Mikä rahapeliautomaatissa viehättää niin paljon, että sen eteen ollaan valmiita uhraamaan kaikki ja vielä valehtelemaan päälle?
Onko se se nopea toivo: vielä yksi pyöräytys ja kaikki kääntyy?
Vai se hetken tunne, että hallitsee jotain maailmassa, jossa muuten ei hallitse mitään?
Minua hämmästyttää erityisesti valehtelu. Kun rahat on jo mennyt, miksi pitää vielä valehdella läheisille, itselle, kaikille? Häpeä? Riippuvuus? Vai se, että koko peli on rakennettu niin, että pelaaja uskoo olevansa fiksumpi kuin kone vaikka kone on aina askeleen edellä.
Mikä teidän mielestä koukuttaa eniten: raha, jännitys vai pako arjesta? Ja miksi tästä puhutaan niin vähän suoraan?
Kommentit (5)
Noilla pelaa lähinnä peliriippuvaiset. Ongelmista ollaan vaiettu lähinnä koska "tuotoilla" ollaan ylläpidetty massiivista kolmatta sektoria ja joitakin tärkeitä yhteiskunnan toimintoja.
Rehellisesti? Se ei ole raha.
Eikä se automaatti.
Se on hetki, jolloin mikään muu ei ole mielessä. Ei velat, ei häpeä, ei riittämättömyys, ei se tunne että on epäonnistunut ihmisenä. Kun kone pyörii, maailma hiljenee. Se on kuin laillinen tapa sammua hetkeksi.
Valehtelu ei ole suunnitelma, se on refleksi. Kun häpeä on liian suuri, totuus tuntuu vaarallisemmalta kuin valhe. Ensin valehtelee muille, lopulta itselleen: hallitsen tämän, lopetan huomenna, nyt oli huono päivä.
Ja se pahin koukku? Se pieni voitto tai melkein-voitto. Se syöttää aivoille lupauksen, että tämä toimii, vaikka järki tietää, ettei toimi. Automaatissa ei jahdata rahaa jahdataan tunnetta, että hetken ajan on toivoa.
Tätä ei voi ymmärtää ennen kuin on ollut siinä itse. Ja siksi on niin helppo tuomita.
Rahapelit aktivoi aivoissa samoja alueita kuin huumeet. Riippuvuus voi olla kova.
Kokeile niin tiedät.