Mikä suomenkielinen sanonta kuulostaa sinusta oudolta, tai et ymmärrä sitä?

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa on 43 sivua enkä jaksanut lähteä kahlaamaan, että onko siellä käsitelty tämä: ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Lapsena luultiin että se liittyy jäätelöön, mutta ei se silti käynyt järkeen.

Ei pidä iloita jostakin asiasta ennen kuin se varmasti toteutuu. Ehkäpä se ei toteudukaan.

Sanotaan myös, että ei pidä juhlia peijaisia (viettää ilonjuhlaa karhun kaatamisesta) ennen kuin karhu on todella kaadettu.

Riikka purran sanomana ; ”köyhiltä ei leikata”

Euron pen sa persujen hokemana vaalilupauksena (l. valeena)

Itse olen joskus ihmetellyt, että miksi huonosta tuotteesta tai asiasta sanotaan usein, että se ei ole mistään kotoisin, kirjoitti AP. 

Minusta tämä on ihan selvä: jonkun asian alkuperää eli kotia tai syntyä ei tiedetä, joten siihen suhtaudutaan epäilevästi. Se ei ole tunnettu tai tunnustettu, vaan epämääräinen, huono. Ei mistään kotoisin.

Jos on lukenut Kalevalaa, näkee, että siellä erittäin tärkeä on jonkun asian tai ilmiön alkuperä. Kun jonkin alkuperä eli synty tiedetään, se saadaan myös haltuun maagisesti. Tämähän näkyy esim. Kalevalan runossa Raudan synty, jossa (rautainen) kirves osuu Väinämöisen jalkaan ja veri vuotaa. Väinämöinen yrittää loitsulla seisautta veren, mutta se ei heti onnistu, koska hän on unohtanut loitsusta osan raudan syntyperästä, eli loitsu ei toimi. 

    Vaka vanha Väinämöinen
   loihe siitä loitsimahan
   luki synnyt syitä myöten,
   mutt' ei muista muutamia
   rauan suuria sanoja,
   joista salpa saataisihin,
   luja lukko tuotaisihin
   noille rauan ratkomille,
   suu sinervän silpomille

Tässä tapauksessa siis Väinämöisen loitsu ei itse asiassa ollut "mistään kotoisin" :D

Minua aina nauratti lapsena meidän äidin sanonta "kulkea rivissä kuin köyhän talon porsaat" tai kulkea peräjälkeen. Ymmärsin vasta aikuisena, että köyhässä talossa ei ole kuin yksi porsas. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku sanoi että ei ymmärrä sananlaskua "Happamia sanoi kettu...". Kettu ei yllä ottamaan pihlajanmarjoja, joten väittää niitä happamiksi (jotta ei niin harmittaisi ja kateus kaihertaisi).

Nehän ovat happamia. Miksi sitä pitää selittää. Sama kuin varoittaisi muista esim. heikoista jäistä ja on menemättä sinne: heikkoja ovat, sanoi karhu heikoista jäistä.

Sanonta onkin käännetty suomeksi niin, että se menettää merkityksensä. Alkuperäisessä oli kyse viinirypäleistä. Ja merkitys tosiaan se, että kun ei saa jotain haluamaansa, niin on silleen "en ois halunnutkaan, nehän on ihan pahoja". 

Eli käännösvirhe tekee sananlaskusta ihan merkityksettömän ja vie idean siltä pois.

Ei nyt täysin kuitenkaan, jos edes lainkaan. Syöväthän monet eläimet oikein mielellään pihlajanmarjoja. Ja toisaalta oli kyse alkuperäisestä sadusta tai suomalaisesta käännöksestä, niin itse tarinan tuntemus avaa kyllä sanonnan merkityksen. Hyvin tuntuu omille lapsenlapsillekin tämä ja monet muut satuihin perustuvat sanonnat ja sansalaskut avautuvan. Paljon kun on luettu satuja ja keskusteltu niistä.