Miksi et ole saanut perintöä?

kaikki on vielä elossa.ja olen niin syöpänen että taian kupsahtaa ennen niitä.

Ei olllut omaisuutta. Molemmat vanhemmat on kuolleet. Isä kuoli 2020 ja äiti kuukausi sitten. Olen 33. Olisin halunnut pitää vanhempani kauemmin. Kuolivat 60 ja 62 vuotiaina.

Koska vanhempani ovat molemmat elossa. Mielummin näin että he elävät kuin että saisin heidän rahansa.

Vierailija kirjoitti:

Katotaan jääkö mitään kunhan nyt äitini ensin kuolisi, hänen hallinnassa on isän kuolinpesä 

Isän kuolinpesä tietysti jää siltä osuudelta kuin on lasten perintö. Ei äiti saa laillisesti hävittää isän kuolinpesäosuutta vaikka hallitsisi sitä.

Luovuin perinnöstä ja se siirtyi suoraan aikuisille lapsille. 

Mä sain faijalta 180 000e ulosottovelat selvitettäväksi ja kämpän, joka oli ulosmitattu, mistä silti piti maksaa mun kiinteistöveroa.

Luovuin KAIKESTA. Syyt: Perintö oli syrjässä olevan muuttotappiokunnan iän vanha rakennuskanta. Kunnon pommi. Rakennukset täynnä romua ja sälää pula-ajan meiningillä. Oma elämä rakentui jo vuosikymmenet kauas tästä paikkakunnasta. Välit vanhempiin menivät, kun avioeroani eivät hyväksyneet. Tehtiin selväksi, että ovat exän puolella ja miten kamala ihminen olen. Mikäpä siinä sitten.  

Lisäksi olin sisarussarjani ainoa, jolla olisi ollut rahaa osallistua väistämättömiin kustannuksiin. Kiinteistö- ja jätemaksuihin jne. Ei kiitos. Ainoa järkevä ja sielulle keveä ratkaisu oli antaa olla. En ole katunut.

En halunnut sieltä mitään. En mitään muuta, kuin että olisi kohdeltu asiallisesti. 

Vastaan vaikka olen saanut perintöä metsaa, osuuden isovanhempien talosta ja osuuden tädin rahoista. 

Köyhät vanhemmat. Ei ollut mitä jättää.

Vierailija kirjoitti:

Ei olllut omaisuutta. Molemmat vanhemmat on kuolleet. Isä kuoli 2020 ja äiti kuukausi sitten. Olen 33. Olisin halunnut pitää vanhempani kauemmin. Kuolivat 60 ja 62 vuotiaina.

Osanottoni, kuolivat liian nuorina, ennen eläkeikään.  N66v

Niin,miksen...sehän tässä ihmetyttää ja v i t u t t a a...muut tuntuu vetävän "hilloa" ja kiinteistöjä vähän sieltä sun täältä,ja kun katsoo kuolleita sukulaisia ja niiden jäämistön jakoa,niin on ihme nimiä perunkirjoituslistoilla saamassa vähintään tuhansia euroja..kyllä kyrsii..itse ei saa s-tana mitään noilta kuolleilta "natkuilta"..

Oma isovanhempani ei jättänyt minulle mitään, koska en täyttänyt hänen vaatimuksiaan. Omaisuus annettiin muille, mm. sisaruksilleni. Vanhempani on aika samaa puuta isovanhempani kanssa, joten en ylläty, jos samoin käy hänenkin kanssaan ja jään näppejä nuolemaan. Kun puolisoni kuoli, leskenä sain häneltä oman osuuteeni ja vähän extraakin, jota hän oli järjestänyt minulle vakuutuksen kautta.

Isän äiti kuoli nuorena ilman omaisuutta. Isän isä kuoli vanhana ilman omaisuutta.

Isästäni en tiedä, luultavasti hengissä vielä mutta on umpijuoppo, ei lie omaisuutta hänelläkään, viimeksi kun lapsena näin oli ulosottoveloissa.

Äidin isältä jäi (rahallisesti muttei tunnearvoltaan) arvoton mökki äidilleni ja enolleni. 

Äidin äiti vielä hengissä ja hyvässä kuosissa. 

Eno kuoli viime vuonna ja jätti äidilleni ja mummolleni 100 000 velat.

Toivon ja uumoilen etten saa mistään mitään. Olen kyllä kuulemma sukua Maila Nurmelle, tiedä vaikka häneltä ois jäänyt joku Hollywood-omaisuus.

Luottoni on enää tosiaan kaukaisiin Ameriikan setiin mutta en usko että semmoisia on. Suomenkin sedät on jo nähty.

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin kaikilla olisi omaisuutta. Ei ole. Siksi en ole saanut perintöä eikä lapsenikaan tule saamaan ellen voita lotossa. Olen pienellä eläkkeellä elävä ihminen. Eikö olekin outoa.

Saanko kysyä, että miksi et sitten itse halunnut menestyä elämässä? Vaan otit vanhemmistasi/isovanhemmistasi esimerkkiä, etkä ole hankkinut omaisuutta?

Minä en ole saanut perintöä kun koko suku niin köyhää ja velkaista. Mut eipä juuri harmita.

Puoliso peri nuorena vanhempiensa itsemurhien jälkeen lapsuudenkotinsa eli pienen tavallisen omakotitalon.

Hänen "kaverinsa" olivat kuulemma tosi kateellisia ja aina piikittelivät siitä, miten mahdottoman helpolla puoliso elämässä päässyt kun on velaton talo jo nuorena.

Mielummin hän olisi pitänyt perheensä kuin saanut jonkun kuppaisen talon. Hirveän surullista.

Isä kuoli sain ,äiti maksoi perintöveron.Ikinä en saanut perintöä silti .Äiti kuoli koko paikka jäi jakamattomana.On vieläkin samana.

Perintöä ei ole odotettavissa, ennen kuin olen ehkä noin 70-vuotias, koska suvussa on tapana elää yli 90-vuotiaaksi ja molemmat vanhempani ovat elossa ja vielä täysin terveitä.

No kun ei vanhemmilta jäänyt mitään perittävää. Molempien kuolinpesän varoilla saatiin just maksettua hautauskulut + muistotilaisuus mutta mitään muuta ei jäänyt. Eikä kukaan ole myöskään testamentannut minulle mitään. Eiköhän tuossa ole päällimmäiset syyt siihen, miksen ole saanut perintöä.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole saanut perintöä kun koko suku niin köyhää ja velkaista. Mut eipä juuri harmita.

Puoliso peri nuorena vanhempiensa itsemurhien jälkeen lapsuudenkotinsa eli pienen tavallisen omakotitalon.

Hänen "kaverinsa" olivat kuulemma tosi kateellisia ja aina piikittelivät siitä, miten mahdottoman helpolla puoliso elämässä päässyt kun on velaton talo jo nuorena.

Mielummin hän olisi pitänyt perheensä kuin saanut jonkun kuppaisen talon. Hirveän surullista.

Tämä! Minulla oli kouluvuosina ystävä jonka isä kuoli nuorena ja henkivakuutus oli todella suuri, isä oli joku tärkeämpikin valtion virkamies. Ystävä ja sisarensa saivat omat ponit ja kävivät ulkomailla henkivakuutusrahoilla ja pankki niitä sijoittikin heille, ei heidän äitinsä kuulemma sellaisesta ymmärtänyt ja äidillä oli myös mielenterveysongelmia jotka korostuivat kun puoliso kuoli ja rahantulo jatkui. Kun aloittivat opinnot, saivat oman asunnon. Kaikki kadehtivat heitä mutta sanoivat aina että olisivat mieluummin pitäneet isänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vastaan vaikka olen saanut perintöä metsaa, osuuden isovanhempien talosta ja osuuden tädin rahoista. 

Selvä! 🙄  muuta kehuttavaa/ kerrottavaa?