Lue keskustelun säännöt.
Tuleeko mun nepsy-nuori ikinä pärjäämään?
30.03.2026 |
15-vuotias add-tyypin adhd eli ilman ylivilkkautta. Mitään ei saa itsenäisesti aloitettua ja tehtyä, esim. kotitöitä, läksyjä. Lukioon haluaisi mutta matikka aivan hepreaa kun keskittymiskyky ei riitä. Concertaa kokeiltu, vaikutus oli että tuli pelkät sivuvaikutukset. Hyväluonteinen, mutta vähän vietävissä. Lääkäri muisti toki kertoa kaikki adhd-nuoren riskit epäonnisen lääkekokeilun jälkeen, ja nyt mä pelkään että ne käy kaikki toteen. Onko muita keille Concerta ei sopinut mutta joku muu lääke kävi?
Kommentit (94)
Nyt vasta ehdin kahlaamaan ketjun läpi, kiitos valtavasti vastauksista! Mä olen itsekin ollut nepsy-nuori, mutta tajunnut sen vasta oman lapseni kautta. Ei silloin mitään ADHD:ta edes tunnettu, varsinkaan ADD:tä. Mä pidin itseäni vain aivan hemmetin tyhmänä, kun mikään ei tarttunut muistiin.
Tosi tutulta kuulostaa tuo koulun hoitaminen. En tee mitään puolesta, mutta opetan ja opiskelen nuoren kanssa yhdessä. Sikäli se on molemmin puolin hyödyllistä, että mullehan ne nuorena vaikeilta tuntuneet asiat on nykyisin ihan ymmärrettäviä.
Yllättävän hyvin silti olen pärjännyt elämässä, on hyvä työpaikka ja iän myötä aina vaan paremmin menee. Mutta oli mullakin nuorena risteyksiä, joista olisin helposti voinut kääntyä väärään suuntaan. Sitä kaiketi pelkään tän oman nuoreni kanssa.
-Ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun pojalla diagnosoitiin add 19-vuotiaana, kun mistään ei tullut mitään. Kolme vuotta amiksessa, eka kaksoistutkinnossa, sitten jätettiin sekin pois.
Hän sai Elvansen ja jo lähti sujumaan. Samalla vaihtoi linjaa ja valmistui keskiarvolla 4,5. Pääsi suoraan jatko-opintoihin amk:n ja luki ensimmäisen vuoden aikana pelkkää matikkaa ja fysiikkaa, eli aineita, joita ei yläasteella ymmärtänyt. Muutos on ollut käsittämätön.
Muita lääkkeitä ei kokeiltu.
Metyylifenidaatti kokeillaan aina ensin…
Ei tule pärjäämään. Sorry ap, ole realisti. Nuorestasi tulee yhteiskunnan väheneviä resursseja tuhlaava aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Minulla kohta 8v autisminkirjon/keskittymisen haasteiden kanssa oleva lapsi. Epätoivoiselta näyttää, ei tuosta varmaan tule eläjää
Noin pienen lapsen ei muutenkaan tarvitse vielä paljoa asioit osata, mun mielestä näin pienille lääkkeiden syöttäminen on väärin, koska lapsella pitäisi olla oikeus olla lapsi ja kasvaa ja kehittyä rauhassa. Tuon ikäinen vielä tarvitsee aikuisen apua läksyissä, usein myös koulumatkan suorittamiseen, kotona ei todellakaan tuossa iässä moni pärjää yksin sillä välin kun vanhemmat ovat töissä, tuon ikäiset lapset ovat huolimattomia ja levottomia, tekevät paljon tyhmyyksiä. Siinä kolmannen luokan jälkeen lapset yleensä alkavat jo paremmin ymmärtää ohjeita ja ovat itsenäisempiä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun pojalla diagnosoitiin add 19-vuotiaana, kun mistään ei tullut mitään. Kolme vuotta amiksessa, eka kaksoistutkinnossa, sitten jätettiin sekin pois.
Hän sai Elvansen ja jo lähti sujumaan. Samalla vaihtoi linjaa ja valmistui keskiarvolla 4,5. Pääsi suoraan jatko-opintoihin amk:n ja luki ensimmäisen vuoden aikana pelkkää matikkaa ja fysiikkaa, eli aineita, joita ei yläasteella ymmärtänyt. Muutos on ollut käsittämätön.
Muita lääkkeitä ei kokeiltu.Metyylifenidaatti kokeillaan aina ensin…
Mitä yrität Sanoa?
Lääkäri esitteli vastaanotolla muutaman lääkkeen ja minä sanoin, että otamme parhaimman. Sen jälkeen tuli Elvanse. Se sopi eikä muita ole kokeiltu.
Sama
Vierailija kirjoitti:
Ottakaapas niiltä nepsyiltänne älylaitteet pois.
Saattaa tapahtua täydellinen parantuminen.
Terv. Opettaja
Kerrotko vielä, kuinka tämä käytännössä toteutetaan? Kuinka otat puhelimen teiniltä, joka ei halua sitä antaa pois?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eihän tuollainen työelämässä pärjää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottakaapas niiltä nepsyiltänne älylaitteet pois.
Saattaa tapahtua täydellinen parantuminen.
Terv. Opettaja
Kerrotko vielä, kuinka tämä käytännössä toteutetaan? Kuinka otat puhelimen teiniltä, joka ei halua sitä antaa pois?
Olisiko kannattanut kasvattaa sitä lasta? Kun minä sanon teinilleni, että nyt puhelin pois, niin se lähtee pois. Minä olen sen puhelimen ostanut ja maksan liittymän.
Miten helvetin sekaisin vanhemmat voivatkaan olla, huoh.
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pärjää kun vanhemmat vaatii lasta tekemään ja osallistumaan arkeen, koukussa täytyy käydä, läksyt täytyy tehdä, kotiintuloaikoja täytyy noudattaa, pitää osallistua ruuan laittoon ja siivoukseen, näin saa taitoja omaan elämään.
Huomaa, ettei sinulla ole pienintäkään kokemusta asperger kirjon lapsen kanssa elämisestä. Jätä kommentoimatta sellaista asiaa, mistä et tiedä yhtään mitään.
Olen eri, mutta oikeassahan tuo kommentoija on. Tuhoisa kierre syntyy siinä kohtaa, kun vanhemmat "auttavat" lapsensa niin että hän ei opi mitään normaaleja taitoja ja asioita, joita kaikilta vaaditaan, vaan tekevät puolesta. Jokainen ammattilainen (jollainen itsekin olen), on nähnyt tuon monesti. Toki vanhempi tarvitsee siihen vahvaa tukea myös itse.
Että pistää vihaksi tällainen. Juuri mitään "vahvaa" tukea ei ole olemassakaan, hyvä jos jotain laimeaa tukea. Voitte jokainen "ammattilainen" tulla meille katsomaan kun lasta pyydetään, käsketään, vaaditaan, motivoidaan, huudetaan, annetaan kohdata seuraamukset jne tekemään asioita ja mitään ei tapahdu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottakaapas niiltä nepsyiltänne älylaitteet pois.
Saattaa tapahtua täydellinen parantuminen.
Terv. Opettaja
Kerrotko vielä, kuinka tämä käytännössä toteutetaan? Kuinka otat puhelimen teiniltä, joka ei halua sitä antaa pois?
Olisiko kannattanut kasvattaa sitä lasta? Kun minä sanon teinilleni, että nyt puhelin pois, niin se lähtee pois. Minä olen sen puhelimen ostanut ja maksan liittymän.
Miten helvetin sekaisin vanhemmat voivatkaan olla, huoh.
Ohis
Niin. Totta kai teini voi antaa sen puhelimen pois yhdeksi tunniksi. Vuorokaudessa on 23 muutakin tuntia.
On vanhempien naiiviutta luulla, että pystyy taistelemaan tuulimyllyjä vastaan. Minäkin aikanaan kielsin kaikki sotapelit ja oli tunnin ruutuaika. Olin iloinen, kun lapsi oli kavereiden kanssa entistä enemmän. Vasta aikuisena kävi ilmi, että näki niitä kavereitaan, joilla oli k18 pelit kotona. Pelasi ja loppuajan katsoi vierestä kun kaveri pelasi.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ohiksena. Mutta tänä vuonna on ilmestynyt Janiina Lammin kirja "Tiikeri".
Siinä äiti todella hyvin kertoo nepsytyttärensä tarinaa: oireita ja perheen kamppailua vaikeuksien ja koulumaailman ja terveydenhuollon kanssa.
Vahvaa vertaistukea add-lasten vanhemmille.
Voi pärjätä oikein hyvin. Mutta ei kannata odottaa, että itsenäistyisi kovin nuorena. Nepsyillä kestää yleensä vähän pidempään ennenkuin ovat kunnolla kykeneviä itsenäiseen elämään.
Omassa perheessä on 2 parikymppistä neurokirjon nuorta. Opiskelevat kumpikin. Asuvat vielä kotona ja toinen tarvitsee vielä apua virallisten asioiden hoitamiseen ja mm. lääkärillä käymiseen, mutta hänkin on kehittynyt valtavasti.
Kummallakin opinnot sujuu hyvin ja on järkevät suunnitelmat opintojen jälkeiseen elämään.
Lapsille ja nuorille on sentään tukipalveluja.
Aikuisille saati vanhoille nepsyille ei ole yhteiskunnan puolelta yhtään mitään.
Jossain paikkakunnilla kolmas sektori on alkanut huomioida aikuisten avuntarpeen.