Auttaisitteko tässä tilanteessa nuorta, joka on möhlinyt elämänsä moneen kertaab, mutta - ehkä - pääsemässä jaloilleen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kehtaat väittää hänen eläneen 10 vuotta vain aikaa tappaakseen? Häpeä jos osaat!

Hänen omat sanansa: odotan vain, että aika kuluu.

Onko hän nyt innoissaan tai edes neutraali? 

 

Tuo on ollut joku mt-sairaus tai välittäjäainehäiriö. Onko parantunut/hoidettu? Mitä huumeita käytti? Voiko olla ADHD? 

Hän on odottavainen eli plussan puolella. 

Masennus diagnoosia, huumeina opiaatit. Masennusta hoidettu viimeiset 10 vuotta. Voi olla adhd, mutta ei hän siihen lääkitystä saa taustansa vuoksi. 

Maksaisin

Kuinka kauan opiskelu kestää? Voittehan sopia että maksat autokoulun sitten kun koulu on loppusuoralla?

No jos maksat sen ajokortin ennen opiskelun valmistumista, ei mene pitkään kun ne keksii lähteä hakemaan nuuskaa Ruotsista koska yksi sai ajokortin. 

Sinne jää sitten se auto takavarikkoon ja pojalle tuhansia velkaa ja sakkoja.

Maksaisin. Ja myös kuntoutusta yksityisellä jos vaan sellaiseen menisi, kaikki mahdolliset terapiat ja tukimuodot maksaisin. Myös diagnosoinnit ehdottomasti, koska niillä saisi sitten kuntoutukset iän mukaisesti. 

"opiskelu tuottaa työn, joka vaatii ajokortin"

Mikä tutkinto? Eli puhuuko lämpimikseen, koska haluaa ajokortin toisen maksamana?

Vierailija kirjoitti:

Maksaisin. Ja myös kuntoutusta yksityisellä jos vaan sellaiseen menisi, kaikki mahdolliset terapiat ja tukimuodot maksaisin. Myös diagnosoinnit ehdottomasti, koska niillä saisi sitten kuntoutukset iän mukaisesti. 

Tuohon ei ole minulla rahoja.

Suku voi tukea tietenkin.

Vierailija kirjoitti:

"opiskelu tuottaa työn, joka vaatii ajokortin"

Mikä tutkinto? Eli puhuuko lämpimikseen, koska haluaa ajokortin toisen maksamana?

Ei se tutkinto sellainen ole, että tarvitsee ajokortin. Haluaa vain ajokortin, koska toisinaanhan joissain työpaikoissa sellainen vaaditaan. 

Vierailija kirjoitti:

Suku voi tukea tietenkin.

Minä olen ainut suku.

Kyllä maksaisin, mutta niin että laskut tulee suoraan mulle. Kannustaisin ja tukisin häntä jos hän on nyt pääsemässä normaalin elämän pariin. Ihmisellä on aina mahdollisuus muutokseen jos niin itse haluaa. Kaikki lähtee itsestä.

Valitettavasti narkomaanit ei parannu koskaan. Repsahdus tulee aina. En tuhlaisi paukkuja tuommoiseen.

Jos nyt vasta aloittamassa opiskelun niin voittehan sopia, että ajokorttia aletaan miettiä sitten vaikka valmistumislahjaksi? Näin osoitat olevasi nuoren tukena ja uskovasi häneen, ja samalla hän todistaa olevansa luottamuksen arvoinen, kun suorittaa opinnot loppuun.

Asuu tuetussa asumisessa ja ulkonäkö syrjäytyneen, aika vaikea uskoa että tuo edes mihinkään töihin pääsisi.

"Ostan hänelle jo kaikki vaatteet, käytän aina paturissa, maksan puhelimen, ostan ruokaa toisinaan, kolme sänkyä olen ostanut….."

Joo ei. Katsotaan asiaa sitten uudestaan kun äiskä ei maksa partureita, vaatteita, puhelinta ym. ja on valmistunut. 

Eli kaikki tulee kuin tarjottimella valmiiksi pojalle. Vaadii nyt ensin jotain vastuuta eli alkaa itse hoitamaan  parturimaksunsa ja muut pienet jutut niin sitten voit panostaa isompaan ostokseen. Koulu tietysti ensin käydään loppuun ennen kuin ajokortteja maksellaan. 

Ulkonäkö syrjäytyneen, vaikka maksat parturit ja vaatteet? Annatko siis vain surutta rahaa noihin ja menevät ties minne rahat?

Olet ilmeisesti itsekin vähävarainen ja autokoulu on kallis. Minusta on hyvä idea se tässä esitetty, että sitten kun opinnot ovat loppusuoralla, voidaan katsoa autokoulua, sanot vaikka, että tällä hetkellä ei ole siihen varaakaan. Autokouluhan on todella kallis ja jonkinlainen autokin pitäisi sitten hommata. 

Retkahduksia voi tulla, mutta koska raittiutta on noinkin hyvin jo kasassa, hän pärjää sopivalla tuella niiden sattuessa ja edistyy. Työpaikan saaminen voi olla vaikeaa, koska muilla on työkokemusta. Se on mahdollista, jos ihminen itse on tosi topakka ja aikaansaava, sellaistakin tapahtuu, vaikka nuoruuden alkuvaihe olisi mennyt pieleen. Monien kohdalla se on jo itsessään tosi iso juttu, jos onnistuu pysymään raittiina ja elää hieman syrjäytyneenä eli kannattaa asennoitua, että se on päätavoite ja todella iso juttu, jos onnistuu. Paljon riippuu taustoista. Monilla ei ole lapsuudestakaan mitään kokemusta normaalista perhe-elämästä. Onnistujista iso osa on sellaisia, joilla on ns. normaali koti. Heistä osa jopa pääsee kiinni työelämään.

Suosittelen, että hankit itsellesi tukea toipuvan addiktin vanhempana, jos et jo ole hankkinut. Sinulta puuttuu paljon tietoa siitä miten asiat yleensä menevät ja millaisiin juttuihin olet joutunut käyttöaikoina. Kuulostat väsyneeltä ja pettyneeltä, se on normaali reaktio sairaaseen tilanteeseen. Suurin osa vanhemmista panee myös omaa elämää paljon sivuun käyttäjälapsen takia. Kun saat elämäsi kuntoon eikä se enää ihan niin paljon riipu lapsen voinnista, olet parhaana apuna lapsellesi. Hänellä myös on elämässä raskas tie. Monilla on perimästä tullutta taakkaa päätyä käyttäjäksi, kyseessä on sairaus, jossa perimällä on merkitystä. Samoin taustoilla laajemmin, kokemuksilla jne. On pitkä tie hyväksyä, että elämä ei ole ihan tavallisen palkansaajan elämää välttämättä koskaan, mutta voi olla silti hyvää - aivan kuten monien muidenkin vakavien sairauksien kanssa. Sairaus jättää jälkensä, mutta ei estä elämästä hyvää elämää. 

Olen työskennellyt vuosia huumeidenkäyttäjien ja heidän vanhempiensa parissa.