Lue keskustelun säännöt.
Muutan 48-vuotiaana 28neliön yksiöön. Pelkään romahtavani
Kommentit (229)
Vierailija kirjoitti:
Olet ilmeisesti holhouksessa. Onko sulla edunvalvoja, entä omahoitaja.
Ajattelin vaan , että jos tuo on romahduksen paikka.
Ja sinä olet tyhmä. Vielä Elämä koettele sua länkkyturpaleuka. Niin tyhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos jäisin yksin muuttaisin pieneen yksiöön. En tarvitse paljoa tilaa ja kotona lähinnä nukkuu ja syö.
Eri asia jos olisi lemmikkejä, niin sitten olisi oltava sitä tilaa heillekin.
Yksin eläessä en haluaisi lukaalia vaan säästäisin asumismenoissa niin paljon kuin mahdollista ja niillä rahoilla matkustelisin kivoissa paikoissa.
Vaate/ pukeutumishuone on jo se yksiö. Siellä myös vuodenajan tekstiilit. Eihän miniasunnoissa ole edes säilytystilaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mahdu kunnolla aikuistuneen ihmisen tavarat.
Nuori pärjää yksiössä, kun ei vielä omista paljon mitään eikä ole perinyt mitään ja on saanut jättää ylimääräiset vanhempiensa luo.
Vanhus ehkä myös, jos on jo antanut tärkeimmät perinnöksi tai muuten alkaa varautua kuolemaansa.
Kaikki ei kaipaa joutavaa krääsää ympärilleen tunteakseen olonsa hyväksi.
Jotkut tekee kotona etätöitä ja haluaa kutsua vieraita. Eihän pieneen yksiöön mahdu edes kunnon ruokapöytää. Eikä kaikkien vieraiden kanssa halua nukkua samasa sängyssä. On paljon mukavampi, jos on makuuhuone ja olohuone ainakin erikseen, ja mieluummin keittiökin vähän erillään eikä sellaista olohuoneen seinällä olevaa keittiöriviä.
Vierailija kirjoitti:
28 neliötä on ihan hyvä tila. Siihen mahtuu kaikki mitä ihminen tarvitsee. Tulee myös karsittua turhat tavarat pois. Ja siivous päivänä huomaa miten paljon helpommalla pääsee.
Välillä mietin ihmisiä jotka rakentaa elämänsä asioiden kuten omakotitalo varaan. Olen eronnut kolmesti enkä koskaan omistanut taloa. Onnellisuus on ollut aina tärkeämpää mulle kuin status ja tavarat.
Osa tuon kokoisista yksiöistä on hyviä, mutta ei kaikki. Kun neiöitä on noin vähän, on todella tärkeää, millainen pohja on ja miten neliöt on hyödynnetty. Parhaissa tuon kokoisissa yksiöissä on vaatehuone, syvennys sängylle ja keittiö, johon mahtuu pieni ruokapöytä.
Vierailija kirjoitti:
Ei mahdu kunnolla aikuistuneen ihmisen tavarat.
Nuori pärjää yksiössä, kun ei vielä omista paljon mitään eikä ole perinyt mitään ja on saanut jättää ylimääräiset vanhempiensa luo.
Vanhus ehkä myös, jos on jo antanut tärkeimmät perinnöksi tai muuten alkaa varautua kuolemaansa.
Jokin jättipeilikin on sisustuselementti, taulut- pukeutumishuone.
Tuntuu, että nykyasunnoissa ei ole säilytykselle paikkaa. Olenkin ostanut tai vuokrannut aina kolmion mm 68m2
Silloin siitä ns työ/lastenhuone pinein huone on rakennettu vatehuone, joossa on toki myös vuodenajanliinavaatteita-tekstiileja, turkispeitot, täkit, kausikoristeet jne.
Upeita isoja hattuja noin 60 kpl, laukkuja noin 50 kpl jne, paksuja takkeja.
Sitten se harmittaa kun nykyasunnoissa joak seinä rikottu vaikka pikkuikkunalla, kunhan seinä puhki- eli tauluille ei paikkaa, isoja upeita taiteita. Vaikeaa löytää uudistuotannosta asuntoa , ainoastaan toi vaatehuoneongelma on helppo ratkaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jäisin yksin muuttaisin pieneen yksiöön. En tarvitse paljoa tilaa ja kotona lähinnä nukkuu ja syö.
Eri asia jos olisi lemmikkejä, niin sitten olisi oltava sitä tilaa heillekin.
Yksin eläessä en haluaisi lukaalia vaan säästäisin asumismenoissa niin paljon kuin mahdollista ja niillä rahoilla matkustelisin kivoissa paikoissa.
Vaate/ pukeutumishuone on jo se yksiö. Siellä myös vuodenajan tekstiilit. Eihän miniasunnoissa ole edes säilytystilaa!
Joillakin on pukeutumishuone. Wau. Oikeesti. Ja joillakin kameli yksiön parvekkeella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
28 neliötä on ihan hyvä tila. Siihen mahtuu kaikki mitä ihminen tarvitsee. Tulee myös karsittua turhat tavarat pois. Ja siivous päivänä huomaa miten paljon helpommalla pääsee.
Välillä mietin ihmisiä jotka rakentaa elämänsä asioiden kuten omakotitalo varaan. Olen eronnut kolmesti enkä koskaan omistanut taloa. Onnellisuus on ollut aina tärkeämpää mulle kuin status ja tavarat.
Osa tuon kokoisista yksiöistä on hyviä, mutta ei kaikki. Kun neiöitä on noin vähän, on todella tärkeää, millainen pohja on ja miten neliöt on hyödynnetty. Parhaissa tuon kokoisissa yksiöissä on vaatehuone, syvennys sängylle ja keittiö, johon mahtuu pieni ruokapöytä.
Oi ei, parhaissa yksiöissä mahtuu noihin neliöihin lisäksi myös sauna ja parveke. Esimerkiksi tällainen https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcS95-OEt2UdQfcFh_c…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
…and? Minä asun nyt, 37-vuotiaana 25 neliön yksiössä ja sekin liian iso. En tule koskaan muuttamaan isompaan. Nyt katsoin yhtä ihanaa 19 neliön asuntoa.
Hirveä lukaali, 19 neliötä! Koirankoppi on paljon parempi!
Vierailija kirjoitti:
Mä pelkään että masennun vielä enemmän. Jätän kaiken taakseni. Mä en tunne ketään. Ei ystäviä paikkakunnalla. Ei perhettä, sukua. Oon eläkkeellä eli päivät kotona. Auttakaa! Itkettää, pelkään katuvani päätöstä erota.
Ap
Sä pärjäät. Uusi on aina uusi, mutta on tervettä välillö kääntää sivua- se tuo uutta jollain tapaa. Hoida itseäsi, kauneutta, terveyttä.
Muista olkoon uusi työ, uusi asunto- aina vie oman aikansa sopeutua, jokunen kk ihan.
Kunnes huomaat kuinka kiintynyt oletkin omaan soppeesi.
Monikin vaihtaa keski-ikässä pikkuasuntoon- siksi, että on kipuja, voimat vaan vähenee, ei jaksa siivota, sisustaa- kausisisustus- tavaramäärä- jne. halu riisua elämäänsä- lastia pois- Kodin helppohoitoisuus.
Monikin ostaa asunnon jossa ikkunoita, että erillinen nostolava tai erikoisnostot sisätiloihin ostopalveluna. 300m2 talon siivousta- mikä huojennus kun saakin vaan uudessa kodissa olla ja ansaittua lepoa eikä elämä kulu siivoamiseen.
Anna Elämän kuljettaa ja pidä hyvät välit exään- aina- sekin rauhoittaa kun ei riitaa ja jännitteitä.
Alussa ihan outoa- kohta onkin niin kiva sinkkupesä- ou jee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun 40 neliön kaksiossa ja olen ajatellut että pienemmässäkin pärjäisin, makkari on vierashuoneena kun poika tulee kåymään .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihminen muka tarvitsee viiden huoneen kämpän jos vain yhdessä pystyy olemaan kerrallaan?
Makuuhuone, työhuone ja vierashuone. Olohuone ja keittiö ruokailutiloineen ja saunatilat. Ihan normaalia elämää.
Kodinhoitotila- tuuletus ok. Pukeutumishuone.
Eli kyllä eri toiminnoille eri tilat helpottaa elämää.
Ei kivaa, että pyykkiteline on olohuoneen lattialla mm. Työhhuonetta kokonaisena ei välttämättä jos yksielää- sille sitten oma nurkkaus jos iso olohuone.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etkä tosiaan romahda. Miksi muka niin tekisit? Kun yksi elämänvaihe päättyy niin silloin toinen alkaa. Yleensä se uusi on aina paljon parempi kuin edellinen, koska on viisaampi ja yleensä oppinut itsestään jotain arvokasta. Ja on haastetta hieman uusiutua.
Juurikin noin. Komppaan. Viisasti sanottu- Muista nyt ap- mitä hää sulle tässä sanoi! Elämä kantaa ja sä pärjäät. Aina uusi on uutta- kohta onkin niin kiva koti. Tottuminen vie aikaa olkoon uusi työ-koti, paikkaunta jne. Kohta omat rutiinit... Kivaa kevättä sulle joka kirjoitit viisaita sanoja ja sulle ap- Kyll se siitä!
Vietän pari päivää yksiössä Helsingissä. Muuten ok tilat, mutta keittokomero. Ei siinä mahtuisi mitään ruokaa tekemään. Avokeittiö pelastaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
28m2 on liian vähän aikuiselle.
Riippuu pohjaratkaisusta ja muusta asuinympäristöstä. Itse asuin joskus ihan oikeassa tilaihmeessä.
Kyllä, niin riippuu. Uusissa asunnoissa on usein putkimainen pohja, joka tekee asunnosta pimeän ja hankalasti sisustettavan. En haluaisi asua putkiasunnossa. Mutta jos matkustelisin paljon ja haluaisin pitää asuntoa vain Suomen tukikohtana reissujen välissä, voisin asua neliömäisessä yksiössä, missä sängyn saa katseilta piiloon alkoviin ja ikkunoita on kahteen suuntaan tai ainakin ikkunaseinä on leveä.
Miksi suomessa ei ole kauniita koristeellisia asuintaloja kuten muualla maailmassa, (esim South Kensigtonin talot/Notting Hillin asuintaloty) Koristeellisuuden huippu meillä lienee tyyliin Birger Federleyn Tampereella sijaitsevien jugendtalojen pikkukuviot.
Jopa vanhat ptsihuvilat lanataan meiltä veks ja tilalle tehdään modernia rakentamista.
Vierailija kirjoitti:
Mä pelkään että masennun vielä enemmän. Jätän kaiken taakseni. Mä en tunne ketään. Ei ystäviä paikkakunnalla. Ei perhettä, sukua. Oon eläkkeellä eli päivät kotona. Auttakaa! Itkettää, pelkään katuvani päätöstä erota.
Ap
Todennäköistä tulet jossain vaiheessa katumaan. Onhan tossa isoja asioita ja sulateltavaa. Ihmisen mieli on sellainen, että kyseenalaistaa päätöksiä. Niitäkin mistä tietää, että ei ole muita vaihtoehtoja. Sitten siitä mennään taas eteenpäin. Tulee uusia käännekohtia ja valintoja. Semmoista se on. Ei ole mitään syytä romahtaa. Sulla on uusi alku nyt menossa. Onnea siitä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
…and? Minä asun nyt, 37-vuotiaana 25 neliön yksiössä ja sekin liian iso. En tule koskaan muuttamaan isompaan. Nyt katsoin yhtä ihanaa 19 neliön asuntoa.
Jeeeee ! Oot ihan paras! ( Materialistit on tylsiä, nämä kattokaa mitä mulla on- tyypit..)
Kade ja köyhä vinkuu taas siinä. Voi elää normaalistikin ilman esittämistä. Perus kunnon koti eri toiminnoille eri tilat. Kunnon säilytystilat
Vierailija kirjoitti:
…and? Minä asun nyt, 37-vuotiaana 25 neliön yksiössä ja sekin liian iso. En tule koskaan muuttamaan isompaan. Nyt katsoin yhtä ihanaa 19 neliön asuntoa.
Alle 20 neliöö on kyllä extreme. Joku 25 on sellainen että saa edes perus huonekalut mahtumaan
Vierailija kirjoitti:
28 neliötä on ihan hyvä tila. Siihen mahtuu kaikki mitä ihminen tarvitsee. Tulee myös karsittua turhat tavarat pois. Ja siivous päivänä huomaa miten paljon helpommalla pääsee.
Välillä mietin ihmisiä jotka rakentaa elämänsä asioiden kuten omakotitalo varaan. Olen eronnut kolmesti enkä koskaan omistanut taloa. Onnellisuus on ollut aina tärkeämpää mulle kuin status ja tavarat.
Näinhän se on. Jokainen asukoon sellaisessa asunnossa millaisessa viihtyy. Tärkeintä että on onnellinen.
28 neliötä on ihan hyvä tila. Siihen mahtuu kaikki mitä ihminen tarvitsee. Tulee myös karsittua turhat tavarat pois. Ja siivous päivänä huomaa miten paljon helpommalla pääsee.
Välillä mietin ihmisiä jotka rakentaa elämänsä asioiden kuten omakotitalo varaan. Olen eronnut kolmesti enkä koskaan omistanut taloa. Onnellisuus on ollut aina tärkeämpää mulle kuin status ja tavarat.