Miksi meidän lapset syö kaikkea, mm. intialaista ruokaa

Myös minä pidän eksottisista ruoista, mutta mieheni ei...

Meillä saman perheen lapsista yksi veteli juuri lounaaksensa sushia, toinen (isompi) ei missään nimessä halunnut (ei tykkää sushista). Kolmas on allerginen kalalle :). Neljäs on mega-allerginen ja siksi jo rajoittuneella ruokavaliolla ja lisäksi ennakkoluuloinen. Viides syö ihan mitä vaan.



Kahden ensimmäisen lapsen ollessa pieniä olin sitä mieltä, että kun lapset "totuttaa syömään mitä vaan pienestä pitäen" niin eivät kasva nirsoiksi.



Siperia opetti ;-), ei se noin mene. Kaksi ekaa söivät juuri kuvaamallasi tavalla, tulistakin ja ihan mitä vaan. Seuraavat lapsukaiset sitten eivät. Mikään ei ollut erona :-).

Minä en olekaan suomalainen av-mamma, vaan asumme Ranskassa. Maassa maan tavalla, meillä syödään voimakkaita juustoja jokaisen aterian jälkeen.

Kunnon av-mamma ei anna lapselleen tuollaisia homejuuston kaltaisia suola-rasvapommeja ennen kuin ehkä 15-vuotiaana. Normaali av-mamma keittelee luomuporkkanoitaan ilman suolaa ja sitoo lasten silmät kaupassa ettei ne näe karkkihyllyä.

Kakkonen taas syö ihan mitä vaan. Kumpikin kasvatettu ihan samalla lailla, samoja ruokia on tarjottu. Raskausajoissa ei ollut ruokavalion suhteen eroja. Enpä tiedä, miten näitä nyt sitten selittäisi. Sattuman kauppaa?

mikään vieraampi ei kelpaa.



- olen itse kaikkiruokainen, niin myös mieheni

- lapsille ei koskaan tehdä erillistä ruokaa vaan syövät sitä mitä aikuisetkin

lapsesi ovat JÄTEMYLLYJÄ.

hössötys. Mulla on monta hössöttäjätuttavaa. Kun lapsi sanoo että yök en syö, haluan ranskiksia, vanhemmat aloittavat voivottelun että voi sentään nyt meillä ei ole ranskalaisia! Ostetaan välittömästi heti huomenna ensi töiksemme herättyämme. Mutta voisitko sinä kuitenkin syödä tätä, se on oikeasti ihan hirmuisen supermegahyvää!! Nami nami!! Jos et syö et saa jälkkäriä! Eikun jos syöt saat ostaa huomenna lelun! Blaa blaa blaa.



Itse on aina käyttänyt sitä strateriaa että vai niin, et tykkä. Selvä juttu, mutta tätä meillä on nyt ruokana. Sitä voi syödä myös siinä tapauksessa, että se ei mielestäsi maistu herkulliselta. Ei aina tarvi olla hyvää.



Toimii meillä. Usein lapsi uutta ruokaa saadessaan pyörittelee sitä ensin lautesellaan jonkun aikaa ja suhtautuu epäilevästi, mutta lopulta ruoka on kuitenkin kadonnut lautselta syömisen päätteeksi, kun asiaan ei kiinnitä mitään huomiota. Ja jos ei syö niin sitten ei syö. Joidenkin ruoka-aineiden kanssa kestää jonkin aikaa ennen kuin uskaltautuu maistamaan.

Paitsi, että minä olen pakottanut maistamaan... edes pikkuriikkisen.



En ole itse kyllä törmännyt noihin hössöttäviin.



ap

Mä kuitenkin uskon että syömme sitä mihin totumme, niin lapset kuin aikuisetkin. Me olemme matkustelleet aika vähän, mutta monikulttuurisen ystäväpiirin ansiosta keittiössä on kokattu milloin mitäkin. Lapset (4v ja 7v) syövät kyllä melkeinpä mitä vaan mikä ei suuta polta rikki, mutta annapa esim pinaattilettuja eteen niin eipä käy. Meillä ei kotona tarjottu eineksiä aiemmin ollenkaan, nyt olen laiskistunut ja joskus olis kiva päästä helpolla =). Vaan ei kelpaa kalapuikot, ei valmislihapullat, ei ranskalaiset...nakit käy =).

on erilaiset makumieltymykset. Jos ajatellaan vaikkapa homejuustoa, osa rakastaa osa vihaa sitä.



Ja tuokin on totta, että joillakin ihmisillä on herkempi makuaisti kun toisilla, eli jos ajatellaan vaikka ihan mehuja, joku ei "pysty" juomaan tavallista täysappelsiinimehua koska se on liian voimakkaan makuista, vaan latraa sitä vedellä.



Toki makuaistia voi kehittää, eli jos vaikkapa on tottunut rasvaiseen ja suolaiseen ruokavalioon, niin pikkuhiljaa rasvan ja suolan määrää vähentämällä pystyy nauttimaan kevyemmistäkin ruuista. Monella laihduttajallahan on se ongelma ettei salaatti "maistu miltään", kun on tottunut grilliruokaa syömään jne.



Joten lapsen maku kehittyy sen mukaan mitä kotona hänelle tarjotaan. MUTTA lapsi ei ole välttämättä samanlainen kun vanhempansa, eli saattaa pitää tulisemmasta/miedommasta ruuasta mitä äiti/isä/sisatukset...!



Itse muuten rakastan vahvasti maustettua ruokaa, mutta en voi sietää tulisia makuja, eli esim. jalopenoja en pysty syömään vaikka muuten ruokani on liiankin mausteista monen tuttavan makuun;)

Sipuli menee raakana, tulinen tomaattikastike on herkkua. Perusruoka menee enää harvoin alas, meillä syödään sitä pari kertaa viikossa.

hyvä ja naseva,naurattaa vieläkin!jotain ton suuntasta mäkin olisin kirjotellu.

...2.5v rakastaa Wasabia! Hänellä oikein silmät kirkastuu kun on sellainen päivä, jolloin syödään japanilaista. Varmasti ymmärtää siis sen erilaisen maun, mutta rakastaa sitä! Pyytää sitä ihan pelkiltäänkin.

Kyllä lapset oppivat syömään monipuolisesti kun heille jatkuvasti monipuolista ruokaa tarjotaan. Ei pakoteta, mutta ei heti ensimmäisestä kerrasta päätetä "ei se tätä syö" jos ei joku heti maistu. Vanha totuus on se, että muutamien maistamiskertohjen jälkeen alkaakin moni ruoka kummasti maistua. Meillä ainakin näin on usein käynyt (3 lasta) ja lapset itsekin ovat asiasta sanoneet. Meillä muksut syövät graavikalaa, silliä, oliiveja, katkarapuja, homejuustoja jne. monen mielestä todella outoa. Yleensä se mitä on tarjolla alkaa ennemmin tai myöhemmin maistua, vaikka aluksi olisi ennakkoluuloja.



Toki yksittäisiä poikkeuksia on - itsellänikin on muutama ruoka-aine josta en niin välitä. Eikä lapsia pakoteta mitään syömään.

nauravia nakkeja, ranskalaisia ja lihapullia. Boikotoin itse niitä lapsille yleensä, jotta tottuvat muuhunkin. Ovat aika kaikkiruokaisia. Tykkäävät kiinalaisesta ruoasta, kalasta kaikissa muodoissa, keitoista, liharuoista.



Joissakin kunnissa on pitänyt koulun ruokalistalta poistaa lihakastikkeet, koska kaikki menee roskiin - lapsoset ei osaa syödä :(

Nykypäivänä oliivit ovat peruskamaa, silli ja graavikala taas ovat aina olleet peruskamaa ruokapöydässä.



Ennemminkin nykyajan lapsilta puuttuu kyky syödä peruskastikkeita, karjalanpaistia ja kesäkeittoa kuin wasabia, intialaista maustettua jne. Noin niin kuin kärjistäen.



Oliivit ovat meillä olleet jo vuoden ikäisten herkkuruokaa. Ovat niin suolaisia, että niitä menisi vaikka kuinka. (Joten rajoitetaan...)



Osa lapsista oppii syömään monipuolisesti, kun heille tarjotaan monipuolista ruokaa. Osa ei. Eikä monipuolinen ole = mahdollisimman eksoottinen. Monipuolinen = laidasta laitaan niin suomalaista perusruokaa kuin erilaisia muitakin ruokia.



Ja tosiaan geneettisesti periytyy mm. nirsous, sekin on johonkin geeniin paikannettu :-).

Ihanko oikeasti ihmettelet asiaa? Eikö se ole aika selvää, että lapsilla on erilaisia makuja ja he maistavat ruoat eri lailla? Ihan niin kuin lapset ovat erilaisia persooniakin.

Sanot, että lapsenne syö esim. raakaa sipulia. Se on varsin harvinaista aikuisellekin, joten ilmeisesti teidän lapsilla on aika "tunnottomat" makuhermot tai jotain.

Se lienee selvää, että kaiken a ja o on vanhempien suvaitsevaisuus eri ruokia kohtaan ja se, että ainakin tarjotaan erilaisia ruokia pienestä pitäen. Se on sitten täysin lapsesta kiinni, että miten hyvin mikäkin ruoka maistuu.

En siis usko siihen, että syy on pelkästään siinä, että lapsille on aina tarjottu monipuolista ruokaa - kunnon av-mamma uskoo, että lapset syövät vihanneksia, koska joka päivä niitä lautaseltaan löytävät. Syy on jossain muualla. Mutta missä? ap

Ei nyt ihan kaikista mausta tykkää mutta aina haluavat itse maistaa.

Meillä rakastetaan ruokaa ja kokataan paljon ja erilaisia, myös etnisiä ruokia, mietoja, tulisia, mausteisia ja kaikkea siltä väliltä. Raskausaikana söin erityisen paljon chiliä, tuntui auttavan järkyttävään väsymykseen. Lapsille ei ole koskaan eri annoksia, paitsi jos on todella tulista ruokaa, kaikkea laitetaan lautaselle, kaikkea maistetaan. Makeita leivonnaisia ei juuri tehdä eikä karkkia pahemmin syödä - itse en ole ollenkaan makean perään.



Tulos: Pojan 5 v lempiruoka on maksalaatikko. Tykkää kurkusta, kalapuikoista, kalasta eri muodoissa, hampurilaisista, herkuista = pullat, keksit, karkit, kaikki makea. Aivan järjetön nirso, ruokailu hermoja raastavaa. Jos maku hänen mielestään paha (mitä useimmat onkin!!) niin saattaa ihan yökkiä jos yrittää syödä.



On myös tuntoaistiltaan erittäin herkkä, kaikki vaatteet kiristää, puristaa, hankaa, että ehkäpä tuo makuaistikin jotenkin yliherkkä? Tiedä häntä.



Sen sijaan miehen vanhemmat lapset, jotka eivät ole aikaisemmin (ennen 3-5 ikävuotta) syöneet juuri makaronilaatikkoa kummempaa, ovat ajan kanssa oppineet rakastamaan monenlaisia ruokia, erityisesti intialaisia ja ovat aika ennakkoluulottomia.

Nyt sekin on jo paha asia että jonkun lapset eivät ole nirsoja, osoitus huonoista makuhermoista... Nirsous se vasta hienoa onkin, siinä on kuulkaa supermaistajat kyseessä kun vain nauravat nakit ja ranskanperunat kelpaavat!



Kuunnelkaa hei itseänne, oikeasti.