Miksi äidit ei pidä uhmaikäisille kuria!

vanhemmat on kovin erilaisissa tilanteissa, toisille riittä tuo mainittu pari minuuttia kiukuttelua, joillekin yhden yksinkertaisen asian oppiminen kestää vuosia. Miettikää nyt millainen minäkuva lapselle kehittyy, jos sille ei ole puhuttu ensimmäiseen 15-vuoteen kuin käskymuodossa ja vähän väliä ääntä korottaen. Ei ole mitään syytä olla kovapäisenkään lapsen kanssa koko ajan tuhat lasissa, on syytä osata välillä itsekin sietää. Tuo on ihan silkkaa höpöä, että säännöt ja kiellot ovat voimassa aina, näinhän se ei ole tosielämässä. Juuri siitä nousee sosiaalisen käyttäytymisen ydin, konteksteista johon omaa itseä muovataan.

toisen satuttamisen kiellot tulee olla voimassa aina! Aivan sama missä ollaan, mutta toisia ihmisiä ei saa satuttaa ja satuttamisesta tulee tulla seuraus. Juuri sitä on rajojen asettaminen pienestä pitäen. Niin kuin jo aiemmin sanoin, on kovin hankalaa saada omaa lasta ymmärtämään miksi "Jukka" saa lastani tai tämän pikkusisartaan lyödä, mutta lapseni ei sitä samaa saa tehdä.



t.ap

joka ei puolustautuisi, jos hänen kimppuunsa hyökätään. Jos säännöt olisivat voimassa aina, raiskauksen uhri ei saisi yrittää estää tapahtumaa fyysisellä väkivallalla vaan tilanteesta pitäisi selvitä puhumalla. Kuka uskoo?



Mitkään säännöt eivät ole voimassa aina ja lapsille pitää pystyä opettamaan tietoisesti sekin, koska säännöt ovat voimassa ja koska eivät.



Jos joku aikuinen käy käsiksi lapsiinne, teidän lapsilla pitää olla valmius yrittää suojata itseään.



Tämä maailma on myös paha, se ei ole ideaalinen hiekkalaatikko, jossa ihmiset käyttäytyisivät oikeudenmukaisesti ja yhteisesti sovituin säännöin. Kasvatuksen keskeinen tehtävä on opettaa lapset toimimaan siinä sekasorrossa.

holding ote käytävällä auttaa

Et kai silti ole niin naiivi, että kuvittelet sen auttavan kaikkiin lapsiin!

nyt kysymys itsensä puolustamisesta tai raiskatuista aikuisista. Jotta tuollainen leikki-ikäinen lapsi tietäisi mikä on oikein ja mikä väärin, niin silloin pitää olla rajat käytössä! Ja itse olen lapselleni sanonut, että jos joku hoidossa lyö tai tönii tai kiusaa, silloin pitää sanoa aikuiselle ja sanoa lapsellekin, että noin ei saa tehdä, menen kertomaan tädille. Mitä siitä nyt tulisi jos kaikki olisi joka puolella nyrkit pystyssä! Maailma on raaka ja paha, mutta ei niin paha kuin lainattu kirjoittaja sen maalaa.

joka ei puolustautuisi, jos hänen kimppuunsa hyökätään. Jos säännöt olisivat voimassa aina, raiskauksen uhri ei saisi yrittää estää tapahtumaa fyysisellä väkivallalla vaan tilanteesta pitäisi selvitä puhumalla. Kuka uskoo?

Mitkään säännöt eivät ole voimassa aina ja lapsille pitää pystyä opettamaan tietoisesti sekin, koska säännöt ovat voimassa ja koska eivät.

Jos joku aikuinen käy käsiksi lapsiinne, teidän lapsilla pitää olla valmius yrittää suojata itseään.

Tämä maailma on myös paha, se ei ole ideaalinen hiekkalaatikko, jossa ihmiset käyttäytyisivät oikeudenmukaisesti ja yhteisesti sovituin säännöin. Kasvatuksen keskeinen tehtävä on opettaa lapset toimimaan siinä sekasorrossa.

ja vastaus on, että ei ole. Säännöt ovat voimassa vain tietyissä tilanteissa. Sitähän itsekin kirjoitat.

että eri perheissä ne rajat menevät eri kohdassa. Eli vaikka ne rajat pitävät aina, niin se ei auta, jos toisella leikkimielinen muksiminen tai painiminen on sallittu ja toisen perheen äiti taas näkee saman toiminnan lyömisenä.



Kummassakin perheessä kasvatetaan johdonmukaisesti rajat laittaen, mutta silti toisen mielestä toinen ei pidä rajoja ja toisen mielestä taas toinen on turhantarkka.

jonkun mielestä turhan tarkka jos katson, että on väärin, että 3 vuotias poika heittää TAHALLAAN 8kk vauvaa 10cm pitkällä autolla? Onneksi ei osunut. Lapseni vain sattui menemään liian lähelle kyseisen lapsen leikkejä. Siinä voi vain kuulkaas sokeutua, tai saada aivotärähdyksen. Joskus tilanteet voi olla hengenvaarallisia. Eräällä toisella perhekahvilakerralla yksi poika löi nyrkillä 2,5v. lastani niskaan niin, että kuului kunnon kumahdus. Tämä johtui siitä, että lapseni ei suostunut antamaan vaunuja, koska hän oli siinä ensin ja hänellä oli kiva leikki kesken. Äiti vain sanoi, että miten sinä nyt noin "Jussi" vikisevällä äänellä. Voisiko edes olla vähän määrätietoisuutta siinä äänensävyssä!



En sano, että minun lapseni ovat täydellisiä ja moitteettomasti käyttäytyviä, vaan sanon, että jos omat lapseni jotain tahallaan satuttavat ja joutuvat siitä seuraukseen, niin en ymmärrä kuinka voi olla niin vaikea muiden toimia samalla tavalla. Ei meilläkään elämä ole kietoja ja EI sanan yli käyttämistä, mutta rajansa kaikella.

t.jälleen ap

maailmassa on paljon "olis voinut käydä" tilanteita, mutta jos ei käy, niin se siitä sitten. Mun mielestä ei tarvitse sanoa kuin että ei saa, ihan normaalilla äänensävyllä.

Meillä lapset on saanu varmaan sata aivotärähdystä ihan vaan kävelemällä jotain päin, kaatumalla, joku tosiaan lyö tms. En sano että hyväksyn, mutta iskuja tulee -kuten olet huomannut!



Itsellä 3 alle 5- vuotiasta ja joskus roina lentää, tönästään sohvalta, potkastaan päähän...



Vanhemman tarttee aina puuttua, mutta mitä se kiljuminen ja anteeksi pyytämisen pakottaminen auttaa jonkun 3- vuotiaan uhmaikäsen kohdalla?

Omalla kohdalla komppaan nro 73.ää; se huomautus että leluja ei heitellä toimii.

Menen joskus niin pitkälle etten ehkä reagoi kaikkeen ja muka huomaa kaikkea. Sallin vähän vahinkojakin. Paha olen.



8

sinä olet mielestäsi sataprosenttisen oikeassa ja nuo kertomasti tilanteet tarkoittavat sinulle vain sitä, että muut äidit ovat välinpitämättömiä kasvattajia.



Toisesta näkökulmasta katsottuna sinä taas todellakin olet turhan tarkka, kun nostat haloon asiasta, jossa ei kuitenkaan käynyt mitään vahinkoa.



Ja oikeasti musta näyttää, että haluat paeta vastuutasi syyttämällä muita äitejä. Kuitenkin pystyt kuvailemaan nuo tilanteet niin tarkasti, että olet varmasti nähnyt ne hyvinkin. Ja kun olet pelästynyt, kun lapsillesi olisi voinut käydä jotain, niin jollain tasolla olet tajunnut, että sinun olisi pitänyt reagoida tilanteeseen jo ennen näitä heittoja ja lyöntejä. Et kuitenkaan rohjennut puuttua lasten leikkiin ajoissa, ja sitten keksitkin, että syyttämällä muita äitejä kovemmmalla äänellä kuin itseäsi sinun ei enää tarvitsekaan kuunnella omantuntosi syytöksiä.



Kuulehan ap. Jos sinä seuraat vierestä kuinka lapsesi ei suostu antamaan vaunuja ja toinen lapsi ne haluaisi, niin sinun velvollisuutesi on auttaa lapsia selvittämään kiistatilanne ennen kuin se menee lyömiseksi.



Ihan turhaa sinun on syytellä muita äitejä, kun kuitenkaan et pysty muuttamaan muiden äitien käytöstä, vaikka sinä muutostarvetta näkisitkin. Sen sijaan voit itse keskittyä paremmin lastesi leikin seurantaan ja auttaa heitä leikkimään sopuisasti muiden lasten kanssa.

pitää osata tilanteita itsekin kohdata ilman fyysistä kontaktia. Ei kaikkeen kannata vanhempien sekaantua, vaan lapset oppivat tästä toistensa kohtaamisesta. Jos olisin joka välissä menossa erottelemaan lapsia konflikteista ennen kuin jotain pahaa tapahtuu, niin eihän siinä kenelläkään olisi mukavaa.



Ja myönnän, että olen aika tarkka ja ehkäpä olen muutaman kasvatusoppaankin lukenut, mutta en todellakaan ollut siellä perhekahvilassa kovaäänisesti muita äitejä kritisoimassa ja neuvomassa. Ennemminkin puran tänne sitten tuntojani.



Ja ne tilanteet tulevat kovin nopeasti. Joskus lyöminen tapahtuu ihan arvaamatta ja sitä odottamatta. Nyt ei kuitenkaan puhuta yksittäisistä kerroista vaan esim. perjantaina 8kk vauvani sai melkein autosta ja kerran tönäisyn. 2,5 vuotiastani taas rehellisesti sanottuna tönittiin tai lyötiin yli 5 kertaa. Se on mielestäni liikaa, kun kaikkien noiden takana oli kaksi lasta. Eikä lapseni olleet ainoat, jotka joutuivat tämän kokemaan.



Niin, kaikilla on omat kasvatustyylinsä, mutta itse halusin tulla tänne kertomaan oman mielipiteeni.

t.ap yöpuulle menossa

pitää osata tilanteita itsekin kohdata ilman fyysistä kontaktia. Ei kaikkeen kannata vanhempien sekaantua, vaan lapset oppivat tästä toistensa kohtaamisesta.

Et kai kuvittele, että lapsilla olisi jotenkin sisäsyntyisesti olemassa konfliktien käsittelytaito. Pitäähän se lapsille jollain tavalla opettaa, ja perhekahvilassa käyvät lapset ovat vielä siinä määrin keskeneräisiä, että kaikilla se taito ei varmasti ole hallussa.

Jos kuitenkin ajattelet, että lapsen pitää se taito osata tai itsekseen oppia, eikä vanhemman pidä mennä väliin, niin se tarkoittaa sitä, että yhteentörmäyksiä tulee. Jos et halua niitä yhteentörmäyksi, niin silloin sinun täytyy auttaa lapsia eteenpäin ongelmatilanteissa.

Nyt et tunnu tietävän kumpi sinulle on tärkeää, se, että lapset saavat itse selvittää välinsä vai se, että lapsesi pysyvät koskemattomina.

Nämä tilanteet ovat ehkäistävissä, jos niihin puututaan etukäteen. Mutta jos niin ei haluta tehdä, niin silloin on turha ruikuttaa jälkikäteenkään.

on oikein, että leikki-ikäiset saavat fyysisesti satuttaa vauvoja tai muitakaan?



Jos AP:lla on kaksi lasta vahdittavana kahvilassa niin eihän siinä ehdi muidenkin lapsia vahtia. Ymmärrän kyllä, että ei ole hyväksi lapselle mennä joka vaiheessa sekaantumaan leikkeihin pelossa, että lapsi joutuisi lyödyksi. Eihän se anna lapselle mahdollisuutta luoda kaverisuhteita kun äiti on joka välissä neuvomassa.

ettei ne vieraat lapset noin vain tulleet tietentahtoen satuttamaan, vaan tilanne syntyi vuorovaikutuksessa lasten kesken. Eli kyse ei ollut siitä, että joku tulisi puskasta lyömään ap:n lasta, ja se muka olisi oikein. Vaan kyse oli siitä, että lasten välisessä tilanteessa syntyi turhautumista, jonka seurauksena lapsi löi. Tuon turhautumisen havaitseminen ei pitäisi olla aikuiselle niin vaikeaa, ettei sitä lyömistilannettä pysty estämään. Ja koska kyse on vuorovaikutuksesta, niin ei ap:n tarvi vahtia muiden lapsia, vaan vain omiaan, ja miten he selviävät vuorovaikutustilanteessa. Siinä samassa tilanteessa on tietysti sitten toinenkin lapsi, joka otetaan siihen neuvotteluun mukaan tietenkin.



Mutta edelleen, jos lapsia ei haluta auttaa näissä tilanteissa eteenpäin, niin silloin lapset selvittävät välinsä kuten parhaaksi näkevät. Ja usein lapsilta loppuvat keinot kesken, ja silloin he ottavat nyrkit kehiin.



Ja miksi ihmeessä aikuisen sitten pitäisi mennä joka välissä sekaantumaan lapsen leikkeihin. Tietenkin vain silloin, kun on syntymässä turhautumistilanne. Ei tarvitse nähdä vain äärilaidat, että ei sekaannuta lainkaan tai sitten koko ajan. Normaaliälyllä varustettu ymmärtää kyllä, että sekaantuminen paikallaan vain tarvittaessa. Älkää nyt turhaan tehkö tästä vaikeaa, kun ei se oikeasti ole noin vaikeaa.

huutaminen on eri asia kuin se, että satuttaa toisia ihmisiä.

lasten kesken syntyy aina konflikteja ja äkkitilanteita. Vanhemman täytyy suojata omaa lastaan eli syy siis itsesi ap, ei toisten

he eivät vielä tiedä, että lapset ovat arvaamattomia ja väkivaltaisia. Ne joilla on jo paljon lapsia tai myös isompia lapsia eivät ole niin säikkyjä.



...ja kohta jokainen "tarkkatäti" kirjoittaa, että minulla on kymmenen lasta ja vanhin niistä on 109v eikä niistä kukaan ole koskaan ollut kuten muiden penskat, koska ei ole annettu..