ADD-ihmiset

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 14:54"]

Lapseni on teini ja minä joudun aikatauluttamaan hänelle kaiken. Esimerkiksi kokeet. Joudun vetämään perässä.

[/quote]

Mun lapseni on vasta vitosella, mutta aivan yhtä perässävedettävä kuin oli ekalla luokalla, tai vaikka eskarilaisena. Ajatus siitä että tämä tulee olemaan tätä myös hänen teini-iässään on musta todella, todella, todella väsyttävä. Pelkään myös että miten hän pärjää sitten aikuisena, jos ei koskaan opi ottamaan mistään vastuuta.

Tunnen myös isoa luopumisen surua. Ennen kuvittelin että jonain päivänä hän olisi niin iso ettei tämä enää olisi tällaista jatkuvaa velvollisuutta vaan jotenkin vastavuoroista, mutta ei sitä varmaankaan tule tapahtumaan. Myös hänen tunne-elämänsä on niin lyhytjänteistä että minun on vaikea kuvitella hänelle ihmissuhdetta joka ei perustuisi hänen tukemiseensa yksipuolisesti.

Meillä asia aika tuore, toivon kovasti että toivottomuuteni on ohimenevää.

Onko jotain mitä ei kannata missään nimessä sanoa lääkärille?
Esim. Että isä antoi mulle selkään kun olin pieni, koska olin kauhukakara. Lääkärin mielestä mulla on varmaan aivovaurio?

up

No, mitä seuraa, jos yläkoulun opeille kertoo?

upp

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 21:28"]Onko jotain mitä ei kannata missään nimessä sanoa lääkärille?
Esim. Että isä antoi mulle selkään kun olin pieni, koska olin kauhukakara. Lääkärin mielestä mulla on varmaan aivovaurio?
[/quote]
Ei kannata sanoa, että mikään ahdistaa, sillä lääkärit vetää kaiken silloin ahdistuksen piikkiin, vaikka siinä ei mitään logiikkaa olekaan. Ahdistus kyllä aiheuttaa keskittymiskyvyttömyyttä, mutta ad(h)d on paljon muutakin kuin huono keskittymiskyky.

Sitä, kannattaako diagnoosista kertoa koulussa tai työpaikalla, kannattaa harkita monelta kantilta. Koulussa kertoisin, sillä sillä voi saada jotain tarpeellisia erikoisjärjestelyjä, jotka helpottavat opiskelua. Voi esimerkiksi päästä suorittamaan kokeen hiljaiseen luokkaan yksin, jos toisten läsnäolo häiritsee. Voi myös saada tarpeen vaatiessa tukiopetusta.

Töissä (varsinkaan uudessa paikassa) en kertoisi, ellei ad(h)d häiritse jotenkin merkittävästi. Jos työskentelee vaikka luovalla alalla kuten allekirjoittanut, niin add ei kauheasti haittaa menoa. Syön lääkkeeni silloin kun näen tarpeelliseksi ja välillä jätän syömättä ja hyvin menee. Tutuillekaan en vältsisti kertois. Niillä on yleensä liikaa mielipiteitä aiheesta. En kuitenkaan tarvitse kenenkään mielipidettä sairauteni todenperäisyydestä tai vaihtoehtoisista hoidoista tai huonosta kasvatuksesta tai väärästä ruokavaliosta.

Saatteko te ADD:t siis korkeita pistemääriä tuosta edellämainitusta ADHD-nettitestistä?

No minä saan jonkun reilu 90 pistettä ja on diagnosoitu ADD.

Minä sain 102 pistettä. Ei ole diagnosoitu adhd:tä mutta epävakaa persoonallisuushäiriö, dissosiaatiohäiriö sekä taipumusta psykoottisuuteen.

Noi testithän on sitten ihan vaan suuntaa-antavia ja niiden perusteella ei kannata itseään diagnosoida. Jos pisteet ovat korkeat, niin kannattaa toki harkita jatkotutkimuksiin menemistä. Se onnistuu esimerkiksi omalääkärin kautta pyytämällä lähetettä neurologille tai neuropsykiatrille.
Toinen tie on mennä yksityisen asiaan perehtyneen lääkärin vastaanotolle. Se on kalliimpaa, mutta huomattavasti nopeampaa ja monin tavoin yksinkertaisempaa kuin takuta jossain julkisella puolella.

up

Ei ainakaan yhden päihdelääkärin mukaan add aiheuta sen herkemmin päihteidenkäyttöä. Adhd kuulemma sen sijaan aiheuttaa. (Lääkitsevät sillä levotonta liikehdintäänsä.

Joo, hyperit teloo itseään vielä enemmän ja ovat vielä alttiimpia päihteidenkäytölle, mutta ihan yhtälailla add:llä on aivoissaan se sama dopamiinivajaus, jota yritetäön paikata kaikella mahdollisella. Siksi myös add:t ovat taipuvaisempia riippuvuuksille kuin muut.
Monet päätyvät käyttämään amfetamiinia tai muita stimulantteja, sillä ne lisäävät dopamiinin määrää aivoissa, joka taas helpottaa adhd-oireita. Harva vaan sitten osaa pysyä sen pirin kanssa lääkinnällisissä annoksissa ja homma karkaa käsistä.
Adhd-lääkkeethän muistuttavat rakenteeltaan hieman amfetamiinia ja niiden tarkoitus on lisätä dopamiinin määrää aivoissa sekä hidastaa sen takaisinottoa, eli pitää se siellä pidempään.

Lapsellani on neuropsykologi huomannut tuon ja hän ei ole ohjannut yhtään minnekään. Omituista! Lapsi on jo yläkoulussa.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 16:54"]

..Minkälaisia olette? ja miten teidän keskittymishäiriö näkyy jokapäiväsessä elämässä? ja koska "poikkeavuus" on todettu? Itse olen miettinyt tässä jo useamman vuoden, että voiskohan mulla olla ADD. Itse asiassa olinkin 20-vuotiaana kunnallisella psykologilla testeissä, jossa tehtävänä oli kooota palapeli ja vastailla erilaiisin kysymyksiin kuten, kuka on Suomen presidentti ym. Tällä syvällisellä testillä ei todettu ADD:Tä. Nyt olen allle 3-kymppinen.

Olen vaan koko elämäni taistellut erilaisten oireiden kanssa, jotka vois viitata ADD:n Esim. olen käyttänyt varmaan puolet elämästäni erilaisten esineiden etsimiseen, aina on hukassa jotain. Mulla on todella huono suuntavaisto. Olen erittäin huono siivoamaan tai siivouksen alottamisessa. Ainut millon oikeastaan pystyn siivoamaan on, kun joku on tulossa kylään.  Sotkun saan aikaiseksi ihan hetkessä "huomaamatta" jää tavarat laittamatta paikoillleen, kun alan tehdäki kesken jotain muuta.

En ole koko kouluhistoriani aikana pystynyt keskittymään lukukäksyihin, olen lukenut kokeisiiin/tentteihin aina vain pakon edestä viimeisinä iltoina. Tällä hetkellä opiskelen viimeistä vuotta alempaa korkeakolututkintoa, muutama vaikeampi kurssi on rästissä, joihin en vaan ikinä löytänt tarpeeksi keskittymiskykyä, että olisi asiat saanut käytyä läpi.

Olen ollut hyvä kielissä ja en tiedä voiko sanoa, että on hyvä muisti kun olen kuitenkin aika hajamielinen joissakin asioissa. Mutta esimerksiki joitain tarkkoja keskusteluja tai vanhojen luokkalaisten syntymäaikoja muistan tarkkaaan vielä vuosienkin jälkeen ulkoa. Koulussa olen aina ollut ihan keskikastia, välillä saanut kiitettäviä ja välillä huonompia. Kouluun en ole ikinä mitenkään kovin paljoa panostanut. Olin todella usein myöhässä tunneilta.

Olen todella epäjärjestelmällinen ihminen ja esim. entisessä työpaikassa olen saanut palautetta, kun työpöytä on ollut täynnä tavaraa tai olen merkannut huolimattomasti jonkun asian, vaikka mielestäni olen sillä hetkellä keskittynyt hyvin.

Eikä epäjärjestelmällisyys liitty pelkästään sisiteyteen, vaan esimerkiksi jos aikomuksena on tiskata ja olen valuttanut jo tiskiveden, niin huomaanki että puhelin soi toisessa huoneessa. Puhelun jälkeen jäänkin selailemaan kännykkää tai jotain muuta ja tiskit voi "unohtua" veteen pitkäksi aikaa. Tai jos olen esimerkiksi pesemässä hiuksia, niin voin pesun jälkeeen unohtaa olenko pessyt jo hiukset ja pestä ne uudestaan.

En oo täältä hakemassa diagnoosia mutta jos ADD-ihmisä linjoilla, niin olis kiva kuulla, jos on vastaavia "oireita"? Voisko mulla olla ADD, vai oonko vaan muistihäiriöinen,  laiska ja hullu;)

[/quote]

 taidat kyllä nyt puhua minusta :) kuulostaa tutulta ja tuntuu että olen koko ajan omissa ajatuksissa en kuule enkä näe

Olen itsekkin huomannut vastaavia oireita, olen tohelo, oikeasti. Unohtelen juttuja ja kohellan ja toheloin. Menetin työpaikkani, koska en muistanut käyä lääkärintarkastuksessa koeajan sisällä. Ja muutenkin etten jaksa keskittyä ja kuunnella jos aihe ei ole mielenkiintoinen. Pienenä kävin psykologilla, koska olin "lapsellinen" eli olin ikätasoa lapsellisempi, ei kiinnostanut eskarissa vaan mielelläni olisin leikkinyt ja olin myös jokseenkin vilkas. Miksei minulla tutkittu silloin mahdollista add/adhd:ta? Koulussa olen saanut huonot arvosanat, taito ja taideaineissa sain hyviä numeroita.
Olen aina tuntenut itseni laiskaksi koska en jaksa siivota. Ja tosiaan monesti projekteja haluaisin alottaa, mut en saa loppuun saatettua. Esim haluaisin alottaa siivoomaan, alotan tiskaamaan, tiskit jää eksken kun rupen pyyhkimään pöytää, ja se jää kesken kun raivaan roskia. Yms. Teen impulsiivisia päätöksiä ja hetken mielijohteesta.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 09:18"]

Kaikki kuulostaa tutulta! Onko lääkitykselle esteitä?

[/quote]

Aikaisemmat päihdeongelmat ovat usein este. Muita en tiedä.

Painin myös näiden samojen asioiden kanssa. Olen nopeasti innostuva, älykäs ja luova ja olen jopa menestynyt jollakin tavoin elämässä. Yliopisto läpi huijaamalla ja nopealla älyn käytöllä viime tipassa. Tiedän että osa menestyksestäni on add-piirteiden ansiota, se auttaa ylikeskittymään ja auttaa tietyissä tehtävissä. Elämä on silti aivan liian vaikeaa, ja olen päätynyt hakemaan diagnoosia ja toivon saavani lääkityksen. Menköön sitten se hyväkin puoli tästä poikkeavuudsta.

Ip

Älä putoa!