Mitä kun yli neljässäkään vuodessa ei ole päässyt yli yllättäen jätetyksi tulemisesta?

Vierailija kirjoitti:

Yllätyseroajat ja lennosta vaihtavat kärsivät yleensä viiveellä. 

Usein ajautuvat myös sosiaalisiksi hylkiöiksi yhteiskunnassa. Joten AP, pää pystyyn.

Näin se vaan on.

Usein ajan myötä sellaiset muuttuvat todella katkeriksi ja pahansuopaisiksi tyypeiksi.  

Syyllisyys elämänsä valinnoista painaa koko ajan raskaampana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun hän ei rakasta ja toinen nainenkin, niin onhan siinä jo syytä tarpeeksi erota. 

Mietin ihan sitä samaa että mitä muuta syytä ap kaipaa? Mies löysi toisen, maailman vanhin tarina. Mitä muuta siinä pitäisi keskustella? 

Sitä, että miksi hän lopetti rakastamasta ja hommasi salaa toisen naisen. Mitä minä tein väärin.

Käännetään näin.

Hän hommasi salaa toisen naisen, petti sua ja lopetti rakastamasta. Siinä järjestyksessä. Se on hyvin yksinkertaista noilla, ei niillä ole mitään vastauksia eikä ne halua kohdata ja kantaa vastuuta siitä, mitä on toiselle aiheuttanut.

Sille on joku termikin kun ihmismielelle on hyvin ominaista (siis niille ketkä käyttää aivojaan ja tuntee) se, että jää pohtimaan ja jumiin kysymyksiin mihin ei saa vastausta. Ruminaatio?

Ei sillä ukollakaan ole sulle mitään vastauksia, ei se tiedä itsekään ja on tehnyt hiton alhaisesti kun on vedättänyt sua ja loikkinut pakoon.

Sä olet sitä parempi.

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen kansantauti eli hoitamaton välttelevä kiintymyssuhdetyyli on yllätyseroajilla todella yleistä. 

Ööh, on aikuisen nisäkkään biologian vastaista "kiintyä" parittelukumppaniin. Tuo on siis aivan todella huono valhe, vaikka auktorisoidulta taholta tuleekin. Poikanen on kiintynyt emoonsa ja tämä kiintymyssuhde on laskeva - poikanen laajentaa koko ajan reviiriään ja irtaantuu emostaan, kunnes lopulta itsenäistyy. Siittävä koiras ei kiinny naaraaseen vaan on polygaminen läpi elämänsä. Siksi miehet eivät sovellu avioliittoihin vaan niissä alkaa pettäminen, väkivalta ja pahimmillaan joku insesti. Jatkuva siitetyksi tuleminen ei myöskään ole naisen terveydelle hyväksi, johti se lapsiin tai oli kyse sitten vaan spermoittamisesta. Tuo juttu ei siis ole ollenkaan niin hyv naisille, mitä sen uskotellaan olevan

Mikä pakkomielle sulla on "siittämiseen"? Useimmiten miehillä nimenomaan alkaa pelittämään huonosti viimeistään keski-iällä, niin olisi varmaan hyvä, että ihmisen /(ei  siis eläimen, vaikka kovin biologista suuntausta tunnut edustavan) suhde toiseen perustuisi muille asioille kuin lisääntymisen harjoittamiseen.

Apua 😬😪😪 Tällainen jättötapa on p*skinta p*skaa mitä voi olla. Totuus ei ikinä satuttaisi yhtä paljoa. Tuollainen satuttaa syvältä sielua niin pahasti että tuollaisesta jättötavasta pitäisi saada kunnon puhuttelun joltain oikeusasiamieheltä ja nuhteet päälle. Tiedän kokemuksesta että toi satuttaa ihan h*lvetisti vaikka jättäjällä ei olisi tarkoituksena satuttaa. En osaa sanoa lohtusanoja mutta toi on yleisempää mitä luulet, valitettavasti :/

Ap minulla myös 4 vuotta jätetyksi tulosta. Yllättäen, ilman selityksiä ja ylimielisesti. Toinen nainen hänelläkin. Kävin eroryhmässä, juttelemassa psyk. sh:lla, keskusteluterapiassa, puhuin ystäville ja välillä vieraillekkin. En nukkunut, en voinut syödä ja ekalla viikolla laihduin 3kg. Jouduin muuttamaan nopealla aikataululla enkä vieläkään tunne kämppääni kodiksi. Suru, ahdistus melkein päivittäistä edelleen. Eniten ahdistaa, että en saanut kunnon keskustelua asiasta. Pitäisi olla munaa edes antaa 38v. yhteisen vuoden jälkeen jutella asia auki, mutta ei. Joten ap, vaikeaa on ja taistelen asian kanssa edelleen päivittäin. Kaikkea hyvää kuitenkin sinulle, pahoittelen ettei minulla ole mitään hyvää ohjetta antaa asiassa.

Hyi. 38v ja hylkää? Helvetti odottaa tuotakin ukkoa. Mutta koittakaa siirtää huomiotanne vaikka väkisin muualle. Nauttikaa luonnosta, eläkää hetkessä, tehkää kivoja asioita. Kieltäytykää ajattelemasta näitä tyyppejä.

Itsellä oli myös jakso, kun nämä ihmiset olivat mielessä ekana aamulla ja läpi päivän. Se oli todella raskasta. Nykyään en ajattele heitä juurikaan ja jos tulevat mieleen niin se ei enää tunnu pahalta vaan säälin heitä ja kiitän onneani, että pääsin eroon. Kyllä se teilläkin vielä iloksi muuttuu, uskokaa pois. Koittakaa vaan nauttia kaikesta, mistä pidätte ja olla kiitollisia siitä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen kansantauti eli hoitamaton välttelevä kiintymyssuhdetyyli on yllätyseroajilla todella yleistä. 

Ööh, on aikuisen nisäkkään biologian vastaista "kiintyä" parittelukumppaniin. Tuo on siis aivan todella huono valhe, vaikka auktorisoidulta taholta tuleekin. Poikanen on kiintynyt emoonsa ja tämä kiintymyssuhde on laskeva - poikanen laajentaa koko ajan reviiriään ja irtaantuu emostaan, kunnes lopulta itsenäistyy. Siittävä koiras ei kiinny naaraaseen vaan on polygaminen läpi elämänsä. Siksi miehet eivät sovellu avioliittoihin vaan niissä alkaa pettäminen, väkivalta ja pahimmillaan joku insesti. Jatkuva siitetyksi tuleminen ei myöskään ole naisen terveydelle hyväksi, johti se lapsiin tai oli kyse sitten vaan spermoittamisesta. Tuo juttu ei siis ole ollenkaan niin hyv naisille, mitä sen uskotellaan olevan

Mikä pakkomielle sulla on "siittämiseen"? Useimmiten miehillä nimenomaan alkaa pelittämään huonosti viimeistään keski-iällä, niin olisi varmaan hyvä, että ihmisen /(ei  siis eläimen, vaikka kovin biologista suuntausta tunnut edustavan) suhde toiseen perustuisi muille asioille kuin lisääntymisen harjoittamiseen.

Kyllä heillä edelleen pornolle ja nuoremmille naisille, fantasioilleen nousee, elleivät ole ihan sairaita. Ja jos ovat niin silloin ei kannata jättää vaimoa, sillä vaimo omaishoitaa. Ja joo olisihan se hienoa jos miessukupuoli ei ajattelisi ensimmäisenä palleillaan, mutta ei kovin realistista.

Tietty jos puhutaan tosi vanhojen ihmisten liitoista niin silloin on saatettu pariutua alun alkaenkin velvollisuudesta ja erolla voi olla muut syyt. Mutta yleisin on tuo, että nainen lopettaa seksipalvelukset. Mies jolla ei ole toista naista harvemmin hyppää ihan tyhjän päälle, vaan vaihtaa vasta sitten kun on joku keneen vaihtaa.

Oletko hyvännäköinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen kansantauti eli hoitamaton välttelevä kiintymyssuhdetyyli on yllätyseroajilla todella yleistä. 

Ööh, on aikuisen nisäkkään biologian vastaista "kiintyä" parittelukumppaniin. Tuo on siis aivan todella huono valhe, vaikka auktorisoidulta taholta tuleekin. Poikanen on kiintynyt emoonsa ja tämä kiintymyssuhde on laskeva - poikanen laajentaa koko ajan reviiriään ja irtaantuu emostaan, kunnes lopulta itsenäistyy. Siittävä koiras ei kiinny naaraaseen vaan on polygaminen läpi elämänsä. Siksi miehet eivät sovellu avioliittoihin vaan niissä alkaa pettäminen, väkivalta ja pahimmillaan joku insesti. Jatkuva siitetyksi tuleminen ei myöskään ole naisen terveydelle hyväksi, johti se lapsiin tai oli kyse sitten vaan spermoittamisesta. Tuo juttu ei siis ole ollenkaan niin hyv naisille, mitä sen uskotellaan olevan

Mikä pakkomielle sulla on "siittämiseen"? Useimmiten miehillä nimenomaan alkaa pelittämään huonosti viimeistään keski-iällä, niin olisi varmaan hyvä, että ihmisen /(ei  siis eläimen, vaikka kovin biologista suuntausta tunnut edustavan) suhde toiseen perustuisi muille asioille kuin lisääntymisen harjoittamiseen.

Kyllä heillä edelleen pornolle ja nuoremmille naisille, fantasioilleen nousee, elleivät ole ihan sairaita. Ja jos ovat niin silloin ei kannata jättää vaimoa, sillä vaimo omaishoitaa. Ja joo olisihan se hienoa jos miessukupuoli ei ajattelisi ensimmäisenä palleillaan, mutta ei kovin realistista.

Tietty jos puhutaan tosi vanhojen ihmisten liitoista niin silloin on saatettu pariutua alun alkaenkin velvollisuudesta ja erolla voi olla muut syyt. Mutta yleisin on tuo, että nainen lopettaa seksipalvelukset. Mies jolla ei ole toista naista harvemmin hyppää ihan tyhjän päälle, vaan vaihtaa vasta sitten kun on joku keneen vaihtaa.

Eli toisin sanoen koska sinä ajattelet pelkillä palleillasi, kaikki muutkin miehet ajattelevat vain palleillaan. Ja koska sinä ajattelet koko ajan vain seksiä niin kaikki muu on vain epäolennaista höttöä ihmissuhteissa kaikilla muillakin miehillä. Kyllähän sen huomaa että tematisoit vain samaa sheissea koko ajan. Taidat olla puutteessa?

Vierailija kirjoitti:

En näe eksää missään, en ole somessa. Jäin jotenkin vain jumiin tähän olotilaan eikä helpota. Niin ja sain selville heti jättämisen jälkeen, että hänellä olikin toinen nainen.

No tässähän se syy on ja varsin selkeä. Hän rakastui toiseen. Olisi toki ollut asiallista käydä jokin keskustelu, mutta eipä se toisaalta olisi mitään muuttanut. 

Mulla sama, että en vaan pääse eteenpäin. Tosin mulla ei ollut edes vakava suhde. Se ihminen vaan tuntui oikeammalta kuin kukaan koskaan. Ja sitten se ei ollutkaan totta, mikään siitä, ei se ihminen välittänyt musta lopulta yhtään. Mä olin ollut ihan sokea. Kriisiytti luottamuksen itseen, eikä pelkästään sillä en-luota-kelpaavani -tavalla, vaan myös sillä en-luota-omiin tunteisiini -tavalla. Seurasin sydäntäni, ja se sydän oli idiootti, enkä tee sitä virhettä enää. Ja kuitenkin se tunteisiin luottaminen oli jotenkin tärkeä osa mua. En mä halua tällaista elämää, jossa mun tunteet ei tarkoita mitään. Ihminen voi tuntua oikealta, vaikka onkin pelkkä peluri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En näe eksää missään, en ole somessa. Jäin jotenkin vain jumiin tähän olotilaan eikä helpota. Niin ja sain selville heti jättämisen jälkeen, että hänellä olikin toinen nainen.

No tässähän se syy on ja varsin selkeä. Hän rakastui toiseen. Olisi toki ollut asiallista käydä jokin keskustelu, mutta eipä se toisaalta olisi mitään muuttanut. 

Niin, miksi rakastui? Miksi ap ei kelvannut? Eikö yhteinen 18 vuoden historia merkinnyt mitään? Miten pystyi jättämään keskustelematta?

Miten voi ero ottaa joillekin noin koville?

#miesvihanäkyväksi

Vaikket terapiaan haluakaan, niin itseäni auttoi hiukan vastaavassa tilanteessa eteenpäin ihan vaan muutaman kerran keskustelu työterveyspsykologin kanssa. Hän jotenkin onnistui avaamaan avaramman ja erilaisen näkökulman asioihin, ja ymmärsin, ettei tapahtunut ollut minun vikani.