Miksi meidän lapset syö kaikkea, mm. intialaista ruokaa

Meidän 2,5 v. nirsoilija käy välillä niin hermoon... Tyttö ei kylläkään kieltäydy syömästä sinänsä eksottisia ruokia, vaan ei oikeastaan halua syödä juuri mitään.

Me miehen kanssa herkutellaan ja lapset ei syö kuin korkeintaan leipää. Ihan pieninä söivät kaikkea mitä mekin, sitten kolmen vuoden jälkeen alkoi ei, en halua.

hieman väärin tämän supermaistaja-asian. Supermaistaja-nimike ei ole täällä av-palstalla annettu vaan tulee tuolta tiede-artikkelista. jaksoitko lukea sen? Mielestäni lapsen nirsoilu pannaan liian usein vanhempien syyksi; joko liian yksipuolista ruokaa, ei kuljeteta ravintoloissa, hössötetään liikaa, hemmotellaan, ollaan ylisuojelevia. Jos selitys on yksinkertaissti kielen makunystyröissä ja genettinen ominaisuus,niin turha siitä on vetää kenenkään hernettä nenään. Kaikki nirsoilu ei tällä tietysti selity,mutta osa kyllä.

Meidän lapset eivät kyllä syö kaikkea. Mutta totuttu/tarjottu ruokakaan ei selitä makutottumuksia. Esim. 2 lapsista rakastaa makaroonilaatikkoa ja 1 ei saa sitä alas. Kuitenkin tuota ruokaa on tarjottu paljon ja me vanhemmatkin olemme syöneet. Ja näitä esimerkkejä eri lasten kesken meillä mikä menee toiselle, niin ei meno toiselle on paljon... Yksi rakastaa vaaleaa leipää, toinen enemmän tummaa, yksi ei syö katkanrapuja, toinen rakastaa niitä, yksi tykkää lihasta, toinen vihanneksista, yksi ei siedä ranskalaisia perunoita, toinen rakastaa niitä jne.



Kun tietäisikin mistä makumieltymykset tulevat, kun ei tottumus ja tarjottu ruoka näytä olevan se määräävin tekijä aina.

syöneet aina kaikkea mahdollista; nuorimmaisen herkku jo 10kk ikäisestä on ollut graavilohi:) Myös maustetut eksoottiset ruuat menee loistavasti alas. En usko että vika on makuaistissa, päinvastoin - hänellä on erinomainen maku ja -aisti! Kukapa ei hyvästä ruuasta pitäisi jos on sitä pienestä saakka saanut. Osittain selittyy tietty sillä että olemme matkustaneet paljon lasten kanssa ympäri maailmaa eikä heille ole koskaan tarjottu ns lastenannoksia vaan samaa kuin muillekin.



Samoin ystäväperheissä huomaa ihan tarkasti sen kenelle on tarjottu makuelämyksiä ja kenelle ei. Jälkimmäisen perheen vanhemmatkin ovat peruna ja jauhelihakastikelinjalla ja pelkäävät uusia makuja. He eivät myöskään käy juhlissa eikä matkoilla kun siellä on omituisia ruokia:D

kaikkea mitä eteen laitetaan, on iältään 7v. Vanhin poika 15v myös on lähes kaikkiruokainen, mutta ei tykkää esim. oliiveista. Mutta maistelee ulkomailla kaikkea uutta. Nuorin taas ei syö juuri mitään, ainoastaan joitakin perusruokia. Ei tykkää pullista, kakuista jne. Ikää 5v. Miehen kanssa syödään kaikkea maan ja taivaan väliltä, mutta meiltäkin löytyy inhokkimme: mulla kesäkeitto ja miehellä jäi kengurupihvit syömättä.



Eli kyllä tuo makuaisti on yksilöllinen juttu. Itse rakastan kaikkea tulista ja mitä tulisempaa sen parempaa. Mutta eipä ole vielä kenellekään lapsista tämä periytynyt, vaikka maistelevatkin kaikkea uutta.

...että jos lapselle syöttää ihan kaikkea "omituistakin" vauvasta asti, se totta kai tottuu ja kiskoo kolmevuotiaana sushia siinä missä makaronilaatikkoakin.



Kunnes sitten sain lapseni. Hah. Kahden kulinaristin lapsi on niin ranskalaiset ja nakit-tyyppiä, ettei tosikaan. Siis niin perusmies maultaan, kun olla ja voi. Lähinnä asia huvittaa ja kuuluu sarjaan "hienot lapsettomat kasvatusteoriat".

...että jos lapselle syöttää ihan kaikkea "omituistakin" vauvasta asti, se totta kai tottuu ja kiskoo kolmevuotiaana sushia siinä missä makaronilaatikkoakin.

Kunnes sitten sain lapseni. Hah. Kahden kulinaristin lapsi on niin ranskalaiset ja nakit-tyyppiä, ettei tosikaan. Siis niin perusmies maultaan, kun olla ja voi. Lähinnä asia huvittaa ja kuuluu sarjaan "hienot lapsettomat kasvatusteoriat".

Ja musta ihan kaikesta ei edes tarvitse tykätä, riittää että maistaa ja voi sitten todeta, että ei lisää kiitos. Ja olen huomannut etenkin nuorimmaisen kanssa, että mitä enemmän tuputetaan, sitä vähemmän se haluaa syödä.