Kertooko hyvä kirjoitustaito ihmisen älykkyydestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kirjoitustaito ja rikas sanavarasto kertovat, että henkilö on lukenut lapsuudessaan Aku Ankkaa.

Itse tiedän hahmot nimeltään, mutta Aku Ankkoja en liiemmin lukenut. Aku Ankkaa nähnyt vain piirrettyjen muodossa. Tiedän, olen varmaan ainoa ihminen maailmassa, jolla Akujen lukeminen on jäänyt lähes nollaan. Hyvä, kun edes jotain luin ollessani lapsi: Koululainen-lehdessä olevia sarjakuvia, Karvinen- ja Witch-sarjakuvia, myöhemmin ala-astelaisena joitain nuorisokirjoja luin ja yläastelaisena lukeminen lähti hiipumaan lukuun ottamatta jotain Anne Frankin päiväkirjaa tai Poika raidallisessa pyjamassa-romaania ihmisoikeusasioiden kiinnostaessa minua tuolloin. Sarjakuvista olen Kari Suomalaisen tekemiä pilapiirroksia, Kamalaa luontoa ja Fingerporeja. Jälkimmäisissä on se hauskaa, kun yksi suomenkielinen sana tai lause voi pitää sisällään erilaisia merkityksiä, todella hupaisiakin. 

 

Olen niin outo ajatusmaailmaltani: fiktio on naurettavaa, järjenvastaista, koska se ei vastaa todellisuutta. Tälleen rupesin ajattelemaan ollessani yläastelainen, enkä uskaltanut mitään novelleja kirjoittaa siinä pelossa, että niistä olisi tullut typeriä tai niille olisi naurettu. Tiedä sitten, onko se vika sitten aihepiirissä. Vain tietoa, faktoja sisältäviä tekstejä luen nettiä selatessa. Nyt menossa Minna Eväsojan Japani-aiheinen kirja, joka perustuu hänen näkökulmiin. Saa tällainen köyhä kotisohvalta käsin kokea eri maan kulttuuria päästen toiseen yhteiskuntaan sisään. Viimeisin lukemani fiktio oli Jonas Gardellin romaani sen yhteiskunnallisen teeman vuoksi ajatellessani, että tällä lailla voisin kiinnostua fiktiosta ollen samalla mielipiteitä herättävä. Olisi pitänyt enemmän olla sen fiktion äärellä, tiedostan sen tärkeyden, mitä tulee ajattelumaailmaan ja empatiakykyyn. No, voidaan toki satiiri ja musta huumori luokitella fiktioksi, joka on kuitenkin jostain ammennettu kuten vaikka George Orwellin Eläinten vallankumous. Nuo onkin ainoita fiktion lajeja, jotka käyvät järkeeni. Olen yrittänyt sitä kyllä nyt laajentaa innostuessani algoritmin näyttämistä kauhuelokuvien pätkistä ja jaksoin keskittyä ja innostua 90 minuutin mittaiseen Tim Burtonin kauhukomediaan. Ehkä pitäisi tutustua siihen kauhugenreen kirjojen muodossa, kun tietäisi mikä olisi helppo nakki lukukammoiselle ja -innottomalle ihmiselle. 

 

- nro. 432

Turhaan nolostelet. Tärkeää, että luet, vaikka sitten tietokirjoja tai hesaria. Minkä tahansa kirjan (oli sitten faktaa tai fiktiota) lukeminen on hyväksi aivoille. Minäkin luen romantasioita ja nämäkin ovat monien mielestä hömppää, turhaa. Pitäisi lukea muiden mielestä klassikoita. 

Muuten olen kanssasi täysin samaa mieltä, mutta en suosittelisi Hesaria, ellei halua altistaa itseään valitettavan usein tapahtuvalle, voimakkaalle ja tarkoitushakuiselle vihervasemmistolaiselle mielipidemuokkaamiselle josta on objektiivinen journalismi kaukana, esim. yksipuoliset ja kiusallisista yksityiskohdista, liittyen mellakoitsijoiden taustoihin, vaietut reportaasit Ranskan mellakoista, joista saa hieman kokonaisvaltaisemman kuvan, jos vaivautuu etsimään tietoa ja muokkaamatonta kuvamateriaalia niistä kansainvälisistä uutislähteistä.

Medialukutaito- ja kriittisyys on nykypäivänä tärkeää.

Ap:llä ei sitten riittänyt oma äly edes siihen, että hän osaisi tunnistaa älyä ilman, että tarvii kysellä palstalla älyn tuntomerkkejä. 😁

Toivoisin että olisin parempi kirjoittamaan, eihän se toki minua älykkäämmäksi tekisi vaan että esiin tulisi se minun ajatusmaailmani.

Aina on kirjoitusvirheitä ja sanat hakusessa.

Jopa Einsteinillä oli ruma käsiala ja teki kirjotusvirheitä. Viisautta ei ole se että ei tee kirjotusvirheitä ja luo kaunista tekstiä vaan viisautta on se että ymmärtää sisällön ahdistumatta vaikka olisi kirjoitusvirheitä ja ruma ulkonäkö. Viisaat ihmiset näkee pintaa syvemmälle ja tyhmät imiset ei näe kuin ulkoasun ja ulkonäön kun ei ymmärrä sisältöä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kirjoitustaito ja rikas sanavarasto kertovat, että henkilö on lukenut lapsuudessaan Aku Ankkaa.

Itse tiedän hahmot nimeltään, mutta Aku Ankkoja en liiemmin lukenut. Aku Ankkaa nähnyt vain piirrettyjen muodossa. Tiedän, olen varmaan ainoa ihminen maailmassa, jolla Akujen lukeminen on jäänyt lähes nollaan. Hyvä, kun edes jotain luin ollessani lapsi: Koululainen-lehdessä olevia sarjakuvia, Karvinen- ja Witch-sarjakuvia, myöhemmin ala-astelaisena joitain nuorisokirjoja luin ja yläastelaisena lukeminen lähti hiipumaan lukuun ottamatta jotain Anne Frankin päiväkirjaa tai Poika raidallisessa pyjamassa-romaania ihmisoikeusasioiden kiinnostaessa minua tuolloin. Sarjakuvista olen Kari Suomalaisen tekemiä pilapiirroksia, Kamalaa luontoa ja Fingerporeja. Jälkimmäisissä on se hauskaa, kun yksi suomenkielinen sana tai lause voi pitää sisällään erilaisia merkityksiä, todella hupaisiakin. 

 

Olen niin outo ajatusmaailmaltani: fiktio on naurettavaa, järjenvastaista, koska se ei vastaa todellisuutta. Tälleen rupesin ajattelemaan ollessani yläastelainen, enkä uskaltanut mitään novelleja kirjoittaa siinä pelossa, että niistä olisi tullut typeriä tai niille olisi naurettu. Tiedä sitten, onko se vika sitten aihepiirissä. Vain tietoa, faktoja sisältäviä tekstejä luen nettiä selatessa. Nyt menossa Minna Eväsojan Japani-aiheinen kirja, joka perustuu hänen näkökulmiin. Saa tällainen köyhä kotisohvalta käsin kokea eri maan kulttuuria päästen toiseen yhteiskuntaan sisään. Viimeisin lukemani fiktio oli Jonas Gardellin romaani sen yhteiskunnallisen teeman vuoksi ajatellessani, että tällä lailla voisin kiinnostua fiktiosta ollen samalla mielipiteitä herättävä. Olisi pitänyt enemmän olla sen fiktion äärellä, tiedostan sen tärkeyden, mitä tulee ajattelumaailmaan ja empatiakykyyn. No, voidaan toki satiiri ja musta huumori luokitella fiktioksi, joka on kuitenkin jostain ammennettu kuten vaikka George Orwellin Eläinten vallankumous. Nuo onkin ainoita fiktion lajeja, jotka käyvät järkeeni. Olen yrittänyt sitä kyllä nyt laajentaa innostuessani algoritmin näyttämistä kauhuelokuvien pätkistä ja jaksoin keskittyä ja innostua 90 minuutin mittaiseen Tim Burtonin kauhukomediaan. Ehkä pitäisi tutustua siihen kauhugenreen kirjojen muodossa, kun tietäisi mikä olisi helppo nakki lukukammoiselle ja -innottomalle ihmiselle. 

 

- nro. 432

Turhaan nolostelet. Tärkeää, että luet, vaikka sitten tietokirjoja tai hesaria. Minkä tahansa kirjan (oli sitten faktaa tai fiktiota) lukeminen on hyväksi aivoille. Minäkin luen romantasioita ja nämäkin ovat monien mielestä hömppää, turhaa. Pitäisi lukea muiden mielestä klassikoita. 

Muuten olen kanssasi täysin samaa mieltä, mutta en suosittelisi Hesaria, ellei halua altistaa itseään valitettavan usein tapahtuvalle, voimakkaalle ja tarkoitushakuiselle vihervasemmistolaiselle mielipidemuokkaamiselle josta on objektiivinen journalismi kaukana, esim. yksipuoliset ja kiusallisista yksityiskohdista, liittyen mellakoitsijoiden taustoihin, vaietut reportaasit Ranskan mellakoista, joista saa hieman kokonaisvaltaisemman kuvan, jos vaivautuu etsimään tietoa ja muokkaamatonta kuvamateriaalia niistä kansainvälisistä uutislähteistä.

Medialukutaito- ja kriittisyys on nykypäivänä tärkeää.

Hyvä pointti. 

Itse olen medioiden suhteen kaikkiruokainen lukuun ottamatta vaihtoehtomedioita, joissa voi olla mitä tahansa liibalaabaa kenestä ja mistä tahansa. En nyt sentään ole siihen loukkuun jäänyt, että uskoisin 100:aan sukupuoleen, tuohan on jo tieteen vastaista. 

Tunnustan oman skeptisyyteni, ja olen pohtinut medioiden puolueellisuutta kaivatessani objektiivisuutta: oli kyse mistä vain. Olkoon vaikka miten epämiellyttävä fakta tai ei, niin puolueettomuutta arvostan. Ei minulle tule eri puraa ihmisten kanssa, joilla on kanssani vastakkaiset näkemykset vaikkapa kyykäärmeen suojelemisesta tai abortista (tässä en tosin ole ideologinen, vaan korostan sitä pragmaattisuutta), vaan kärsivällisesti jaksan kuunnella sitä vastakkaista näkemystä. Tai vaikkapa kuuntelen ateistina kristityn ihmisen näkemystä hänen ajatusmaailmasta löytäen jopa hyviä asioita, joita muutkin kuin uskovaiset voisi omaksua: epäitsekkyys, uhrautuva rakkaus, näen sen itse jalona ajatuksena nykyisen minäkeskeisyyden aikakaudella. Ehkä sitten olen kummajainen, joka ottaa selvää erilaisista maailmankatsomuksista dokumenttien ja netin kautta. Jostain syystä ne kiinnostavat, vaikkei niitä itse kannattaisi syystä tai toisesta. Koen niiden avartavan maailmaa astumalla omalta alueelta hetkeksi pois. 

Luen ennemmin netistä uutiseni kuin katson televisiosta, sillä kuunneltu asia menee helposti ohi yrittäessä samalla silmäillä palkeissa esiintyviä pieniä tekstejä sekä katsella samanaikaisesti sitä puhuvaa päätä. Lukiessa on helpompi kelata taaksepäin, jos epäili jotain unohtaneensa. Tämä sama näkyy englannin oppimisessa, mitä tulee kuullun ymmärtämiseen. Ilmeisesti tuo kuullun ymmärtäminen on heikoin kohta, mitä tulee vieraaseen kieleen: saat jostain käsitteestä kiinni ja jotain hahmotelmaa, mutta silti herää epäilys ydinasiasta. 

Ymmärrän, että tiedonlähteitä on monenlaisia: iltalehdet, sanomalehdet, www-sivustot (oli ne sitten yhdistyksen, terveyskirjaston, ministeriön tai ammattiliiton sivut). Näin englannin kieltä kartuttavana tutkin aion tutkia tunnetut englanninkieliset mediat, jotka tiedän nimeltä, kun tullut kansalaisopistolla vastaan katkelmia uutisista, joissa kielioppi monimutkaistuu ja näin ollen suomentaessa sai kikkailla saadakseen kuulostamaan sen järkevältä aikamuodot huomioiden. 

- nro. 432

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Luokallani oli yläasteella tyttö, jonka äidinkieli oli aina 10 ja hän sai myös stipendin ja opettajan mielestä hän oli erityislahjakas, mutta matematiikassa hän oli erityisopetuksessa jo ensimmäiseltä luokalta lähtien.

Ymmärrät kai, että matemaattinen lahjakkuus on vain yksi älykkyyden osa-alue, eikä itsessään kerro mitään kokonaisälykkyydestä.

Voit olla matemaattisesti lahjakas, mutta silti kokonaisälykkyydeltäsi ja kognitiivisilta kyvyiltäsi selvästi alle keskiarvon, vrt. "idiot savant".

Idiot savant on aika harvinainen ilmiö, jota tavataan erityisesti älyllisesti vammaisilla ja autistisilla ihmisillä. Tästähän on se Sademies-stereotypiakin on muodostunut. 

Kokonaisuudessaan savantin henkilön äo voi olla vaikka 70, mutta yksi alue voi olla poikkeuksellisesti erinomainen suhteessa muuhun osaamiseen. 

Joskus luin tällaisesta henkilöstä, joka oli vaikeavammainen. Hänen aivonsa olivat poikkeavat puuttuvan aivokurkiaisen takia, pikkuaivoissa oli laajoja poikkeamia ja pään koko oli kolmasosan suurempi kuin normaali pää. Osaaminen kokonaisuudessaan vaihteli kehitysvammaisen tasosta lahjakkaaseen, muisti oli tietosanakirjamainen, muisti yli 10 000 lukemansa kirjan kannesta kanteen ja mitattu äo oli 87. Televisiossa esiintyi kyseinen mies. Sitä en muista, puhuttiinko siinä ohjelmassa hänen luetun ymmärtämisen tasosta. 

Joskus onnettomuuden seurauksena jollekin voi tulla erinomaisia, poikkeuksellisia kykyjä. Luin Seuran savantia käsittelevästä artikkelista maininnan henkilöstä, joka joutui ryöstetyksi ja hakatuksi lähtiessään baarista kotiin ja onnettomuudesta toipuessaan tajusi hahmottavansa abstrakteja matemaattisia kuvioita. Yhden epäonnisen yön myötä matemaattinen nero, joka alkoi hyödyntymään sitä työssään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, tottakai. Se kertoo juuri siitä. Se että osaat kirjoittaa hyvin merkitsee että olet poikkeuksellisen älykäs vaikka mensan älykkyystestistä saat vain 95 pinnaa. Senhän sä halusit kuulla. Että oot oikeasti älykäs vaikka älykkyystesti sanoo ettet ole.

Mensan testi ei ole mikään täydellinen mittari älykkääksi julistautumiseen tai tyhmänä pitämiseen.

Parempi testi on wais, mutta ei sekään mikään täydellinen ole.

Ne testit mittaa sen miten, siinä testissä pärjää, ei sitä miten henkilö oikeita dilemmoja ratkoo.

Itse olen molemmissa testeissä ihan keskimääräistä paremmin pärjännyt, ei siinä mitään. Sellaisen jutun huomasin, että kuviopäättelytestit antavat suhteettoman edun ihmisille kenellä ei ole afantasia. 

Afantasiasta nauttiva ihminen joutuu tekemään paljon enemmän töitä kuvioiden päättelyn eteen, kuin ihminen joka saa visuaalisen kuvan suoraan silmiensä eteen ja voi sitä vaan rotaatoida.

Etenkin testin loppuvaiheessa se menee afantasiasta nauttivalle vähän liian epäreiluksi.

Kyseessä kun ei ole päättelykyvyn ongelma. Ne matriisit nyt on niin lapsekkaita muutenkin, leikkaa, liimaa, käännä, väännä. Pistä päällekkäin, hyppää kieri.

Kuitenkin se kuviopäättely on valittu yleistä älykkyyttä mittaavaksi indikaattoriksi, mihin Mensa nojautuu. 

Arkielämässä taas pyritään ajattelemaan, ettei mikään kuviopäättely mistään kerro. Puhutaan, kuinka ihminen voi olla älykäs liikunnallisesti, sosiaalisesti tai musikaalisesti. Ne on hienoja taitoja, muttei ne miksikään kevytälykkyydeksi muutu vaikka miten halutaan. 

Itse tietotekniikan ja pelien parissa hyödyn niin loogisesta päättelystä sekä kielitaidosta. Pitää osata käden ja silmän yhteistyön lisäksi käyttää analyyttisyytta, joka on juuri sitä puhdasta älyä.