Miksi meidän lapset syö kaikkea, mm. intialaista ruokaa

eikä lapsillasi ole "nirsoilugeeniä".

Ruokafobia on 78 prosenttisesti perittyä, vain 22% ruokapelosta selittyy ympäristötekijöillä ;)





Faith, M. American Journal of Clinical Nutrition, April 2008; vol 87: pp 903-11.

Perinnöllistä (liittyisikö yleiseen rohkeuteen kokeilla uusia asioita + fyysisesti makuaistiin?)



Tottumusta, pienestä asti maistatettu



Esimerkki vaikuttaa: vanhemmat, isommat sisarukset, kaverit jne.



Meillä on kaksi kaikkiruokaista poikaa (vanhempi ei enää syö kypsennettyä paprikaa, kun ei tykkää rakenteesta). Meillä maustetaan aka vahvasti, söin raskausaikana paljon intialaista ja orientaaliruokaa ja sitä on edelleen aika usein.



Tosin kpurajan ylittävä chilitulisuus aiheuttaa napinaa. Ja leipää kuluu.

on maailman nirsoin, ei uskalla maistaa mitään uutta. Ollut sellainen pienestä pitäen, jopa jäätelöä oli lähes pakko maistattaa, kun ei suostunut sitäkään maistamaan. Toinen taas syönyt oliiveista lähtien kaiken ihan pienestä pitäen. Samoja ruokia syöty ja syötetty molemmille.

meillä menee 7- ja 4-vuotiailla kaikki äyriäiset, sillit, kylmäsavulohet, oliivit, juustot jne. Myöskin napsivat sipulit ja muut vihannekset raakoina leikkuulaudalta. Joskus saattavat tulista ruokaa syödessä juoda useamman lasin maitoa ja itsekin todeta, että onpas tulista, mutta eivät koskaan kieltäydy.



Jotenkin on selvää, että jos vanhemmat eivät itse syö mitään erikoisempia makuja, jäävät ne lapsiltakin väliin, mutta entäs sellaiset vanhemmat, jotka itse syövät kaikenlaista, mutta lapset nirsoilevat?



Sen tiedän, että meillä lapsille ei tarjoilla mitään erillistä ruokaa koskaan, vaan oletus on aina se, että kaikki syö samaa ruokaa. Toki kaikilla meillä on joku ruoka mistä emme niin välitä, mutta mitään varsinaisia ennakkoluuloja meidän lapsilla ei ole...

Joillakin ihmisillä on geneettisistä syistä tavalista herkempi makuaisti ja he aistivat maut erilailla ja hyvin voimmakkaina tai epämiellyttävinä. Heitä kutsutaan supermaistajiksi. Vähemmän maistavat eivät koe makuja niin voimakkaina ja epämiellyttäviä aistimuksia on vähemmän. Siksi he pystyvät syömään mitä vaan. Rakkaudella vaalittu käsitys siitä, että kaikkea syövät lapset ovat hyvin kasvatettuja ja monipuoliseen ruokavalioon totutettuja ei pidä siis täysin paikkaansa. Toki sillä on merkitystä tavallisen maistajan kasvatuksessa. Supermaistajan osa ei siis ole herkkua. Aina pitää olla epäluulonen siitä, mitä suuhunsa pistää. Ovat ihan syystä nirsoja.

Tässä linkki artikkeliin:

http://www.tiede.fi/arkisto/print.php?id=434&vl=

voi olla huono makuaisti, eli lapsesi eivät ehkä maista niin tarkasti erilaisia makuja, vaan ne maistuvat lähemmin samanlaisilta ja maistavat paremmin vahvat maut, jolloin voi tuntua juuri mielekkäältä syödä raakaa sipulia/tulista ruokaa tms. kannattaa tutkia asia, mielestäni nykyään tohon vaivaan on hoitokeinojakin. :(

asti sinihomejuustoa, parmesaania, ilmakuivattua kinkkua, aurinkokuivattuja tomaatteja, haisevia, ranskalaisia juustoja, sushia, tofu-merileväkeittoa ym ym.



Olen ulkosuomalainen ja ollaan aina annettu pojalle sitä mitä itsekin täällä syödään ja hyvin on tehnyt kauppansa. Jotku vihannekset voivat sitten olla nounou. Varmaankin luonne- sekä tottumiskysymys.

Siis koko kirjoitus. Ehkä se juju on siinä, ettei lapsille ole koskaan tarjottu eri ruokaa.... sanon aina, kun joku valittaa ruoasta, että tämä ei ole mikään ravintola.

Ja kun olemme ravintolassa, en edes lue sitä nakki-lihapulla-listaa heille... vanhemman oikeuden sensurointia :-).

Ihmettelen myös sitä, että lapset syövät muuallakin vaikka mitä. Minä en ikipäivänä laittaisi ja tekisi maksaa. Mutta jos lapset sitä jossain saavat, kyllä he syövät, eivätkä nirsoile.

Niin, ja kirjoitin tämän jo kertaalleen tuhon hampurlaisketjuun: meidän 8 v ja 6 v eivät ole vuosiin halunneet mäkkärissä lastenateriaa. Isompi syö aina bigmacin ja nuorempi viimeksi mcfeastin. Sielläkin he ovat erilaisia?

ap

Toki kaikilla meillä on joku ruoka mistä emme niin välitä, mutta mitään varsinaisia ennakkoluuloja meidän lapsilla ei ole...

mitäköhän lääkäri sanoisi :-D

Ei no, kyllä se lasten lempiruoka taitaa kaikesta huolimatta olla makaronilaatikko. Hyvänä kakkosena on burritot.

ap

voi olla huono makuaisti, eli lapsesi eivät ehkä maista niin tarkasti erilaisia makuja, vaan ne maistuvat lähemmin samanlaisilta ja maistavat paremmin vahvat maut, jolloin voi tuntua juuri mielekkäältä syödä raakaa sipulia/tulista ruokaa tms. kannattaa tutkia asia, mielestäni nykyään tohon vaivaan on hoitokeinojakin. :(

Siis koko kirjoitus. Ehkä se juju on siinä, ettei lapsille ole koskaan tarjottu eri ruokaa.... sanon aina, kun joku valittaa ruoasta, että tämä ei ole mikään ravintola.

Ja kun olemme ravintolassa, en edes lue sitä nakki-lihapulla-listaa heille... vanhemman oikeuden sensurointia :-).

Ihmettelen myös sitä, että lapset syövät muuallakin vaikka mitä. Minä en ikipäivänä laittaisi ja tekisi maksaa. Mutta jos lapset sitä jossain saavat, kyllä he syövät, eivätkä nirsoile.

Niin, ja kirjoitin tämän jo kertaalleen tuhon hampurlaisketjuun: meidän 8 v ja 6 v eivät ole vuosiin halunneet mäkkärissä lastenateriaa. Isompi syö aina bigmacin ja nuorempi viimeksi mcfeastin. Sielläkin he ovat erilaisia?

ap

Toki kaikilla meillä on joku ruoka mistä emme niin välitä, mutta mitään varsinaisia ennakkoluuloja meidän lapsilla ei ole...

mutta myös kaikki muu. Myös maksa! :-)



Ainoa ruoka, josta järjestelmällisesti kieltäytyvät hajun perusteella on kaalipata. Mutta eiköhän sekin vielä mene!

Kunnon av-mamma ei anna lapselleen tuollaisia homejuuston kaltaisia suola-rasvapommeja ennen kuin ehkä 15-vuotiaana.



Normaali av-mamma keittelee luomuporkkanoitaan ilman suolaa ja sitoo lasten silmät kaupassa ettei ne näe karkkihyllyä.

Meidän yksi herkkuruoista on kaalilaatikko.



Homejuusto menee toiselle, sille samalle, joka syö kaikkia jalkahieltä haisevia ranskalaisia juustoja - mutta toinen ei niihin koske.

Tämä, joka ei juustoista piittaa, on kuitenkin se,joka syö raakaa sipulia.

Tuo homejuustojen syöjä taas syö jalapenoja kononaisina,mutta tuo sipulin syöjä ei taas kamalasti välitä chilistä.



Miten te muut, joiden lapset syö kaikkea- miten te olette syöneet raskausaikoina? Minä itse tykkään tosi tulisesta ruoasta. Voisiko tämä olla syy? Jo lapsivesi maistui chilille?

"meidän 8 v ja 6 v eivät ole vuosiin halunneet mäkkärissä lastenateriaa. Isompi syö aina bigmacin ja nuorempi viimeksi mcfeastin. Sielläkin he ovat erilaisia?"











Sain kunnon naurut tosta (mäkkärissäkin he ovat erilaisia" :D





Sä olet kyllä aika velho!

Mitä haluat sanoa?



Kahden kaverini - kaikki neljä lasta - eivät suostu syömään kuin lastenaterian. Veljeni lapset eivät koskaan, ei edes 13 v suostuneet syömään kuin tavallisia hampurilaisia - ja niitäkin kolme kappaletta kerralla, kun ovat niin pieniä.



Nämä perheet ovat siis verrokkiryhmäni.



ap

Aiheutti minulle ikävän olon.



Nyt kun lapsi on 7v niin rakastaa kaikkea valkosipulista ja chilistä. Joten tuskinpa tuolla on ollut väliä mitä raskausaikana on syönyt.



Tottahan jokainen itseään arvostava aaveemamma kyllä haluaisi ajatella näin ja tulla siihen tulokseen että _minä itse_ olen aikaansaanut sen että lapseni ovat jo kohdusta lähtien olleet kultturelleja...

elikä jo kolmannen kerran yritän



meidän lapset (3 syövää) ei syö kaikkea, mutta kylläkin kaikenlaista kummallista (intialaista esim.)



sattumaa se suurelta osin on - meillä kun laittaa saman aterian kolmen eteen, joku syö kaiken, joku jättää tuon, joku tämän... jostain kaikki tykkää, jostain kukaan ei tykkää, jostain yksi tykkää, jostain kaksi tykkää, jotain yksi ei suostu syömään, jotain kaksi ei suostu syömään... ihan sattumanvaraisesti...





ja mä siis syönyt paljonkin tulista ruokaa raskausaikana ym.



-- ja maku kehittyy, rakasta sipulia, varsinkin tuoreena, lapsena lähes oksensin kun sitä piti syödä, keitettynä tai tuoreena, jo maku sai yökkäilemään...



jotkut on arkoja uusille asioille, luonteeltaan, siis myös ruuan suhteen



ja toisilla vain joku tietty maku oikeasti maistuu pahalta - tutkittu juttu - ja siinä ei auta vakuuttelut, että se on tosi hyvää, se saattaa oikeasti maistua toisella pahalta, siis erilaiselta kuin omassa suussa...



eli syitä voi olla hyvin monia ja sen perusteella, että tuttujen lapsi suhtautuu epäilevästi tai "nirsoillen" johonkin ruokaan, ei voi vetää johtopäätöksiä siitä mistä se johtuu... ei ainakaan, että söisivät pelkkää makaronia tai mautonta einestä. Toki voi olla niinkin, mutta voi olla ihan toisinkin.

Makureseptorien määrässä voi olla moninkertainen ero eri yksilöiden välillä.

Ns. supermaistajat, joilla on runsaasti reseptoreja, karttavat mm. karvaita makuja.

En siis usko siihen, että syy on pelkästään siinä, että lapsille on aina tarjottu monipuolista ruokaa - kunnon av-mamma uskoo, että lapset syövät vihanneksia, koska joka päivä niitä lautaseltaan löytävät.

Syy on jossain muualla. Mutta missä?

ap

Tottahan jokainen itseään arvostava aaveemamma kyllä haluaisi ajatella näin ja tulla siihen tulokseen että _minä itse_ olen aikaansaanut sen että lapseni ovat jo kohdusta lähtien olleet kultturelleja...

Toinen taas on innokas maistamaan ja syömään kaikkea uutta ja valittaa, jos on liian usein samaa ruokaa.