Minkä arvelet olevan syynä siihen, että nykynuoret haluavat aikaisempia sukupolvia vähemmän lapsia?

Liikakansoittuminen ei todellakaan ole suomalaisten syy! 

Nyt jo pian viisikymppisenä ja parikymppisten lasten äitinä katson asiaa taaksepäin. Pikkulapsivaihe oli itselleni kaikista helpoin. Raskainta oli kuitenkin lasten ollessa teini-ikäisiä. Työelämä alkoi reilu kymmenen vuotta sitten olla aivan älyttömän vaativaa ja työpäivät venyivät välillä 12-13 tuntiin. Tänä samana aikana yksi lapsista sairastui vakavasti ja sekä omat että appivanhemmat alkoivat tarvita enemmän apua (vaikka eivät edes olleet erityisen iäkkäitä ).

Noina vuosina tuntui, että en kertakaikkiaan selviä. Yritin ottaa tilannetta työpaikalla puheeksi, mutta sitä ei lainkaan ymmärretty.

Luulen, että tilanne on vaikuttanut myös omiin lapsiini enkä yhtään ihmettele, jos lasten hankkimista mietitään todella tarkasti, varsinkin kun lukee juttuja siitä, miten lasten pitää jatkossa hoitaa iäkkäät vanhempansa.

Olimmme siinä mielessä hyvässä asemassa, että emme varsinaisesti joutuneet hoitamaan, sillä lastemme isovanhemmat kuolivat ja saivat lopulta palvelukotipaikkoja. Silti alan voida fyysisesti pahoin kun mietin noita vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Nyt jo pian viisikymppisenä ja parikymppisten lasten äitinä katson asiaa taaksepäin. Pikkulapsivaihe oli itselleni kaikista helpoin. Raskainta oli kuitenkin lasten ollessa teini-ikäisiä. Työelämä alkoi reilu kymmenen vuotta sitten olla aivan älyttömän vaativaa ja työpäivät venyivät välillä 12-13 tuntiin. Tänä samana aikana yksi lapsista sairastui vakavasti ja sekä omat että appivanhemmat alkoivat tarvita enemmän apua (vaikka eivät edes olleet erityisen iäkkäitä ).

Noina vuosina tuntui, että en kertakaikkiaan selviä. Yritin ottaa tilannetta työpaikalla puheeksi, mutta sitä ei lainkaan ymmärretty.

Luulen, että tilanne on vaikuttanut myös omiin lapsiini enkä yhtään ihmettele, jos lasten hankkimista mietitään todella tarkasti, varsinkin kun lukee juttuja siitä, miten lasten pitää jatkossa hoitaa iäkkäät vanhempansa.

Olimmme siinä mielessä hyvässä asemassa, että emme varsinaisesti joutuneet hoitamaan, sillä

Nuokin voi olla syynä.

Mutta moni ei vain yksinkertaisesti halua, koska ei kiinnosta. Maailmassa on paljon muuta nähtävää.

Myöskään jos ihmisiä ei kiinnosta pelata tennistä tai keräillä postimerkkejä, ihmiset eivät harrasta niitä. Yksinkertaista. Asioiden vierittäminen politiikan/talouden syyksi on yksinkertaistamista ja yksipuolista joka ei kerro koko kuvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai se jotenkin liittyy tulevaisuuden pelkoon ja samaan aikaan todellisempaan mahdollisuuteen valita perhekoko. Tässä 20-30 vuotta on nuijittua nuorisoa epätoivon partaalle ja perheenperustamisesta on tehty koko ajan vaikeampaa.

 

Jep, 90-luvun laman jälkeen ei olla tehty hyviä ratkaisuja varhaiskasvatuksen ja perhepolitiikan saralla. Lisäksi toinen megalama iski juuri parahiksi murtamaan laman aikana kasvaneiden, siihen mennessä parikymppisten tulevaisuudennäkymät.

Meillä oli lapset vielä syvän laman aikaan pieniä 90 luvulla! Mitään paniikkia toimeentulosta ei kuitenkaan ollut, koska satunnaisia töitä tarjottiin hyvin meille molemmille. Voisi kuvitella tiukkaa elämää, mutta, jos päätetään pärjätä ilman yhteiskunnan apua, niin ei se lopulta niin suuria vaadi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai se jotenkin liittyy tulevaisuuden pelkoon ja samaan aikaan todellisempaan mahdollisuuteen valita perhekoko. Tässä 20-30 vuotta on nuijittua nuorisoa epätoivon partaalle ja perheenperustamisesta on tehty koko ajan vaikeampaa.

 

Jep, 90-luvun laman jälkeen ei olla tehty hyviä ratkaisuja varhaiskasvatuksen ja perhepolitiikan saralla. Lisäksi toinen megalama iski juuri parahiksi murtamaan laman aikana kasvaneiden, siihen mennessä parikymppisten tulevaisuudennäkymät.

Meillä oli lapset vielä syvän laman aikaan pieniä 90 luvulla! Mitään paniikkia toimeentulosta ei kuitenkaan ollut, koska satunnaisia töitä tarjottiin hyvin meille molemmille. Voisi kuvitella tiukkaa elämää, mutta, jos päätetään pärjätä ilman yhteiskunnan apua, niin ei se lopulta niin suuria vaadi.

Neuvosi on vastuuton. Ei eletä enää markka-aikaa. Ei ne työpaikat ihan vain sormia napsauttamalla nykyään tule, kun niitä ei vain ole. Kaupan kassan paikastakin kilpailee monta sataa hakijaa, yliopiston käyneitä. Jos on rahallinen ja työpaikan osalta isot epävarmuudet, ei lapsi sitä tilannetta paranna. Siinä pelataan uhkapeliä lapsen hyvinvoinnilla. Jälkikäteen huomattu, että laman lapset kärsivät monista ongelmista. Vastuu on aikuisilla hoitaa asiansa kuntoon ennen lapsien hankkimista. Lapsi ansaitsee sen.

Maailma on ihan hullu, pilattu ja kolmas maailmansota uhkaa. Kuka haluaa tehdä lapsia, mieti sitä.

Monille nuorille lapsettoman elämän viehätys piilee sen tarjoamassa vapaudessa. Ilman vanhemmuuden valtavia vastuita heillä on suurempi itsemääräämisoikeus ajansa, energiansa ja resurssinsa suhteen. Tämä tarkoittaa kykyä toteuttaa intohimojaan, matkustaa spontaanisti, omistautua harrastuksiin tai yksinkertaisesti nauttia vähemmän aikataulutetusta ja joustavammasta elämästä. Halu ylläpitää tiettyä elämäntapaa olipa se sitten seikkailunhaluista, hiljaista pohdiskelua tai intensiivistä keskittymistä henkilökohtaisiin projekteihin on voimakas motivaattori, ja joillekin vanhemmuus ei yksinkertaisesti sovi yhteen näiden pyrkimysten kanssa.

Nykypäivän nuoret aikuiset kohtaavat usein erittäin kilpailtuja työmarkkinoita ja vahvan kulttuurisen painotuksen henkilökohtaiseen kasvuun ja ammatilliseen menestykseen. Monille menestyksekkään uran rakentaminen ja täyden potentiaalinsa saavuttaminen on ensisijainen elämän tavoite. Vanhemmuuden vaatimukset, erityisesti naisille, voivat usein estää uran etenemistä tai vaatia merkittäviä kompromisseja. Lapsettomuuden valitseminen antaa yksilöille mahdollisuuden uppoutua täysin ammatillisiin tavoitteisiinsa, opiskella korkeakoulutuksessa, ottaa riskejä ja omistaa keskeytymätöntä aikaa taitojensa kehittämiseen ja vaikutuksen tekemiseen valitsemillaan aloilla. Heidän identiteettinsä on usein syvästi sidoksissa heidän työhönsä ja henkilökohtaisiin saavutuksiinsa perinteisten perheroolien sijaan.

Lapsen kasvattamisen kustannukset ovat nousseet pilviin ja niistä on tullut monille nuorille aikuisille este. Nousevista asumiskustannuksista ja opintolainoista lastenhoidon, koulutuksen ja päivittäisten välttämättömyystarvikkeiden jatkuvasti nouseviin hintoihin, vanhemmuuden taloudellinen taakka tuntuu monille ylitsepääsemättömältä. Nuoret ovat hyvin tietoisia siitä, että lasten kasvattaminen vaatii nykyään usein kaksoistuloja, merkittäviä uhrauksia eikä vieläkään tarjoa takeita taloudellisesta vakaudesta. Lapsettoman elämän valitseminen antaa heille mahdollisuuden säilyttää taloudellinen riippumattomuus, säästää eläkkeelle, matkustaa tai sijoittaa omaan tulevaisuuteensa ilman huollettavien aiheuttamaa lisätaakkaa.

Yhä useammat nuoret ovat syvästi huolissaan maailman tilasta ja tulevaisuudesta, jonka heidän lapsensa perisivät. Ilmastonmuutos, poliittinen epävakaus, taloudellinen eriarvoisuus ja maailmanlaajuiset pandemiat lisäävät laajalle levinnyttä ahdistusta uuden elämän tuomisesta epävarmaan ja mahdollisesti haastavaan tulevaisuuteen. Jotkut ilmaisevat huolensa liikakansoituksesta ja sen ympäristövaikutuksista ja näkevät lapsettomana pysymisen keinona pienentää hiilijalanjälkeään. Tämä eettinen ulottuvuus, joka juontaa juurensa haluun suojella planeettaa tai suojata potentiaalisia jälkeläisiä vaikeuksilta, on merkittävä tekijä ympäristötietoiselle sukupolvelle.

Perinteinen narratiivi, jonka mukaan jokaisen on saatava lapsia, on hitaasti mutta varmasti murenemassa. Yhteiskunta on tulossa hyväksyvämmäksi monimuotoisia elämänvalintoja kohtaan, ja "perheen" käsite laajenee ydinmallin ulkopuolelle. Internet ja sosiaalinen media ovat yhdistäneet lapsettomia yksilöitä maailmanlaajuisesti, edistäen yhteisöjä, joissa heidän valintojaan vahvistetaan ja juhlitaan, mikä vähentää eristäytyneisyyden tai poikkeavuuden tunteita. Nykyään nuorilla on enemmän roolimalleja, jotka ovat avoimesti lapsettomia, mikä osoittaa, että täysipainoista ja onnellista elämää voi olla ilman vanhemmuutta. Tämä vähentynyt yhteiskunnallinen paine ja lapsettomien elämäntapojen näkyvyyden lisääntyminen tekevät siitä käyttökelpoisemman ja vähemmän leimautuneen vaihtoehdon kuin koskaan ennen.

Joitain ajatuksia

1. Lapsuuden kokemukset ja käsitys vanhemmuudesta  

Kun vastuuta sisaruksista on kantanut jo lapsena, vanhemmuuden arki näyttäytyy helposti raskaana ja kuluttavana. Kaikki eivät koe vanhemmuutta palkitsevana tai itselleen sopivana roolina.

2. Kehon hyvinvointi ja terveysriskit  

Raskaus ja synnytys voivat aiheuttaa merkittäviä ja pysyviä terveysongelmia, kuten laskeumia, virtsankarkailua, vatsalihasten erkaumaa ja kroonisia kipuja. Kyse ei ole ulkonäköhuolista, vaan elämänlaatua heikentävistä riskeistä, joita ei ole mielekästä ottaa, ellei vanhemmuus ole itselle aidosti tärkeä asia.

3. Työelämän ja talouden epätasa-arvo  

Naisia kohdellaan työmarkkinoilla potentiaalisina äiteinä, mikä lisää syrjintää. Lapsen saaminen heikentää naisten urakehitystä, tuloja ja eläkekertymää, kun taas miesten ura usein hyötyy perheellistymisestä. Arjen vastuu kasautuu edelleen useimmiten naisille, vaikka parisuhde olisi tasa-arvoinen teoriassa. Äitiyden ei pitäisi pakottaa uhrautumaan yhteisen hyvän vuoksi.

4. Vanhemmuuden vetovoiman puute  

Kaikki eivät koe vanhemmuutta merkityksellisenä tai elämää rikastuttavana.

5. Maailman tila ja tulevaisuuden epävarmuus  

Nykymaailma herättää huolta: ilmastonmuutos, poliittinen epävakaus, syrjintä, radikalisoituminen, naisviha ja lasten turvattomuus ovat todellisia ilmiöitä. Myös talousjärjestelmä perustuu kestämättömään kasvuun. Moni ei halua kasvattaa lasta ympäristössä, jossa nämä ongelmat ovat näin yleisiä.

Joku saattaa tietenkin pitää tätä kaikkea itsekkyytenä; onhan se hyvä keino demonisoida ihmisiä, jotka eivä ajattele asioista samalla tavalla, kuin mitä itse ajattelee. Mutta mitä itsekästä on siinä, että rakentaa elämänsä siten, että siinä, viihtyy? Miksi uhrautumisen pitäisi olla itseisarvo?
Tarkoitukseni ei ole sanoa, ettei kenenkään pitäisi hankkia lapsia. Maailmassa on paljon ihmisiä, jotka onnistuvat tavalla tai toisella luovimaan tämän kaiken keskellä. En väitä sitäkään, että kaiken täytyisi olla aivan viimeisen päälle täydellisesti ennen kuin lapsen hankkii. Jokaisella ihmisellä on kuitenkin täysi oikeus määrittä itse, missä omat rajat menevät. 

Vähitellen aletaan tajuta, että ne on äidit jotka on itsekkäitä, ei suinkaan lapsettomat. Tajuaahan sen järjelläkin, että "minä haluan" on itsekästä, eikä "minä en halua". 

Joillekin on oma vanhemmuus niin tärkeää, että ei haittaa olla syypää jokaiseen lapsensa kipuun ja suruun. Itse en voisi elää sellaisen syyllisyyden kanssa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä sinä tiedät, että aikaisempi sukupolvi halusi niitä lapsia enemmän kuin nyt? Kai pitäisi nyt jo järjellä tajuta, ettei ennen ollut ehkäisyä. E-pilleri tuli vasta 60-luvulla ja niitä sai aluksi vain naimisissa olevat.

En voi kovin vanhoista sukupolvista sanoa. Mutta jos katsotaan vaikka Väestöliiton julkaisemia tutkimuksia, niin 10-20 vuotta sitten ihmisillä oli suunniteltu lapsiluku selvästi suurempi kuin nykynuorilla. Eli ihan sillä perusteella voi sanoa, että nykynuorilla se suunniteltu lapsilukukin on aiempia sukupolvia pienempi ja siten voi sanoa, että nykynuoret haluavat vähemmän lapsia.

Suunnitteleminen ja haluaminen on mielestäni eri asia.

Ennen muinoin ihmiset suunnitteli lasten hankintaa vaikka eivät halunneetkaan lapsia.

Se oli ennen vähän niin kuin sosiaalinen pakko ja pidettiin outona, jos lapsia ei ollut. Mitä enemmän sen parempi, koska se oli työvoimaa ja vanhuuden turva.

Mutta haluttiinko oikeasti, en usko.

Nykyään niin moni pariskunta eroaa, olkoot naimisissa tai ei, verrattuna ennen vanhaan. Moni nainen jää eron jälkeen yksinhuoltajaksi ja jää oman onnen nojaan niiden lapsien kanssa - mies joko ei auta ollenkaan tai maksa mitään. Monella nykynuorella on varmaan ollut yh-äiti myös, joten eivät halua samanlaista elämää itselleen ja jättää ne lapset kokonaan hankkimatta. Toinen asia on, että näitä jännämiehiä on nykyään liikaa, eihän siinä ole mitään järkeä niiden kanssa synnyttää, jos tiedät jo ensikättelyssä, että hänestä ei ole isäksi - mielummin jättää ne tekemättä. 

Miehet ei osallistu lapsien asioiden hoitoon ja kasvatukseen ja naiset tajunneet että ei naisten yksin ole mikään pakko raataa. Voi jättää lapset myös tekemättä tai jättää lapsiluvun yhteen tai kahteen jos ei löydä osallistuvaa miestä. Tai jos toteaa tehneensä lapsen huonon miehen kanssa (monesti asia selviää vasta kun lapsi on jo maailmassa) niin ainakaan lisää lapsia ei tarvitse tehdä kun voi erota siitä miehestä. Ja virheestä on opittu ja lisälapsien teon kynnys kasvaa kun tajuaa minkälaisia monet miehet on.

Vierailija kirjoitti:

Kedonistinen kulttuuri, kulutuskeskeisyys, materialismi

Niin  ja nykyään on helppo vahiko pieraita vaikka vessanpönttöön,niitäkin tulee vieläkin.Vaikka suuret ikäluokat on lähes kaikki vahinkoja ,kun ei ehkäisyä ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai se jotenkin liittyy tulevaisuuden pelkoon ja samaan aikaan todellisempaan mahdollisuuteen valita perhekoko. Tässä 20-30 vuotta on nuijittua nuorisoa epätoivon partaalle ja perheenperustamisesta on tehty koko ajan vaikeampaa.

 

Jep, 90-luvun laman jälkeen ei olla tehty hyviä ratkaisuja varhaiskasvatuksen ja perhepolitiikan saralla. Lisäksi toinen megalama iski juuri parahiksi murtamaan laman aikana kasvaneiden, siihen mennessä parikymppisten tulevaisuudennäkymät.

Meillä oli lapset vielä syvän laman aikaan pieniä 90 luvulla! Mitään paniikkia toimeentulosta ei kuitenkaan ollut, koska satunnaisia töitä tarjottiin hyvin meille molemmille. Voisi kuvitella tiukkaa elämää, mutta, jos päätetään pärjätä ilman yhteiskunnan apua, niin ei se lopulta niin suuria vaadi.

Neuvosi on vastuuton. Ei eletä enää markka-aikaa. Ei ne työpaikat ihan vain sormia napsauttamalla nykyään tule, kun niitä ei vain ole. Kaupan kassan paikastakin kilpailee monta sataa hakijaa, yliopiston käyneitä. Jos on rahallinen ja työpaikan osalta isot epävarmuudet, ei lapsi sitä tilannetta paranna. Siinä pelataan uhkapeliä lapsen hyvinvoinnilla. Jälkikäteen huomattu, että laman lapset kärsivät monista ongelmista. Vastuu on aikuisilla hoitaa asiansa kuntoon ennen lapsien hankkimista. Lapsi ansaitsee sen.

Paljon näkyy kauppojen kassoilla vain käymässä olevia,koska  ei paikallaanolo kiinnosta.Palkkaus kuitenkin  on kuulemma hyvä ja ylityötä ja vapaata  voi tehdä koskavaan.Se kotiin lähettyraha kinnotaa vaan enemmän.

Toivon todella pääseväni joskus äidiksi, mutta taloudellinen epävarmuus töistä ja urasta puhumattakaan ovat ehkä suurin syy lykätä perheen perustamista. Olen lähempänä kolmeakymppiä, ja asia mietityttää myös iän puolesta. Jos ja kun omat kuviot ovat tulevaisuudessa selvillä, olenko jo liian vanha ensisynnyttäjäksi? Ehkäpä yksi syy on juuri se taloudellinen epävarmuus, töistä pois jääminen/ onko työpaikkaa mihin palata ja yksinkertaisesti se, että perheen perustamista aletaan suunnittelemaan vasta niin myöhään, ettei useamman lapsen hankkiminen ole enää helppoa saati mahdollista.  Toki myös isompi perhe vaatii isommat tulot, kuinka monella on nykyään taloudellisesti varaa asua isossa talossa ja maksaa isomman perheen elämisen kustannukset?  

Itsekkyys ja minä ensin -ajattelu.