Lue keskustelun säännöt.
Mitä kun yli neljässäkään vuodessa ei ole päässyt yli yllättäen jätetyksi tulemisesta?
16.03.2026 |
Avioliitto kesti 15 vuotta, yhdessä 18 vuotta. Mies jätti yllättäen ilman etukäteispuheita. En saanut erokeskustelua ennen, en jättöhetkellä, enkä jättöhetken jälkeenkään.
Tämä on musertanut itsetuntoni ja elämäni. Mistä työkaluja elämään?
Kommentit (139)
Vierailija kirjoitti:
Olitte yhdessä 18 vuotta.
Tuntuuko sinusta siltä, ettet kelvannut?
- EI. Se tunne tuli vasta jättämisen tapahduttua.
Olisiko tapahtunut jotain viime vuosina, missä tilanteessa olisit voinut toimia toisin?
- Kyllä. Montakin kertaa.
Tunnetko syyllisyyttä siitä, että sinut jätettiin?
- Kyllä. Koen, että käytökseni ja tempperamenttini oli "liikaa", vaikkei meillä ollut mitään suuria riitoja ikinä, eikä huudettu.
Mietitkö koskaan, että saatat rangaista itseäsi toisen teoista?
- Kyllä. Koen, että minussa on jotain vikaa ja siksi minut jätettiin.
Minkälainen vastaus tähän isoimpaan kysymykseen auttaisi sinua hyväksymään tapahtuneen?
- Luettelo 18 vuoden aikana tapahtuneista asioista, jotka mies koki vääräksi. Lista ominaisuuksistani, jotka aiheuttivat sen, että mies jätti. Näin voisin miettiä itse tykönäni näitä negatiivisia puoliani ja kehittää itseäni. Ei sillä, en kyllä uuteen parisuhteeseen enää kykenekään, mutta olisihan se kiva tietää, että mitä niin perustavanlaatuista vikaa mussa oli 18 vuoden jälkeen, että käytännössä puhumatta piti sitten vain tehdä ero. Käytännössä vain ilmoitusluonteisesti. Tai no, sainhan mä syyn: ei rakasta. Mutten saanut syitä, että no miksi ei rakasta. Ja oli toinen nainen tosiaan, josta en jättöhetkellä tiennyt.
Haluatko siis listan huonoista puolista joita ei enää voinut sietää vai mikä sulla on ideana? Miksi se on sulle niin olennaisen tärkeää?
Se jätti sut, koska oli salaa hommannut toisen ja rakastunut. Hitostako sä itseasiassa tiedät, että tää ei ollut eka kerta, aiempiin se ei vaan ole muodostanut tunteita.
Se ei rakastanut koska se rakasti jotakuta muuta, vika ei ole sussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen äkkillinen jättäminen noin pitkästä liitosta ilman mitään selitystä on yksiselitteisesti väkivaltaa. Riippumatta siitä oliko sinussa jotain syytä erolle vai ei. Jouduit väkivallan uhriksi ja sen takia toipuminen kestää.
Lähteä toki saa, mutta syy pitäisi pystyä kertomaan edes jälkikäteen. Näitä tarinoita on Suomi pullollaan kun ei osata puhua.
Välttelevä kiintymyssuhdetyyli saa aikaan tuollaista. Ovat parisuhteilijoina alinta ja halveksittavinta pohjasakkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olitte yhdessä 18 vuotta.
Tuntuuko sinusta siltä, ettet kelvannut?
- EI. Se tunne tuli vasta jättämisen tapahduttua.
Olisiko tapahtunut jotain viime vuosina, missä tilanteessa olisit voinut toimia toisin?
- Kyllä. Montakin kertaa.
Tunnetko syyllisyyttä siitä, että sinut jätettiin?
- Kyllä. Koen, että käytökseni ja tempperamenttini oli "liikaa", vaikkei meillä ollut mitään suuria riitoja ikinä, eikä huudettu.
Mietitkö koskaan, että saatat rangaista itseäsi toisen teoista?
- Kyllä. Koen, että minussa on jotain vikaa ja siksi minut jätettiin.
Minkälainen vastaus tähän isoimpaan kysymykseen auttaisi sinua hyväksymään tapahtuneen?
- Luettelo 18 vuoden aikana tapahtuneista asioista, jotka mies koki vääräksi. Lista ominaisuuksistani, jotka aiheuttivat sen, että mies jätti. Näin voisin miettiä itse tykönäni näitä negatiivisia puoliani ja kehittää itseäni. Ei sillä, en kyllä uuteen parisuhteeseen enää kykenekään, mutta olisihan se kiva tietää, että mitä niin perustavanlaatuista vikaa mussa oli 18 vuoden jälkeen, että käytännössä puhumatta piti sitten vain tehdä ero. Käytännössä vain ilmoitusluonteisesti. Tai no, sainhan mä syyn: ei rakasta. Mutten saanut syitä, että no miksi ei rakasta. Ja oli toinen nainen tosiaan, josta en jättöhetkellä tiennyt.
Haluatko siis listan huonoista puolista joita ei enää voinut sietää vai mikä sulla on ideana? Miksi se on sulle niin olennaisen tärkeää?
Se jätti sut, koska oli salaa hommannut toisen ja rakastunut. Hitostako sä itseasiassa tiedät, että tää ei ollut eka kerta, aiempiin se ei vaan ole muodostanut tunteita.
Se ei rakastanut koska se rakasti jotakuta muuta, vika ei ole sussa.
Joo, ideana on, että olisin halunnut selkeät syyt, että mikä mussa on vikana, ettei enää rakastanut. On kyllä käynyt mielessä jälkikäteen, että aiemmin hänellä ehkä oli toisia naisia, ei ikinä jäänyt kiinni kuitenkaan. Jos saisin kunnon syyt, mikä mussa oli vikana, niin pääsisin eteenpäin helpommin. En tiedä miksi se on tärkeää. Ehkä koen, että jos saisin ne syyt, sitten pääsisin tästä yli. Kun en pääse tästä yli, niin jossakinhan tämä tökkii. Niin onko se siinä, etten saanut erokeskustelua ennen eroa enkä eron hetkellä enkä eron jälkeenkään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olitte yhdessä 18 vuotta.
Tuntuuko sinusta siltä, ettet kelvannut?
- EI. Se tunne tuli vasta jättämisen tapahduttua.
Olisiko tapahtunut jotain viime vuosina, missä tilanteessa olisit voinut toimia toisin?
- Kyllä. Montakin kertaa.
Tunnetko syyllisyyttä siitä, että sinut jätettiin?
- Kyllä. Koen, että käytökseni ja tempperamenttini oli "liikaa", vaikkei meillä ollut mitään suuria riitoja ikinä, eikä huudettu.
Mietitkö koskaan, että saatat rangaista itseäsi toisen teoista?
- Kyllä. Koen, että minussa on jotain vikaa ja siksi minut jätettiin.
Minkälainen vastaus tähän isoimpaan kysymykseen auttaisi sinua hyväksymään tapahtuneen?
- Luettelo 18 vuoden aikana tapahtuneista asioista, jotka mies koki vääräksi. Lista ominaisuuksistani, jotka aiheuttivat sen, että mies jätti. Näin voisin miettiä itse tykönäni näitä negatiivisia puoliani ja kehittää itseäni. Ei sillä, en kyllä uuteen parisuhteeseen enää kykenekään, mutta olisihan se kiva tietää, että mitä niin perustavanlaatuista vikaa mussa oli 18 vuoden jälkeen, että käytännössä puhumatta piti sitten vain tehdä ero. Käytännössä vain ilmoitusluonteisesti. Tai no, sainhan mä syyn: ei rakasta. Mutten saanut syitä, että no miksi ei rakasta. Ja oli toinen nainen tosiaan, josta en jättöhetkellä tiennyt.
Haluatko siis listan huonoista puolista joita ei enää voinut sietää vai mikä sulla on ideana? Miksi se on sulle niin olennaisen tärkeää?
Se jätti sut, koska oli salaa hommannut toisen ja rakastunut. Hitostako sä itseasiassa tiedät, että tää ei ollut eka kerta, aiempiin se ei vaan ole muodostanut tunteita.
Se ei rakastanut koska se rakasti jotakuta muuta, vika ei ole sussa.
Joo, ideana on, että olisin halunnut selkeät syyt, että mikä mussa on vikana, ettei enää rakastanut. On kyllä käynyt mielessä jälkikäteen, että aiemmin hänellä ehkä oli toisia naisia, ei ikinä jäänyt kiinni kuitenkaan. Jos saisin kunnon syyt, mikä mussa oli vikana, niin pääsisin eteenpäin helpommin. En tiedä miksi se on tärkeää. Ehkä koen, että jos saisin ne syyt, sitten pääsisin tästä yli. Kun en pääse tästä yli, niin jossakinhan tämä tökkii. Niin onko se siinä, etten saanut erokeskustelua ennen eroa enkä eron hetkellä enkä eron jälkeenkään?
Ne selitykset olisivat pelkkiä valheita toisensa perään.
Ei tuollainen ihminen kykene totuuteen eikä varsinkaan kohtaamaan itseään.
Kysy siltä uudelta naiselta. Sille se mies on kertonut kaikki sun huonot puolet ja selittänyt ihan tarkkaan, mikä teidän suhteessa mätti miehen mielestä. Ongelma lienee, miten ex-vaimo hankkiutuu sen uuden kanssa tekemisiin paljastamatta olevansa ex ja saa hänet avautumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysy siltä uudelta naiselta. Sille se mies on kertonut kaikki sun huonot puolet ja selittänyt ihan tarkkaan, mikä teidän suhteessa mätti miehen mielestä. Ongelma lienee, miten ex-vaimo hankkiutuu sen uuden kanssa tekemisiin paljastamatta olevansa ex ja saa hänet avautumaan.
Valheita se uudellekin kertoo.
Yllätyseroaja harvoin ottaa vastuuta teoistaan millään tavalla.
Omaa osuutta ei suostuta katsomaan peiliin vaan syyttävä sormi kääntyy väkivallan kohteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Olitte yhdessä 18 vuotta.
Tuntuuko sinusta siltä, ettet kelvannut?
- EI. Se tunne tuli vasta jättämisen tapahduttua.
Olisiko tapahtunut jotain viime vuosina, missä tilanteessa olisit voinut toimia toisin?
- Kyllä. Montakin kertaa.
Tunnetko syyllisyyttä siitä, että sinut jätettiin?
- Kyllä. Koen, että käytökseni ja tempperamenttini oli "liikaa", vaikkei meillä ollut mitään suuria riitoja ikinä, eikä huudettu.
Mietitkö koskaan, että saatat rangaista itseäsi toisen teoista?
- Kyllä. Koen, että minussa on jotain vikaa ja siksi minut jätettiin.
Minkälainen vastaus tähän isoimpaan kysymykseen auttaisi sinua hyväksymään tapahtuneen?
- Luettelo 18 vuoden aikana tapahtuneista asioista, jotka mies koki vääräksi. Lista ominaisuuksistani, jotka aiheuttivat sen, että mies jätti. Näin voisin miettiä itse tykönäni näitä negatiivisia puoliani ja kehittää itseäni. Ei sillä, en kyllä uuteen parisuhteeseen enää kykenekään, mutta olisihan se kiva tietää, että mitä niin perustavanlaatuista vikaa mussa oli 18 vuoden jälkeen, että käytännössä puhumatta piti sitten vain tehdä ero. Käytännössä vain ilmoitusluonteisesti. Tai no, sainhan mä syyn: ei rakasta. Mutten saanut syitä, että no miksi ei rakasta. Ja oli toinen nainen tosiaan, josta en jättöhetkellä tiennyt.
Itse erosin juurikin koska exän temperamentti ja käytös olivat liikaa. En toki ole exäsi mutta voit olla tunnistanut intuitiivisesti asian ytimen.
Minulle on tärkeää että asiat sujuvat tasaisesti ja että puhe kumppanille on aina kunnioittavaa. Aggressiivisia tunnekohtauksia en siedä ja ne nakertavat suhteen hajalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsitellään:
Kysymykseen millaisen vastauksen tarvitsisit, vastasit:
Luettelo 18 vuoden aikana tapahtuneista asioista, jotka mies koki vääräksi. Lista ominaisuuksistani, jotka aiheuttivat sen, että mies jätti. Näin voisin miettiä itse tykönäni näitä negatiivisia puoliani ja kehittää itseäni. Ei sillä, en kyllä uuteen parisuhteeseen enää kykenekään, mutta olisihan se kiva tietää, että mitä niin perustavanlaatuista vikaa mussa oli 18 vuoden jälkeen, että käytännössä puhumatta piti sitten vain tehdä ero. Käytännössä vain ilmoitusluonteisesti. Tai no, sainhan mä syyn: ei rakasta. Mutten saanut syitä, että no miksi ei rakasta. Ja oli toinen nainen tosiaan, josta en jättöhetkellä tiennyt.
Olet nyt miettinyt asiaa ja koet, että koska sinut on jätetty, sinussa täytyy olla jotakin vikaa.
Teidän parisuhteessa oli kuitenkin kaksi osapuolta,. Kumpikin kantaa vastuunsa omalta osaltaan, omista teoistaan ja omista tunteistaan.
Tai teidän tapauksessa vain Sinä kannoit.
Useimman ihmisen on vaikea vastata kysymykseen,, miksi et rakasta minua enää, koska he eivät tiedä, mitä Rakkaus on.
Jos mietit vihkikaavaa, siinä kysytään tahdotko rakastaa tätä naista x x myötä - ja vastoin käymisissä... jne. Tätä kysytään siksi, että rakkaus on nimenomaan tahdon asia, ei tunteen.
Joitakin ihmisiä vie tunne. Tunteella käyvä ihminen vaihtaa rakkauden kohdetta tunteensa mukaan. Miehen tunne, mikä ikinä se olikaan (himo, pelko, ahdistus) , sai hänet lähtemään.
Et voi koskaan olla vastuussa toisen tunteesta. Vaikka muuttaisit itsesi kokonaan toisenlaiseksi, se ei auta, koska sinä et voi hallita toisen tekoja tai tunteita.
Voit kuitenkin hallita omia tunteitasi ja tekojasi.
Olet miettinyt asiaa tunteiden tasolla.
Minä toin eteesi analyyttisen mallin käsitellä asiaa toisista lähtökohdista. Minä en kuitenkaan hallitse Sinun tekojasi tai tunteitasi.
Voin vain antaa avaimet. Sinä päätät, kuinka niitä käytät.
Ovi on edelleen lukossa, mutta avaimet ovat sinulla.
Vierailija kirjoitti:
Käsitellään:
Kysymykseen millaisen vastauksen tarvitsisit, vastasit:
Luettelo 18 vuoden aikana tapahtuneista asioista, jotka mies koki vääräksi. Lista ominaisuuksistani, jotka aiheuttivat sen, että mies jätti. Näin voisin miettiä itse tykönäni näitä negatiivisia puoliani ja kehittää itseäni. Ei sillä, en kyllä uuteen parisuhteeseen enää kykenekään, mutta olisihan se kiva tietää, että mitä niin perustavanlaatuista vikaa mussa oli 18 vuoden jälkeen, että käytännössä puhumatta piti sitten vain tehdä ero. Käytännössä vain ilmoitusluonteisesti. Tai no, sainhan mä syyn: ei rakasta. Mutten saanut syitä, että no miksi ei rakasta. Ja oli toinen nainen tosiaan, josta en jättöhetkellä tiennyt.
Olet nyt miettinyt asiaa ja koet, että koska sinut on jätetty, sinussa täytyy olla jotakin vikaa.
Teidän parisuhteessa oli kuitenkin kaksi osapuolta,. Kumpikin kantaa vastuunsa omalta osaltaan, omista teoistaan ja omista tunteistaan.
Tai teidän tapauksessa vain Sinä kannoit.
Useimman ihmisen on vaikea vastata kysymykseen,, miksi et rakasta minua enää, koska he eivät tiedä, mitä Rakkaus on.
Jos mietit vihkikaavaa, siinä kysytään tahdotko rakastaa tätä naista x x myötä - ja vastoin käymisissä... jne. Tätä kysytään siksi, että rakkaus on nimenomaan tahdon asia, ei tunteen.
Joitakin ihmisiä vie tunne. Tunteella käyvä ihminen vaihtaa rakkauden kohdetta tunteensa mukaan. Miehen tunne, mikä ikinä se olikaan (himo, pelko, ahdistus) , sai hänet lähtemään.
Et voi koskaan olla vastuussa toisen tunteesta. Vaikka muuttaisit itsesi kokonaan toisenlaiseksi, se ei auta, koska sinä et voi hallita toisen tekoja tai tunteita.
Voit kuitenkin hallita omia tunteitasi ja tekojasi.
Olet miettinyt asiaa tunteiden tasolla.
Minä toin eteesi analyyttisen mallin käsitellä asiaa toisista lähtökohdista. Minä en kuitenkaan hallitse Sinun tekojasi tai tunteitasi.
Voin vain antaa avaimet. Sinä päätät, kuinka niitä käytät.
Ovi on edelleen lukossa, mutta avaimet ovat sinulla.
Eli pitäisi ymmärtää, vaikka olisit millainen ihminen tahansa, niin jos siltä toiselta loppuu tahto ja halu, eipä sitten mitään voi ja se pitää hyväksyä? Pitää hyväksyä, että toinen voi lähteä 18 yhteisen vuoden jälkeen vain ilmoitusluontoisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" Olet nyt miettinyt asiaa ja koet, että koska sinut on jätetty, sinussa täytyy olla jotakin vikaa. "
Kyllä. Eihän mikään muu sitä selitä.
Mulla myös takana yllätysero toisen naisen takia ja lähellä samoja aikoja suhde ja eron ajankohta. Olen tosin hakenut apua ja paljon. Ero oli kaikin puolin vaikea ja pitkä. Ne selitykset, mitä itse sain ex-puolisolta oli mun haukkumista ja syyllistämistä. Ei niistäkään apua ollut vaan ne vei aika syviin vesiin. Jouduin miettimään paljon sitä, mikä on/ oli totta ja kuka mä olen. Ex keksi tarinoita, mitkä eivät olleet totta.
Jos olet edelleen tuossa tilanteessa, niin suosittelen sun itsesi kannalta hakemaan apua. Esimerkiksi eroseminaari on todella hyvä tai sitten netistä joku kurssi, mikä tukee sun eheytymistä, jos et halua terapiaan. Kukaan ei voi auttaa sua, jos sä et halua ottaa apua vastaan.
En ole vielä itsekään uudessa suhteessa. Olen välillä käynyt treffeillä, mutta vaikeaa se on ollut. Kuitenkin koen tämän ajan yksinään myös arvokkaaksi. Olen opetellut tuntemaan itseäni, omia toiveita, tarpeita ja unelmia. En ole enää sama ihminen kuin ennen eroa vaan seison tukevasti omilla jaloillani. Tuosta on siis mahdollista selvitä ja elää täyttä elämää, mutta vaikeaa se on, jos ei hae siihen aktiivisesti apua ja työstä omia juttujaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli pitäisi ymmärtää, vaikka olisit millainen ihminen tahansa, niin jos siltä toiselta loppuu tahto ja halu, eipä sitten mitään voi ja se pitää hyväksyä? Pitää hyväksyä, että toinen voi lähteä 18 yhteisen vuoden jälkeen vain ilmoitusluontoisesti?
Olen eri mutta siis kyllä, jokaisessa ihmissuhteessa on aina olemassa se riski että se katkeaa ja toiselta loppuu tahto. Se riski on aina olemassa kun on muiden kanssa tekemisissä - ei ole minkäänlaista varmuutta siitä että rakastaako se toinen vielä vuoden, kymmenen tai kolmenkymmenen jälkeen. Voi vaan toivoa että toisen tahto riittää ja vaikuttaa siihen mitä itse tekee ja ylläpitää sitä suhdetta omalta osaltaan.
Ensimmäisen maailman ongelmia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaalia. Ehkä auttaa jos miettii eri näkökulmista asiaa, ei vain yksi. Esimerkiksi oliko hlö sittenkin väärä vaikka näytti oikealta, mitä pahoja /huonoja puolia on toisessa, hänkin on vain tavallinen ihminen, mikä johti eroon, oliko toisella enää tunteita, tunteettoman kanssa ei olisi kiva olla. Järkeilyä, irrottamista, oman sydämen eheytys, itsensä kautta eläminen. Uusi onni sinulle.
Vierailija kirjoitti:
En näe eksää missään, en ole somessa. Jäin jotenkin vain jumiin tähän olotilaan eikä helpota. Niin ja sain selville heti jättämisen jälkeen, että hänellä olikin toinen nainen.
Etkö sinä tajua, että noin käyttäytyvää aviomiestä ei edes kannata haaveilla takaisin! Tekee sen saman myös tälle uudelle kun aika koittaa ellei se toinen osapuoli tee sitä. Sun loukatut tunteet on vaan niin jumissa, johon toki olet oikeutettukin mutta liian kauan ei kannata velloa niissä.
Itse olen aina karttanut ystäväpiirissänikin noita avionrikkojia, (marinoitukoot keskenään omassa liemessään) ellei ole ollut todella pätevää syytä esim aviorikos, pahoinpitely, muu ruma käytös.
Vierailija kirjoitti:
Ap minulla myös 4 vuotta jätetyksi tulosta. Yllättäen, ilman selityksiä ja ylimielisesti. Toinen nainen hänelläkin. Kävin eroryhmässä, juttelemassa psyk. sh:lla, keskusteluterapiassa, puhuin ystäville ja välillä vieraillekkin. En nukkunut, en voinut syödä ja ekalla viikolla laihduin 3kg. Jouduin muuttamaan nopealla aikataululla enkä vieläkään tunne kämppääni kodiksi. Suru, ahdistus melkein päivittäistä edelleen. Eniten ahdistaa, että en saanut kunnon keskustelua asiasta. Pitäisi olla munaa edes antaa 38v. yhteisen vuoden jälkeen jutella asia auki, mutta ei. Joten ap, vaikeaa on ja taistelen asian kanssa edelleen päivittäin. Kaikkea hyvää kuitenkin sinulle, pahoittelen ettei minulla ole mitään hyvää ohjetta antaa asiassa.
Hyi. 38v ja hylkää? Helvetti odottaa tuotakin ukkoa. Mutta koittakaa siirtää huomiotanne vaikka väkisin muualle. Nauttikaa luonnosta, eläkää hetkessä, tehkää kivoja asioita. Kieltäytykää ajattelemasta näitä tyyppejä.Itsellä oli myös jakso, kun nämä ihmiset olivat mielessä ekana aamulla ja läpi päivän. Se oli todella raskasta. Nykyään en ajattele heitä juurikaan ja jos tulevat mieleen niin se ei enää tunnu pahalta vaan säälin heitä ja kiitän onneani, että pääsin eroon. Kyllä se teilläkin vielä iloksi muuttuu, uskokaa pois. Koittakaa vaan nauttia kaikesta, mistä pidätte ja olla kiitollisia siitä :)
Ihana! Näin toimien voi hyvinkin päästä uuden elämän alkuun :)
Onpas harvinaisen asiallinen ketju, hyviä neuvoja ja uusia tapoja miettiä asiaa. Kiitos.
Hyväksyminen
"Eli pitäisi ymmärtää, vaikka olisit millainen ihminen tahansa, niin jos siltä toiselta loppuu tahto ja halu, eipä sitten mitään voi ja se pitää hyväksyä? Pitää hyväksyä, että toinen voi lähteä 18 yhteisen vuoden jälkeen vain ilmoitusluontoisesti?"
Ymmärtää ei tarvitse, mutta tilanne pitää hyväksyä tapahtuneeksi.
Hyväksyminen ei tee toisen tekoa oikeaksi, vaan auttaa jätettyä jatkamaan elämäänsä.
Avioliitossa elänyt aviopuoliso on rikkonut valansa ja jättänyt. Suomen lain mukaan jokainen saa erota avioliitosta ilman toisen tahtoa samaan.
Hyväksymisen jälkeen asian voi jättää taakseen ja olla armollinen itselleen eli unohtaa pikkuhiljaa. Kun asiaa ei pyöritä mielessään se haihtuu ja antaa tilaa uudelle. Jokaisella tunteella on alku ja loppu, pahoillakin tuntemuksilla.
Kaikkea hyvää jatkossa, ihan jokaiselle jätetylle.
Nimenomaan. Ei tiedetä muita näkökulmia ja tapahtumia ja keskitytään aloittajaan. Miksi me nyt keskityttäis muuhun?
Ja vaikka suhde olis ollutkin huono, niin eikö siitä olis tullut puhua?
Kuitenkaan tuommoinen valehtelu ja jättäminen ei ole ok ja inhimillistä missään tilassa.
Oletan nyt, että AP ei ole joku väkivaltainen hullu joka uhkaa joko omalla tai jonkun muun hengen lähdöllä. Silloinkin olis tosin hyvä laittaa asia vaikka viestillä heti kun on päässyt muualle.