Ahdistus oman lapsen seurassa?

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän tuntemuksiasi, minulla sama tilanne ihan vaan hankalan ja/tai vaativan persoonan omaavan lapseni kanssa. Minulla on muitakin lapsia ja kaikilla omat persoonansa, joskus on hyviä ja huonoja päiviä, mutta tämä yksi ylittää vaativuudessaan ja negatiivisuudessaan kirkkaasti kaikki sisaruksensa. Hänen seurassaan alan usein ahdistua, kun hän kiusaa pikkusisartaan nautiskellen aiheuttamastaan mielipahasta, piikittelee vanhempiaan myöskin nauttien reaktioista, mankuu sitä tätä ja tuota, kun olemme missä tahansa ostoksilla hän oli haasteellinen jo pienenä ja nyt esiteininä varsinkin. Halutessaan hän on aivan suurenmoista seuraa, hauska ja miellyttävä, mutta kun on se toinenkin puoli yhtä edustettuna. Ei voi muuta kuin toivoa, että aika hoitaa, lapsi kasvaa ja me molemmat muutumme ja ahdistus toivottavasti vähenee tai jopa katoaa. Sitä odotellessa yritän itse mennä ottamaan happea ja rauhoittumaan yksin hetkeksi, kun lapsi on mankumismoodissa tai hyökkäilee verbaalisesti kimppuuni.

Eikö tuossa voisi ahdistumisen sijaan jo suuttua?

Vierailija kirjoitti:

Viimeinen paikka mistä itse kysyisin tälläiseen sensitiiviseen aiheeseen neuvoja! Järki käteen!

Miten olisi neuvola, sitten on erilaisia ryhmiä jotka on kyseiselle sairaudelle. Av palstan neuvoillako elät elämääsi, voi raukkaa!

Täältä voi saada oikein hyviä ja vilpittömiä kommentteja, jotka eivät ole minkään virallisen diskurssin suodattamia. Fiksu osaa jättää typerät kommentit omaan arvoonsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP on pyccätrolli lietsomassa pahaa mieltä palstan äitioletettuihin. Niin keksitty igorin tarina taas.

Igor-hullu taas vauhdissa. :D Aihe kuin aihe menee Venäjän piikkiin. Tätä sanotaan monomaniaksi.

Veikkaan pikemminkin Igoria, jolle on hyödyllistä luoda kuvitteellinen Igor-hullu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän tuntemuksiasi, minulla sama tilanne ihan vaan hankalan ja/tai vaativan persoonan omaavan lapseni kanssa. Minulla on muitakin lapsia ja kaikilla omat persoonansa, joskus on hyviä ja huonoja päiviä, mutta tämä yksi ylittää vaativuudessaan ja negatiivisuudessaan kirkkaasti kaikki sisaruksensa. Hänen seurassaan alan usein ahdistua, kun hän kiusaa pikkusisartaan nautiskellen aiheuttamastaan mielipahasta, piikittelee vanhempiaan myöskin nauttien reaktioista, mankuu sitä tätä ja tuota, kun olemme missä tahansa ostoksilla hän oli haasteellinen jo pienenä ja nyt esiteininä varsinkin. Halutessaan hän on aivan suurenmoista seuraa, hauska ja miellyttävä, mutta kun on se toinenkin puoli yhtä edustettuna. Ei voi muuta kuin toivoa, että aika hoitaa, lapsi kasvaa ja me molemmat muutumme ja ahdistus toivottavasti vähenee tai jopa katoaa. Sitä odotellessa yritän itse mennä ottamaan happea ja rauhoittumaan yksin hetkeksi, kun lapsi on mankumismoodissa tai hyökkäilee verbaalisesti kimppuuni.

Eikö tuossa voisi ahdistumisen sijaan jo suuttua?

Arvaa vaan, kuinka usein suututaan, mahdotonta estää kun olen vain ihminen :) Kuitenkin oman lapsen ikävä käytös ja luonteenpiirteet herättävät monenlaisia tunteita äidissä, totta joo suuttumusta, mutta myös pettymystä (itseen kasvattajana ja lapsen käytökseen), surua, ahdistusta, välillä yhdessä ja välillä erikseen. Ahdistus on vaan yksi tunnereaktioni lapsen seurassa olemiseen, silloin kun hänellä on Mr Hyde-puolensa esillä. Hyvin outo tunne sikäli, etten ole ennen viime vuosia ajatellutkaan, että oma lapsi voisi aiheuttaa ahdistusta, ainakin jos lapsella ei ole sairauksia tms ylimääräistä kuormittavaa tekijää.

"Ahdistus liittyy lapsen sairauteen ja lisäksi lapsen käyttäytymiseen".

Huonosti käyttäytyviä lapsia kasvaa ja kasvatetaan kuin sieniä sateella. Totta kai se ahdistaa.

Ainakin diagnoosi-nikkareille ja lääketeollisuudelle riittää työtä ja toimeentuloa.

Vierailija kirjoitti:

Viimeinen paikka mistä itse kysyisin tälläiseen sensitiiviseen aiheeseen neuvoja! Järki käteen!

Miten olisi neuvola, sitten on erilaisia ryhmiä jotka on kyseiselle sairaudelle. Av palstan neuvoillako elät elämääsi, voi raukkaa!

Ikävä kyllä sieltä neuvolasta voi jäädä yhden ihmisen mielipiteen varaan ja siihen tyssää. Täältä saa katsantokantoja joita voi sitten pohdiskella rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeinen paikka mistä itse kysyisin tälläiseen sensitiiviseen aiheeseen neuvoja! Järki käteen!

Miten olisi neuvola, sitten on erilaisia ryhmiä jotka on kyseiselle sairaudelle. Av palstan neuvoillako elät elämääsi, voi raukkaa!

Ikävä kyllä sieltä neuvolasta voi jäädä yhden ihmisen mielipiteen varaan ja siihen tyssää. Täältä saa katsantokantoja joita voi sitten pohdiskella rauhassa.

Eikä terkkarit ole välttämättä mitään ihmisen psyyken asiantuntijoita.

Vierailija kirjoitti:

"Ahdistus liittyy lapsen sairauteen ja lisäksi lapsen käyttäytymiseen".

Huonosti käyttäytyviä lapsia kasvaa ja kasvatetaan kuin sieniä sateella. Totta kai se ahdistaa.

Ainakin diagnoosi-nikkareille ja lääketeollisuudelle riittää työtä ja toimeentuloa.

Eli sairaudestakin pitää syyllistää vai?

Rukoile ja pyydä Jumalaa apuun vastaus tulee

totta!!

todellakin se voi ahdistaa ja syyllistää kun kyseessä oma lapsi!

Ihminen ei ole mikään psykologian tekstikirja jossa sanotaan : "älä syyllistä itseäsi" !

Vaikka syyllisyyteen olisinkin aihetta tai ei olisi voi silti kokea sen omana vikana.Oleellista kuitenkin on että hyvksyy tunteensa ja on itselle armollinen koska se on normaalia. Kukaan ei voi tässä elämässä toimia oikein, kaikilla omat virheensä ja ymmärtämättömyytensä, mutta myös onnistumisensa ja ymmärrys. Ei kaikki ole kaikessa onnistuva.

Rukoile ja pyydä jaksamista ja siunaa lastasi ja kiitä hänestä joka päivä.

se on normaalia ole itsellesi armollinen ja hyväksy tunteesi.

Jotakin radikaalin hyväksynnän kaltaista minäkin täällä mietin lukiessani ketjua. Kaikenlaisia toiveita ja ajatuksia lapsiinsa liittää ja joutuu sitten niiden kanssa painimaan. Toki sitten on eritasoisia huolia, pikkujutuista siihen, että saanko vanhempana edes pidettyä lapseni elossa. Kaikki eivät saa, vaikka kuinka yrittäisivät ja se on paha paikka ihmisen hyväksyä. Sairaudet tuovat haasteensa, kun pitää antautua sairauden luonteen armoille. Ylipäätään koko lasten saaminen ja kasvatus on todella rankka koulu ja haastaa meidän egot mennen tullen.