Lue keskustelun säännöt.
Miksi et seurustele?
Suomessa on paljon sinkkuja ja se on joidenkin mielestä ongelma. Kerrotaan toisillemme miksi ei olla suhteessa. Yleisin on varmasti se, että ei ole löytynyt ketään.
Itse en seurustele siksi, koska en ole koskaan seurustellut. Ylä-aste aikoina olin kiusattu, paha akne ja lievä ylipaino. Itsetunto tuhoutui jne. Samaan aikaan olisi pitänyt saada niitä ensimmäisiä seurustelukokemuksia. Olin melkein koko koulusta ainoa joka ei seurustellut. Kerran uskalsin käydä diskossa ja sieltä mut naurettiin pihalle. Tuntui pahalta, mulle tehtiin selväksi etten kelpaa.
Amiksessa olin masentunut ja en jaksanut edes miettiä seurusteluhommia. Sen hoidin läpi jotenkuten. Sitten olin jo täysi-ikäinen ja seurustelukokemuksia tai muuta siihen liittyvää 0.
Eli en kasvanut suhteeseen siinä "kriittisimmässä" iässä, en osaa kaivata sellaista mitä ei ole koskaan ollut. Olen nyt +20v ja tuntuisi tyhmältä alkaa seurustella tässä iässä vain pelkän seurustelun takia. Se kuuluu enempi sinne teini-ikään "harjoittelusuhteeksi".
Miksi pitäisikään seurustella jos ei ihastu tai koe mitään tunteita ketään kohtaan? Nykyään ulkonäössäni tai sosiaalisissa taidoissa ei ole mitään vikaa eli saisin suhteen jos haluaisin. En vain näe siinä mitään pointtia.
Kommentit (2119)
Testosteronitasot on niin matalat ettei vastakkainen sukupuoli kiinnosta enää riittävästi
M33v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut naiset on vaan niin hirveitä olentoja etten ymmärrä. En halua yleistää. En kaipaa draamaa ja päänsärkyä. Kun on yksin on mielenrauha ja vapaus kaikesta mitä seurustelu tuo tullessaan. Ennemmin otan koiran.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut naiset on vaan niin hirveitä olentoja etten ymmärrä. En halua yleistää. En kaipaa draamaa ja päänsärkyä. Kun on yksin on mielenrauha ja vapaus kaikesta mitä seurustelu tuo tullessaan.
Ennemmin otan koiran.
Raqqi.
Omakotitaloon.
Parisuhteissa on tullut oltua ja lapsetkin aikuisia. Edellinen sukupolvi haudassa ja mökkikin myyty. Miksi enää alkaisin mitään säätämisiä, ja varsinkaan yhteen muuttamisia. Elän niinkuin huvittaa, on harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita. Ja oma rauha.
En halua tähän ketään häiritsemään elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku voisi sanoa että olen jo heittänyt pyyhkeen kehään, mutta itse sanoisin että niskan kuivattuani ripustin sen nätisti tuolin selkänojalle ja näin viimeisen erän alkaessa kun on mustelmiakin aikaisemmissa erissä tullut hammassuojista huolimatta, niin on vihdoinkin aika ajatella vain itseäni ennen kuin kello kilahtaa.
Kun on ollut pitkään avoliitossa, niin sitä oppii arvostamaan sitä, ettei jatkuvasti tarvitse asioista säätää jonkun toisen kanssa. Se romantiikka niissä suhteissa kestää niin vähän aikaa, ettei senkään vuoksi kannata yrittää mitään suhdetta. Lisäksi sitä on tullut niin varovaiseksi, kun on lukenut kaikista netti huijauksista ja tyttöystävän tappamisista. Ei voi tietää millainen hullu omalle kohdalle osuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa enää edes yrittä (n 55v), turha nähdä vaivaa tyhjän tai jopa toinen toistaan ikävämpien pettymysten takia.
Viimeisin yritelmä 8v sitten kuivui kasaan n 8 kuukaudessa. Mies oli ihan kivasta ulkonäöstään huolimatta niin moniongelmainen ja lapsen tasolle henkisesti jäänyt etten voinut kuvitella jatkavani suhdetta. Jos keski-ikäisenä mies analysoi ääneen joka vessareissunsa tuotokset, hajut ym ym sekä nolaa minut kotonani em asiasta. Kun harmittelin et kadotin nahkahanskat ja piti käydä ostamassa uudet, hänestä keski-ikäisenä siihen hauskin huulen heitto on "veditkö käteen heti kaupassa vai vasta kotona" ja nä vaan katon suu auki kulmiani nostellen että ei helvetti oo todellista minnosen juntin kanssa mä olen. Toisessa ääripäässä sit jatkuva mies-naismaaottelu ja sieltä täältä vilahtelevat sovinistiset ja naisia vähättelevät letkautukset muka vitsin varjolla.
Nämä, ja monta muuta asiaa sai minut toteaman että ksikenmaailman dorkiin sitä minunkin piyää sotkeentua. Anna olla jo, ei enää....
Se kenet olen aina halunnut on naimisissa,vaikka minua vilkuileekin. En halua muita. Tai siis en löydä ketäänn joka saisi sydämeni ja "muodon vuoksi" en miestä tarvitse. En ole niitä naisia joilla pitää olla aina joku, ihan sama mikä ällötys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seurustelen Jeesuksen kanssa
Jumalan tahto tärkeämpää jolloin tulen myös siksi joka minun kuuluu olla, sen sijaan että käyttäisin saman ajan yrittäen miellyttää jotain minulle epäsopivaa, en saa siitä mitään verrattuna mitä Jeesuksella minulle on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin itse ei seurustellut, oli sellainen perustason haku päällä, jos sattuisi sopivaa vaimomatskua kohdalle. Kiersin aika lailla Suomea ja siihen maailmananaikaan oli vielä joka kirkonkylässä kapakka, parketti ja vähintään levymusiikkia, usein vielä elävä puolalainen poppoo soittamassa tyypillisiä kapakkarenkutuksia.
Olin hyvän tanssijan maineessa (silloin siihen riitti, että osaa pyöriä myös vastapäivään parketilla😎) ja kohtalaisen extrovertti, tutustuminen ei ollut hirveä ongelma ja kun työtkin piti hoitaa häppää ei paljoa kulunut. Syrjäisillä tyämailla autolla humpalle lähteminen ei ollut itselle onglma lainkaan. Syystä tai toisestaa 'riittävän' mielenkiintoisia tapauksia ei vaan tullut kohdalle, tietysti siihen tarvitaan kiinnostunut vastinkappale.
- Oli aikoja, että viikon useimpina päivinä tuli vähintään 'pyörähdettyä' parketilla ja tsekattua ketä on paikalla. Edes noin tíheällä kammalla joka vuosi ei tullut sellaista ihmistä kohdalle, joka olisi kiinnostanut parisuhdemielessä.
Vierailija kirjoitti:
En halua seksiä.
Olet siis surkea homoseksuaali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En seurustele, koska olen naimisissa...
Tuli havaittua että kun elämänsä elänyt pääosin erakkona nelikymppiseksi asti vailla sen kummempia kontakteja vastasukupuoleen niin eipä tuo seurustelu varsinkaan enää onnistu. Sosiaaliset taidot on mitä on ja lisäksi kaikenlainen julkinen hellyydenosoittelu jotenkin hävetti ja ajatus siitä että muut näkee tai tietää minun olevan parisuhteessa nolotti aivan älyttömästi. Ei siis se toinen ihminen hävettänyt vaan omassa päässä se yksinolo on kai sitten tullut jo niin normaaliksi että toisen ihmisen kanssa oleminen on jotain aivan ylipääsemätöntä. Omituisia nämä yläpääsolmut.
Olen jo yli viiskymppinen mutten ole koskaan ollut naimisissa enkä seurustellut yli kolmea vuotta.
Olen summannut elämääni, persoonaani, toimintatapaani ym ja tullut siihen tulokseen että olen liian itsenäinen, vahva ja nokkelaälyinen nainen jolla ei ole sitä perinteistä "miestenmiellyttämisen" tarvetta eikä huom taitoakaan. Olen varmastikin seurustellut jotenkin vääränlaisten miesten kanssa jotka ei pärjää älyllisesti minulle, heikkoitsetuntoisena he jää ns alakynteen, he eivät siedä sitä että minä en mielistele enkä pyri joka käänteessä miellyttämään heitä, en ole heidän palvelija, vaan elän omaa elämääni, minulla on omat mielipiteet ja periaatteessa pärjään ilman miestäkin niin taloudellisesti, henkisesti kuin fyysisestikin. Ehkä annan sen näkyä jotenkin tahattomasti ja se voi saada miehen tuntemaan itsensä tarpeettomaksi koska en ole se heikko pikkusen hupakko joka pitää pelastaa. Mies voi kokea jäävänsä jalkoihini tai ainakin niin että ei pääse edes tasavertaisuuteen vaikka itse kyllä pyrin siihen että olisimme tasavertaisia koska minulla ei ole tarvetta hallita eikä olla päällepäsmärinä tai määrääjänä. Jotenkin se minun vahvuuteni, se etten ole "alamainen" eikä minusta saa sellaista hiottua pelottaa miehiä. Mies tajuaa ettei hän saa minusta palvelijaa ja vain häneen keskittyvää ihmistä. Uskon että monet suhteet ovat päättyneet ainakin osin tämän takia. Olen törmännyt vääränlaisiin miehiin. Tarvitsen terveitsetuntoisen fiksun ja älykkään miehen joka ymmärtää parisuhteessa toisen kunnioituksen ja tasavertaisuuden merkityksen eikä miehellä ole mitään tarvetta saada naisesta hänen itsetunnon pönkittäjää, palvelijaa, paapojaa, passaajaa, kuuntelijaa, ihailijaa, häneen keskittyjää, vaan tasavertaisen aikuisen kumppanin jonka kanssa ollaan ns samalla levelillä. Tarvitsen miehen joka arvostaa naisessa älykkyyttä, nokkeluutta, itsenäistä ajattelukykyä ja olisi ylpeä siitä että hänellä on osaava, fiksu, itsenäinen nainen eikä mikään tyhjäpäähihittäjä jota pitää opastaa ja neuvoa joka asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Olen jo yli viiskymppinen mutten ole koskaan ollut naimisissa enkä seurustellut yli kolmea vuotta.
Olen summannut elämääni, persoonaani, toimintatapaani ym ja tullut siihen tulokseen että olen liian itsenäinen, vahva ja nokkelaälyinen nainen jolla ei ole sitä perinteistä "miestenmiellyttämisen" tarvetta eikä huom taitoakaan. Olen varmastikin seurustellut jotenkin vääränlaisten miesten kanssa jotka ei pärjää älyllisesti minulle, heikkoitsetuntoisena he jää ns alakynteen, he eivät siedä sitä että minä en mielistele enkä pyri joka käänteessä miellyttämään heitä, en ole heidän palvelija, vaan elän omaa elämääni, minulla on omat mielipiteet ja periaatteessa pärjään ilman miestäkin niin taloudellisesti, henkisesti kuin fyysisestikin. Ehkä annan sen näkyä jotenkin tahattomasti ja se voi saada miehen tuntemaan itsensä tarpeettomaksi koska en ole se heikko pikkusen hupakko joka pitää pelastaa. Mies voi kokea jäävänsä jalkoihini tai ainakin niin että ei pääse edes tasavertaisuuteen vaikka itse kyllä pyrin siihen että olisimme tasavertaisia koska minulla ei ole tarvetta hallita eikä olla päällepäsmärinä tai määrääjänä. Jotenkin se minun vahvuuteni, se etten ole "alamainen" eikä minusta saa sellaista hiottua pelottaa miehiä. Mies tajuaa ettei hän saa minusta palvelijaa ja vain häneen keskittyvää ihmistä. Uskon että monet suhteet ovat päättyneet ainakin osin tämän takia. Olen törmännyt vääränlaisiin miehiin. Tarvitsen terveitsetuntoisen fiksun ja älykkään miehen joka ymmärtää parisuhteessa toisen kunnioituksen ja tasavertaisuuden merkityksen eikä miehellä ole mitään tarvetta saada naisesta hänen itsetunnon pönkittäjää, palvelijaa, paapojaa, passaajaa, kuuntelijaa, ihailijaa, häneen keskittyjää, vaan tasavertaisen aikuisen kumppanin jonka kanssa ollaan ns samalla levelillä. Tarvitsen miehen joka arvostaa naisessa älykkyyttä, nokkeluutta, itsenäistä ajattelukykyä ja olisi ylpeä siitä että hänellä on osaava, fiksu, itsenäinen nainen eikä mikään tyhjäpäähihittäjä jota pitää opastaa ja neuvoa joka asiassa.
Ymmärrän pointin, mutta toisaalta naisethan ovat Suomessa hyvin itsenäisiä ja kannattavat tasa-arvoa. Joten olet tavannut miehiä, jotka eivät sovi sinulle.
Koska ei voisi vähempää kiinnostaa seurustelu. En ole koskaan ollut treffeillä enkä ole koskaan edes pyrkinyt treffeille.
En ole h o m o vaan hetero, pidän naisista jotka näyttää hyvälle ja internetissä näen naisia. En vain näe syytä sille miksi menisin parisuhteeseen kun pärjään sinkkuna varsin hyvin, seksiä en kaipaa ja jos tekee mieli niin katselen internetistä kauniita naisia ja masturboin.
Toki nykypäivänä ei ole edes sukupuolia joten miksi minä menisin parisuhteeseen ihmisen kanssa?
Miten tässä muka voi luottaa että kenelläkään pysyy asiat sellaisina kuin ovat kun yksi hinkuaa seksiä pää sinisenä joten katson parhaaksi päästää vapaaksi koska en pysty tarpeita täyttämään. No myöhemmin ei kuulemma seksi enää kiinnostakaan ja valittaa kun kaikki haluaa vain seksiä. Toinen taas hinkusi pää sinisenä lapsia joten taas päätän päästää menemään koska itse en lapsia halua. No eiköhän tämäkin mystisesti muuta mieltään taas seuraavan kanssa ettei lapsia haluakaan. Ei hemmetti vie mitä tuuliviirejä kaikki ja lievästi sanottuna pännii kun ei minun kanssa sitten voi päättää olla sellaisia että homma voisi jopa toimia.