Iäkkäiden vanhempieni jutut alkavat rasittaa. En jaksa enää käydä siellä.
Vanhempani ovat eläneet 70-luvulta asti samassa kurjassa pikkukunnassa, josta itse muutin pois jo alaikäisenä. Olin ahdistunut ja masentunut. Ei ystäviä, ei harrastuksia, vain vanhempieni seura. Koulukaveritkin asuivat kovin kaukana. Muuton jälkeen opiskelupaikkakunnalle aloin saada ikäisiäni ystäviä. Masennus alkoi helpottaa ja pääsin rakentamaan oman elämäni.
Vanhempani ovat nyt iäkkäitä, mutta heidän luona käyminen laukaisee yhä edelleen ikäviä muistoja. Puolisonikin sanoo, että talo ja pikkukylä huokuvat ankeutta. Kukaan meidän perheestä ei haluaisi käydä siellä, mutta vanhempani toivovat kyläilyjä. Säälistä olen käynyt.
Tänä viikonloppuna en ajanut 300 km yksikseni. Istahdin autoon perjantaina ja sain ekaa kertaa elämässäni paniikkikohtauksen. Aidosti luulin, että se oli sydänkohtaus tai jotain vastaavaa. En lähtenyt ajamaan, soitin äidille ja valehtelin että tuli noro. Eivät vanhempani ole minulle mitää pahaa ole tehneet, mutta tuo kohtaus sai ajattelemaan, etten voi jatkaa itseni kiusaamista vain velvollisuudentunnosta.
En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Vanhempani eivät ymmärrä vastavuoroisen keskusten päälle, vaan kertovat yhä uudestaan mitä naapurustossa on tapahtunut (ei mitään), ja seuraavaksi ihmetellään naakkoja pihalla. Masentaa ja ahdistaa edelleen tuo kyläpahanen niin paljon, että itkettää.
Kommentit (2152)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässää keskustelussa huomattavissa koulujen vieressä kasvaneiden ja samoin asuneet omien lasten kanssa kyvyttömyys tajuta joillain vanhemmilla taloudellisen tilanteen ettei kykene kustantamaan lasten asumista ja koulunkäyntiä muualla. Jos olisi kotoa mahdollisuus käydä koulussa vaikka huonommassakin lukiossa.
Kuka muistaa alaikäisten toisen asteen opiskelijoiden saamat tuet 90-luvulla?
Tässä keskustelussa on huomattavissa myös vanhempien asennoituminen lapsiinsa. Puoliso olisi halunnut harrastaa 70-luvulla, ei saanut koska isän mielestä se oli turhaa hommaa. Niinpä puoliso on vienyt sitten vie omaa tytärtään ihan mihin harrastukseen tytär vain halusi, ei ollut turhaa.
Monilla tuon ajan vanhemmilla oli lapsiinsa sellainen asenne, jonka Pirkko Saision Elämänmeno -romaanin (1975) työläisäiti kiteyttää tiuskaisuus: Siun tahtos on miun taskussain!
Saision kirjassa työläisäiti on boomerin äiti. Tyttö "tuleva boomeri." Eli ei sotketa sukupolvia. Elokuvassa Leena Uotila oli hyvä.
Tarkoitit varmaan Ritva Oksasta. Viittasin kirjoittajan mainitsemaan 1970-lukuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässää keskustelussa huomattavissa koulujen vieressä kasvaneiden ja samoin asuneet omien lasten kanssa kyvyttömyys tajuta joillain vanhemmilla taloudellisen tilanteen ettei kykene kustantamaan lasten asumista ja koulunkäyntiä muualla. Jos olisi kotoa mahdollisuus käydä koulussa vaikka huonommassakin lukiossa.
Kuka muistaa alaikäisten toisen asteen opiskelijoiden saamat tuet 90-luvulla?
Tässä keskustelussa on huomattavissa myös vanhempien asennoituminen lapsiinsa. Puoliso olisi halunnut harrastaa 70-luvulla, ei saanut koska isän mielestä se oli turhaa hommaa. Niinpä puoliso on vienyt sitten vie omaa tytärtään ihan mihin harrastukseen tytär vain halusi, ei ollut turhaa.
Monilla tuon ajan vanhemmilla oli lapsiinsa sellainen asenne, jonka Pirkko Saision Elämänmeno -romaanin (1975) työläisäiti kiteyttää tiuskaisuus: Siun tahtos on miun taskussain!
Saision kirjassa työläisäiti on boomerin äiti. Tyttö "tuleva boomeri." Eli ei sotketa sukupolvia. Elokuvassa Leena Uotila oli hyvä.
Tarkoitit varmaan Ritva Oksasta. Viittasin kirjoittajan mainitsemaan 1970-lukuun.
Niin. Ritva oksanen äiti, Leena Uotila tytär. Kirjan äiti on joku 30-luvulla syntynyt, 70-luvun teinin äiti. Siis tytär on aloittajan äidin ikiä eli boomer. Ei tokaisija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässää keskustelussa huomattavissa koulujen vieressä kasvaneiden ja samoin asuneet omien lasten kanssa kyvyttömyys tajuta joillain vanhemmilla taloudellisen tilanteen ettei kykene kustantamaan lasten asumista ja koulunkäyntiä muualla. Jos olisi kotoa mahdollisuus käydä koulussa vaikka huonommassakin lukiossa.
Kuka muistaa alaikäisten toisen asteen opiskelijoiden saamat tuet 90-luvulla?
Tässä keskustelussa on huomattavissa myös vanhempien asennoituminen lapsiinsa. Puoliso olisi halunnut harrastaa 70-luvulla, ei saanut koska isän mielestä se oli turhaa hommaa. Niinpä puoliso on vienyt sitten vie omaa tytärtään ihan mihin harrastukseen tytär vain halusi, ei ollut turhaa.
Monilla tuon ajan vanhemmilla oli lapsiinsa sellainen asenne, jonka Pirkko Saision Elämänmeno -romaanin (1975) työläisäiti kiteyttää tiuskaisuus: Siun tahtos on miun taskussain!
Saision kirjassa työläisäiti on boomerin äiti. Tyttö "tuleva boomeri." Eli ei sotketa sukupolvia. Elokuvassa Leena Uotila oli hyvä.
En usko, että boomerien äidit olivat kasvatusasenteiltaan yhtään vapaamielisempiä ja avarakatseisempia kuin heidän boomerityttärensä. Varmasti poikkeuksiakin oli. Toki tulihan monista boomerilapsistakin hippejä ja kommunisteja. Siellä pelottavassa kaupungissa siis, ja kirkonkylän herrasväen kakaroista yliopistolle mentyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässää keskustelussa huomattavissa koulujen vieressä kasvaneiden ja samoin asuneet omien lasten kanssa kyvyttömyys tajuta joillain vanhemmilla taloudellisen tilanteen ettei kykene kustantamaan lasten asumista ja koulunkäyntiä muualla. Jos olisi kotoa mahdollisuus käydä koulussa vaikka huonommassakin lukiossa.
Kuka muistaa alaikäisten toisen asteen opiskelijoiden saamat tuet 90-luvulla?
Tässä keskustelussa on huomattavissa myös vanhempien asennoituminen lapsiinsa. Puoliso olisi halunnut harrastaa 70-luvulla, ei saanut koska isän mielestä se oli turhaa hommaa. Niinpä puoliso on vienyt sitten vie omaa tytärtään ihan mihin harrastukseen tytär vain halusi, ei ollut turhaa.
Monilla tuon ajan vanhemmilla oli lapsiinsa sellainen asenne, jonka Pirkko Saision Elämänmeno -romaanin (1975) työläisäiti kiteyttää tiuskaisuus: Siun tahtos on miun taskussain!
Saision kirjassa työläisäiti on boomerin äiti. Tyttö "tuleva boomeri." Eli ei sotketa sukupolvia. Elokuvassa Leena Uotila oli hyvä.
En usko, että boomerien äidit olivat kasvatusasenteiltaan yhtään vapaamielisempiä ja avarakatseisempia kuin heidän boomerityttärensä. Varmasti poikkeuksiakin oli. Toki tulihan monista boomerilapsistakin hippejä ja kommunisteja. Siellä pelottavassa kaupungissa siis, ja kirkonkylän herrasväen kakaroista yliopistolle mentyään.
Taas niin lapsenomaista . Mitään tietoa suurten ikäluokkien elämästä, työväenluokkaisen sankan joukon. Kyllä siinä äitien oppeja unohdettiin niin alkoholin kuin seksuaalisuuden suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässää keskustelussa huomattavissa koulujen vieressä kasvaneiden ja samoin asuneet omien lasten kanssa kyvyttömyys tajuta joillain vanhemmilla taloudellisen tilanteen ettei kykene kustantamaan lasten asumista ja koulunkäyntiä muualla. Jos olisi kotoa mahdollisuus käydä koulussa vaikka huonommassakin lukiossa.
Kuka muistaa alaikäisten toisen asteen opiskelijoiden saamat tuet 90-luvulla?
Tässä keskustelussa on huomattavissa myös vanhempien asennoituminen lapsiinsa. Puoliso olisi halunnut harrastaa 70-luvulla, ei saanut koska isän mielestä se oli turhaa hommaa. Niinpä puoliso on vienyt sitten vie omaa tytärtään ihan mihin harrastukseen tytär vain halusi, ei ollut turhaa.
Monilla tuon ajan vanhemmilla oli lapsiinsa sellainen asenne, jonka Pirkko Saision Elämänmeno -romaanin (1975) työläisäiti kiteyttää tiuskaisuus: Siun tahtos on miun taskussain!
Saision kirjassa työläisäiti on boomerin äiti. Tyttö "tuleva boomeri." Eli ei sotketa sukupolvia. Elokuvassa Leena Uotila oli hyvä.
Tarkoitit varmaan Ritva Oksasta. Viittasin kirjoittajan mainitsemaan 1970-lukuun.
Niin. Ritva oksanen äiti, Leena Uotila tytär. Kirjan äiti on joku 30-luvulla syntynyt, 70-luvun teinin äiti. Siis tytär on aloittajan äidin ikiä eli boomer. Ei tokaisija.
Susanna Haavisto tytär. Tv-sarjassa äiti, Eila, sanoo syntymävuodekseen 1917.
Faktoja katsos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässää keskustelussa huomattavissa koulujen vieressä kasvaneiden ja samoin asuneet omien lasten kanssa kyvyttömyys tajuta joillain vanhemmilla taloudellisen tilanteen ettei kykene kustantamaan lasten asumista ja koulunkäyntiä muualla. Jos olisi kotoa mahdollisuus käydä koulussa vaikka huonommassakin lukiossa.
Kuka muistaa alaikäisten toisen asteen opiskelijoiden saamat tuet 90-luvulla?
Tässä keskustelussa on huomattavissa myös vanhempien asennoituminen lapsiinsa. Puoliso olisi halunnut harrastaa 70-luvulla, ei saanut koska isän mielestä se oli turhaa hommaa. Niinpä puoliso on vienyt sitten vie omaa tytärtään ihan mihin harrastukseen tytär vain halusi, ei ollut turhaa.
Monilla tuon ajan vanhemmilla oli lapsiinsa sellainen asenne, jonka Pirkko Saision Elämänmeno -romaanin (1975) työläisäiti kiteyttää tiuskaisuus: Siun tahtos on miun taskussain!
Saision kirjassa työläisäiti on boomerin äiti. Tyttö "tuleva boomeri." Eli ei sotketa sukupolvia. Elokuvassa Leena Uotila oli hyvä.
Tarkoitit varmaan Ritva Oksasta. Viittasin kirjoittajan mainitsemaan 1970-lukuun.
Niin. Ritva oksanen äiti, Leena Uotila tytär. Kirjan äiti on joku 30-luvulla syntynyt, 70-luvun teinin äiti. Siis tytär on aloittajan äidin ikiä eli boomer. Ei tokaisija.
Susanna Haavisto tytär. Tv-sarjassa äiti, Eila, sanoo syntymävuodekseen 1917.
Faktoja katsos.
Sotkin Solveigin lauluun jossa Leena Uotila teininä. Anteeksi kovasti.
Mutta joka tapauksessa tuo Eilakaan ei edusta aloittajan vanhempien ikäpolvea vaan aloittajan isovanhempien ikäpolvea.
Ettei voi sanoa että noin boomerit ajatteli
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässää keskustelussa huomattavissa koulujen vieressä kasvaneiden ja samoin asuneet omien lasten kanssa kyvyttömyys tajuta joillain vanhemmilla taloudellisen tilanteen ettei kykene kustantamaan lasten asumista ja koulunkäyntiä muualla. Jos olisi kotoa mahdollisuus käydä koulussa vaikka huonommassakin lukiossa.
Kuka muistaa alaikäisten toisen asteen opiskelijoiden saamat tuet 90-luvulla?
Tässä keskustelussa on huomattavissa myös vanhempien asennoituminen lapsiinsa. Puoliso olisi halunnut harrastaa 70-luvulla, ei saanut koska isän mielestä se oli turhaa hommaa. Niinpä puoliso on vienyt sitten vie omaa tytärtään ihan mihin harrastukseen tytär vain halusi, ei ollut turhaa.
Monilla tuon ajan vanhemmilla oli lapsiinsa sellainen asenne, jonka Pirkko Saision Elämänmeno -romaanin (1975) työläisäiti kiteyttää tiuskaisuus: Siun tahtos on miun taskussain!
Saision kirjassa työläisäiti on boomerin äiti. Tyttö "tuleva boomeri." Eli ei sotketa sukupolvia. Elokuvassa Leena Uotila oli hyvä.
Tarkoitit varmaan Ritva Oksasta. Viittasin kirjoittajan mainitsemaan 1970-lukuun.
Niin. Ritva oksanen äiti, Leena Uotila tytär. Kirjan äiti on joku 30-luvulla syntynyt, 70-luvun teinin äiti. Siis tytär on aloittajan äidin ikiä eli boomer. Ei tokaisija.
Susanna Haavisto tytär. Tv-sarjassa äiti, Eila, sanoo syntymävuodekseen 1917.
Faktoja katsos.
Sotkin Solveigin lauluun jossa Leena Uotila teininä. Anteeksi kovasti.
Mutta joka tapauksessa tuo Eilakaan ei edusta aloittajan vanhempien ikäpolvea vaan aloittajan isovanhempien ikäpolvea.
Ettei voi sanoa että noin boomerit ajatteli
Ei ole kukaan sellaista väittänytkään. Lukisit tarkoin edeltävät viestit ennen kuin saivartelet. Joku viittasi miehensä äitiin 1970-luvulla, minä Saision romaaniin, ilmestynyt 1975.
Lapsen tahtoa vähättelevästä asenteesta on kysymys, ei siitä onko vähättelijä boomer vai ei. Taidatkin nähdä boomereita tai boomereiden vihaajia joka nurkalla. Ja ei, en jaksa tästä asiaan mitenkään liittymättömästä lillukanvarresta tämän enempää.
Vierailija kirjoitti:
Tässää keskustelussa huomattavissa koulujen vieressä kasvaneiden ja samoin asuneet omien lasten kanssa kyvyttömyys tajuta joillain vanhemmilla taloudellisen tilanteen ettei kykene kustantamaan lasten asumista ja koulunkäyntiä muualla. Jos olisi kotoa mahdollisuus käydä koulussa vaikka huonommassakin lukiossa.
Kuka muistaa alaikäisten toisen asteen opiskelijoiden saamat tuet 90-luvulla?
Se kyvyttömyys tajuta voi johtua siitä, että vanhemmat kielsi eivätkä perustelleet asiaa mitenkään. Omassa lapsuudenperheessä ei keskusteltu, se oli vain "ei", ei mitään perustelua tai keskustelua, miten joku juttu ei onnistu. Vaikka itse olisi ottanut asioista selvää, ei vanhemmat kuunnelleet enää mitään ei-sanan jälkeen, asia oli sillä loppuun käsitelty. Olin kyllä kateellinen yhdelle ystävälleni, kun heillä asioista juteltiin, kuunneltiin toisten, myös lasten, mielipide ja käytiin asiat läpi joka kantilta.
Sama minulla oli, ahdisti käydä äidin luona "änkeröisen" kylässä ja samoin ahdisti soittaa hälle joka päivä ja kuunnella vuosia, et mitä hänen yksinäisessä elämässä on taas tapahtunut (ei mitään).
Mutta mä tein sen siksi, että hän oli kuitenkin mun äiti <3 , huom. OLI sillä nyt hän on enää muistoissani, eikä tarvitse "änkeröisen" kylässäkään käydä.
Kunhan vaan jokainen muistaa että joskus on vanha. Vähän riippuu terveydestä minkä ikäisenä kukakin muuttuu ikäväksi taakaksi lapsilleen. Nyt on niin läheiset välit kun lapset 20 ja itse 50. Neljänkymmenen vuoden päästä on itse apua tarvitse, mahdollisesti jo maailma pienentynyt ja kuuskymppinen lapsi jo vanhenemassa, ei jaksa horinoita eikä auttaa ja lapsenlapset omissa kuvioissaan mummoista välittämättä.
Mä ymmärrän täysin mitä tarkoitat! Olisiko mahdollista että lähtisit vanhempiesi kanssa päivällä käymään jossain vaikka syömässä tai menisitte yhdessä teatteriin sielläpäin tms..hekin mökkihöperöitä siellä keskenään kun heidän maailma mennyt niin pieneksi.
Kohta ne on siellä sun luonas hoidettavana.
Vierailija kirjoitti:
Niin. Aikuisena ehkä kasvaa, ymmärtää vanhempiensa mahdollisuudet 40 vuotta sitten ja hyväksyy maalaistaustansa. Suurin osa maalla syntyneistä ei aikuisena enää pode teini-iän tunteita.
Joidenkin mielestä ei näköjään pahempaa kohtaloa voi olla kun syntyä maaseudulla. Eli henkilöt aikuisina jotenkin liian syvälle menevät omiin kuvitelmiinsa, miten kamalaa olisi ollut olla maalaislapsi.
Ihmeellisiä oletuksia ja (harha)kuvitelmia.
En usko, että maalla syntyneistä aikuisena potisi teini-iän tunteita yhtään useampi tai harvempi kuin kaupungissa syntyneistä.
Monella täällä kirjoittajasta on varmastikin kokemusta olla itse se maalaislapsi.
Vierailija kirjoitti:
Mä ymmärrän täysin mitä tarkoitat! Olisiko mahdollista että lähtisit vanhempiesi kanssa päivällä käymään jossain vaikka syömässä tai menisitte yhdessä teatteriin sielläpäin tms..hekin mökkihöperöitä siellä keskenään kun heidän maailma mennyt niin pieneksi.
Mukava ajatus. Tässä miltei 2000 vastauksen ketjussa tätä onkin ehdotettu jo noin sata kertaa. AP:n vanhemmat eivät lähde mökistään mihinkään.
Napanuorassa roikottaja vanhempia on edelleen olemassa. Ei anneta lasten perheiden elää elämäänsä rauhassa. En tarkoita, että ollaan kokonaan pitämättä yhteyttä vaan, että milloin milläkin syyllä pyydetään käymään ja samalla auttamaan. Toki kohtuudella pitää auttaa, mutta helposti jää oma elämä hyllylle tuossa tapauksessa.
Itse myös inhoan vanhusten luona käymistä. En pysty keksimään mistä se johtuu tai varsinkaan keksimään mitään selviytymiskeinoa siihen. Minua vain alkaa raivostuttamaan tyhmien vanhusten luona käynti niin paljon että räjähdän ja saan raivokohtauksen.
Lopetin äitini luona käynnin.
Ikä poisti kaikki suodattimet ja näkyviin jäi vain superilkeä narsistinen psykopaatti.
Toivotan hyvää loppuelämää, mutta minun elämääni et enää pilaa.