Lue keskustelun säännöt.
Ahdistus oman lapsen seurassa?
16.11.2022 |
Osaisiko joku sanoa tällaiseen jotain viisasta? Tai saisiko ehkä vertaistukea? Kun tunnen ahdistusta oman aika pienen lapseni seurassa. Ahdistus liittyy lapsen erääseen sairauteen ja lisäksi lapsen käyttäytymiseen. En ole löytänyt aiheesta oikein mitään kirjoituksia mistään, mutta en voi olla ainoa tällaisten tunteiden kanssa.
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Viimeinen paikka mistä itse kysyisin tälläiseen sensitiiviseen aiheeseen neuvoja! Järki käteen!
Miten olisi neuvola, sitten on erilaisia ryhmiä jotka on kyseiselle sairaudelle. Av palstan neuvoillako elät elämääsi, voi raukkaa!
Täältä voi saada oikein hyviä ja vilpittömiä kommentteja, jotka eivät ole minkään virallisen diskurssin suodattamia. Fiksu osaa jättää typerät kommentit omaan arvoonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP on pyccätrolli lietsomassa pahaa mieltä palstan äitioletettuihin. Niin keksitty igorin tarina taas.
Igor-hullu taas vauhdissa. :D Aihe kuin aihe menee Venäjän piikkiin. Tätä sanotaan monomaniaksi.
Veikkaan pikemminkin Igoria, jolle on hyödyllistä luoda kuvitteellinen Igor-hullu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tuntemuksiasi, minulla sama tilanne ihan vaan hankalan ja/tai vaativan persoonan omaavan lapseni kanssa. Minulla on muitakin lapsia ja kaikilla omat persoonansa, joskus on hyviä ja huonoja päiviä, mutta tämä yksi ylittää vaativuudessaan ja negatiivisuudessaan kirkkaasti kaikki sisaruksensa. Hänen seurassaan alan usein ahdistua, kun hän kiusaa pikkusisartaan nautiskellen aiheuttamastaan mielipahasta, piikittelee vanhempiaan myöskin nauttien reaktioista, mankuu sitä tätä ja tuota, kun olemme missä tahansa ostoksilla hän oli haasteellinen jo pienenä ja nyt esiteininä varsinkin. Halutessaan hän on aivan suurenmoista seuraa, hauska ja miellyttävä, mutta kun on se toinenkin puoli yhtä edustettuna. Ei voi muuta kuin toivoa, että aika hoitaa, lapsi kasvaa ja me molemmat muutumme ja ahdistus toivottavasti vähenee tai jopa katoaa. Sitä odotellessa yritän itse mennä ottamaan happea ja rauhoittumaan yksin hetkeksi, kun lapsi on mankumismoodissa tai hyökkäilee verbaalisesti kimppuuni.
Eikö tuossa voisi ahdistumisen sijaan jo suuttua?
Arvaa vaan, kuinka usein suututaan, mahdotonta estää kun olen vain ihminen :) Kuitenkin oman lapsen ikävä käytös ja luonteenpiirteet herättävät monenlaisia tunteita äidissä, totta joo suuttumusta, mutta myös pettymystä (itseen kasvattajana ja lapsen käytökseen), surua, ahdistusta, välillä yhdessä ja välillä erikseen. Ahdistus on vaan yksi tunnereaktioni lapsen seurassa olemiseen, silloin kun hänellä on Mr Hyde-puolensa esillä. Hyvin outo tunne sikäli, etten ole ennen viime vuosia ajatellutkaan, että oma lapsi voisi aiheuttaa ahdistusta, ainakin jos lapsella ei ole sairauksia tms ylimääräistä kuormittavaa tekijää.
"Ahdistus liittyy lapsen sairauteen ja lisäksi lapsen käyttäytymiseen".
Huonosti käyttäytyviä lapsia kasvaa ja kasvatetaan kuin sieniä sateella. Totta kai se ahdistaa.
Ainakin diagnoosi-nikkareille ja lääketeollisuudelle riittää työtä ja toimeentuloa.
Vierailija kirjoitti:
Viimeinen paikka mistä itse kysyisin tälläiseen sensitiiviseen aiheeseen neuvoja! Järki käteen!
Miten olisi neuvola, sitten on erilaisia ryhmiä jotka on kyseiselle sairaudelle. Av palstan neuvoillako elät elämääsi, voi raukkaa!
Ikävä kyllä sieltä neuvolasta voi jäädä yhden ihmisen mielipiteen varaan ja siihen tyssää. Täältä saa katsantokantoja joita voi sitten pohdiskella rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viimeinen paikka mistä itse kysyisin tälläiseen sensitiiviseen aiheeseen neuvoja! Järki käteen!
Miten olisi neuvola, sitten on erilaisia ryhmiä jotka on kyseiselle sairaudelle. Av palstan neuvoillako elät elämääsi, voi raukkaa!Ikävä kyllä sieltä neuvolasta voi jäädä yhden ihmisen mielipiteen varaan ja siihen tyssää. Täältä saa katsantokantoja joita voi sitten pohdiskella rauhassa.
Eikä terkkarit ole välttämättä mitään ihmisen psyyken asiantuntijoita.
Vierailija kirjoitti:
"Ahdistus liittyy lapsen sairauteen ja lisäksi lapsen käyttäytymiseen".
Huonosti käyttäytyviä lapsia kasvaa ja kasvatetaan kuin sieniä sateella. Totta kai se ahdistaa.
Ainakin diagnoosi-nikkareille ja lääketeollisuudelle riittää työtä ja toimeentuloa.
Eli sairaudestakin pitää syyllistää vai?
Eikö tuossa voisi ahdistumisen sijaan jo suuttua?