Lue keskustelun säännöt.
Ahdistus oman lapsen seurassa?
16.11.2022 |
Osaisiko joku sanoa tällaiseen jotain viisasta? Tai saisiko ehkä vertaistukea? Kun tunnen ahdistusta oman aika pienen lapseni seurassa. Ahdistus liittyy lapsen erääseen sairauteen ja lisäksi lapsen käyttäytymiseen. En ole löytänyt aiheesta oikein mitään kirjoituksia mistään, mutta en voi olla ainoa tällaisten tunteiden kanssa.
Kommentit (48)
Kaikki tunteet ja ajatukset on ihan ok. Mulla on ihanat ja täydelliset aikuiset lapset ja silti olen matkan varrella ajatellut vaikka mitä. Ollut ollut välillä pettynyt ihan naurettavista asioista, jopa ulkonäöstä.
Me ollaan ihmisiä ja välillä ajatellaan vaikka mitä. Jos tunteet ja ajatukset alkaa haitata äitinä tai ihmisenä olemista, vois olla hyvä käydä jossain juttelemassa. Ajatukset ja tunteet on usein ihan erilaisia kun ne saa sanottua ääneen jollekin toiselle. Omassa päässä kun pyörittää asioita, niin niillä on tapana tulla kokoaan isommiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tunteet ja ajatukset on ihan ok. Mulla on ihanat ja täydelliset aikuiset lapset ja silti olen matkan varrella ajatellut vaikka mitä. Ollut ollut välillä pettynyt ihan naurettavista asioista, jopa ulkonäöstä.
Me ollaan ihmisiä ja välillä ajatellaan vaikka mitä. Jos tunteet ja ajatukset alkaa haitata äitinä tai ihmisenä olemista, vois olla hyvä käydä jossain juttelemassa. Ajatukset ja tunteet on usein ihan erilaisia kun ne saa sanottua ääneen jollekin toiselle. Omassa päässä kun pyörittää asioita, niin niillä on tapana tulla kokoaan isommiksi.
En oikein tiedä missä tällaisista asioista voisi käydä juttelemassa. Mihinkään yksityiseen terapiaan minulla ei ole rahaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jonkun pitäisi jo kirjoittaa että mitäs menit porsimaan, mutta lapsesi sairautta ei auta yhtään että äitiä ahdistaa. Olet vastuussa siitä mitä olet synnyttänyt.
Millä tavalla ap on sinun mielestä vastuuta vältellyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tunteet ja ajatukset on ihan ok. Mulla on ihanat ja täydelliset aikuiset lapset ja silti olen matkan varrella ajatellut vaikka mitä. Ollut ollut välillä pettynyt ihan naurettavista asioista, jopa ulkonäöstä.
Me ollaan ihmisiä ja välillä ajatellaan vaikka mitä. Jos tunteet ja ajatukset alkaa haitata äitinä tai ihmisenä olemista, vois olla hyvä käydä jossain juttelemassa. Ajatukset ja tunteet on usein ihan erilaisia kun ne saa sanottua ääneen jollekin toiselle. Omassa päässä kun pyörittää asioita, niin niillä on tapana tulla kokoaan isommiksi.
En oikein tiedä missä tällaisista asioista voisi käydä juttelemassa. Mihinkään yksityiseen terapiaan minulla ei ole rahaa.
Ap
Perheneuvola on yksi paikka, jossa voi käydä juttelemassa. Se ei maksa mitään. Ja varmasti pääset muihinkin maksuttomiin palveluihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tunteet ja ajatukset on ihan ok. Mulla on ihanat ja täydelliset aikuiset lapset ja silti olen matkan varrella ajatellut vaikka mitä. Ollut ollut välillä pettynyt ihan naurettavista asioista, jopa ulkonäöstä.
Me ollaan ihmisiä ja välillä ajatellaan vaikka mitä. Jos tunteet ja ajatukset alkaa haitata äitinä tai ihmisenä olemista, vois olla hyvä käydä jossain juttelemassa. Ajatukset ja tunteet on usein ihan erilaisia kun ne saa sanottua ääneen jollekin toiselle. Omassa päässä kun pyörittää asioita, niin niillä on tapana tulla kokoaan isommiksi.
En oikein tiedä missä tällaisista asioista voisi käydä juttelemassa. Mihinkään yksityiseen terapiaan minulla ei ole rahaa.
ApPerheneuvola on yksi paikka, jossa voi käydä juttelemassa. Se ei maksa mitään. Ja varmasti pääset muihinkin maksuttomiin palveluihin.
>>
Milloin Perheneuvolaan?
Perheneuvola on hyvä paikka ottaa yhteyttä, jos vanhemmalla on huoli lapsen psyykkisestä kasvusta ja kehityksestä tai perheen ihmissuhteisiin liittyvistä asioista. Perheneuvolapalvelut on tarkoitettu koko perheelle. Perheneuvoloissa työskentelee pääasiallisesti psykologeja ja sosiaalityöntekijöitä (perheterapeutteja).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheneuvolasta vielä: itse kävin perheneuvolan kautta juttelemassa omista mielenterveydellisistä ongelmistani ja käynnit olivat tosi mukavia varsinkin vauva-aikana kun olin aika yksinäinen niin perheneuvolan terapeutti oli ainut ihminen, jonka kanssa pystyin juttelemaan ahdingostani.
Vierailija kirjoitti:
AP on pyccätrolli lietsomassa pahaa mieltä palstan äitioletettuihin. Niin keksitty igorin tarina taas.
Igor-hullu taas vauhdissa. :D Aihe kuin aihe menee Venäjän piikkiin. Tätä sanotaan monomaniaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan luonnollisia tunteita, älä pode niistä syyllisyyttä. Lapsen sairaus on vaikea asia ja siihen liittyy paljon huolta ja pelkoa lapsen ja oman jaksamisen vuoksi. Jos englanti sujuu niin katso löytyisikö englanninkielisiä vertaistukiryhmiä tai nettisivuja aiheesta. Perheneuvolaan voi tosiaan mennä.
Ei kannata liikaa ajatella pelottavia asioita. Yritä keskittyä elämään päivä kerrallaan ja iloitsemaan niistä hetkistä jotka sujuu, vaikka se olisi nyt se hetki kun lapsi nukkuu. Ei se tee sinun vanhemmuutta huonommaksi että sinulla on negatiivisiakin tunteita. Kyllä se siitä pikkuhiljaa alkaa helpottamaan sitten. Kaikki järjestyy kyllä.
En osaa samaistua tilanteeseen kun ei ole sairauden kanssa eläviä lapsia, mutta haluaisin kuitenkin lohduttaa, että tuommoiset tunteet lienee aika normaaleja. Ahdistaa, että lapsi jää jälkeen muista ikätovereista. Ahdistaa, että sai sairastavan lapsen vaikka muut saa terveitä. Ahdistaa, ettei lapsi ehkä koskaan selviä ilman jatkuvaa hoitoa ja huolenpitoa. Ahdistaa, oliko oma elämä nyt tässä?
Epäreilu maailma, riittämätön ja epäonnistunut olo itsellä.. Ne on rankkoja tunteita, mutta hyvä että purat tunteita johonkin, vaikka sitten tänne. Kirjoittaminenkin auttaa, vaikka täällä on tosi hölmöjä vastauksia.. Ne tunteet vaan pitää tuntea ja sitten mennä eteenpäin. Huonoja päiviä tulee myös terveiden lasten vanhemmille ja he saattavat potea ahdistusta lapsensa ulkonäöstä, huonoista valinnoista, yms. Ei ole helppoja nekään asiat vaikka voisi kuvitella että mitä huolta heillä muka on kun lapsi on sentään terve.
Toivottavasti maailma näyttää valoisammalta taas hetken päästä. Omien valintojensa ja tilanteensa kanssa on elettävä, sille ei mahda mitään, mutta on ihan normaalia että välillä ne tuntuu pahalta. Koitahan pärjätä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tuo iso stressi ja lapsen sairaus voi olla kriisin paikka vanhemmalle. Vielä jos näitä itseksesi päässäsi pohdiskelet.
Jos on toista vanhempaa, niin oletko hänen kanssaan voinut tästä puhua? Tai muiden kanssa, esim. ystävien tai sukulaisten?
Todella hyvä olisi, jos saisit näitä raskaita tuntemuksia puhuttua tai kirjoitettua ulos itsestäsi. Esim. Mannerheimin lastensuojeluliitolla on verkkosivuillaan chatti ja muitakin yhteystietoja. Tuo perheneuvolakin oli hyvä idea. Voimia ja tsemppiä sinulle Ap!
Vierailija kirjoitti:
Perheneuvolasta vielä: itse kävin perheneuvolan kautta juttelemassa omista mielenterveydellisistä ongelmistani ja käynnit olivat tosi mukavia varsinkin vauva-aikana kun olin aika yksinäinen niin perheneuvolan terapeutti oli ainut ihminen, jonka kanssa pystyin juttelemaan ahdingostani.
Minun kokemus perheneuvolasta on se, että sinne ei ensin millään saanut aikaa ja jonotusaika oli toooooodella pitkä. Kun lopulta pääsi sinne sai vain pari kertaa käydä kun niillä oli kai niin kova ruuhka, eikä asian käsittely päässyt kunnolla edes alkuun. Olivat varmaan ihan ammattitaitoista väkeä, mutta yhtä tyhjän kanssa tuo oli, koska apua ei käytännössä saanut ruuhkan takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisiko joku vielä kommentoida?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla etäiset välit toiseen lapseen, on jo melkein täysi ikäinen. Muutti isälleen jo vuosia sitten ja sieltä laitokseen. Nykyään kyllä menee hyvin mutta välit eivät ole yhtään paremmat.
Vierailija kirjoitti:
Minulla etäiset välit toiseen lapseen, on jo melkein täysi ikäinen. Muutti isälleen jo vuosia sitten ja sieltä laitokseen. Nykyään kyllä menee hyvin mutta välit eivät ole yhtään paremmat.
Miten tämä liittyy siihen, että äiti eli ap tuntee ahdistusta?
Minuakin ahdistaa toinen lapseni, lähinnä hänen järjetön kiljunta ja valitus. Veljensä on sopeutuvainen ja helppo, tyytyväinen lapsi ja tämä toinen sitten aivan äärilaidasta. Todella raskasta yrittää olla läsnä ja ymmärtäväinen, kun toinen valittaa ihan vaan valittamisen ilosta. Itkee syliin mutta haluaa heti alas, haluaa leikkiä, muttei haluakaan, haluaa ruokaa mutta ruoka ei kelpaa, haluaa haluaa haluaa muttei ikinä tyydy mihinkään. Toisaalta lapsessa ei ole kai vikaa koska kyllä se myös hetkittäin on ihan iloinen ja leikkisä. Itkuinen lähinnä jos olen yksin lasten kanssa, tai mies on.
Mulla sama nepsylapsen kanssa. Ahdistaa hänessä jotakuinkin kaikki. On arvaamaton ja saattaa tehdä yllättäen mitä vain. Alkaa huutaa, kiljua ja haukkua muita, särkeä tavaroita ja hakata seiniä yms. Ei enää käy fyysisesti kiinni. Koko ajan saa pelätä, mitä tapahtuu. On todella vaikeaa luoda normaalia suhdetta häneen. En enää oikein edes halua olla hänen kanssaan. Lapsi kohta 17v. Onko teillä kyse samanlaisesta?
Ymmärrän tuntemuksiasi, minulla sama tilanne ihan vaan hankalan ja/tai vaativan persoonan omaavan lapseni kanssa. Minulla on muitakin lapsia ja kaikilla omat persoonansa, joskus on hyviä ja huonoja päiviä, mutta tämä yksi ylittää vaativuudessaan ja negatiivisuudessaan kirkkaasti kaikki sisaruksensa. Hänen seurassaan alan usein ahdistua, kun hän kiusaa pikkusisartaan nautiskellen aiheuttamastaan mielipahasta, piikittelee vanhempiaan myöskin nauttien reaktioista, mankuu sitä tätä ja tuota, kun olemme missä tahansa ostoksilla hän oli haasteellinen jo pienenä ja nyt esiteininä varsinkin. Halutessaan hän on aivan suurenmoista seuraa, hauska ja miellyttävä, mutta kun on se toinenkin puoli yhtä edustettuna. Ei voi muuta kuin toivoa, että aika hoitaa, lapsi kasvaa ja me molemmat muutumme ja ahdistus toivottavasti vähenee tai jopa katoaa. Sitä odotellessa yritän itse mennä ottamaan happea ja rauhoittumaan yksin hetkeksi, kun lapsi on mankumismoodissa tai hyökkäilee verbaalisesti kimppuuni.
Minua ahdistaa olenko riittävä lapselleni.
Mihin oletuksiin pelkosi perustuvat ?