Lue keskustelun säännöt.
Muutan 48-vuotiaana 28neliön yksiöön. Pelkään romahtavani
Kommentit (229)
Minä voisin asua 28 neliö yksiössä. Jotenkin ei niin kiinnosta puitteet. Toki elämä olisi tuossa skenaariossa hyvin erilaista kuin nyt töissäkäyvänä perheenäitinä. Mutta tsemppiä, muutokseen liittyy varmaan nyt monia vaikeita asioita. Keskity pieniin hyviin asioihin, yleensä niitä on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Eri asia jos olisi lemmikkejä, niin sitten olisi oltava sitä tilaa heillekin."
No esimerkiksi koirat ei tarvitse isoa sisätilaa. Riehumiset, liikunta, ym sitten ulkona.
Pieni koira vois sopia yksiöön mut iso koira max kaksio
Joo. Mikään ei ole surkeampaa kuin pari isoa saksanpaimenkoiraa tai vastaavaa ronttia kerrostaloyksiössä ulvomassa kun kukaan ei ole ulkoiluttamassa (tyyppi töissä tai jossakin muttei kotona koko päivää).
Samoin jos joku metsästyskoira tai jopa täysikasvuinen dobermanni on roudattu kerrostaloyksiöön niin voihan helskutti sitä ulvomista kun omistaja on muualla.
Eihän noin vaativat koirarodut edes sovellu kerrostaloon tai rivariin, jos eivät saa virikkeitä yms voivat käydä kiinni kun turhauttavat:o
Ja joo oon itsekin törmännyt ilmiöön jossa isot koirarodut ja vieläpä tuollaiset vaativat ja aktiiviset rodut tungettu yksiöön asumaan ja sit se koira ulvoo päivisin ja iltaisin kun omistaja poissa, "lenkki" On takapihalla nopeet pissit/kakat tai muutama metri ja käännös.
Tässäkin ongelmana ei ole asunnon koko, vaan se ettei koiralle ylipäätään anneta tarpeeksi hoivaa, seuraa, liikuntaa ja aktiviteettia. Miten luulet että useampi makkari tämän korjaisi? Jos edelleen koiraa laiminlyödään muulla tavoin.
Hei, tuskin kukaan tässä keskusteluketjussa väitti, että lemmikkikoirien hyvään hoitoon riittää ainoastaan tilava usemman makkarin asunto.
Katsopa mistä keskustelu lähti, ja miten jatkossakin vedotaan siihen että koira on tungettu yksiöön. Ihan kuin SE olisi se ongelma ja SIKSI koira ulvoo.
Vierailija kirjoitti:
Ok, en oo aiemmin tässä kommentoinut, mutta tää on nyt sulle tsempiksi tarkoitettu viesti:
Huonon työtilanteen takia tein radikaalin muutoksen ja muutin Helsinkiin. Vuokrasin mahd. halvalla 19m2 huoneen, ja se olis siis sellainen et kämpässä on mun lisäksi kaksi muuta vuokralaista ja yhteiskeittiö. Huoneet oli lukollisia ja tein tämän, koska asuminen syö eniten rahaa kuukaudessa. Joten tekemällä keikkatyötä 5 pv/vko pysyin pinnalla, ulosotosta huolimatta. Omistin tuon vuoden pelkästään työnteolle ja treenaamiselle, välittämättä p___kaakaan siitä mitä joku toinen saattaisi asiasta ajatella.
Tämän vuoden lopussa mulle tarjoutui mahdollisuus alkaa tehdä hommia tuttavan yhden miehen firmassa (IT-hommia). Pystyin jättää keikkatyöt, ja meille tuli sen seurauksena isoja asiakkaita. Opin uuden ammatin, ja sitten tajuttiin että voidaan tehdä tätä käytännössä mistä päin maailmaa tahansa. Ja nyt mä asun Etelä-Euroopan aurinkovaltiossa. Luksus talo ja piha, ei v_tuta hinnat ruokakaupassa, ja elinkustannukset muutenkin alemmat kuin jos tätä sirkusta pyörittäisi Suomesta.
Eli, älä luovuta, etsi mahdollisuuksia, tee järkeviä ja turvallisia askelia elämäsi tiellä. Koskaan ei voi tietää mitä tulee vastaan! Tsemppiä!
Sinä ja ap vaikutattekin olevan kuin kaksi marjaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mahdu kunnolla aikuistuneen ihmisen tavarat.
Nuori pärjää yksiössä, kun ei vielä omista paljon mitään eikä ole perinyt mitään ja on saanut jättää ylimääräiset vanhempiensa luo.
Vanhus ehkä myös, jos on jo antanut tärkeimmät perinnöksi tai muuten alkaa varautua kuolemaansa.
Mitä roinaa sitä "aikuistuneen" ihmisen nurkissa pitäisi pyöriä? Tuskin kellään mitään viittätoista eri perintöpiironkia on?
Riittää, kun vaatteet, ruoanlaittovälineet, ja tavarat joilla on tunnearvoa mahtuvat hyvin. Siihen päälle perus huonekalut; sänky, sohva, ruokapöytä, työpöytä, TV. Kenties vielä kirjahylly.
Mihin sä nuo kaikki huonekalut laitat 28 neliön yksiössä? Sänky ja ruoka/työpöytä todennäköisesti mahtuvat, mutta sohva ja kirjahylly tuskin molemmat.
Mä olen muuttamassa 28 neliön yksiöön parhaillaan.
Sinne tulee sängyn lisäksi ruokapöytä, sohva, nojatuoli, 2 kirjahyllyä ja lipasto.
Sion jäädä ns omalle eläkkeelle ja myin perheasunnon ja ostin siitä saaduilla rahoilla yksiön itselleni ja toisen aikuistuneelle lapselleni. Odotan muuttoa innolla, voin samalla luopua autosta, kun uudessa asunnossa on hyvät kulkuyhteydet ilmankin.
Yksiössä on lisäksi pienemmät asuinkustannukset ja lapsi päädee elämän alkuun. Olen suunnitellut tätä muutosta pitkään ja parhaillaan toteutan. Minulla on syöpä ja jos/kun kuolen, lapsi voi laittaa minun yksiöni vuokralle ja saa lisätuloja.
Se huonekalujen määrä on aika riippuvainen siitä asunnon pohjaratkaisusta. Vaikka neliöitä olisi enemmän ei se takaa sitä että kaikki nuo sinne mahtuisi.
Kirjahyllyt seinää vasten, sohva irti seinästä keskemmälle huonetta. Katso vaikka Youtubesta sisustusohjelmia, kaikissa sanotaan, että sohvaa ei pidä laittaa seinää vasten, se on virhe sisustuksessa ja tekee huoneesta pienemmän, ei suurempaa.
Alapeukku koska ärsyttää tällaiset "ei pidä tehdä näin, se on virhe sisustuksessa". Olkoot vain, jos haluan tehdä jonkun asian, vaikka laittaa sohvan seinää vasten, niin turha muiden komennella, että niin muka ei pidä tehdä.
Minulla ei ole kans ikinä sohvaryhmä ollut seinustoilla ja aina on huvittanut se, että meillä liki kaikki tuuppaavat ne seinään kiinni. Mutta jokainen saa laittaa kotinsa niin kuin haluaa. Itse teen sohvista, nojatuoleista ja matosta istuma-alueen keskemmälle, hyllyt ja lipastot ym. ovat seinustoilla.
Vierailija kirjoitti:
…and? Minä asun nyt, 37-vuotiaana 25 neliön yksiössä ja sekin liian iso. En tule koskaan muuttamaan isompaan. Nyt katsoin yhtä ihanaa 19 neliön asuntoa.
Juu, tosi kodikas. Kaveri asuu tommosessa, niin syö ruokansa tietokone/tv-pöydällä työtuolista, kun tilaa ole edes pienelle ruokapöydälle. Asuntoon mahtuu tulla pyörätuolilla sisään ja kääntyä ympäri. Vieraat istuu sängyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Eri asia jos olisi lemmikkejä, niin sitten olisi oltava sitä tilaa heillekin."
No esimerkiksi koirat ei tarvitse isoa sisätilaa. Riehumiset, liikunta, ym sitten ulkona.
Pieni koira vois sopia yksiöön mut iso koira max kaksio
Joo. Mikään ei ole surkeampaa kuin pari isoa saksanpaimenkoiraa tai vastaavaa ronttia kerrostaloyksiössä ulvomassa kun kukaan ei ole ulkoiluttamassa (tyyppi töissä tai jossakin muttei kotona koko päivää).
Samoin jos joku metsästyskoira tai jopa täysikasvuinen dobermanni on roudattu kerrostaloyksiöön niin voihan helskutti sitä ulvomista kun omistaja on muualla.
Eihän noin vaativat koirarodut edes sovellu kerrostaloon tai rivariin, jos eivät saa virikkeitä yms voivat käydä kiinni kun turhauttavat:o
Ja joo oon itsekin törmännyt ilmiöön jossa isot koirarodut ja vieläpä tuollaiset vaativat ja aktiiviset rodut tungettu yksiöön asumaan ja sit se koira ulvoo päivisin ja iltaisin kun omistaja poissa, "lenkki" On takapihalla nopeet pissit/kakat tai muutama metri ja käännös.
Tässäkin ongelmana ei ole asunnon koko, vaan se ettei koiralle ylipäätään anneta tarpeeksi hoivaa, seuraa, liikuntaa ja aktiviteettia. Miten luulet että useampi makkari tämän korjaisi? Jos edelleen koiraa laiminlyödään muulla tavoin.
Hei, tuskin kukaan tässä keskusteluketjussa väitti, että lemmikkikoirien hyvään hoitoon riittää ainoastaan tilava usemman makkarin asunto.
Katsopa mistä keskustelu lähti, ja miten jatkossakin vedotaan siihen että koira on tungettu yksiöön. Ihan kuin SE olisi se ongelma ja SIKSI koira ulvoo.
Olet aivan oikeassa ja kiitämme Sinua tästä tiedosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
…and? Minä asun nyt, 37-vuotiaana 25 neliön yksiössä ja sekin liian iso. En tule koskaan muuttamaan isompaan. Nyt katsoin yhtä ihanaa 19 neliön asuntoa.
Juu, tosi kodikas. Kaveri asuu tommosessa, niin syö ruokansa tietokone/tv-pöydällä työtuolista, kun tilaa ole edes pienelle ruokapöydälle. Asuntoon mahtuu tulla pyörätuolilla sisään ja kääntyä ympäri. Vieraat istuu sängyllä.
No seisoakin voi. Saa valita. Pääasia että on kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän takia ihmiset ei eroa paskoista liitoista missä on omakotitalot mökit jne. Monta tuttua oikeasti ihan kuolleissa onnettomissa suhteissa tuon takia. En itkisi yksiötä, iloitsisin vapaudesta.
Jännittävä tämä näkemys, että jos kokee tarvitsevansa enemmän tilaa tai erillisiä huoneita kuin mitä jokin kokonaan avoin, konttimainen yksiö tai jopa kuudentoista neliön kaupunkikoppi voi tarjota niin on materialistinen hamsteri tai ei ainakaan vielä spirituaalisesti kivunnut tajuamaan, että se koppi riittää.
Meillä on laskutavasta riippuen 3-4 huonetta ja iso tupakeittiö, joskin osa tiloista on ns. kylmiä tiloja. Erikseen sitten ulkosauna ja isot ulkorakennukset.
Minulla on kuusi koiraa ja miehellä kaksi. Pihassa on kolme tarhaa koppeineen ja omassa metsässä iso juoksutustarha.
Ennen yhteenmuuttoa asuin niin että oli aidattu takapiha, koiratarhaa ja pieni mummonmökki.
Haluaisin nähdä miten rekikoirat ja minä mennään johonkin yksiökoppiin. (Ja tiedän toki harrastuksen kautta, että jotkut sissit on huskien/allujen ja muuttien kanssa kerrostalossakin, mutta ei kyllä yleensä yksiössä ja hiton paljon se vaatii, että töiden lisäksi ei paljon muuta tehdä kuin koirajuttuja yöunien molemmin puolin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus on tullut katsottua sitä tv-sarjaa, missä tilavaan isoon taloon on tungettu niin paljon tavaraa, ettei se asukas enää itse mahdu nukkumaan edes sängyssään kunnolla. Mitään ei heitetä pois mitä ovesta sisään on tuotu.
Tavararöykkiöiden ja roskakasojen väliin on jätetty sellainen pieni kulkureitti mistä asukas just mahtuu kulkemaan. Olisko sen ohjelman nimi joku Himohamstraajat (Hoarders)?
No sen katsomisen jälkeen tuli aina tarve mennä heittämään ylimääräistä sälää roskiin ja kaatsikalle ja siivota vimmatusti.
Eli se asuintila ei kai välttämättä ole se oleellisin asumisviihtyvyydessä vaan kuinka se asukas sen tilan itseään varten hyödyntää.
Vierailija kirjoitti:
28m2 on liian vähän aikuiselle.
Eikä ole. Me asuimme ekassa omassa asunnossa , 25 neliön yksiössä, mies, lapsi ja minä. Oli ihan tarpeeksi tilaa, kun ei oltu hamstraajia😘
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia ihmiset ei eroa paskoista liitoista missä on omakotitalot mökit jne. Monta tuttua oikeasti ihan kuolleissa onnettomissa suhteissa tuon takia. En itkisi yksiötä, iloitsisin vapaudesta.
Siis toi on niin valitettavan totta! Arvoasunto pitää kumman tiukasti riitaisammankin pariskunnan yhdessä, vaikka arki toisen kanssa olisi piinaa.
Varmaan lohtua tuo katsoa kalliin kämppänsä seiniä ja seurata sen arvoa asuntomarkkinoilla. Ku kuiteski arvostetulla arvo-alueella tässä riidellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää on jo toinen ero samasta miehestä 2v sisään. Eka 25v yhdessä. Lähdin ja oma asunto, vuoden jälkeen takas yhteen ja sit mun vointi romahti ja taas ero. Mies sanoo että yhdistän kaiken negatiivisen häneen.
Ap
No eiköhän se että pitää toisen kerran erota, riitä jo lopulliseksi eroksi :D Vai palaatko asunnon takia takas?
Et romahda. Etsi harrastuksia kodin ulkopuolelta ja käy aina välillä luonnossa. Yksin ei kannata jäädä koko ajaksi
Vierailija kirjoitti:
Jännittävä tämä näkemys, että jos kokee tarvitsevansa enemmän tilaa tai erillisiä huoneita kuin mitä jokin kokonaan avoin, konttimainen yksiö tai jopa kuudentoista neliön kaupunkikoppi voi tarjota niin on materialistinen hamsteri tai ei ainakaan vielä spirituaalisesti kivunnut tajuamaan, että se koppi riittää.
Meillä on laskutavasta riippuen 3-4 huonetta ja iso tupakeittiö, joskin osa tiloista on ns. kylmiä tiloja. Erikseen sitten ulkosauna ja isot ulkorakennukset.
Minulla on kuusi koiraa ja miehellä kaksi. Pihassa on kolme tarhaa koppeineen ja omassa metsässä iso juoksutustarha.
Ennen yhteenmuuttoa asuin niin että oli aidattu takapiha, koiratarhaa ja pieni mummonmökki.
Haluaisin nähdä miten rekikoirat ja minä mennään johonkin yksiökoppiin. (Ja tiedän toki harrastuksen kautta, että jotkut sissit on huskien/allujen ja muuttien kanssa kerrostalossakin, mutta ei kyllä yleensä yksiössä ja hiton paljon se vaatii, että töiden lisäksi ei paljon muuta tehdä kuin koirajuttuja yöunien molemmin puolin).
Ei kaikilla ole koiria. Osahan ei edes ole ns.koiraihmisiä tai kissoista lemmikkeinä pitäviä ja vihoviimeiseksi roudaisivat niitä asuntoonsa sisälle. Tämäkin tulee ymmärtää etteivät sillä tavoi ole spirituaalisia (vai mikä tuo sana oli mitä käytit). Mutta ymmärsin pointin ja se on mahtavaa että jotkut välittävät paljon lemmikeistään ja hommaavat heille myös asialliset ulkotilat, ulkoilut sun muut hyvät jutut.
Vierailija kirjoitti:
Aika pieni on. Opiskelijana asuin tietty soluasunnossa yhdessa huoneessa mutta eka oma kämppäni oli 38 neliöö eli aivan liian pieni. Onneksi oli reilusti varastotilaa sekä kellarissa että vintillä, enemmän kuin asuinpinta-alaa. Nyt asun 80 neliön rivarissa ja rupee käymään pieneksi vaikka tässäkin on sekä ulko- että lämmin varasto;)
Romun kerääjille kaikki onnliian pientä😂
Vierailija kirjoitti:
Jännittävä tämä näkemys, että jos kokee tarvitsevansa enemmän tilaa tai erillisiä huoneita kuin mitä jokin kokonaan avoin, konttimainen yksiö tai jopa kuudentoista neliön kaupunkikoppi voi tarjota niin on materialistinen hamsteri tai ei ainakaan vielä spirituaalisesti kivunnut tajuamaan, että se koppi riittää.
Meillä on laskutavasta riippuen 3-4 huonetta ja iso tupakeittiö, joskin osa tiloista on ns. kylmiä tiloja. Erikseen sitten ulkosauna ja isot ulkorakennukset.
Minulla on kuusi koiraa ja miehellä kaksi. Pihassa on kolme tarhaa koppeineen ja omassa metsässä iso juoksutustarha.
Ennen yhteenmuuttoa asuin niin että oli aidattu takapiha, koiratarhaa ja pieni mummonmökki.
Haluaisin nähdä miten rekikoirat ja minä mennään johonkin yksiökoppiin. (Ja tiedän toki harrastuksen kautta, että jotkut sissit on huskien/allujen ja muuttien kanssa kerrostalossakin, mutta ei kyllä yleensä yksiössä ja hiton paljon se vaatii, että töiden lisäksi ei paljon muuta tehdä kuin koirajuttuja yöunien molemmin puolin).
Kyllä kamelin voi yksiöön viedä jos kerrostalossa on "lemmikkieläimet sallittu" ja on ylin kerros. Käy vaan töiden jälkeen paskattaas sitä roskakatoksen takana. Parveke kyllä auttaa, muttei mielellään lasitettuna.
Vierailija kirjoitti:
"Eri asia jos olisi lemmikkejä, niin sitten olisi oltava sitä tilaa heillekin."
No esimerkiksi koirat ei tarvitse isoa sisätilaa. Riehumiset, liikunta, ym sitten ulkona.
okei. Tämä selvä.
Riippuu pohjaratkaisusta ja muusta asuinympäristöstä. Itse asuin joskus ihan oikeassa tilaihmeessä.