoineen kaikkineen. Päivässä tyhjensimme kodista kaikki minun ja lasten tavarat ja siirsimme ne vuokra-asuntoon, joka odotti valmiina. Muutamassa tunnissa tuli valmista ja minulla oli siellä uudessa kodissa ne siniset keittiönverhotkin. Olin toteuttanut kaiken sen mitä vuotta aiemmin olin pitänyt ihan utopiana. Alitajunta teki töitä.
Oli hidasta toipua erosta varsinkin kun mies uhkaili itsemurhalla ja kävi vielä kerran hakkaamassa minut ihan oikeasti huonoon kuntoon, mutta niin vain se elämä lähti kulkemaan. Pyysin yhä apua sosiaalitoimelta ja sainkin ennakoivan lastensuojelun nimikkeellä 4h viikossa hoitoapua siinä murrosvaiheessa. 2h käytin asioilla juoksemiseen, 2h uimahallissa.
Vaihdoin myöhemmin paikkakuntaa ja kun miestä ei kiinnostanut tavata lapsia, pyysin ja sain häneltä huoltajuuden kokonaan itselleni. Työssäkäynti ja lastenhoito sujui vuoropäiväkodin ja tuttavien avulla. Monta vuotta myöhemmin sitten löysin uuden rakkauden ja olemme aloittaneet yhetisen elämän 11 vuotta sitten. 4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ole trolli, miksi olisi? Olen kaupassa ja asioilla, en ehdi koko ajan kommentoida, illalla varmaan sitten taas. Erittäin paljon kiitoksia kommenteista tähän mennessä!!!
Ap
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 12:10"]
Tilanteesi vaikuttaa niin sekavalta, ettet kestä enää kauan. Lastesikin tilanne mietityttää.Kierre pitää saada katki.
Varaa aika sosiaalitoimistoon, jossa tilanteesi kartoitetaan. Elatusmaksut saa, vaikkei toinen maksaisi.AA:lla on omaisten ryhmiä. Lasten olisi myös hyvä päästä purkamaan mieltään.
Jos kotona on oikein pahoja tilanteita, ota yhteys turvakotiin.
[/quote]
pelkään tuota sosiaalitoimistoa, jotenkin en luota niihin, pelkään kai että ottavat lapset pois tai jotain, jos uskallaan vähänkään sanoa olevani itsekin väsynyt tms. Tietenkään lapsilla ei ole mitään välitöntä hätää, muutenhan toki olisin lähtenyt jo äkkiä, mutta tietenkään ei ole heillekään hyväksi nähdä isän masennusjaksoja ja väkisinkin kuulla meidän jotain sananvaihtoa. Eli tietätävät tästä isän onglemasta kyllä.
Al Anon omaisten ryhmässä kävin joskus muutaman kerran, en saanut sieltä oikein mitään irti. Eikä mulla ole mahdollisuutta käydä siellä istumassa yhtä iltaa viikossa kun ei siitä ole mitään konkreettista apua, lähinnä vaan sitä kunkin omaa monologia vuorotellen ringissä.
Minimielarit varmaan saa sitten KELAstakin, mutta niillä ei pärjätä millään (jollei nyt halua sitten lasten elämää ihan täysin romahduttaa, eli muuttaa kokonaan eri paikkaan jne.); miehen pitäisi siis sitoutua maksamaan se mitä laskureiden mukaan hänen kuuluukin.
ap