Työpaikasta jäi niin paha kokemus että se vahingoitti minua lähes lopullisesti.

Olen 28v nainen ja tämä oli joku viimeinen tippa. Olin aloittanut uudessa työpaikassa, heti ensimmäisenä päivänä eräs vanhempi nainen otti minua silmätikuksi. Kun pomoni esitteli minua tälle naiselle, niin tämä nainen katsoi minua päästä varpaisiin ja huokaili. Eli tämä oli hänen tapansa tervehtiä täysin tuntematon ihminen.
Sain selkeät ja tarkat työtehtävät, kenellekkään ei ollut minun kanssa ongelmia ja minuun oltiin jopa tyytyväisiä. Hoidin kuulemma tehtäväni hyvin, ahkerasti, olin rehellinen ja aktiivinen.

no tämä nainen päivittäin tuli sabotoimaan työni, hän tuli sekoittamaan paperit ja jotenkin alkoi todella pahasti kritisoimaan työn tavat. Tämä meni yhä pahemmaksi. Alkoi menemään siihen että hän alkoi kritisoimaan ääneni, vaatteitani, tyylini, jopa kasvojen ilmeet, työkokemukseni ja lista jatkuu loputtomiin.

Kun tämä työ sitten loppui (koska oli määräaikainen) olin pelkkää varjo ittestäni. Työkaverit huolestuivat minusta ja huomaisivat. Tämä kyseinen nainen oli kuulemma muillekki aiheuttanut todella paljon mielipahaa, ja äärimmäisen epäreiluja tekoja. Kokouksissa hän 2 kertaa nousi seisomaan ja huutaamaan minulle. Tähän sitten pomot puuttuivat ja käskivät hänen lopettaa.

Kun kuukaudesta toiseen joku kokoajan kritisoi ja arvioi sun olemus, äänensävy, työntavat jne. niin jotain menee sun sisältä rikki.
En uskaltanut enää hakeutua mihinkään töihin kun ajattelin että olen tosi huono. Itkin jopa pomon huoneessa ja sanoi että meidän kolleega tuhosi minut ja pari muita. Pomo meinasi itse itkeä koska hän oli myös kiusattu.

Juttuhan on siinä että tämä nainen oli täysin tyranni ja kukaan ei tykännyt hänestä. Tämä ei yhtään lohduta koska hän onnistu tappaa minut henkisesti. Muuten vain kuin nuorena ihmisenä on kokoajan paineen alla ja joutuu tekee paljon töitä elämänsä eteen.

Jos ei riitä ymmärrystä niin jätäthän kommentoimatta. Kärsin tällä hetkellä vakavasta masennuksesta josta on todella kovaa työtä päästä ylöspäin. Olen ajatellut itsemurhan monta kertaa mutta yritän jaksaa. Yritän jokapäivä ajatella että minullakin on oikeus elää ja tehdä töitä. Yritän joka päivä ajatella että minä riitän.
Mulla valuu kyyneleet tällä hetkellä kun kirjoitan tätä tekstiä ja on pahaa olla. Olen todella rikki. Minulla kehittyi sosiaalinen fobia. En uskalla mennä mihinkään kun pelkään että minussa on joku vika.

Uskokaa kuin sanon kun joka nylkee sua henkisesti tolla tavalla, niin on pitkä matka palautua siihen mitä oli.