ketkä miehet pettävät?

Toivon että pettäjät ovat netissä vain pieni mutta sitäkin näkyvämpi osa.Kaikkeen elämään kuuluu rehellisyys ,toisen huomioon ottaminen,hienovaraisuus kohteliaisuus jne.jne.Oli kyse parisuhteeesta/vanhempi lapsi suhteesta/sukulaisista.On helppo elää kun on tehnyt oikein ja yrittänyt parhaansa.Jossain palstalla pettäjät kehui kilpaa hienoista hetkistä ja kotona olevista hirveistä puolisoista.Jos menisitte kimppaan tulisi teillekkin arki.Elämä on suurimmaksi osaksi arkea.Maailmaa pitää pystyssä normaali järkiset ja normaalilla moraalilla elävät ihmiset.Siis töitä/kotitöitä/lapsia/lapsettomuutta/koulua/sairastelua/poissaoloja/oksennustautia.Kaikessa tässä on ihanaa jos voi luottaa mieheensä tai naiseensa ja sitä rakkaus on kaiken huuman jälkeen.Olen mieheni kanssa ollut 19 vuotta ja ihanalämmin ailahdus käy hänet nähtyäni.Intohimon hetkiä:ihanaa pitkää kuumaa rakastelua ja himokkaita pikapanoja ja myös laimeampaa "olemme kuoleman väsyneitä"seksiä.Tämä kaikki on elämää.Rkastajilta/rakastajattarilta saattaa loppupelissä vanhuudessa puuttua ne lapset/lapsenlapset/kummakin suku koka kokoontuu juhliin ja kyllä se rakas sairaanakin hoidetaan.Ei ihmiset ole kertakäyttö tavaraa joka vaihdetaan heti kun rinta riippuu tai kalu lörpsähtää.Nainen 45 v

En petä. Miksi en:



Rakastan vaimoani en halua tehdä mitään mikä satuttaa häntä. Rakastan lapsiani enkä halua menettää heitä ja yhteistä kotia. Jos pettäisin, uskoisin että vihaisin itseäni loppuelämäni ajan.



Vaimolle esitän tietysti kotona kovaa pelimiestä mutta totuus on se että pienikin flirtti naisilta saa minut ihan puihin :-)

Olen ollut eroni jälkeen vapaana vuoden. Valitettavasti minun pitää kommentoida että baariin mennessä 90% silmäpeliä pitävistä miehistä ovat varattuja.



Aikamoista peliä se on, sanovat ihan kättelyssä että ovat vain kulissiliitossa ja että eivät rakasta vaimoaan. Joskus huvikseni tenttaan heitä ja kyselen lapsista.. Aika monet ymmärtävät kaikota siinä vaiheessa. Seuraa kuitenkin näyttää ravintolasta löytyvät seuraavan hameen alta. Tosin on niitäkin joista vaistoaa että haluaisivat kokeilla vierasta mutta sitten kuitenkin perääntyvät.



Tuntuu jotenkin kauhealta ajatus että löytäisi uuden miehen joka tekisi sitten tuota samaa minulle...

ei raskaana olevaa lehmää kukaan halua. Ruoho on paljon parempaa aidan takana.

Olisikohan niin, että osa pettää, koska eivät ole löytäneet sitä oikeaa?



Luulen, että kaikki tekevät jonkin laisen "listan" niistä ominaisuuksista, joita toivoisivat puolisollaan olevan. Kauneutta, älykkyyttä, rakkautta, empaattisuutta, hyväntahtoisuutta jne. Näistä ominaisuuksista itseasiassa koostuisi kaksikin listaa:



Listalla A on kaikki ne ominaisuudet ja perusarvot, joita toisella toivoo olevan ja joista ei voisi tinkiä tuumaakaan. Listalla B on ominaisuudet, jotka ovat suurta plussaa, mutta eivät aivan välttämättömiä.



Uskollinen ihminen on löytänyt puolison, jolla on kaikki listan A ominaisuudet ja suuri osa myös listan B ominaisuuksista. Hän on tyytyväinen elämäänsä ja puolisoonsa. Hän pystyy kunnioittamaan ja arvostamaan puolisoaan ja puolisonsa päätöksiä. Puolison pienet puutteet harmittavat joskus, mutta ne eivät kaada liittoa. Parhaassa tapauksessa ne tuovat vain sopivasti persoonallisuutta, josta voi ammentaa jopa huumoria.



Pettäjän puolisolla ei ole lähimainkaan kaikkia listan A ominaisuuksista. Vaikka lista B olisi täydellinen, se ei riitä paikkaamaan puutteita tärkeimmissä asioissa. Pettäjä ei pysty arvostamaan ja kunnioittamaan puolisoaan tarpeeksi. Pettäjä on ehkä joutunut vain tyytymään puolisoonsa, kun parempia ei ole tarjolla. Pettäjän rahkeet ei ehkä riitä valloittamaan sellaista kumppania, jollaisen hän todellisuudessa haluaisi.



Sitten tietysti voi olla sellainenkin pettäjä-tyyppi, joka vaatii täydelliset ominaisuudet sekä listalta A että B. Mikään puutetta ei katsota läpi sormien. Senhän tietää, kuinka siinä käy. Pettäjä etsii "sitä oikeaa" läpi elämänsä, eikä pysty tajuamaan, että täydellistä ihmistä ei vain ole olemassa.

kaikki miehet pettää, ennemmin tai myöhemmin, ja jos nyt joku kummajainen löytyy joka ei petä, niin ainakin haaveilee siitä. Mutta ei ne naisetkaan aina siveyden sipuleita ole, kyllä yksi jos toinenkin on vieraaseen petiin eksynyt. Minä pettäisin varmasti, jos tietäisin etten jää kiinni, puuteessa kun kotona pidetään, niin sitä saa mitä tilaa..

No minä naisena voin tunnustaa että petän miestäni ainakin kerran viikossa joskus useamminkin. Mies ei sitä tiedä koska olen ollut aina menevää sorttia, milloin mitäkin kokouksia. Nytkin menen espooseen nypläys kursseille, niin siellä nyplätään kullia.

kysymys onkin: kuka sitten oikeasti alkaa pettää??



Yleensä on kyse itsetunnon kohottajista - itsestään oikeasti ylpeä ja varma ihminen pystyy pitämään halunsa kurissa ja toteuttamaan itseään kotonaan eikä lähde jakamaan itseään muille naisille.

...pitkaa liittoa pettaa, ja yhta lailla seka miehet etta naiset. Elikka yli puolet. Naisilla on tyomatka- tai harrastusmenoja ihan samalla lailla kuin miehillakin, joten emme ole yhtaan parempia...



Miehestani en tieda enka haluakaan tietaa, ja itse olen kerran kunnolla pettanyt, ihan loppuun asti menemalla. En kadu, mutta en myoskaan ylpeile tapahtuneella mutta eipahan ainakaan kiikkustuolissa tarvitse katua elamatonta elamaa.

...jättää taakseni tuon pettämisen, koska aiemmin petin lopulta jokaisessa pidemmässä suhteessa kumppaniani(takana neljän ja viiden vuoden suhteet ja kuuden vuoden avioliitto), mutta aina se toi minulle huonon omantunnon, koska ns. vapaista suhteista ei ollut kyse eli kumppanini eivät pettämistä suvainneet. Kyse oli varmaan psykologisista asioista, kun uskottelin kerta toisensa jälkeen, että "jos oma suhde olisi kunnossa, niin en pettäisi". Luulen kuitenkin, että ajatukseni oli tuolloin itsensä huijaamista. Tai sitten se oli vaan pitkittynyttä "itsensä etsimistä" yli kolmekymppiseksi saakka.



Nyt olen ollut avioeron jälkeen 2,5 vuotta onnellisesti kihloissa ja saman katon alla uuden naisystävän kanssa, enkä ole pettämistä koskaan edes ajatellut tilaisuuksista huolimatta. Naisystäväni on niin nuori, ettei hänellä ole ollut seksikokemuksia ennen minua, eikä häntä ajatus "muiden kokeilemisesta" kuulemma lainkaan houkuta. No, aika näyttää, sillä hän on niin uskomattoman kaunis, että miehet katsovat perään tauotta ja yrittävät iskeä vaikka pankissa tai supermarketissa (parhaana esimerkkinä kenties poliisien iskuyritykset, kun hän kävi rikosilmoitusta tekemässä).



Olen itse niin onnellinen, että olen vihdoinkin voinut olla rehellisessä suhteessa mitään salailematta ja ilman mitään omantunnon tuskia, enkä usko tilaisuuden tekevän minua enää varkaaksi, koska tiedän, millaisten omantunnontuskien kanssa joutuisin painiskelemaan - jopa nuo vanhat pettämiset edelleen häiritsevät mielenrauhaani. Olen sanonut avokille, että jos häntä alkaa joskus kokemuksien puute ahdistamaan, niin hän voi käydä "kokeilunsa kokeilemassa", mutta siitä pitää voida avoimesti puhua, sillä silloin ei mielestäni kyse ole "pettämisestä" vaan luvan kanssa toteutetusta toiminnasta.



M40

[/quote]

Kysymys oli miehille mutta kun nyt kerran kerroit ihanan tarinasi niin petä siksi että miehesi tekee sitä kuitenkin. Olet ainakin tasoissa. M4X

[/quote]

Miesystäväni ei petä, ei ole tarvetta. Meillä on intohimoinen suhde ja puhumme asioista, ei meillä ole tarvetta pettää toisiamme. Olemme puhuneet siitä, että jos tällainen tarve tulee, suhde on jo kuollut siinä vaiheessa. Maailmassa on nimittäin vielä ihmisiä, jotka haluavat elää rakkaussuhteessa vain yhden ihmisen kanssa kerrallaan- uskokaa tai älkää.

Miesystäväni ei petä, ei ole tarvetta. Meillä on intohimoinen suhde ja puhumme asioista, ei meillä ole tarvetta pettää toisiamme. Olemme puhuneet siitä, että jos tällainen tarve tulee, suhde on jo kuollut siinä vaiheessa. Maailmassa on nimittäin vielä ihmisiä, jotka haluavat elää rakkaussuhteessa vain yhden ihmisen kanssa kerrallaan- uskokaa tai älkää.

Lause kuulunee oikein näin: "Uskoakseni miesystäväni ei petä, koska näkemykseni mukaan siihen ei ole tarvetta". Vai pystytkö aukottomasti todistamaan alkuperäisen väitteesi? Luulen, että voit tietää ainoastaan sen, mitä itse olet tai et ole tehnyt...muu "totuus" perustuu luottamukselle eli siihen, että uskot miehesi sanoja.

Suuri osa pettämisistä tehdään salaa puolisolta ja uskoisin, että hyvin moni tuore pari ainakin aluksi on samaa mieltä siitä, että "jos pettämistarve tulee, suhde on jo kuollut". Valitettavasti vuosien vieriessä ja suhteen arkipäiväistyessä, vaikka kuinka olisi rakkautta parin välillä, mitä vain voi tapahtua. Näin on aina ollut ja näin on aina oleva.

Mielestäni pettämistä ei tule hyväksyä minkäänlaisessa tilanteessa. Oli kyse kännisen vahingosta tai muusta, se ei ole missään vaiheessa hyväksyttävää eikä sitä saa antaa myöskään missään nimessä anteeksi. Miten joku voi edes kysyä että onko se nyt niin vakavaa, totta vitussa on. On turha sanoa että ihminen ei ole yksiavioinen, se on täysin ihmisen omasta valinnasta kiinni. Jos on niin heikko moraali että haluaa panna kaikkia niin sillon ei kannata myöskään hankkiutua suhteeseen.

Ikävä kyllä pettäminen ei ole kiinni omasta valinnasta. Väittäisin, että jos toinen puolisoista (juu.. syyllistän taas naisia), siis vaimo, päättää olla ilman seksiä, mies ei taatusti pysy uskollisena. Parhaassa tapauksessa hän jättää ennen kuin nai uutta naistaan. (Okei, tasapuolisuuden nimissä: tai miestään)



Kyllä asia on niin, että seksi, sen määrä ja laatu on parisuhteen yhteinen asia. Jos se ei voi tyydyttää täysin kumpaakin, on oltava valmis tulemaan puolitiehen vastaan molemmin puolin. Nähdäkseni kaikki yksipuoliset ratkaisut aiheuttavat parisuhdeongelmia.



Teen pienen myönnytyksen: pettäminen riippuu toki omasta päätöksestä. Omasta päätöksestä riippuu osittain myös se, pettääkö puoliso. Seksistä saa kieltäytyä vaikka aina ja ikuisesti, mutta seurauksitta se ei tapahdu.



Jos ei anna pettämistä ikinä anteeksi, saa kaiketi kantaa katkeruuttaan vaikka hautaansa asti. Onko se nyt sitten sen vertainen asia?

Itseäni inhottaa ajatus siitä, että nykyään petetään tosi pienillä omantunnontuskilla. Pettämisestä on tullut jotenkin yleisesti hyväksytty juttu. Ällöttävää!



Olen jo 42-vuotias. Petetty jokusen kerran, itse en koskaan. Sen verran korkealla on oma moraali ollut aina, että jos ylitsepääsemätön halu toiseen ihmiseen joskus tulisi, jättäisin ensin entisen taakseni. Tai todennäköisimmin, ihan ensiksi päivittäisin mieheni kanssa sen hetkisen tilanteen: missä mennään, koska mielessä kävi ajatus pettämisestä. Onneksi niin ei ole koskaan tarvinnut tehdä. Mitä merkitystä omalla puolisolla olisi enää sitten pettämisen jälkeen? Minusta jotain todella tärkeää on suhteessa ohi silloin, kun lähdetään pettämään.



Olen joskus miettinyt, miksi minua on aikoinaan petetty. Yhteinen piirre on ollut näiden miesten pohjimmiltaan huono itsetunto - päällepäin ehkä ovat varman oloisia, toden tullen epävarmoja itsestään. Syytä on ollut tietty minussakin, kun ovat ratkaisuunsa päätyneet, kukaan ei seurustele yksin, enkä ole aina ihanneihminen. Mutta itsetuntoa löytyy, se ei ole kadonnut minnekään edes petetyksi tulemalla. He ovat itse ratkaisuunsa päätyneet, en ole ajanut heitä siihen väen väkisin.



Minulla itselläni on nuorempi mies, oikea löytö aikoinaan ;). Tällä hetkellä suhde on vähän jäässä: tunnepuolta on, mutta seksiä tosi harvoin, koska itselläni ei ole haluja (sairaus taustalla, jota yritän tässä vähitellen saada pois päiväjärjestyksestä saadakseni haluni takaisin - koska omasta mielestäni suhde ilman toimivaa seksiä ei toimi täysillä).



Arvaan, mitä moni ajattelee: tietysti miehesi pettää sinua. Itse en usko niin, koska hän on tässäkin tilanteessa tosi ymmärtäväisen oloinen: Tietää, missä mennään ja minkä takia. Vaistoan yhä rakkautta ja syvää välittämistä, huolimatta tämän hetken ongelmasta. Olen hänelle sanonutkin, että hän toimii juuri niin, kuin miehen tuollaisessa tilanteessa toivoisikin toimivan - siis on tosi MIES. Aivan varmasti on ajatellut vihreämpää ruohoa aidan tuolla puolen, mutta onkin eri asia, kuka sinne päätyy.



Jos sitten kävisikin niin, että hän joskus pettäisi, liittomme olisi siinä. Kokemuksieni perusteella olen satavarma, että tietäisin, koska niin olisi tapahtunut, ja 5% mahdollisuus tulee aina olemaan, että hän pettäisi. Miksi? Siksi, että olen luottanut täysillä myös niihin miehiin, jotka minua aikoinaan pettivät - siksi en pysty satasella luottamaan enää koskaan kehenkään mieheen. Voisin jotenkuten antaa anteeksi - en ehkä pettämistä, vaan sen, että hän luovutti, näiden kaikkien vuosien ja kokemusten jälkeen. Ja jos osaisinkin sen antaa anteeksi, niin unohtaisi en ikinä, enkä jatkaisi liittoa sen vuoksi: miksi tuhlaisin elämääni sellaiseen, jossa toinen ei olisi enää minun arvoiseni. Liitossa/ parisuhteessa pitää olla samat säännöt molemmin puolin.



Osaan olla viehättävä, osaan (vieläkin ;D) saada miehiä kiinnostumaan itsestäni, jos olen ihmisten ilmoilla. On itsetuntoa hivelevää huomata toisen kiinnostus ja antoisaa päästä samalle aaltopituudelle jonkun täysin tuntemattoman ihmisen kanssa. Se sitten riittääkin minulle. Toki pieni mustasukkaisuus käy mielessä, jos/ kun huomaan miehestäni samaa, mutta koska sallin sen itselleni, täytyy sallia myös hänelle. Silti on osattava tietää missä mennään, kun kerran toisen kanssa on sitoutunut elämään.



Olen varmaan vanhanaikainen nykypäivän menoon, mutta haluan olla tällainen, ja se on oma valinta. Kaikki, tai ei mitään, se sopii minulle parhaiten. Pettämistä en arvosta millään tavalla, mutta kukinhan elää omien arvojensa mukaisesti. Ja uskokaa tai älkää, sitä saa mitä tilaa - elämältäkin. Satavarmasti.

Älä kirjoita miehenä kun kerran olet nainen, törppö.

Olen nainen. Miksi pettäisin? Seksi on seksiä kaikkien kanssa, joidenkin kanssa upeeta, toisten hyvää, toisten kanssa surkeeta...parisuhteessa on kyse tunteista, raukkaudesta, halusta rakastella juuri sen ihmisen kanssa. Minulle riittää seksi rakkaani kanssa ja siksi minulla ei ole tarvetta pettää. Jos olisin suhteessa, jossa seksi ei toimisi, kysyisin itseltäni, että onko suhde tosiaan se suhde, jossa haluan olla. Olen kerran lähtenyt tällaisesta liitosta ja en kadu. Nyt olen onnellinen. Seksi-seikkailuita on ollut riittävästi, joten sekään puoli ei enää houkuta. En saa tarpeeksi irti seksistä ilman tunteita, vaikka se olisi tekniseksti kuinka upeeta tahansa. Se kun kokee yhteyden toiseen, rakastelee, saa yhtäaikaa- mikään ei voita sitä tunnetta.

Kysymys oli miehille mutta kun nyt kerran kerroit ihanan tarinasi niin petä siksi että miehesi tekee sitä kuitenkin. Olet ainakin tasoissa. M4X

Ne miehet kai pettävät, joille te naiset kilpaa tyrkytätte tussuanne. Mitäs olette niin päjöjä, että jauhatte skeidaa uskollisuudesta, mutta kierrätte joka ainoa läpi ne alfauroksina pitämänne. Toisianne te petätte.

...hanhemme petät! No emme petä! No kukas Hazardi?



Pensselisetä!



Älä tekeydy yksiin Pensseli- tai meisselisetien kanssa. Hehän pettävät teitä hanhia!



:D

Ne miehet kai pettävät, joille te naiset kilpaa tyrkytätte tussuanne. Mitäs olette niin päjöjä, että jauhatte skeidaa uskollisuudesta, mutta kierrätte joka ainoa läpi ne alfauroksina pitämänne. Toisianne te petätte.

Ja se on aina toisen naisen vika kun seksiä harrastetaan kun siitä ei kerta kaikkiaan voi kieltäytyä?

Sinäpä sen sanoit. Jos tarpeeksi tyrkytetään, niin ei taatusti kieltäydytä.

En koskaan ole pettänyt vaimoani. Rakastan häntä kovasti ja se sotisi kaikkea kunniaani vastaan. Joskus pelkään jopa tällaisten palstojen vaikutusta ihmisiin, he luulevat, että kaikki juoksevat vieraissa minkä ehtivät.



Tarjousta on ollut mutta kieltäydyin.