Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi äidit ei pidä uhmaikäisille kuria!
12.06.2009 |
Taas sai nähdä perhekahvilassa kun 3v pojat töni, potki, otti kädestä, heitti lelulla niin meidän uhmikäistä kuin vauvaakin, joka juuri oppinut liikkumaan. Sitten nämä yhden lapsen äidit sanovat: "Kuinka sinä nyt noin, pyydä anteeksi". Ja kun ei lapsi pyydä, niin ei sitten voi mitään. Onko kaikki uhmispojat tällaisia vai onko se kasvatuksestakin kiinni. En halua omien lapsieni oppivan tällaisia pahoja tapoja. Siellä minä sitten yritin jollain lailla pitää rajoja vieraitten lasten kanssa kun ei omat äidit sitä osanneet. Kunnon jämäkkä komennus (huom! EI huuto) eikä piipittävää vikinää äidit ja isät pliis!
Kommentit (78)
Voi jeesus teitä oikeasti! Kukaan ei ole niin täydellinen ihminen, ei edes oma lapsi. Jokainen kai joskus tekee toiselle tahallaankin jotain vaikka kokeillakseen, miten siihen reagoidaan ja sitten opetellaan, että ei noin saa tehdä. Siis oikeasti, oletteko te sitä mieltä, että oma satuttaa tietämättään tai ottaa tietämättään toisen kädestä ja muiden penikat tahallaan. Mulla aina sappi kiehuu, kun iso osa vanhemmista on sitä mieltä, että omat ei tee koskaan mitään väärin! Kyllä te ootte täydellisiä, onnittelut! Meni asian vierestä, mutta kiehuttaa!!!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi jeesus teitä oikeasti! Kukaan ei ole niin täydellinen ihminen, ei edes oma lapsi. Jokainen kai joskus tekee toiselle tahallaankin jotain vaikka kokeillakseen, miten siihen reagoidaan ja sitten opetellaan, että ei noin saa tehdä. Siis oikeasti, oletteko te sitä mieltä, että oma satuttaa tietämättään tai ottaa tietämättään toisen kädestä ja muiden penikat tahallaan. Mulla aina sappi kiehuu, kun iso osa vanhemmista on sitä mieltä, että omat ei tee koskaan mitään väärin! Kyllä te ootte täydellisiä, onnittelut! Meni asian vierestä, mutta kiehuttaa!!!!!!
Tarkoitin siis sitä, että oma lapseni ei ole koskaan lyönyt eikä satuttanut toisia tahallaan. Lapsella ikää 2,5 vuotta, oikein kiltti tyttö ja laitan pääni pantiksi että hän ei tosiaankaan ole mitään tehnyt tahallaan muille. Kotihoidossa on ja meitä vanhempiakaan ei ole vielä keksinyt alkaa lyömään.
Täälläkin aina mammat selittelee että kuuluu uhmaan ja päläpälä.
Miksei meillä ole ollut uhmalapsia ja niitä kolme kuitenkin on 6-15 v?
Täälläkin aina mammat selittelee että kuuluu uhmaan ja päläpälä.
Miksei meillä ole ollut uhmalapsia ja niitä kolme kuitenkin on 6-15 v?
Sun lapsilla on rauhallinen temperamentti ja selkeät säännöt. Mun äiti sanoo että mulla ei ole ollut uhmaikää, samaa sanoo anoppi miehestäni. Olemme molemmat tosi rauhallisia ja kilttejä luonteiltamme. Samanlainen on tyttömme, ei uhmasta tietoakaan.
Olinkohan nro 45
lapselle tulee uhma! Joillekin lievempänä ja joillekin rajumpana.
Epänormaalissa kiintymyssuhteessa oleva ja alistettu lapsi ei uskalla uhmata. Uhma on merkki siitä, että lapsi kokee olonsa turvalliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onko uhmaa olemassa vai ei ;-DDD Olette kyllä aika epeleitä...
No. Lapset ovat erilaisia. Kyllä, geeneillä ON merkitystä. Aika hömppää olettaa, että jos omat lapset ovat rauhallisia perusluonteeltaan, se on pelkästään omien kasvatustaitojen ansiota.
Lukekaa vaikkapa Liisa Keltinkangas-Järvisen kirjoja temperamentista.
Tosi on, että äärimilleen alistettu lapsi ei uskalla uhmata. Mutta että kaksivuotiaan saa niin nujerrettua, se vaatii jo erittäin järjestelmällistä pahoinpitelyä ja laiminlyöntiä.
Mutta totta kai sitten on myös lapsia, joilla vaan on hurjan tasainen perusluonne, eivätkä siksi juurikaan testaa rajojaan.
Kannattaa muistaa, että iso osa uhmaiän ongelmista johtuu turhautumisesta eli siitä, että lapsi kiukkuaa, koska ei osaa selittää vanhemmilleen, mitä tahtoo. Tahtoa alkaa kehittyä, eivätkä keinot kommunikoida sitä tahtoa pysy samassa tahdissa. Tätä siis on kaikilla lapsilla, mutta osa vaan ottaa sen rauhallisemmin...
Ja äiditkin eroavat: yksi pitää uhmana tiettyä käytöstä, toinen taas ei.
-15-
Jos äiti käskee pyytää anteeksi ja lapsi ei pyydä ja juttu unohdetaan sillä, niin ei kovin hyvin mene!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saa kaupan lattialla raivoavaa lastaan kuriin.
Meillä kukaan ei ole edes yrittänyt moista.
saa kaupan lattialla raivoavaa lastaan kuriin. Meillä kukaan ei ole edes yrittänyt moista.
Minusta siihen nimenomaan ei kamalasti kannattaisi puuttua, vaan antaa lapsen raivota ja vasta kun alkaa rauhoittua puhuu järkeä.
Jos sitä kiukkua alkaa paniikinomaisesti kitkeä, niin todennäköisesti sortuu joko kurittamaan tai palkitsemaan sen uhmakohtauksen antamalla lapselle jotain tai viemällä lapsen ulos kaupasta. Kumpikin on huono vaihtoehto.
Maailmaan mahtuu ääntä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksikään sinun lapsistasi ei ole koskaan edes yrittänyt moista. Sinulla ei siis ole asiasta mitään kokemusta? Miksi koet, että sinulla on oikeus sitten arvostella muita vanhempia jos eivät saa lastaan kuriin?
Meillä 1 kolmesta on tällainen kaupassa raivoaja. Ja kyllä, tilanne ei ole mukava. Lapsi raivoaa, heittäytyy täysin rennoksi (vaikea nostaa ylös), kirkuu, karjuu, potkii, raivoaa jne. Ja sitten sinunlaisesi ihmiset katsovat silmät pullistellen omassa erinomaisuudessaan pyörien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saa kaupan lattialla raivoavaa lastaan kuriin. Meillä kukaan ei ole edes yrittänyt moista.
Ja ikää mulla on 37-vuotta, omia lapsia on 2 joista toinen on jo teini ja toinenkin koululainen, eikä nekään ole koskaa kaupan lattialla raivonneet.
jo ennaltaehkästävissä.
Jossain vaiheessa lapsi keksii koettaa, mitä on saatavissa, jos heittäytyy mahdottomaksi. Lisäksi kunnon uhmakohtaus on tunnemyrsky, jossa lapsi ensin kiukustuu vähän ja se kiukku ikään kuin synnyttää uutta raivoa, ja homma laantuu vasta, kun tunne on purettu ulos tavalla tai toisella.
Olennaista on, miten siihen aikuinen suhtautuu. Palkitseeko sen joko antamalla lapselle sen, mitä hän vaatii tai vaikkapa viemällä lapsen pois epämieluisasta paikasta - vai antaako rauhassa raivota ja opettaa lapselle, että kohtauksella ei saa mitään.
Totta kai lapselle voi opettaa, että kinuamalla ei kaupassa saa mitään. Mutta ENNEN kuin lapsi oppii sanallisesti pyytämään ja kinuamaan, hän jo osaa uhmata ja tosiaan vaikkapa heittäytyä maahan huutamaan. Sitä on oikeastaan ihan mahdoton kokonaan ennaltaehkäistä - mutta se sitten on toinen juttu, miten KAUAN ja monta kertaa lapsi sitä yrittää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitten sinunlaisesi ihmiset katsovat silmät pullistellen omassa erinomaisuudessaan pyörien.
ps. vanhat keinot on parempia kuin pussillinen uusia. (vinkki)
ps. vanhat keinot on parempia kuin pussillinen uusia. (vinkki)
No mikä toi nyt oli? :)
Mun isä oli perheessä kurittaja, äiti kotona ja kertoi isälle jos olin ollut tuhma. Sain selkäsaunan sitten isältä. Toi ei todellakaan ole mitään järkevää puuhaa!
Minusta lapsen pitää totella molempia vanhempia, mutta siinä missä jatkuva tankkaaminen: hiljaa, istu paikallasi, älä nyplää mehupurkkia... niin joskus voi antaa käskyjen olla (sen riskilläkin että mehua vähän kaatuu -hui kamala) TAI kuiskata.
Kaikkia sääntöjä ei tartte jankuttaa, joskus joku asia voidaan minusta sivuuttaa. Lapset tekee huomionhaussa joskus sääntöjen rikkomista, ja se menee ohi jos niitä ei aina jauha.
En tarkota että jos lapsi lyö, sitä ei noteerata: mutta jos huomaan että se alkaa siitä että toinen ottaa toiselta pallon ja toinen tinttaa -niin öö KETÄ KOMENNAN? :) Molempia itse.
Jos ei tilanteesta tiedä mitä tapahtunut niin ylimalkasesti komentaa sitä jolta on pallo otettu!
Minusta on kumma miten aikuiset alkaa VAATIMAAN leikki-ikäseltä ANTEEKSI -sanaa. Ihan niinkuin lapsi sitä tajuaa tai se nollaa tilanteen.
Ei lapsi kasva kieroon jos äiti ei keuhkoa PYYDÄ HETI ANTEEKSI. Joskus voi olla itsekin pahoillaan että Matti nyt on vähän kireenä.
Omat lapset oppinut ton ikäsenä huomioimaan sitä että jos vie toisen kädestä, niin toista harmittaa. Kun se lapsen huomio on siinä pallossa jota haluaa.
Anteeksi oppii kyllä pyytämään myöhemminkin. Joskus sitä nyt lapsi rutistaa liikaa halatessakin ja sattuu: taas karjutaan PYYDÄ ANTEEKSI. :D
Mun mielestä jos itsellä on tilannetajua enempi kuin toisella aikuisella ja varoo enempi sotkua kuin toinen äiti niin voihan sitä itsekin avata suunsa ja sanoa: "Keksit on syöty ja sormet tahmeet, mennääs seuraavaksi pesemään kädet niin on kiva jatkaa leikkejä!".
Ihan turha motkottaa seläntakana jos toinen ei noudata kotonasi sääntöjä jos toinen ei pidä kovaa kuria tai vahtaa suklaata sormissa niinkuin sinä!
8
että lapsella on kaksi vanhempaa. Avauksessa ja ketjussa on puhuttu vain äideistä.
En tiedä miksi.
ei tottele vaikka kuinka tiukasti sanoisi, minä tai kuka tahansa muu. Ei ole sellaista ihmistä tullut vastaan, että minun lapseni kokisi tarvetta totella.
Ja edessä ruusuinen tulevaisuus, mitenhän lapsesi koulussa/työelämässä/liikenteessä tulee pärjäämään, jos ei tottele ketään? Entä parisuhteessa?
Se ei tarkoita sitä, ettei lapsi tottelisi ketään, sillä tuollaisen lapsen kasvatustyö on vielä kesken, ja lasta täytyy ohjata ja kieltää kädestä pitäen ja poistamalla tilanteesta. Sillä se lapsi ajan kanssa oppi tottelemaan puhettakin, mutta siihen voi mennä muutama vuosi.
Näin meillä. Ikävuosien 1 - 4 välillä ei todellakaan lotkauttanut korvaansa sanomiselle, mutta nyt 5-vuotiaana osaa jo kuunnella, kun nuo vuodet on juostu perään kieltojen tehostamiseksi.
Olen huomannut, että kaikki lapset eivät vaadi noin paljon fyysistä väliintuloa. Näin ollen ymmärrän myös hyvin senkin, että joillekin on käsittämätöntä ja kauhistuttavaa, että lapsi ei tottele puhetta. Mutta lapset ovat todellakin erilaisia, ja kaikkien lasten kanssa kasvatuskeinona ei ole sanallinen kieltäminen. Niitä kun on muitakin keinoja olemassa.
viimeisen lauseen aloituksestani niin siinä kyllä mainitsin myös isän. Otsikointi oli lähtöisin kokemuksestani perhekahvilassa. Ja koska olen itse äiti niin muista tapaamistani äideistä.
t.ap
ps. Mielestäni monesti isät ovat tarkempia rajoista kuin äidit. Meillä on heiltä paljon opittavaa.
että lapsella on kaksi vanhempaa. Avauksessa ja ketjussa on puhuttu vain äideistä.
En tiedä miksi.
Alue: Aihe vapaa
kiva huomata, että on kuitenkin monia samalla tavalla ajattelevia ihmisiä vielä kuin minäkin. Kuulutan vielä, että rajojen asettaminen on minusta tärkeää niin kotona kuin kyläillessäkin! Itsellä on ollut kaikista vaikeinta se, että omaa uhmaikäistäni olen jäähyllä pitänyt jos vauvaa on tahallaan satuttanut ja sitten perhekahvilassa tahallaan toiset lapset satuttaa uhmistani tai vauvaani ja eivät saa mitään seuraamuksia. Miten sitten saa vajaa kolme vuotiaan ymmärtämään mikä on oikein ja mikä ei.
t. ap