Lue keskustelun säännöt.
Mitä kun yli neljässäkään vuodessa ei ole päässyt yli yllättäen jätetyksi tulemisesta?
16.03.2026 |
Avioliitto kesti 15 vuotta, yhdessä 18 vuotta. Mies jätti yllättäen ilman etukäteispuheita. En saanut erokeskustelua ennen, en jättöhetkellä, enkä jättöhetken jälkeenkään.
Tämä on musertanut itsetuntoni ja elämäni. Mistä työkaluja elämään?
Kommentit (70)
Sain yhden syyn. Yhden lauseen. "En rakasta".
No tuo nyt ei ole avioliiton konseptissa varsinainen syy eroon, se ei ole mikään intohimojuttu vaan liitto ja sopimus jumalan kanssa. Mutta mitä hedonistisempi mies on, sitä todennäköisemmin hän seuraa alhaisia vaistojaan (himo) ja muita emootioitaan. Naisen ja miehen rakkaus on muutenkin erilaista, mies rakastaa lähinnä omaa munantappiaan ja naista joka häpäisee itseään sen eteen. Mutta nainen voi rakastaa hyvin laajasti ja monella tavalla, paljon muitakin asioita kuin miestä.
Suosittelen että unohdat tuon parisuhdejutun kokonaan muutamaksi vuodeksi ja keskityt elämässä kaikkeen muuhun. En tunne yhtäkään naista joka olisi palannut yhteen miesten kanssa kun ovat kerran opetelleet heistä eroon. Päin vastoin, varmaan kuolisivat mieluummin. Se on kuitenkin iso muutos ja vaatii ihan uudenlaisen avoimuuden elämää kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on lyhyt aika noin pitkän liiton jälkeen. Itse kannan kaunaa paljon lyhyemmän suhteen jälkeen kun ex:n halusta olin muuttamassa hänen kotipaikkakunnalleen. Irtisanoin itseni työstäni sekä irtisanoin asunnon. Sain uudelta paikkakunnalta opiskelupaikan, mutta kun oli muutama viikko muuttoon, tämä ex keksi että haluaakin olla vapaa. Jäin tyhjän päälle uudella paikkakunnalla kun tarkoitus oli muuttaa yhteen. Oikeasti tunnen suoranaista vihaa, kauna on lievä ilmaisu siitä mitä tunnen. Tekisi aluksikin mieli mennä perimään rahat jotka muutossa menetin ja varsinkin kun sanoin itseni työpaikastani irti. Oikeastaan tuo k u sipää on minulle pitkän pennin velkaa. En olisi varsinaisesti tarvinnut uutta ammattia jota hain opiskelemaan. Ja tästä on jo kauan aikaa, mutta silti suututtaa kun ajattelen miten hän huijasi minua.
Suomalainen kansantauti eli hoitamaton välttelevä kiintymyssuhdetyyli on yllätyseroajilla todella yleistä.
Ööh, on aikuisen nisäkkään biologian vastaista "kiintyä" parittelukumppaniin. Tuo on siis aivan todella huono valhe, vaikka auktorisoidulta taholta tuleekin. Poikanen on kiintynyt emoonsa ja tämä kiintymyssuhde on laskeva - poikanen laajentaa koko ajan reviiriään ja irtaantuu emostaan, kunnes lopulta itsenäistyy. Siittävä koiras ei kiinny naaraaseen vaan on polygaminen läpi elämänsä. Siksi miehet eivät sovellu avioliittoihin vaan niissä alkaa pettäminen, väkivalta ja pahimmillaan joku insesti. Jatkuva siitetyksi tuleminen ei myöskään ole naisen terveydelle hyväksi, johti se lapsiin tai oli kyse sitten vaan spermoittamisesta. Tuo juttu ei siis ole ollenkaan niin hyv naisille, mitä sen uskotellaan olevan
Ei ole ollut miehiä eikä tule. Ei käy mielessäkään.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on lyhyt aika noin pitkän liiton jälkeen. Itse kannan kaunaa paljon lyhyemmän suhteen jälkeen kun ex:n halusta olin muuttamassa hänen kotipaikkakunnalleen. Irtisanoin itseni työstäni sekä irtisanoin asunnon. Sain uudelta paikkakunnalta opiskelupaikan, mutta kun oli muutama viikko muuttoon, tämä ex keksi että haluaakin olla vapaa. Jäin tyhjän päälle uudella paikkakunnalla kun tarkoitus oli muuttaa yhteen. Oikeasti tunnen suoranaista vihaa, kauna on lievä ilmaisu siitä mitä tunnen. Tekisi aluksikin mieli mennä perimään rahat jotka muutossa menetin ja varsinkin kun sanoin itseni työpaikastani irti. Oikeastaan tuo k u sipää on minulle pitkän pennin velkaa. En olisi varsinaisesti tarvinnut uutta ammattia jota hain opiskelemaan. Ja tästä on jo kauan aikaa, mutta silti suututtaa kun ajattelen miten hän huijasi minua.
Niinpä. Ja tuo on vielä pienemmästä päästä oleva huijaus, jos hinta oli vain rahaa. Työpaikka tietty voi olla tärkeä ja iso juttu.
Mutta naiset luottavat liikaa miehiin, eivät ymmärrä että miehet eivät ole kuin he. Eräs yritysjohtaja sanoi hyvin - ei palkkaa enää miehiä, koska miehet ottavat opin ja perustavat kilpailevan yrityksen. Miehet ovat kuulemma "me, me, me" kun naiset ovat "we, we, we". Tuollaiset narsistiset miehet eivät sovi suhteisiin naisten kanssa vaan poikamieslaumoihin, ja sitten on olemassa joitakin harvoja naisyksilöitä, jotka pystyvät heitä käsittelemään. Mutta harvapa heistäkään haluaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on lyhyt aika noin pitkän liiton jälkeen. Itse kannan kaunaa paljon lyhyemmän suhteen jälkeen kun ex:n halusta olin muuttamassa hänen kotipaikkakunnalleen. Irtisanoin itseni työstäni sekä irtisanoin asunnon. Sain uudelta paikkakunnalta opiskelupaikan, mutta kun oli muutama viikko muuttoon, tämä ex keksi että haluaakin olla vapaa. Jäin tyhjän päälle uudella paikkakunnalla kun tarkoitus oli muuttaa yhteen. Oikeasti tunnen suoranaista vihaa, kauna on lievä ilmaisu siitä mitä tunnen. Tekisi aluksikin mieli mennä perimään rahat jotka muutossa menetin ja varsinkin kun sanoin itseni työpaikastani irti. Oikeastaan tuo k u sipää on minulle pitkän pennin velkaa. En olisi varsinaisesti tarvinnut uutta ammattia jota hain opiskelemaan. Ja tästä on jo kauan aikaa, mutta silti suututtaa kun ajattelen miten hän huijasi minua.
Niinpä. Ja tuo on vielä pienemmästä päästä oleva huijaus, jos hinta oli vain rahaa. Työpaikka tietty voi olla tärkeä ja iso juttu.
Mutta naiset luottavat liikaa miehiin, eivät ymmärrä että miehet eivät ole kuin he. Eräs yritysjohtaja sanoi hyvin - ei palkkaa enää miehiä, koska miehet ottavat opin ja perustavat kilpailevan yrityksen. Miehet ovat kuulemma "me, me, me" kun naiset ovat "we, we, we". Tuollaiset narsistiset miehet eivät sovi suhteisiin naisten kanssa vaan poikamieslaumoihin, ja sitten on olemassa joitakin harvoja naisyksilöitä, jotka pystyvät heitä käsittelemään. Mutta harvapa heistäkään haluaa
En menettänyt pelkästään rahaa, vaan kyvyn luottaa ihmisiin. Menetin ystäväpiirini, työkaverini ja kaiken muun sosiaalisen verkoston. Tokihan tämänkin jälkeen seurustelin, mutta en kyennyt enää luottamaan ja saatoin kohdella sen vuoksi jota kuta miestä huonosti. Se on tuon ku sipää exän syytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis että mies vaan katosi ja laittoi kaikki yhteydet poikki? Kuulostaa todella erikoiselta jos tällainen tulee täysin puskista eikä minkäänlaista syytä tarjoa.
Tarjosi hän syyn: ei rakasta. Ja sain selville heti jättämisen jälkeen, että on toinen nainen. Ja erosta ei suostunut ikinä puhumaan. En saanut mitään konkreettisia syitä, mitä minä esim. tein väärin. Meillä oli normaali avioliitto, ei riitoja, ei väkivaltaa eikä edes päihteitä.
Mitä isompaa syytä voi olla kuin että ei rakasta? Ei rakkauden loppuminen sitä tarkoita että sinä olisit tehnyt jotain väärin, te vain ette enää sopineet toisillenne. Jos toiselta on rakkaus loppunut, ei ole mitään mitä olisit voinut tehdä muuttaaksesi asiaa.
Rakkaudeton liitto ei ole huono liitto. Tosissanneko kuvittelette, että ihminen on suunniteltu parittelemaan ja kokemaan hekumaa ja intohimoa 80 vuotta saman kumppanin kanssa? Se on äärimmäisen harvinaista. Sitten ihmiset jakaantuvat kahteen ryhmään:
1. suurin osa aloittaa ns. toisen kierroksen eli käyttäytyy kuin apina. Vaihtaa paria, ryhtyy polygamiseksi. Kulissi ja valhe monogamiasta pidetään yllä mutta monogamisuus on rikottu jo.
2. Katoliset ja muut viisaat toteavat, että jumalan silmissä avioeroa ei ole, eivätkä enää koskaan etsi uutta kumppania. Se on yksisuuntainen tie ja onnistunut sellaisenaan, mitä se oli. Kun rakkaus on loppu, se on koettu, ja elämä täyttyy muilla asioilla. Uusilla intresseillä, muilla vastuilla. Kognitio kehittyy alapäätoiminnoista korkeampiin svääreihin. Älykkyys nousee. Empatia kasvaa. Henkisyys kehittyy. Tätä ei tapahdu niille, jotka aloittavat alusta ja alkavat hinkkaamaan sukuelimiään toiseen naiseen.
Miettikää tarkasti, onko wörttiä aloittaa alusta, vai jatkaa kiipeämistä. Elämä ei lopu panemisen loppumiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on lyhyt aika noin pitkän liiton jälkeen. Itse kannan kaunaa paljon lyhyemmän suhteen jälkeen kun ex:n halusta olin muuttamassa hänen kotipaikkakunnalleen. Irtisanoin itseni työstäni sekä irtisanoin asunnon. Sain uudelta paikkakunnalta opiskelupaikan, mutta kun oli muutama viikko muuttoon, tämä ex keksi että haluaakin olla vapaa. Jäin tyhjän päälle uudella paikkakunnalla kun tarkoitus oli muuttaa yhteen. Oikeasti tunnen suoranaista vihaa, kauna on lievä ilmaisu siitä mitä tunnen. Tekisi aluksikin mieli mennä perimään rahat jotka muutossa menetin ja varsinkin kun sanoin itseni työpaikastani irti. Oikeastaan tuo k u sipää on minulle pitkän pennin velkaa. En olisi varsinaisesti tarvinnut uutta ammattia jota hain opiskelemaan. Ja tästä on jo kauan aikaa, mutta silti suututtaa kun ajattelen miten hän huijasi minua.
Niinpä. Ja tuo on vielä pienemmästä päästä oleva huijaus, jos hinta oli vain rahaa. Työpaikka tietty voi olla tärkeä ja iso juttu.
Mutta naiset luottavat liikaa miehiin, eivät ymmärrä että miehet eivät ole kuin he. Eräs yritysjohtaja sanoi hyvin - ei palkkaa enää miehiä, koska miehet ottavat opin ja perustavat kilpailevan yrityksen. Miehet ovat kuulemma "me, me, me" kun naiset ovat "we, we, we". Tuollaiset narsistiset miehet eivät sovi suhteisiin naisten kanssa vaan poikamieslaumoihin, ja sitten on olemassa joitakin harvoja naisyksilöitä, jotka pystyvät heitä käsittelemään. Mutta harvapa heistäkään haluaa
En menettänyt pelkästään rahaa, vaan kyvyn luottaa ihmisiin. Menetin ystäväpiirini, työkaverini ja kaiken muun sosiaalisen verkoston. Tokihan tämänkin jälkeen seurustelin, mutta en kyennyt enää luottamaan ja saatoin kohdella sen vuoksi jota kuta miestä huonosti. Se on tuon ku sipää exän syytä.
Niin. Minäkin olen menettänyt kaiken työpaikasta rahoihin, terveyteen, lapsi meni, jopa sukulaissuhteet menivät. Psykopaattisen miehen vuoksi.
Olihan se aivan hirveää ja käsittämättömän kova paikka, tuska oli sanoinkuvaamaton. Halusin tappaa itseni useamman kerran.
Nyt tuosta on muutama vuosi ja elämä on kirkasta, seesteistä, ja joka päivä mukava. Ei poista sitä, ettäkö teko olisi hirveä, väärin, ja mies ansaitsee helvetin. Mutta oma elämäni jatkui ja olihan tuo vähän sellainen "pöydän putsaus". Puhtaalta pöydältä kun aloittaa uudestaan niin voi olla, että huomaa jossakin vaiheessa, ettei haluakaan sitä vanhaa paskaa enää takaisin, vaan tilalle on tullut jotain parempaa. Tietty se hetki on katkera jos joku muu putsaa sen pöydän omasta puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut miehiä eikä tule. Ei käy mielessäkään.
Sitten varmasti myös vältyt erolta ja erosurulta. Sellaista surua voi olla vaikea käsittää, jos ei ole kokenut. Samoin rakkautta on vaikea käsittää kokematta. Rakkaus on jostain kumman syystä sen arvoinen tunne, tuskankin. Vaikka voi loppua niin, että tuntuu kuin revittäisiin sydän rinnasta. Jotenkin en olisi itse kokenut elämääni elämisen arvoiseksi kokematta noita molempia tunteita. Molemmat opettivat asioita itsestäni. -eri kuin ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on lyhyt aika noin pitkän liiton jälkeen. Itse kannan kaunaa paljon lyhyemmän suhteen jälkeen kun ex:n halusta olin muuttamassa hänen kotipaikkakunnalleen. Irtisanoin itseni työstäni sekä irtisanoin asunnon. Sain uudelta paikkakunnalta opiskelupaikan, mutta kun oli muutama viikko muuttoon, tämä ex keksi että haluaakin olla vapaa. Jäin tyhjän päälle uudella paikkakunnalla kun tarkoitus oli muuttaa yhteen. Oikeasti tunnen suoranaista vihaa, kauna on lievä ilmaisu siitä mitä tunnen. Tekisi aluksikin mieli mennä perimään rahat jotka muutossa menetin ja varsinkin kun sanoin itseni työpaikastani irti. Oikeastaan tuo k u sipää on minulle pitkän pennin velkaa. En olisi varsinaisesti tarvinnut uutta ammattia jota hain opiskelemaan. Ja tästä on jo kauan aikaa, mutta silti suututtaa kun ajattelen miten hän huijasi minua.
Niinpä. Ja tuo on vielä pienemmästä päästä oleva huijaus, jos hinta oli vain rahaa. Työpaikka tietty voi olla tärkeä ja iso juttu.
Mutta naiset luottavat liikaa miehiin, eivät ymmärrä että miehet eivät ole kuin he. Eräs yritysjohtaja sanoi hyvin - ei palkkaa enää miehiä, koska miehet ottavat opin ja perustavat kilpailevan yrityksen. Miehet ovat kuulemma "me, me, me" kun naiset ovat "we, we, we". Tuollaiset narsistiset miehet eivät sovi suhteisiin naisten kanssa vaan poikamieslaumoihin, ja sitten on olemassa joitakin harvoja naisyksilöitä, jotka pystyvät heitä käsittelemään. Mutta harvapa heistäkään haluaa
En menettänyt pelkästään rahaa, vaan kyvyn luottaa ihmisiin. Menetin ystäväpiirini, työkaverini ja kaiken muun sosiaalisen verkoston. Tokihan tämänkin jälkeen seurustelin, mutta en kyennyt enää luottamaan ja saatoin kohdella sen vuoksi jota kuta miestä huonosti. Se on tuon ku sipää exän syytä.
Niin. Minäkin olen menettänyt kaiken työpaikasta rahoihin, terveyteen, lapsi meni, jopa sukulaissuhteet menivät. Psykopaattisen miehen vuoksi.
Olihan se aivan hirveää ja käsittämättömän kova paikka, tuska oli sanoinkuvaamaton. Halusin tappaa itseni useamman kerran.
Nyt tuosta on muutama vuosi ja elämä on kirkasta, seesteistä, ja joka päivä mukava. Ei poista sitä, ettäkö teko olisi hirveä, väärin, ja mies ansaitsee helvetin. Mutta oma elämäni jatkui ja olihan tuo vähän sellainen "pöydän putsaus". Puhtaalta pöydältä kun aloittaa uudestaan niin voi olla, että huomaa jossakin vaiheessa, ettei haluakaan sitä vanhaa paskaa enää takaisin, vaan tilalle on tullut jotain parempaa. Tietty se hetki on katkera jos joku muu putsaa sen pöydän omasta puolesta.
Hyvä että olet selvinnyt. Itse olen selvinnyt ulkoisesti, puitteet on ok. Silti tunnen halua kostaa. Vaikka en saisi siitä itse mitään iloa, kosto veisi jotain häneltä pois. Oletko sinä halunnut kostaa tai jopa kostanut, miten?
Miksi käyttää arvokasta aikaansa kostamiseen ihmiselle joka on osoittaunut muutenkin jo arvottomaksi yksilöksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi käyttää arvokasta aikaansa kostamiseen ihmiselle joka on osoittaunut muutenkin jo arvottomaksi yksilöksi?
Saa vietyä jotain hänelle tärkeää. Ei koston välttämättä tarvitse itseään hyödyttää.
En ole koskaan tuntenut halua kostaa. En ymmärrä kostamista edes konseptina. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melkein kaksi sivua, oli hyvä ketju siihen saakka. Toisen sivun lopulla alkoi miesviha. Kolmannella sivulla miesviha oli liian näkyvää luettavaksi. Mutta alku oli hyvää luettavaa. Kiitos.
Itsemyötunto, sen haluan mainita. Ja vaikka koko maailma olisi murhetta täynnä. Myötätunto on silti aina olemassa, se on mystistä. Yksi tapa herättää itsemuötätuntoa on harjoitella metta-harjoituksia, vaihtaa mielessään metan lähettämisen kohteen omaksi itsekseen, omaksi kaltoin kohdelluksi minäkseen. Harvoin mainitaan että se toimii toisinkin päin, mutta se toimii. Nykyinen minä lähettää myötätuntoa vanhalle minälleen, kokeilemisen arvoinen juttu.
Vierailija kirjoitti:
Melkein kaksi sivua, oli hyvä ketju siihen saakka. Toisen sivun lopulla alkoi miesviha. Kolmannella sivulla miesviha oli liian näkyvää luettavaksi. Mutta alku oli hyvää luettavaa. Kiitos.
Itsemyötunto, sen haluan mainita. Ja vaikka koko maailma olisi murhetta täynnä. Myötätunto on silti aina olemassa, se on mystistä. Yksi tapa herättää itsemuötätuntoa on harjoitella metta-harjoituksia, vaihtaa mielessään metan lähettämisen kohteen omaksi itsekseen, omaksi kaltoin kohdelluksi minäkseen. Harvoin mainitaan että se toimii toisinkin päin, mutta se toimii. Nykyinen minä lähettää myötätuntoa vanhalle minälleen, kokeilemisen arvoinen juttu.
No jaa. Ihmiset kun ovat usein inhimillisiä. Toisin on usein yllätyseroajien kanssa. Sukupuolesta riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
Melkein kaksi sivua, oli hyvä ketju siihen saakka. Toisen sivun lopulla alkoi miesviha. Kolmannella sivulla miesviha oli liian näkyvää luettavaksi. Mutta alku oli hyvää luettavaa. Kiitos.
Itsemyötunto, sen haluan mainita. Ja vaikka koko maailma olisi murhetta täynnä. Myötätunto on silti aina olemassa, se on mystistä. Yksi tapa herättää itsemuötätuntoa on harjoitella metta-harjoituksia, vaihtaa mielessään metan lähettämisen kohteen omaksi itsekseen, omaksi kaltoin kohdelluksi minäkseen. Harvoin mainitaan että se toimii toisinkin päin, mutta se toimii. Nykyinen minä lähettää myötätuntoa vanhalle minälleen, kokeilemisen arvoinen juttu.
Ei se ole mitään miesvihaaa jos mies itse on perseillyt ja nainen haluaa oikeutta itselleen. Voisihan sitä perseilevä osapuolikin hiukan miettiä omaa toimintaansa.
Vierailija kirjoitti:
En näe eksää missään, en ole somessa. Jäin jotenkin vain jumiin tähän olotilaan eikä helpota. Niin ja sain selville heti jättämisen jälkeen, että hänellä olikin toinen nainen.
Ainahan niillä on. Ja siis mieshän on pettänyt sua 6-0. Jotenkin se on niin pirun vaikea kakistaa totuus ulos, vaikka se olisi oikein ja helpoin kaikille.
Mulla ainakin on vaan helpottanut, kun saa vihdoin konkreettisesti tietää että toinenhan sillä oli. Näitä yleensä vielä edeltää se, että ne kaivaa susta kaikki viat, alkaa riidanhaluiseksi ja pahantuuliseksi. Sitä sitä miettii ja pähkäilee, mitä itse tekee väärin ja mikä hitto sitä riivaa kun se on muuttunut täysin.
Ottaa se itsetunnolle joo, mutta koita ajatella, että mikään ei ole sun vikaa, sä ainakin olet ollut rehellinen ja avoin sekä rakastava. Et sä olis voinut tehdä mitään eri tavalla, sä et tehnyt mitään väärin, ja silti ei riittänyt. Tai olisit varmasti mutta ei se lopputulosta olis muuttanut, mies oli näin päättänyt ja mulkku mikä mulkku, niin se on hänen päätös.
Myöskin, sä tuhlaat vaan sun oman elämän. Käsittele se ero ja hyväksy ettei se sua halunnut, ihan itses takia.
Kun itse olen saanut tietää ja mahdollisesti vielä nähnyt niin hempeitä ja ihania yhteiskuvia, niin siitä miehestä on tullut mulle täysin vieras. Se on joku jota rakastin, rakastan vieläkin (siksi se pitääkin päästää) mutta se tyyppi kenet tunsin on kuollut, se on nyt joku muu jota en tunnista enkä mä sellaista haluais elämääni. Pistää sydämessä välillä mutta ei katkeruutta.
Kirjoita niitä kirjeitä, puhu asioista, lue kirjallisuutta ja katso dokkareita ja itke ja huuda jos siltä tuntuu. Voithan sä ottaa miehenkin yhteyttä mutta todennäköisesti se vaan sattuisi ja vaikeuttais. Entä jos se ei edes muista, entä jos sillä onkin vielä tunteita, entä jos. Tulee vaan enemmän kysymyksiä.
Ota sit jossain vaiheessa joka päivä joku hetki, vaikka tunti tai kaksi, siihen että oikein vellot ja piehtaroit siinä. Jossain vaiheessa sä huomaat, että saakeli kun ei jaksa nyt itkeskellä ja velloa.
Kyllä sä tän handlaat 👍
Miten sä syöt ja nukut ja jaksat muuten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on lyhyt aika noin pitkän liiton jälkeen. Itse kannan kaunaa paljon lyhyemmän suhteen jälkeen kun ex:n halusta olin muuttamassa hänen kotipaikkakunnalleen. Irtisanoin itseni työstäni sekä irtisanoin asunnon. Sain uudelta paikkakunnalta opiskelupaikan, mutta kun oli muutama viikko muuttoon, tämä ex keksi että haluaakin olla vapaa. Jäin tyhjän päälle uudella paikkakunnalla kun tarkoitus oli muuttaa yhteen. Oikeasti tunnen suoranaista vihaa, kauna on lievä ilmaisu siitä mitä tunnen. Tekisi aluksikin mieli mennä perimään rahat jotka muutossa menetin ja varsinkin kun sanoin itseni työpaikastani irti. Oikeastaan tuo k u sipää on minulle pitkän pennin velkaa. En olisi varsinaisesti tarvinnut uutta ammattia jota hain opiskelemaan. Ja tästä on jo kauan aikaa, mutta silti suututtaa kun ajattelen miten hän huijasi minua.
Niinpä. Ja tuo on vielä pienemmästä päästä oleva huijaus, jos hinta oli vain rahaa. Työpaikka tietty voi olla tärkeä ja iso juttu.
Mutta naiset luottavat liikaa miehiin, eivät ymmärrä että miehet eivät ole kuin he. Eräs yritysjohtaja sanoi hyvin - ei palkkaa enää miehiä, koska miehet ottavat opin ja perustavat kilpailevan yrityksen. Miehet ovat kuulemma "me, me, me" kun naiset ovat "we, we, we". Tuollaiset narsistiset miehet eivät sovi suhteisiin naisten kanssa vaan poikamieslaumoihin, ja sitten on olemassa joitakin harvoja naisyksilöitä, jotka pystyvät heitä käsittelemään. Mutta harvapa heistäkään haluaa
En menettänyt pelkästään rahaa, vaan kyvyn luottaa ihmisiin. Menetin ystäväpiirini, työkaverini ja kaiken muun sosiaalisen verkoston. Tokihan tämänkin jälkeen seurustelin, mutta en kyennyt enää luottamaan ja saatoin kohdella sen vuoksi jota kuta miestä huonosti. Se on tuon ku sipää exän syytä.
Niin. Minäkin olen menettänyt kaiken työpaikasta rahoihin, terveyteen, lapsi meni, jopa sukulaissuhteet menivät. Psykopaattisen miehen vuoksi.
Olihan se aivan hirveää ja käsittämättömän kova paikka, tuska oli sanoinkuvaamaton. Halusin tappaa itseni useamman kerran.
Nyt tuosta on muutama vuosi ja elämä on kirkasta, seesteistä, ja joka päivä mukava. Ei poista sitä, ettäkö teko olisi hirveä, väärin, ja mies ansaitsee helvetin. Mutta oma elämäni jatkui ja olihan tuo vähän sellainen "pöydän putsaus". Puhtaalta pöydältä kun aloittaa uudestaan niin voi olla, että huomaa jossakin vaiheessa, ettei haluakaan sitä vanhaa paskaa enää takaisin, vaan tilalle on tullut jotain parempaa. Tietty se hetki on katkera jos joku muu putsaa sen pöydän omasta puolesta.
Hyvä että olet selvinnyt. Itse olen selvinnyt ulkoisesti, puitteet on ok. Silti tunnen halua kostaa. Vaikka en saisi siitä itse mitään iloa, kosto veisi jotain häneltä pois. Oletko sinä halunnut kostaa tai jopa kostanut, miten?
Se viha lähtee aikanaan. En tiedä mitä seuraisi jos kostaisi kun en sitä tehnyt. Nykyään koen sääliä ja myötätuntoa tyyppiä kohtaan ja tiedän ansaitsevani paljon parempaa (en välttämättä miestä, miehet eivät ole kovin hyviä haha). En kuitenkaan koe että haluaisin mitään noista menettämistäni asioista takaisin, vaan parempi että pääsin eroon.
Vierailija kirjoitti:
Ap minulla myös 4 vuotta jätetyksi tulosta. Yllättäen, ilman selityksiä ja ylimielisesti. Toinen nainen hänelläkin. Kävin eroryhmässä, juttelemassa psyk. sh:lla, keskusteluterapiassa, puhuin ystäville ja välillä vieraillekkin. En nukkunut, en voinut syödä ja ekalla viikolla laihduin 3kg. Jouduin muuttamaan nopealla aikataululla enkä vieläkään tunne kämppääni kodiksi. Suru, ahdistus melkein päivittäistä edelleen. Eniten ahdistaa, että en saanut kunnon keskustelua asiasta. Pitäisi olla munaa edes antaa 38v. yhteisen vuoden jälkeen jutella asia auki, mutta ei. Joten ap, vaikeaa on ja taistelen asian kanssa edelleen päivittäin. Kaikkea hyvää kuitenkin sinulle, pahoittelen ettei minulla ole mitään hyvää ohjetta antaa asiassa.
Eijjumalauta miten munattomia ukkoja 🤬
Suomalainen kansantauti eli hoitamaton välttelevä kiintymyssuhdetyyli on yllätyseroajilla todella yleistä.
Eikä se kypsemmällä iällä kaikesta heidän ylläpitämästään kulissista muutu.
He pakenevat.
Loppu viimein itseään.