Lue keskustelun säännöt.
Laihdutuslääkkeen lopettaminen ja tavoitepainossa pysyminen - Mounjaro
06.01.2025 |
Erittäin mielenkiintoinen ja jännittäväkin vaihe on laihdutuslääkkeen lopettaminen ja se, miten hyvin siinä onnistuu vai onko lääkettä syytä käyttää myös jatkossa. Suomessa on muutamia lihavuuslääkäreitä, jotka tuovat aktiivisesti kokemuksiaan esiin myös lehdistössä. Se on hyvä, vaikka varmaa tietoa ei ole siitä, miksi osa säilyttää saavutetun painon ja osan paino nousee nopeastikin, mutta jossain jutussa lihavuustutkija Pietiläinen totesi, että jos henkilö on kyennyt omaksumaan uudet elämäntavat lääkityksen aikana, niin paino on pysynyt.
Joka tapauksessa olen nyt tässä kokeellisessa vaiheessa Mounjaron lopettamisen osalta. Painonpudotustavoitteeni -20kg saavutin pari viikkoa sitten ja nyt lääkityksen lopettamisprosessi on alkuvaiheessa. Laihdutusprojektistani sen etenemisestä ja kokemuksista projektin aikana olen kirjoittanut erillisessä ketjussa, jonka löydät täältä https://www.vauva.fi/keskustelu/5690753/mounjaro-laihdutuslaake-kokemuk…
Lopettamisprosessi tarkoittaa siirtymistä aloitusannokseen 2,5 mg, samoin pistämisväli on aiempaa pidempi ja tulee pitenemään ennen lopullista lopettamista. Tähän irrottautumisvaiheeseen on aikataulutettu 2-3 kk, josta on nyt 2 viikkoa takana. Kerron kyllä sitten miten homma etenee ja olen kiinnostunut siitä, mitä havaintoja muut ovat tehneet onnistuneesta lääkkeestä irrottatumista.
Luin aiemmin tanskalaisesta tutkimuksesta, jossa oli tehty havainto siitä, että jos henkilö kykenee pitämään painon kurissa vuoden laihdutustuloksen saavutettuaan, painonhallinta helpottuu. Yksi lääkityksen avulla tavoitepainon saavuttanut ja lääkityksen lopettanut kertoi, että ainakin hänen osaltaan homma meni juuri noin. Tosin hänkin suhtautui lääkkeeseen tukitoimena elämäntapamuutoksessa eikä laihdutuskeinona sellaisenaan.
Tiedän, että nämä asiat on yksilöllisiä enkä voi itse, eikä voi kukaan ennakoida sitä, miten hyvin pysyn tavoitepainossani lääkityksen loputtua. Osa pysyy, osa ei. Olen kuitenkin mielestäni henkisesti valmistautunut hyvin siihen, mitä kaikkea voi olla edessä.
Kommentit (184)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mullakin on harkinnassa lääke, vaikka olen onnistunut pudottamaan elämäntapamuutoksillakin painoa pysyvästi. En kuitenkaan tarpeeksi.
Aika paljon olen oppinut painon pudottamisesta, jokaisella taitaa olla se oma sudenkuoppa mikä kiloja on tuonut. Se pitäisi löytää, että tulosta tulisi. Loppuelämänsä ei voi kontrolloida ja laskea kaloreita, rennompi syömisote on se mitä tutkimusten perusteella suositellaan. Siis kaikki kalorinlaskentakurssittajat ovat vääriä profeettoja. Se menetelmä ei ole tehokas pitkällä aikavälillä, vaan aiheuttaa jojoilua, joka sekoittaa elimistön.
Seuraan ketjua.
Mielenkiintoinen viesti. Olen itse tarkkaillut ja pyrkinyt hahmottamaan syötyjä kaloreita painon pudotusvaiheessa ja samalla pyrkinyt oppimaan oikeisiin annoskokoihin ja koostumuksiin. Tällä hetkellä oppimiskohteeni on armollisuus. Eli haluan etten koe armotonta syyllisyy
Juuri tuolla tavalla suositellaankin, että tehdään eli hahmotetaan kalorimäärää ja pyritään pois syyllisyydestä. Itselleni oli uutta mm. se että tarkalla kalorimäärällä syöden elimistö menee säästötilaan eikä enää laihdu. Eli jos laiduttaa pienentämällä kalorimäärää, sitä tulee varioida eikä syödä koko ajan samalla määrällä. Ts. jo laihdutuksen alussa tulisi pyrkiä kuulemaan kehon viestejä ja harjotella sallivaa syömistä. Kontrolloivalla otteella on vaikea pysyä tavoitepainossa, koska se mikä on kiellettyä, sen houkutus kasvaa ja mukana on myös kehon omaa fysiologista perustaa eli nälkävelkaa. Jos joku ruoka on kielletty, se kertoo että suhde ruokaan ja kehoon on vääristynyttä mikä vaikeuttaa laihtumista.
Pitkä juttu, en ehdi enempää kirjoittaa, mutta tuohon tapaan. T. Se jolle vastasit ja joka on aloittamassa Mounjaroa.
En ole laihdutuslääkkeen käyttäjä, vaan lueskelen ketjua, kun on niin turkasen tylsää töissä, mutta tämä on ainakin oman kokemuksen perusteella totta, että elimistö tottuu, jos kalorimäärä on pitkään sama. Olen itse lihottanut itseäni tarkoituksella useita kertoja, ja samoin laihduttanut (saliharrastus ja tavoitteellinen lihasmassan kerrytys), ja vaikka omalla kohdallani puhutaan jostain 5-8 kilon muutoksista kerralla suuntaansa, kyllä siinäkin aina lähes vuosi menee painoa kerätessä ja pari kuukautta pudottaessa. Olen havainnut omalla kohdalla, että painon putoamisvauhti pysyy todella rivakkana, noin kilo per viikko, jos en koskaan päästä nälkää täysin pois. Jos en ole ollenkaan nälkäinen tai ajattele syömistä, vaikka minun pitäisi olla omaan kulutukseeni nähden selkeillä miinuskaloreilla, se on lähes poikkeuksetta ennakoinut painonpudotuksessani parin viikon jämähdysvaihetta. Jokaisella on tähän varmasti omat soivat keinonsa, mutta itse olen tällaista välttääkseni väillä esim. kiusannut verensokeritasoja vetämällä tyhjään vatsaan pienen suklaapatukan (ne virvon varvon -patukat on oikein hyvän kokoisia, harmi kun niitä saa vain pääsiäisenä) pari kertaa päivässä normaalien syömisten päälle. Pyrin myös pitämään päiviä, jolloin menen lähelle ylläpitokaloreita, sekä päiviä, jolloin syön todella vähän, tyyliin 1200 kaloria. Joskus saatan myös vetää ihan rehellisen mässäilypäivän. Mulla on sen verran korkeat ylläpitokalorit näillä treenimäärillä, että saan aika monta lautasellista vetää kiinalaisessa buffetissa vaikka kerran viikkoon ennen kuin se vaikuttaa mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kulunut 1 v ja 17 viikkoa. Jos ikinä kenellekään tämä antaa toivoa, niin ilman lääkettä paino ei välttämättä nouse. Paino on pysynyt hyvin kurissa, vaikka joskus toivon, että kaapissa olisi kynä henkisenä tukena. Joka tapauksessa ei ole mitään ruokahälyä eikä paino ole lähtenyt nousemaan. Tosin koko elämän mittamuutta 1 v 17 viikkoa on lyhyt, mutta koin kuitenkin eritysesti ensimmäisen vuoden merkittäväksi virstanpylvääksi.
En ole koskaan ollut mikään karkkihiiri enkä makealle altis, toki olen joskus syönyt karkkia, jos joku on tarjonnut ym.. Nyt huomaan suklaan tms. maistuvan entistäkin äklömakeammilta. Se on ihan hyvä asia.
Haasteeni ovat olleet ne paljon puhutut liian suuret annoskoot ja makumaailmaani suhteutettuna hyvä ruuan arvostaminen siten, etten ole oikein osannut noita annoskokoja. Käyn siinä kohdin edelleen toisinaan itseni kanssa sisäistä keskustelua ja muistutan, ettei tarvitse santsata, vaan nauttia niistä jokaisesta suupalasta, joita syön. Kun sen huomaan, tulee aina melko tyytyväinen olo kaikin puolin.
Tsemppiä kaikille ja kiitos jos jaksoit lukea..
AP
Putoaa painon sitten syystä tai toisesta, niin osa ihmisistä reagoi siihen voimakkaastikin joko huomaamattaan tai tarkoituksella. Joskus tuntuu myös, että olen kuin tyyppi jonka painoa seurataan kuin reality sarjaa. Toiset puhtaasti kiinnostuneena ja uteliaana. Laihtuuko edelleen? Onko paino pysynyt? Onko paino singahtanut ylöspäin? jne. Ok, ihan luonnollista ja noin minäkin varmaan ajattelisin, mutta tuskin reagoisin niin voimakkaasti kuin jotkut tekevät. Huvittavinta on se, miten voimakkaita tunteita painonpudotukseni ja tavoitteessa pysyminen aiheuttaa joissain ihan normipainossa olevissakin henkilöissä. Nämä eivät viittaa mitenkään painonpudotukseeni tai painoni pysymiseen, vaan sen sijaan käyttävät melkoisesti aikaa ja energiaa selittäen onko heille nyt tullut kilo tai kaksi, sentti tai toinen ja vakuuttavat sitten miten hoikkia he ovat olleet ja sen kilon tai viiden kilon painon nousulle on ollut se ja se syy. Hmmm.... En tietenkään kommentoi mitään, vaan kuuntelen. Koska emme puhu mitään minun painonpudotuksestani enkä sitä live-elämässsä mitenkään sivua muutenkaan, joten tuntuu jotenkin omituiselta nuo vuodatukset. Ja nuo vuodatukset tulee useimmiten henkilöitä, jotka ovat ihan kunnossa eikä mitään syytä painonpudotukseen ole. Ihan sama onko joitain kiloja yli BMI:n , koska se nyt ei kerro kuitenkaan koko totuutta. Useimmiten siitäkään ei ole kyse.
Olen tullut siihen tulokseen, että painonpudotukseni (tai kenen tahansa painonpudotus) saa joissain ihmisissä aikaan sisäistä (aiheetonta) syyllisyyttä omista kiloista ja grammoista. Onkohan kyse siitä, että he itse ovat olleet taipuvaisia "syyllistämään" muita muutamasta sadasta grammasta tai kilosta vai onko puhtaasti kyse vain epävarmuudesta tms. Jotain kummaa siinä kuitenkin on, miksi toiset reagoivat noin ja samaan aikaan toiset eivät kiinnitä mitään huomiota siihen onko painoni pudonnut tai ei, tai sitten vaan vilpittömästi toteavat, että olet laihtunut, mutta eivät pysähdy siihen sen enempää. Se tuntuu ihan fiksulta. No, nämä ovat tällaisia havaintoja siitä, miten yllättävästi ihmiset voivat tällaiseen tilanteeseen reagoida.
Ei sitten sen kummempaa, mutta tällaisia ajatuksia juuri nyt tavoitepainon saavuttamisen jälkeen.
-AP
Siitä on nyt 1 vuosi ja 15 viikkoa, kun saavutin painonpudotustavoitteeni ja alasajoin lääkkeen. Painoni putosi vielä hieman, kun tavoitteen saavuttamisesta oli kulunut 6-7 kk ja paino on vakiintunut 4,5-5,5 kg alle tavoitteen. Olen kirjoittanut tänne säännöllisesti kokemuksistani sen suhteen, miten painon käy laihdutuslääkkeen lopettamisen jälkeen. Nyt päätän viikoittaiset päivitykset, mutta olen saanut paljon tsemppiä itselleni tänne kirjoittamisen kautta. Se, että painoni on pysynyt hyvin lääkkeen lopettamisen jälkeen on ollut lopulta helppoa ja yksinkertaista. Koen, että omalla kohdallani saavutetun painon pysyminen pohjautuu erityisesti kahteen kokonaisuuteen:
1) minulle ei ole tullut ruokahälyä tms
2) painonpudotusaikanani tekemät muutokset (annoskoot) ovat pysyviä
Palaan tähän ketjuun vielä, mutta säännölliset päivitykseni päättyvät, kiitos kaikille tuesta. AP