Miksi lasten kanssa pitää suorittaa elämyksiä ja kokemista nykyään?

Opettajatkin pönkittävät tätä oikein kysyessään joka saamarin maanantai, onko kukaan tehnyt viikonloppuna mitään erityistä. Siitähän sitten pistetäänkin pystyyn kunnon kilpalaulanta ja lapsi tulee taas myrtsinä kotiin, kun "mä en ole koskaan ollut Saksassa enkä helikopterissa".

Lapsi menee pilalle jos ei harrasta, matkusta, koe jatkuvalla syötöllä elämyksiä. Tuttavamme säälii lapsiamme kun emme ole reissanneet ulkomailla, kolua Muumimaailmaa ja Puuhamaata, Lintsiä ym. kohdetta verenmku suussa.



Me vanhemmat olemme molemmat vuorotyössä ja koemme etä se perheen yhteinen aika on luksusta johon me haluamme panostaa. Toki käymme varmaan jossain kohteessa lomalla mutta tärkeintä meille on yhdessä olo ja kiireettömyys.

joten outoa olisi jos yhtäkkiä lasten myötä olisin muuttunut aivan erilaiseksi kuin olen. En viihdy kotona pitkiä aikoja ja perheen kanssa on mukava kiertää maailmaa. Siitä tulee oikeastaan itselle vielä parempi olo kuin ilman lapsia kiertäessä, koska tiedän antavani lapsilleni jotain todella arvokasta niiden uusien kokemuksien myötä. Juu, lapseni ovat käyneet Saksassa ja helikopterissa, ja nauttivat täysin siemauksin.

ihmiset tosiaan reissaavat nykyään koko ajan perheineen. Asumme ns. hyvällä alueella, olemme molemmat keskipalkkaisia ja kyllä raha täällä pk-seudulla menee aika tarkkaan elämiseen ja asumiseen.



Ollaan ihan kummajaisia naapureihimme verrattuna, kun ei matkustella ulkomailla (kotimaassa kylläkin). Lapset vielä näppärästi jo ekalla oppivat leuhkimaan sille, joka ei ole päässyt koskaan esim. Ruotsia pidemmälle tai edes sinne.

joten outoa olisi jos yhtäkkiä lasten myötä olisin muuttunut aivan erilaiseksi kuin olen. En viihdy kotona pitkiä aikoja ja perheen kanssa on mukava kiertää maailmaa. Siitä tulee oikeastaan itselle vielä parempi olo kuin ilman lapsia kiertäessä, koska tiedän antavani lapsilleni jotain todella arvokasta niiden uusien kokemuksien myötä. Juu, lapseni ovat käyneet Saksassa ja helikopterissa, ja nauttivat täysin siemauksin.

että erityisesti rakastaisin kotonanököttämistä.

Varmaan meidänkin lapset nauttisivat "täysin siemauksin" helikopterilennoista ja Saksanmatkoista, en yhtään epäile. Mutta kun lapsia on neljä ja koko sakin liikuttaminen tulee aika kalliiksi, on lopputulema usein se, että menemme kotimaahan tai mummolaan

Ei se, että TYKKÄÄ matkustaa tai käydä lasten kanssa jossain välittämättä tarkoita suorittamista. Matkustelu on muutenkin paljon arkipäiväisempää kuin vaikkapa 20 vuotta sitten. Sitäpaitsi monista huvipuistoista yms. nauttii aikuinenkin jos sinne lähtee oikealla asenteella. Se, että matkustellaan tai käydään huvipuistoissa yms. ei kuitenkaan poissulje sitä, että lapset eivät nauttisi vaikkapa mökkeilystä. Omani ovat ihan intopinkeinä lähdössä isovanhempien mökille ja tohkeissaan ovat kun pääsevät samalla reissulla katsomaan lehmiä sukulaisen maatilalle. :)

mutta on sääli, jos ei enää osata nauttia tavallisesta arjesta ja sen pienistä iloista.



Minusta tässä hektisessä maailmassa vanhemmilla on suoranainen velvollisuus tarjota lapsilleen rauhallista, tylsääkin kotiarkea ja kiireetöntä läsnäoloa.



Jos tätä on 90% perheen yhteisestä vapaa-ajasta, niin sen lopun 10% voi hyvin käyttää seikkailemiseen.

millainen "arjensietokyky" näille lapsille kehittyy, joiden vapaa-aika on kovin ohjelmoitua? Nykyään lapset eivät enää tutkimusten mukaan juuri leiki ns. perinteisiä pihaleikkejä, mistähän se johtuu?



Muistan itse kuinka kivaa oli isolla porukalla leikkiä rosvoa ja poliisia, "purkkista" jne. tai vaikka kaverin kanssa rakentaa metsään majaa.