Suhde umpisolmussa, mutta erotakkaan ei haluttaisi. Mitä tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap vastaa tähän, että en ole osannut aiemmin huomioida miestäni. Vasta nyt vuoden sisällä, kun olemme kunnolla puhuneet tunteista ja tarpeista, olen havahtunut tilanteeseen, että mieheni ei ole saanut huomiota ja olenkin nyt vasta alkanut halimaan, pusuttelemaan. 

No, onkos miehesi aikaisemmin sanonut, että hän tarvitsisi enemmän halitusta ja pusuttelua? Onko hän ollut aloitteellinen asiassa ja antanut sinulle huomiota? Vai onko tässä nyt käynyt niin, että sinua syyllistetään, että et ole osannut olla ajatustenlukija. 

Ap tässä, mieheni on huomioinut minua. Ja hän on vuosien varrella yrittänyt puhua että kaipaa läheisyyttä ja huomiota, mutta en jotenkin ole osannut sitä antaa. 

Eli mies on kokenut olevansa itsestään selvyys. Et ole yhtään nähnyt vaivaa hänen eteensä.  Häntä ei ole arvostettu eikä pidetty kiinnostavana. Kyllähän siinä pidemmän päälle tunteet kuolevat. Ymmärtäisittekö psremmin, jos ap olisikin mies ja nainen se puoliso, jota on pidetty itsestään selvyytenä.

Näin juuri.

Ja nyt tuossa tilassa on lähellä että mies rakastuu, ja asian on sitten ainakin selvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me muutettiin riitojen vuoksi erillemme. Tarkoitus oli rauhoittaa tilanne ja mennä terapiaan. Mies villiintyikin vapaudesta, ilmoitti ettei halua enää yrittää, vaan tahtoo eron. Hommasi samantien myös uuden naisen, jonka kanssa vietti tiiviisti aikaa. 

Minäkin kävin treffeillä, mutta en kyennyt enempään. 

Puolen vuoden kohdalla aloin nähdä valoa tunnelin päässä, mutta siinä kohtaa mies romahtikin ja tajusi mitä on tehnyt. Halusi yrittää vielä. Sanoin etten edes keskustele asiasta, kun yhä seurustelee toisen kanssa. Siltä seisomalta soitti naiselle ja lopetti suhteen.

Menimme terapiaan ja palasimme yhteen. Kannatti.

Mutta sitä vaan että joskus erilleen muuttokin voi avata silmiä.

Tässä sekoilu meinasi tuhota suhteen. Teillä oli onnea ja ennen kaikkea rakkautta. 

Tarinasi opetus. 

Pariterapiaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa eikä mitään avuliaita, koska sen nyt tietää, että palaaminen takaisin on usein mahdotonta. 

Meidän tarinan opetus on se, että asiat täytyy miettiä monelta kantilta ajoissa. Se ruoho ei useinkaan ole vihreämpää muualla. Mutta joskus onneaan ei tajua, ennen kuin sen menettää.

Kyllä minä näin miten rikki mies oli, kun viimein heräsi. Nainen pelkkä laastari, oli kauheampaa olla ihan yksin.

Avuliaita??

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on paha olla, koska hän haluaisi erota mutta ei ole uutta naista. Jos sellainen löytyy, hän lähtee. Minä veikkaan tätä.

Juu näin on. Ehkä mies jo ihastuikin toiseen ja tajusi sen myötä, että tässä suhteessa ei ole enää mitään hänelle. Hän lähtee, kun löytää jonkun, joka ihastuu häneen ja hän naiseen. Ajan kysymys.

Häh. Vuosiin ei ole ollut yhteyttä, ettekä ilmeisesti vietä juurikaan aikaa yhdessä. Silti on seksiä ja läheisyyttä? Kuulostaa sekavalta.

En ihan ymmärrä minäkään, että huonosti menisi, kun halitaan ja pusitaan päivittäin ja seksiä on. Ilmeisesti keskustelette myös, kun tiedät tilanteen. 

Omalla kohdalla, kun ei todellakaan halailtu eikä pussailtu vuosiin eikä ollut seksiä. Ei nukuttukaan yhdessä, kun ex-mies ei halunnut. Minkäänlaista keskusteluakaan hän ei suostunut käymään suhteen tilasta tai mistään. Ero oli paras asia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap vastaa tähän, että en ole osannut aiemmin huomioida miestäni. Vasta nyt vuoden sisällä, kun olemme kunnolla puhuneet tunteista ja tarpeista, olen havahtunut tilanteeseen, että mieheni ei ole saanut huomiota ja olenkin nyt vasta alkanut halimaan, pusuttelemaan. 

No, onkos miehesi aikaisemmin sanonut, että hän tarvitsisi enemmän halitusta ja pusuttelua? Onko hän ollut aloitteellinen asiassa ja antanut sinulle huomiota? Vai onko tässä nyt käynyt niin, että sinua syyllistetään, että et ole osannut olla ajatustenlukija. 

Ap tässä, mieheni on huomioinut minua. Ja hän on vuosien varrella yrittänyt puhua että kaipaa läheisyyttä ja huomiota, mutta en jotenkin ole osannut sitä antaa. 

Eli mies on kokenut olevansa itsestään selvyys. Et ole yhtään nähnyt vaivaa hänen eteensä.  Häntä ei ole arvostettu eikä pidetty kiinnostavana. Kyllähän siinä pidemmän päälle tunteet kuolevat. Ymmärtäisittekö psremmin, jos ap olisikin mies ja nainen se puoliso, jota on pidetty itsestään selvyytenä.

Näin juuri.

Ja nyt tuossa tilassa on lähellä että mies rakastuu, ja asian on sitten ainakin selvä.

Miesvauvaa pitäisi siis vaimon kaiken muun lisäksi hoitaa ja paapoa.

Kyllähän tuossa ero on vääjäämätön..Mies eroaa, kun löytää uuden. Ennen ei lähde. Seksiä tulee kotona säännöllisesti.

Olen lähipiirissä nähnyt useamman nuoruuden tavoittelijan. Osa on palannut yhteen, kun nuoruutta ei löytynytkään. Osa on ottanut 15 vuotta nuoremman puolison, lisääntyneet ja saavuttaneet nuoruutta tätä kautta.

Minua jotenkin ahdistaa tällainen asetelma kun ei "viitsitä" tai ei "haluta" erota. Siinä on joku koukku että johonkin aikuiseen ihmiseen tukeudutaan kuin roikkuva ihminen siihen puuhun. Mikä helevetti siinä on niin vaikea olla yksin. Voihan sen tärkeän ihmisen kanssa olla edelleen ystävä, vaikka eroaisi. Ja ainakaan miksi siitä olla mustasukkainen, jos toinen löytäisi jonkun uuden kerran ei ole tunteita.

Joko eroatte ongelma selviää mutta oot yksin so what!

Tai sitten roikutte toisissanne ja kärsitte, mutta kunhan on joku!

0/0

Seksiä 3-5 kertaa viikossa? Ja pystytte puhumaan kaikesta? Ja jotain PUUTTUU??

Pusuttelu, haliminen ja seksikään ei auta, jos ei saa kunnon kunnon avointa keskustelua tunteista, toiveista jne. ja jossa ollaan puolin toisin rehellisiä ja "auki". Eli kuin silloin alussa. Tämä hetki on uusi alku ja se vaatii taas uskallusta. Jos se ei onnistu keskenänne, niin hakeutukaa ammattilaisten puoleen. 

Vierailija kirjoitti:

Minua jotenkin ahdistaa tällainen asetelma kun ei "viitsitä" tai ei "haluta" erota. Siinä on joku koukku että johonkin aikuiseen ihmiseen tukeudutaan kuin roikkuva ihminen siihen puuhun. Mikä helevetti siinä on niin vaikea olla yksin. Voihan sen tärkeän ihmisen kanssa olla edelleen ystävä, vaikka eroaisi. Ja ainakaan miksi siitä olla mustasukkainen, jos toinen löytäisi jonkun uuden kerran ei ole tunteita.

 

Joko eroatte ongelma selviää mutta oot yksin so what!

 

Tai sitten roikutte toisissanne ja kärsitte, mutta kunhan on joku!

Ymmärrätkö, että jotkut ajattelevat myös lapsia. Mikään suhde ei ole täydellinen ja kun suhde kuitenkin toimii eikä ole mitenkään HUONO, niin miksi ihmeessä erota? Vaikka sinä rakastaisit sinkkuutta jopa lasten kustannuksella, ei kaikki niin tee.

nostellaas

uppista

Vierailija kirjoitti:

Jos miehellä on tunteet jo täysin kuolleet, se viittaa siihen, että hän on tunnetasolla jo hyvin pitkällä omassa eroprosessissaan. Eihän se halimalla ja pusuttelemalla tai edes säännöllisellä seksillä korjaannu, jos toisella ei ole tunteita sinua kohtaan. 

Ap tässä Hei, juuri näin se on, että miehellä on tunteet täysin kuollut. Johtuen siitä, että olen vuosien aikana pitänyt miestäni itsestään selvyytenä enkä ole osannut häntä huomioida. Tosiaan vasta nyt vuosi sitten rupesimme tästä kunnolla puhumaan ja itsekin havahduin tilanteeseen. 

Olemme siis nyt yrittäneet panostaa seksiin sekä halitaan ja pusutellaan ja puhutaan asioista nyt avoimesti, mitä ei ennen tehty ja näin yritetään saada miehen tunteita takaisin. Miten ne tunteet saisi takaisin? Se olisi kuitenkin molempien toive. 

Sekin on totta, että mies on tunnetasolla pidemmällä esim eron suhteen, vaikka sitä ei haluakaan. Ajatukset on molemmilla sekaisin ja siksi on tullut puheeseen mm. avoin suhde miehen puolelta, pieniä irtiottoja. Noi on mun mielestä hankalia, sillä tuntuu itsestäkin oudolta että suhdetta parannellaan mutta silti ois ajatuksen tasolla mahdollista avoin suhdekin. 

Auttaisiko ennemminkin yhteisen tekemisen lisääminen, entäs parisuhdeterapeutti, mistä löytää hyvän terapeutin? 

Vierailija kirjoitti:

Minua jotenkin ahdistaa tällainen asetelma kun ei "viitsitä" tai ei "haluta" erota. Siinä on joku koukku että johonkin aikuiseen ihmiseen tukeudutaan kuin roikkuva ihminen siihen puuhun. Mikä helevetti siinä on niin vaikea olla yksin. Voihan sen tärkeän ihmisen kanssa olla edelleen ystävä, vaikka eroaisi. Ja ainakaan miksi siitä olla mustasukkainen, jos toinen löytäisi jonkun uuden kerran ei ole tunteita.

 

Joko eroatte ongelma selviää mutta oot yksin so what!

 

Tai sitten roikutte toisissanne ja kärsitte, mutta kunhan on joku!

Miksi muiden pitäisi erota sinun mieliksi? Luuletko, että avioliitot on tasaista sinikäyrää? Kyllä sinne mahtuu huippuja ja laskuja joukkoon pitkässä liitossa. Laskut voi olla erittäinkin syviä ja silti sieltä yleensä noustaan. Ei ole helposti kyllästyvien hätähousujen hommaa parisuhteet ja perhe-elämät.  

Yleensä kriisit johtuu henkilön omista ikäkriiseistä ja uudistumisen prosesseista, ei niiden keskellä kannata erota, vaan odottaa että kriisi ohi ja sitten katsoa että miltä näyttää. Yleensä siinä tajuaa, että ei nyt hitto vie kannata perhettä rikkoa. 

Ap:n miehellä on uusi ihastus. Nyt kantsii taistella siitä liitosta, mies pois toisen akan luota, lähtekää lomalle tmv. Pidä mies kiireisenä niin näet mitä tapahtuu.. 

Ja näin päättyi taas yksi suhde... 

"on tullut puheeseen mm. avoin suhde miehen puolelta, pieniä irtiottoja. Noi on mun mielestä hankalia, sillä tuntuu itsestäkin oudolta että suhdetta parannellaan mutta silti ois ajatuksen tasolla mahdollista avoin suhdekin. "

Älä suostu avoimeen suhteeseen. Niistä ei seuraa yhtään mitään hyvää. Varaudu siihen, että miehellä on jo toinen tai ainakin toinen katsottuna. Varaudu myös siihen, että hän jättää sut.

Vierailija kirjoitti:

Seksiä 3-5 kertaa viikossa? Ja pystytte puhumaan kaikesta? Ja jotain PUUTTUU??

Tämä.

Seksiä monta kertaa viikossa...

Kaikesta pystytään puhumaan...

Ei ongelmia tai erimielisyyksiä raha-asioista, arvoista jne...

Kaikki on hyvin...

Tässä tarinassa ei ole päätä eikä häntää. Jos nyt kuitenkin tässä on jotain perää, niin syytä mennä pariterapiaan, jossa tunneköyhyyden ja yhteyden puuttumisen syyt selviävät. Ehkäpä yhteisymmärrys ei olekaan niin rikkumaton kuin ap antoi ymmärtää? Ero voi olla ainoa ratkaisu.